Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Torpparinpojasta kansakouluntarkastajaksi: Taavi Gabriel Murto

Taavi Gabriel Murto
Kuva: LKA.

Vesilahdella 25.3.1877 syntynyt Taavi Gabriel Murto oli merkittävin lappeenrantalainen kouluvaikuttaja vasta itsenäistyneen Suomen ensimmäisellä vuosikymmenillä. Taavetti ja Hilma Murron torppariperheeseen syntynyt nuorukainen valmistui kansakoulunopettajaksi Jyväskylän seminaarista vuonna 1899. Hän suoritti lisäksi filosofian kandidaatin tutkintoa vastaavat opinnot Helsingin yliopistossa. T. G. Murto, jota nimimuotoa hän yleensä käytti, toimi kansakouluopettajana Anjalassa vuosina 1899 – 1902. Sieltä hän siirtyi opettajaksi Juupajoen Korkeakoskelle. Vuonna 1915 hänet valittiin v.t. kansakouluntarkastajaksi ja neljä vuotta myöhemmin Lappeenrannan tarkastuspiirin kansakouluntarkastajaksi, jossa tehtävässä hän oli aina vuoden 1944 alkuun saakka. Vuonna 1922 hänet valittiin lisäksi Lappeenrannan kaupungin kansakouluntarkastajaksi.

Ammattiuransa ohella tarkastaja Murto oli monin tavoin mukana yhteiskunnallisessa toiminnassa. Tarmokkaana, aikaansaavana ja työtä pelkäämättömänä henkilönä hänelle lankesi monia keskeisiä tehtäviä. Lappeenrannan kaupunginvaltuuston jäsen hän oli vuosina 1922 - 1947, rahatoimikamarin jäsen 1925 – 1929, kaupunginhallituksen jäsen 1930 – 1934 ja 1941 – 1945. Edellä mainittujen kunnallisten luottamustoimien lisäksi hän kuului lukuisiin lautakuntiin ja toimi kaupungin kunnallisena tilientarkastajana vuodesta 1935 vuoteen 1940. Tarkastaja Murrolla oli lisäksi seurakunnallisia luottamustehtäviä ja hän oli mukana aktiivisesti järjestötoiminnassa. Puoluekannaltaan hän oli kokoomuslainen ja kuului puolueen paikallisen sanomalehden Etelä-Savon johtokuntaan.

Ennen Lappeenrannan kansakouluntarkastajaksi valintaansa T. G. Murto toimi kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana ja valintansa jälkeen pitkään johtokunnan sihteerinä. Tarkastaja Murron huolenpidon kohteena oli erityisesti kaupungin jatkokoulun kehittäminen. Lisäksi hän oli keskeinen henkilö Lappeenrannan Yhteiskoulun perustamisessa vuonna 1930. Kaiken edellä mainitun monipuolisen työn, luottamustoimien ja järjestötoiminnan lisäksi T. G. Murrolla oli erityinen mielenkiinnon kohde: paikallishistoria. Hän kokosi yhteensä seitsemän paikallishistoriasta kertovaa kirjaa. Nämä olivat vuonna 1924 ilmestynyt Lappeenrannan kansakoululaitoksen historia, Lappeen pitäjänhistoria 2 vuodelta 1929, Piirteitä Lemin seurakunnan vaiheista vuodelta 1936, Savitaipaleen pitäjänkirjaston 70-vuotishistoriikki vuonna 1937, Savitaipaleen pitäjänhistoria vuonna 1939, Lappeenrannan kaupungin kirjaston historia vuodelta 1947 ja vuonna 1949 postuumisti julkaistu Lappeenranta 300 vuotta kaupunkina. Lisäksi hänen kynästään syntyi kymmenittäin paikallishistoriasta kertovia kirjoituksia Etelä-Savo-lehteen. Hämmästyttävän laaja oli siis hänen elämäntyönsä.

Tarkastaja T. G. Murron elämäntaival päättyi 3.1.1949 Lappeenrannassa.

Lyhykäinen kertomus Lappeenrannasta 1885

Ensimmäinen Lappeenrannan historiasta kertova kirjanen ilmestyi vuonna 1885. Se oli Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainossa Helsingissä painettu Lyhykäinen kertomus Lappeenrannasta sommitellut A. Lindh. Kirjan koonnut savitaipalelaissyntyinen vankilanopettaja Adam Lindh oli muuttanut Viipurista kolme vuotta aikaisemmin Lappeenrantaan. Opettaja Lindhillä oli jo aikaisempaa kokemusta vastaavanlaisen teoksen kirjoittamisesta, sillä vuonna 1879 hän oli julkaissut Viipurissa kirjan nimeltä Lyhykäinen historiallinen ja maantieteellinen kertomus Savitaipaleen pitäjästä.

Lindhin ”Lyhykäisessä kertomuksessa Lappeenrannasta” on yhteensä 43 sivua, jotka on jaettu seuraaviin päälukuihin:
Kaupungin nimi
Kaupungin asema ja ala
Historiallista vaiheista
Kirkollisista vaiheista
Kaupungin nykyisyys
Saimaan kanawa
Lappeenrannan rautatie
Kirjan lopussa on lisäksi luettelo maamme hallitsijoista. Kirjanen on kokonaisuudessa ladattavissa Digicarelican kokoelmasta.

