Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lappeen kunnan Taikinamäen kansakoulu

Taikinamäen entisen kansakoulun rakennus 1.5.2015. Koulua kutsuttiin lempinimellä "taikinapytty".

Lappeen pitkäaikaisen "koulumestarin",
Elias Sunisen muistokirjoitus.
Lappeenrannan Uutiset 25.2.1890

Lappeen pitäjän alueella oli lasten opetus kauan pääosin seurakunnan ylläpitämän kiertokoulun varassa. Pitkäaikaisena kiertokouluopettajana toimi Elias Suninen. Esimerkiksi 1870-luvun lopulla kiertokoulu toimi kahdeksassa paikassa neljä viikkoa kerrallaan. Vuonna 1882 varsinaiseksi koulumestariksi palkattiin K. V Ahlblad ja Elias Suniselle apulainen. Yli 40 vuotta kiertokoulunopettajana toiminut Elias Suninen kuoli vuonna 1890. Vuodesta 1892 lähtien Lappeella oli neljä kiertokoulunopettajaa, joista Pekka Pulli ja Juho Pusa olivat tehtävissään pitkään. Vuonna 1912 seurakunta jaettiin viiteen eli litiän, Kaivannon, Alajoen, Lavolan ja Haapajärven kiertokoulupiireihin. Merkittävä rooli kansanopetuksessa oli myös pyhäkouluilla, joiden toiminta organisoitiin uudelleen vuonna 1867. Pyhäkoulun lisäksi oli myös rippikoululla tärkeä rooli lukutaidon parantamisessa. 1870-luvun alussa rippikoulua pidettiin Lappeella kaksi kertaa vuodessa kaksi viikkoa kerrallaan, sittemmin neljä viikkoa kerrallaan. Jotkut lappeelaiset vanhemmat lähettivät lapsiaan myös Lappeenrannan kouluihin, kuten vuonna 1866 toimintansa aloittaneeseen kansakouluun.

Vuoden 1865 kunnallisasetuksessa kansakoulujen perustaminen määrättiin kunnan toimialaan kuuluvaksi. Kun Aleksanteri II hyväksyi 11.5.1866 senaatin asetusehdotuksen kansanopetuksen järjestämisestä maassamme ja antoi samana päivänä Keisarillisen Majesteetin Armollisen asetuksen kansakoulutoimen järjestämisestä Suomen suuriruhtinaanmaassa, eivät mielialat olleet Lappeen pitäjässä vielä kovinkaan suopeita kansakoulun perustamiselle. Lappeelaiset olivat tässä asiassa vielä hyvin vanhoillisia ja nuukia. Jokainen kansanopetuksen parantamisyritys, mikäli siihen tarvittiin varoja, kohtasi ankaraa vastarintaa. Kaikki verotaakkaa lisäävät uudistushankkeet kuitattiin sanomalla: On sitä ennenkin eletty ja toimeen tultu. Toisaalta pitäjästä löytyi kuitenkin henkilöitä, jotka olivat jo valmiita käynnistämään tehokkaamman kansanopetuksen kunnan alueella. Suomalaisessa Wirallisessa Lehdessä esitettiin huhtikuussa 1866 seuraavanlainen toivomus: Pitäjäämme olisi siis tarpeellinen valita kaksi koulumestaria ja pidättää nekin lapset koulussa, jotka jo lukea osaavat, ja opettaa heille kirjoituksen ja luvunlaskun taitoa sekä nuottienki tuntemista. Semmoinen koulu olisi pidettävä talven aikana, sillä silloin lapset hyvin joutaisivat. Nyt niiden aika näkyy kotonakin kuluvan mäenlaskussa ja suurempien korttipelaamisessa ja tupakinpolttamisessa.

Taikinamäen kansakoulu rakennettiin vuonna 1878

Silloinen Viipurin läänin kuvernööri Christian Oker-Blom edisti aktiivisesti kansakoulujen perustamista ja hän kävi useissa eri puolilla lääniään pitäjänkokouksissa puhumassa niiden puolesta. Lappeelle kuvernööri saapui 24.9.1869 ja sai kirkossa pidetyssä pitäjänkokouksessa arvovallallaan lappeelaiset taipumaan siihen, että pitäjänmakasiinista myytäisiin 100 tynnyriä ruista kansakoulun tuleviin tarpeisiin. Viljoja ei kuitenkaan myyty, ne vain laitettiin makasiinissa erilleen muusta viljasta. Koulun johtokuntaan valittiin seuraavan vuoden joulukuussa (19.12.1870) eversti Lars Emil von Haartman, koulumestari Elias Suninen sekä talolliset B. A. Tavast, Juhana Rantanen ja Aatami Simola sekä vähän myöhemmin vielä seurakunnan kirkkoherra, rovasti J. M. Hackzell. Kuntakokouksessa 24.3.1871 päätettiin lopulta myydä kansakouluhanketta varten keräty rukiit. Samassa kokouksessa teki maanviljelijä B. A. Tavast ehdotuksen, että eversti von Haartmanilta Lauritsalassa vuokrattaisiin se ei kauvan sitte rakettu kestikievarin kaksinkertainen rakennus ja sen ympärillä olevat kartanohuoneet koululle. Koska Haartamanin pyytämä vuotuinen korvaus oli vain 300 markkaa, hyväksyi kuntakokous ehdotuksen.

