Tolpankankaan luontopolku 20.9.2015

Tolpankankaan luontopolun opastaulu

Lähes kahden kuukauden paussi, joka allekirjoittaneella on ollut jalkaisin tehtyjen vaellusten suhteen, katkesi tänään 20.9.2015. Viime aikoina suorittamani polkupyöräretket ovat olleet todella mielenkiintoisia, mutta hitaasti etenemineen on kuitenkin usein vielä nautinnollisempaa. Tänään valitsin molemmat valellusvaihtoehdot. Kiersin ensin Luumäellä Tolpankaankaan luontopolun, jonka jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja ajoin Kannuskoskelle ja takaisin.

Ja edessä oli laaja hakkuuaukea

Tolpankankaan luontopolun lähtöpiste sijaitsee noin kolme kilometriä Kannuskosken kylästä itään. Luontopolun on rakentanut Kannuskosken kylätoimikunta. Luontopolun on rakentanut Kannuskosken kylätoimikunta. Opasvihoksen asiantuntijana on ollut Seppo Vuokko. Polun lähtöpisteen osoite on Lakkalantie 346. Tuossa kohdassa hiekkapohjaiseen kangasmetsään erkanee metsäautotie. Tieltä noin 150 metrin päässä on opastaulu. Kankaalla on runsaasti parkkitilaa, joten suurehkonkin ryhmän saapuminen sinne ei ole mikään ongelma. Lähtöpisteellä olevasta laatikosta ei löytynyt suomenkielistä opaslehtistä, ainoastaan englanninkieliset ja venäjänkieliset. Otin mukaani englanninkielisen, mutta matkan varrella selvisi minulle, että sen sivuista puuttui osa. Jälkikäteen huomasin, että opaslehtinen löytyi myös verkosta

Tolpankaan maisemaa, hyvin hoidettua talousmetsää

Pääosin kuivassa kangasmaastossa kiertävällä noin viiden kilometrin pituisella polulla voi perehtyä jääkauden mahtavaan voimaan maaston muokkaajana. Tuo puuttuva opaslehtinen olisi hyvin avannut polun varrella olevan maiseman menneisyyttä. Nyt polulla yksitoikkosessa mäntymetsässä kulkeminen jäi pääosin syvästä hiljaisuudesta nauttimiseksi. Tosin luontopolku kulkee noin kolmasosan matkasta paikallistiellä, niin ikään noin kolmasosan metsäautotiella ja loput metsäkoneitten jäljiltä syntyneillä urilla. Polulta erkanee sivupolku alueen keskellä syvähkössä notkossa olevalle laavulle. Laavu sijaitsee pienen Karhulammen rannalla. Aikomukseni oli käydä katsomassa, missä kunnossa laavu on ja ottaa kuvia sen ympäristöstä. Kun olin laskeutumassa sinne viimeistä jyrkkää mäkeä alas, huomasin häiritseväni  - en suinkaan karhua - vaan sinne aikaisemmin saapunutta lemmenparia. Päätinkin kääntyä takaisin ja suoda heille onnellisten hetkien jatkumisen.

Osa polusta kulki kahden suon välistä nousevalla harjulla,
jonka päälle oli tehty metsäautotie

Poikkesin hieman polulta syrjään ihailemaan suolammen rauhaa

Pisteellä neljä eli soranottokuopalla voi tutustua
hiekkaharjun muodostumiseen

Tolpankangas on yli neliökilometrin laajuinen sora- ja hiekkaselänne, joka on jääkauden aikaansaama luomus. Tolpankaankaan korkeimmat kohdat ovat noin 115 metriä merenpinnan yläpuolella. Jääkauden "viskomina" siellä on myös runsaasti siirtolaohkareita. Yksi sellainen on Pöljon tien varressa oleva kiikkuva kivi. Se on noin kymmenen kuutiometrin kokoinen ja sen saa heilumaan lihasvoimin. Kivi on rauhoitettu.

