Kyläniemen retkipolku

Kyläniemen retkipolku kulkee pääsian harjulla kuivassa kangasmetsässä

Eilen (25.9.2018) vallitsi Etelä-Karjalassa kolea, tuulinen mutta aurikoinen syyssää. Niinpä suuntasin pitkästä aikaa vaellukselle. Tällä kertaa valitsin kohteeksi Taipalsaaren Kyläniemen, alueen, jossa en ollut aikaisemmin vieraillut. Retkelle sain mukaan myös matkaseuraa, joten minun ei tarvinnut keskustella pelkästään korppien, kuukkelien ja tiaisten kanssa. Polkupyöräretkeni olivat aikaisemmin ulottuneet Utulaan asti, mutta Kyläniemen saarelle saakka en ollut vielä ”päässyt”. Paluumatkalla jututin Utulan kyläkaupalla paikallisia asukkaita. He olettivat saarella asuvan runsaat kymmenen ympärivuotista asukasta. Toimivia maatiloja he sanoivat sieltä löytyvän kolme kappaletta. Suuri sääli, että tämä upea seutu ei pysty tarjoamaan elinmahdollisuuksia suuremmalle joukolle.

Retkeilyreitin opasteet ovat paikoin kaatuneet ja maalimerkinät kuluneet. Tässä
kohdassa ne olivat kuitenkin vielä suhteellisen hyvässä kunnossa.

Kyläniemi kuuluu Taipalsaaren kuntaan, vaikka maayhteys sinne muusta kunnasta kulkee Lappeenrannan, Imatran ja Ruokolahden kautta. Mikäli Kyläniemen länsipäästä Hentulasta aikoo kulkea maanteitse Taipalsaaren kuntakeskukseen, saa varautua mittarilukemaan 115 kilometriä. Kyläniemi, kuten nimi kertoo, ei ole ollut aikoinaan saari. Saari siitä tuli vasta 1790-luvulla. Silloin venäläinen kenraali Suvorov kaivautti Kyläniemen itäpäästä Kutveleen kanavan niemen poikki. Kanavan yli kulkee nykyään lossiyhteys.

Saaren etelärinne on paikoin erittän jyrkkä.

Kyläniemi on osa toista Salpausselkää. Se muodostui viimeisen jääkauden lopulla. Kyläniemi kohoaa paikoin kymmeniä metrejä Saimaan aalloista ja halkaisee Saimaan suuret selkävedet. Kyläniemi on geologisesti, biologisesti ja maisemallisesti erittäin merkittävä harjualue, ja se kuuluu valtakunnalliseen harjujensuojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -suojelualueverkostoon. Saaressa riittää upeita hiekkarantoja kilometrikaupalla. Kyläniemen hiekkakankaat ovat mäntyvaltaista kangasmetsää ja sen rantahietikoilla kukkii heinäkuussa tiuhaan mätästävä valkeakukkainen hietaneilikka. Hietaneilikka on kangasvuokon tapaan alkuperältään arokasvi ja yksi harvinaisimmista harjukasveista.

Sotavuosina Kyläniemi nähtiin strategisesti merkittävänä alueena ja sinne rakennettiin puolustuslaitteita. Saaressa on nähtävissä juoksuhautoja, korsujen pohjia ja tykkipatterien jalustoja. Kyläniemestä on tullut  varjoliitäjien suosikkikohde. Siellä on Suomen oloissa ainutlaatuiset tuuliolosuhteet. Lajin harrastajat ovatkin nimenneet Kyläniemen Pienois-Tanskaksi. Tanskan länsirannikolta löytyy vastaavia tuuliolosuhteita.

Maastosta löytyy tykkipatterin asema.

Kyläniemen keskiosassa kiertelee noin kymmenen kilometrin retkipolku. Sille pääsee kätevästi esimerkiksi Kyläniementien ja Vaiviontien risteyksestä ja ajamalla Vaiviontietä etelään, kunnes saapuu kolmen tien risteykseen. Siinä on sopivasti tilaa vaikka useammalle autolle.  Retkipolku on merkitty punaisella, paikoin erittäin kuluneilla ja haalistuneilla punaisilla maalimerkeillä. Paikoin polku on erittäin vaikea hahmottaa, sillä sen varrella on suoritettu pääte- ja harvennushakkuita. Toisaalta metsä on suurelta osin jo tukkipuumetsää ja kuivassa kangas- ja harjumaastossa liikkuminen on helppoa. Reitti on mielestäni erittäin helppo.  Ajoittain harjulta avautuu upeita näkymiä sekä Saimaan eteläisille että pohjoisille. Retken kohokohta oli pysähtyminen Heponiemeen leirintäalueelle, jossa joimme auringon helliessä kahvit ja paistoimme makkarat (ja retkitoverini myös matkalta poimimiaan sieniä). Läheltä lähtöpistettämme löytyi metsän keskeltä ja hieman polun reitiltä syrjässä oleva, ilmeisesti Salpalinjan rakenteisiin kuulunut tykkiasema yhdyshautoineen ja tykin jalustarakenteineen. Jälleen kerran voi onnitella itseään hienosta päivästä eteläkarjalaisessa luonnossa.