Poimin kirjasta joitakin mielestäni mielenkiintoisia kohtia:

Lappeenrannan nimestä
Lappeenranta on syntynyt sanasta ”Lappveden ranta”. Luultavasti on näillä seuduilla suomalaisten tänne siirtyessä asunut lappalaisia, joista rantavesistökin on saanut nimensä ”Lappvesi”.  Lappalaisten täältä muuttaessa sanotaan tänne jääneen erään vanhan erakon, jota suomalaiset pitivät villinä eli metsäläisenä, niin kuin ruotsalainen nimikin Wildmanstrand, Willmanstrand = villin miehen ranta, todistaa. Arvattavasti on se tämän miehen muistoksi, kun kaupungin vaakunaan on kuvattu parrakas villimies sotanuija kädessä. Luultavasti oli lappalaisten ja suomalaisten välillä kiivaita taisteluja maan omistuksesta, joissa suomalaiset lopulla pääsivät voitolle ja lappalaisten täytyi siirtyä pohjan perille, jättäen ainoastaan nimen entisestä asuinpaikastaan muistoksi tuleville sukupolville.

Adam Lindhin hautakivi Lappeenrannan vanhalla hautausmaalla

Työvankila
Entisissä sotaväen hevoistalleissa, linnoituksen länsipohjaisella mäellä, sijaitsee työvankila, jossa 1881 vuoden loppuun pidettiin murhasta y.m. pahasta elämästä tuomittuja naisia, vaan sanotun vuoden lopulla muutettiin naiset Hämeenlinnaan ja syyskuun 23. päivänä 1882 saapuivat Viipurissa olevan Pantsarlahden työvankilan miehet viidellä masinan vetämällä kannellisella lotjalla kaupungin rantaan ja sijoitettiin entiseen kehruuhuoneeseen, johon oli kesällä 1882 uusi, 10 kyynärää korkea hirsiaita rakennettu vanhan lauta-aitauksen siaan.

Wirstantolppa
Kaupungin ja linnoituksen välisen tien kalteessa seisoo vielä kivijalalla tuettuna vanha Ruotsin vallan aikuinen virstantolppa, johon tappelussa 1741 oli sattunut useampia kuulia, joista vieläkin näyttää jälkiä lahoutuneessa pinnassa.

Kaupungin nykyisyys
Suorat ja leveät kadut sekä säännölliset, maalatut kartanot todistava ensi silmäyksellä kaupungin nykyaikana rakennetuiksi. Ne pienet hökkelit, joita viimeisen hävityksen jälkeen 1741 rakennettiin, ovat vähitellen vaihtuneet ajanmukaisempiin uusiin puurakennuksiin. Särentö-puista tehdyt seiväsaidat ovat muuttuneet maalatuksi lankkuaidoiksi.

…..
Sähkölanka vedettiin tästä kautta Helsingistä Pietariin itämaisen sodan aikana ja kohta sen jälkeen laitettiin tänne sähkökonttori.
…..
Kaupungin 1324 asujamesta on suomea puhuvia 1041 ja ruotsia puhuvia 74. Yleisissä seuroissa kuulee 3 kieltä rinnakkain käytettävän.
…
Kaupungissa on oma lääkäri, kirjakauppa ja 15 muuta kauppapuotia, leipä- ja juomamyömälät, kaikki tarpeelliset käsityöläiset, viskaali ja poliisit, ja oikeuden ilmoittajina 2 raatimiestä ja pormestari, jotka määrättyinä päivinä kokoontuvat kellotornilla varustettuun raatihuoneeseen, oikeutta tekemään rikkaille ja köyhille, muotoon katsomatta.
…..
 Telefoni-laitos ei myöskään ole täällä tuntematoin. Kauppias Haikalan kartanon ja virstan päässä olevan myllyn välillä on jo pari vuotta käytetty tätä kaukopuhujaa.
…..
Kansakoululle sioitetuista lainakirjastoissa löytyy suomalaisia sekä ruotsalaisia kirjoja. Suomalaisessa kirjastossa on nykyjään lähes 600 eri nidettä uudempaa kirjallisuutta ja lainaajia on ollut aivan lukuisasti meidän oloissa katsoen, noin 50 viikossa. Ruotsalaista kirjastoa pidetään aukai kaksi kertaa viikossa ja suomalaista 1 kerran viikossa.

Markkinat
Markkinoita pidetään täällä kahdesti vuodessa, maalis- ja syyskuussa. Silloin Saimaanrannan Savon ukot tuovat tänne kaikenlaista maankasvullisuutta kaupaksi: juvalaiset viljaa ja voita, puumalaiset tuoretta lihaa ja villoja, ristiinalaiset ja suomenniemeläiset palvattua lihaa, savitaipalelaiset hiehoja, varsoja ja sikoja, lemiläiset potaattia, taipalsaarelaiset maitoa ja voita ja lappveteläiset kananmunia ja rinkeliä, säkkijärveläiset puuastioita ja kurkijokelaiset pitkiä piiskoja ja luokkeja. Nuori kansa ja palvelusväki lähipitäjistä käyvät paljon ainoastaan huvin vuoksi markkinoilla. Silloinhan he saavat ajaa noilla kauniilla puuhevosilla ilopillien, viulujen ja rumpujen soidessa, ja istua armaansa rinnalla rinkelirihma kaulassa ja 7:mällä kiiltolasilla varustettu hopeinen sormus sormessa. Silloin on myös hyvä tilaisuus onnenlehtien ostamiseen, josta yhdellä silmäyksellä voipi nähdä koko elämänsä. Venäjän puolen miehet, kureselkäiset paltot tahi turkit yllä, käyvät täällä ostelemassa hevosia ja lehmiä