1930-luvulla miltei koko Tolpankangas paloi, kun marjastajan nuotiosta pääsi tuli irti. Sormi ei kuitenkaan silloinkaa jäänyt suuhun, vaan pinnaltaan palaneet puut kaadettiin ja veistettiin egyptinparruiksi. Ja tilalle istutettiin mäntyä. Tolpankangas näyttää edelleen olevan mitä oivallisin marjastupaikka. Muutamin paikoin kypsän punaisina hehkuneet runsaat puolukantertut saivat minutkin ryhtymään kerääjäksi. Paikoin näytti notkoissa olevan vieläkin runsaasti myös mustikkaa.

Tolpankaan luontopolku on varsin helppokulkuinen ja hieman yksitoikkoinen reitti. Siltä puuttuvat henkeäsalpaavat maisemat, mielenkiintoiset pienet yksityiskohdat, ikiaikaiset metsät ja dramaattisen vetiset suonylitykset.  Esimerkiksi Ylämaan kirkonkylän ympäristössä kulkeva luontopolku on huomattavasti monipuolisempi ja myös vaativampi.

Silti ei kaduta tippaakaan, että tuli kierrettyä!

Luontopolun erikoisuuksia:Reitin varrella ei ollut laavua lukuunottamatta yhtään rakennusta, ei edes latoja.
Koko vaelluksen aika en kuullut kertaakaan moottorisahan tai perämoottorin ääntä enkä minkään muunkaan työkoneen ääniä.

Parannusehdotus:
Opastaulut luontopolun 15 pisteelle. 

Vielä yksi kuva Tolpankaankaalta

Jääkauden jäljillä - kivikauden ihminen. Savitaipale 9.11.2014

Uuhijoen Myllylammen aamuista rauhaa

Allekirjoittaneen tekemillä vaelluksilla on yhdeksi suosikkikohteeksi noussut Savitaipaleen keskustan pohjoispuolella, Kuolimon rannalla, kierteleva pyöräily- ja vaellusreitti. Sille on annettu nimi: Jääkauden jäljillä - Kivikauden ihminen.Pyöräreitti lähtee Olkkolan Hovin luota ja jatkuu Rovastinojan taukopaikalle. Sinne on rakennettu kivikautisen asumuksen jäljitelmä. Osuus Olkkola-Rovastinoja on pituudeltaan 17,5 km.

Kävelyreitti kiertää Lepänkannosta Rovastinojalle, sieltä Pyöriäkankaalle ja takaisin Lepänkantoon. Käveltävän osuuden pituus on 7,2 km.

Matkan varrella on 18 opastaulua, joissa kerrotaan alueen geomorfologiasta, kivikauden jäljistä ja Savitaipaleen kunnan nimikkolajeista. Jääkauden jäljet - kivikauden ihminen reitin maalimerkinnät on uusittu kesällä 2014.

Infotaulu reittiä hallitsevasta Suppa- ja kamemaastosta

Olen kulkenut reittiä jo useita kertoja aloittaen eri lähtöpisteistä ja kierrelen sitä monin variaatioin. Pääosa polusta kulkee sisemmän Salpausselän harjuilla suppamaastossa, mutta reitti laskeutuu ajoittain Kuolimon rantatöyräille. Pyöräreitiltä löytyy myös pieni, padottu joki ja siihen rakennettu mylly. Kuolimo on erittäin kirkasvetinen järvi ja sen äärellä on kilometrikaupalla upeita, rakentamattomia hiekkarantoja jylhien kalliorantojen lisäksi.

Uuhijoen Myllylammen maisemia

"Silta" Uuhijoen yli

Uuhijoen mylly. Mylly on perustettu jo 1890-luvun lopulla. Kansallisarkistosta löytyvät asiakirjat viittaavat vuoteen 1896. Vuosilta 1915 - 1916 on löytyy samoista asiakirjoista viitteitä myllyn uudellenrakentamisesta. Samasta arkistosta löytyy tietoja, joiden mukaan paikalle olisi perustettu kalanviljelylaitos. Tästä on näkvvissä jälkia myllyn alapuolella, sillä sieltä löytyy useita pieniä tekolampia.