Heponiemessä tauolla

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 14: Lamposaari

Lamposaaren entinen kansakoulu maaliskuun alkupuolella 2015

Maaliskuisena sunnuntaiaamuna Kulkurini toi minut ensin upealle Muukonniemen koululle ja sen jälkeen lossimatkan takana olevalle Lamposaaren koululle. Lamposaari on Lappeenrannassa, eteläisellä Saimaalla sijaitseva saari, joka muodostuu itse asiassa kahdesta saaresta, Utrasaaresta ja Lamposaaresta. Saaret yhdistettiin aikoinaan toisiinsa kansakoululle kulkevan tien vuoksi. Lossi saatiin saareen vuonna 1963. Sitä ennen siellä ei ollut teitä eikä autojakaan. Saaressa toimi aikoinaan WAHL & CO AB:n / Rauma Repolan OY:n saha ja sen mukana tuomana runsaasti asukkaita. Sahasta on muuten vuonna 2013 ilmestynyt laaja historia, Martti Rommin kokoama Wahlin saha 1905 - 1967. Saha paloi 1967 ja siitä alkoi saareen autioituminen. Vielä 1980-luvulla Lamposaaressa oli posti ja Utrasaaressa kirjasto. Kun palvelut lopetettiin, asukkaiden muuttoliike kiihtyi varsinkin 1980- ja 1990-luvuilla. Talot autioituivat ja rapistuivat. Nykyisin saaressa on noin 60 ympärivuotista asukasta.

Lamposaaren kansakoulu 1960-luvun puolivälissä
Kuva Lappeenrannan kaupunginarkisto

Oma kansakoulupiiri perustettiin Lamposaaren vuonna 1947. Koulu saarelle rakennettiin vuonna 1953. Sen suunnitteli Maaseudun Keskusrakennustoimisto. Lukuvuonna 1956 - 1957 koulussa oli 48 oppilasta ja kolme opettajaa. Vuonna 1965 tehdyssä Lappeen kunnan kansakoulujen oppilasmäärä ja tilaselvityksessä todettiin Lamposaaresta seuraavasti: Koulussa olisi kovasti tilaa suuremmallekin oppilasjoukolle. Saaren asukamäärän laskiessa nopeasti sahan palon jälkeen, koulu lakkautettiin vuona 1975. Koulurakennuksen nykyisten omistajien mukaan Lappeenrannan kaupunki myi koulurakennukset yksityishenkilöille 1990-luvulla. Nykyisillä omistajilla, joita jututin pitkät tovit koulun pihalla,  rakennus on ollut noin kaksitoista vuotta. Rakennuksen ulkoasu on pääpiirteissään sama kuin sen valmistuessa 1950-luvulla.

Palaan jossakin vaiheessa koulun sulkemisvaiheisiin. Alla lisää kuvia koulurakennuksesta:

Lamposaaren kansakoulu 1950-luvun puolivälissä
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Lamposaaren entinen kansakoulu maaliskuun alkupuolella 2015

Lamposaaren entinen kansakoulu maaliskuun alkupuolella 2015

Lamposaaren entisen kansakoulun seinässä oleva kyltti kertoo rakennuksen mennestä kouluhistoriasta

Pappilanniemi

Näkymä Pappilanniemestä Linnoitukseen

Useina syksyisinä viikonloppuaamuina polkuni on vienyt melko lähellä kotiani sijaitsevalle Pappilanniemelle. Saimaaseen pistävä niemi sijaitsee Lappeen pappilan entisillä mailla, mikä selittää paikalle annetun nimen. Niemessä kulkee helppokulkuinen kuntopolku / luontopolku, jonka pituus on 1,9 kilometriä

Pappilanniemessä on alkuperäistä metsäluontoa Saimaan rannalla lähes kaupungin keskustassa ja suurteollisuuden kupeessa. Keväisin Pappilanniemen lehtometsän kedot täyttyvät sinivuokkojen merestä.
Jyhkeät rantakalliot kurottavat Saimaaseen. Kallioiden takana rehevät lehtometsät muodostavat eliöstöltään rikkaan yhteisön. Alueella, joka on kooltaan runsaat 30 hehtaaria, on havaittu 351 kasvilajia. Alue on arvokas elinympäristö mm. lahopuuta tarvitseville lajeille sekä kolopesijöille. Lisäksi alueelta löytyy monipuolinen kääpälajisto.

Aikoinaan alueella on ollut vilkastakin toimintaa kesäaikana. Olihan sen rannalla Pappilansalmen lossi, joka kuljetti matkustavaisia laivavaväylänä toimivan salmen yli Pieneen Lamposaareen ja edelleen Vehkataipaleeseen, Tuosaan, Pakkalaan ja muualle Taipalsaaaren saaristoon. Lossi korvattiin vuonna 1989 käyttöön otetulla Luukkaansalmen sillalla. Niemessä on sijainnut uimalaitos pukukoppeineen ja jopa tanssilava. Tästä enemmän kollegani willimiehen blogissa

Pappilanniemen päivitystä ja kunnostusta kaipaava opastaulu

Pappilanniemi on ollut 2000-luvulla ajoittain esillä puuutiaisaivokuumetta ja borrelioosia levittävien punkkien takia. Siksi alueella liikkuvan on syystä suojattava itsensä riittävällä vaatetuksella.

Alla lokakuussa Pappilanniemessä ottamiani kuvia

Näkymää Pappilanniemestä Linnoitukseen

Näkymää Pappilanniemestä Lappeenrannan keskustaan

Pappilanniemessä puu maatuu siihen, mihin se kaatuu

Kuvaa lokakuiselta polulta

Polun varrelta

Polku harjanteella