Sunnuntaina 9.11. suuntasin lumiseen maastoon kello kahdeksan jälkeen. Lämpötila oli nollan tietämissä. Lähtöpaikkani oli Myllylammentien ja Myllyrannantien risteys, johon jätin autoni. Alkumatka kulki Uuhijoen uomaa seuraava tietä. Joku oli ehtinyt reitille jo ennen minua, sillä lumen peittämässä tiessä näkyivät yksinäisen pyörän renkaiden jäljet. Luminen metsä ja avoinna virtaava joki loivat hyvän kontrastin aamuiseen maisemaan. Saavuin Myllylammen rannalle, josta löytyi myllyn lisäksi alempana kuvattu mielenkiintoisen näköinen halkovarasto. Myllyn historia ulottuu 1890-luvulle. Se perustettiin Savitaipaleen kirkonkylään Olkkolan kartanon maille, Uuhijoen alajuoksulle, noin puoli kilometriä ennen joen laskemista Kuolimo-järveen. Kun mylly paloi vuonna 1929, se rakennettiin uudelleen. Vuonna 1954 mylly siirtyi Savitapaleen kirkonkylään ja ilmeisesti sen toiminta Uuhijoella päättyi. Sen sijaan Tienhaaran Myllyksi nimensä muuttaneena sen toiminta jatkuu edelleen Savitaipaleella.

Uuhijoen myllyn halkovarasto

Tämän jälkeen reitti kääntyi länteen harjumuodostelmalle hyvin hoidetun talousmetsän keskelle. Katsellessani erään harjun laelta alas, huomasin noin sadan metrin päässä mielenkiintoisen rakennelman. Uteliaisuus voitti ja juoksin alas katsomaan, mistä oli kyse. Metsänomistaja näyttää olevan henkilö, jolla peukalo ei ole keskellä kämmentä. Hän oli rakentanut kivien ja tukkipuurunkojen väliin kelopuista polttopuille suojan.

Savitaipalelainen halkovarasto metsän keskellä

Pyöriäkankaan harjumaaston katkaisee Säkniementie. Sille saavuttuani käännyin Kuolimon rantaan Lepänkannon leiripaikalle. Kirkasvetinen Kuolimo tervehti tyynenä ja tässä vaiheessa aurinkokin liittyi tervehtijöiden joukkoon. Kuolimon Lepäkannonlahti on lähes koko pituudeltaan hienoa hiekkarantaa. Paikoin tuulen ja veden pieksämät koivut ja männyt kaatuvat vähitellen järven syleilyyn. Kuolimon rannoille on aikojen kuluessa muodostunut useita rantavalleja- ja töyräitä. Lepänkannonlahdelta aikomukseni oli suunnata Rovastinojalle, mutta melko pian sää muuttui radikaalisti. Alkoi tuulla ja kohta taivaalta pudotteli räntää. Pian sade muuttui vesisateeksi, joka tiheni koko ajan. Niinpä oli käännyttävä takaisin autolle, ettei kävisi kuten edellisenä viikonloppuna, jolloin kastui läpimäräksi pyöräreitilläni. Paluu autolle sujuikin samaa reittiä nopeasti.

Ps. Tässä kuvaus reitiltä neljä vuotta myöhemmin, lokakuussa 2018.

Informaatiotaulu muinaisrannoista

Näkymä kirkasvetisen Kuolimon rannalta. Lepänkannonlahdelta länteen

Näkymä kirkasvetisen Kuolimon rannalta. Lepänkannonlahdelta itään

Näkymä kirkasvetisen Kuolimon rannalta Lepänkannonlahdelta pohjoiseen

Kuolimon alueen retkeilykohteet

Kuolimon rannalla on näkyvissä kolme rantatöyrästä

Myös tässä kuvassa näkyvät Kuolimon rantatöyräät

Luonnon taideteos Kuolimon rantametsässä