Koulu rakennettiin kirkkoherran virkatalon entisestä päärakennuksesta,
jonka kuntalaiset siirsivät uudelle paikalle

Kansakoulun johtokunnan puheenjohtajana toimi ensimmäiset seitsemän vuotta eversti von Haartman, sitten rovasti Hackzell kuolemaansa vuonna 1882 saakka. Hyvästä alusta huolimatta kansakoulun perustaminen Lauritsalaan jäi tällä kertaa toteutumatta. Elokuussa vuonna 1871 kansakoulun johtokunta ehdotti kuntakokoukselle, että kansakoulurahastoon kannettaisiin jokaiselta 16 vuotta täyttäneeltä kuntalaiselta vuosittain 25 penniä. Ankaran vastustuksen vuoksi tämä ehdotus kuitenkin kokouksessa raukesi. Vuonna 1871 kansakoulun johtokunta ehdotti, että pitäjän kansakoulurahastoon kerättäisiin jokaiselta 16 vuotta täyttäneeltä kuntalaiselta 25 penniä. Huolimatta kirkkoherran ja eversti von Haartmanin tuesta kuntakokous ei lämmennyt ehdotukselle, mutta esitys toteutettiin neljä vuotta myöhemmin. Vuoden 1872 alussa ilmoitti koulun johtokunta kuntakokoukselle, että kansakoulurahastossa oli koossa 2606 markkaa, joista Lappeenrannan asukkaat olivat koonneet 425 markkaa ja loput oli saatu pitäjänmakasiinista myydyistä rukiista. Lisäksi varat karttuivat viinaverorahoilla sekä makasiinista myydystä rukiista saaduilla tuloilla. Nimittäin 20.12.1873 ehdotti koulun johtokunta pitäjänkokoukselle, että makasiinista myytäisiin vielä 75 tynnyriä ylijäämäruista kouluhankkeen hyväksi. Seuraavana vuonna päätettiin myös siirtää viinaverorahat eli 577 koulurahastoon.

Taikinamäen kansakoulun urakoitsija oli vaakakirjuri Magnus Wilhelm Fagerlund

Seuraavan kerran kansakoulun käynnistäminen toden teolla oli koulun johtokunnan kokouksessa joulukuussa 1875. Kansakouluksi hankittiin nyt kirkkoherran virkatalon entinen päärakennus. Sen pitäjäläiset siirsivät Taikinamäelle pappilan maalle. Pitäjänkokous hyväksyi 19.3.1876 eversti von Haartmanin laatimat kansakoulun piirustukset. Niissä oli piirretty entiseen rakennukseen kaksi lisähuonetta. Rakennustöitä valvoi rakennustoimikunta, jota niin’ikään johti von Haartman. Muina jäseninä olivat rakennusmestari Petterson, lautamies Juhana Pulli ja talollinen Ville Oikkonen. Rakennuksen, jonka arvoksi arvioitiin vuonna 1879 18 000 markkaa, urakoi vaakakirjuri Magnus Wilhelm Fagerlund. Kansakoulu näyttää olleen eversti von Haartmanin sydäntä lähellä tämänkin jälkeen, sillä hän tuki koulua opetusväline- ja rahalahjoituksin. Koulurakennuksista puuttuivat silloin vielä aitat, rehuladot, navetat, sauna ja kaivo. Nämä saatiin koululle vasta vuosikymmenien kuluttua ja vain korkeampien viranomaisten painostuksen jälkeen. Esimerkiksi koulun juomavesi jouduttiin alussa hakemaan Saimaan rannassa Lappeenrannan kylpylaitoksen vieressä olleesta lukkari Helsingiuksen pienestä kaivosta. Oppilaat hörppivät tuodun veden yhteisen vesiastian laidasta. Koulu sai oman kaivon lopulta vasta vuonna 1908. 

Lappeen kunnan ensimmäisen kansakoulun vihkiäisiä vietettiin 22.9.1878

Taikinamäen kansakoulua laajennettin kahdella
luokkahuoneella 1894 - 1895. Yllä ilmoitus urakka-
huutokaupasta. Lappeenrannan Uutiset 24.10.1894

Rakennustyöt viivästyivät mm. siksi, ettei urakoitsijalle luvattuja rakennustarpeita ollut riittävästi. Tämän takia urakoitsijalle aiheutui lisäkustannuksia, joita varten kuntakokous myönsi hänelle 30.9.1876 500 markan korvauksen.  Koulu pääsi alkamaan vasta vuotta aiottua myöhemmin eli syyskuun 16. päivä 1878. Koulun vihkiäisiä vietettiin 22.9.1878. Johtokunta oli valmistellut jo koulun alkamista vuonna 1877, sillä se oli tiedustellut Jyväskylän seminaarin johtajalta sopivia opettajia kouluunsa. Tämä oli ehdottanut opettajiksi Frans Mikael Heleniusta ja ”frökynä” Alina Maria Renforsia. Viivästymisen takia opettajiksi tulivat lopulta valituksi 8.7.1878 Kalle Oittinen (1878 - 1899) Jyväskylän seminaarista ja Ida Aleksandra Grönroos (1878 - 1914) Viipurin Tervajoelta. Opettajien palkoista päätettiin kuntakokouksessa hyvissä ajoin eli 23.12.1876. Miesopettajan palkaksi määrättiin 600 markkaa ja naisopettajan 400 markkaa vuodessa. Koulunkäynnin aloitti 25 poikaa ja 18 tyttöä. Näistä 16 oli siirtynyt Lappeenrannan kaupungin kansakoulusta. Aluksi koulussa oli erilliset erikseen tyttö- ja poikaluokat, mutta vuonna 1889 siirryttiin sekaluokkin. Kirkkoherra Hackzellin ja eversti von Haartmanin ehdotuksesta myös kunnan vaivaishoidon varassa eläneet orpolapset lähetettiin kansakouluun. Tämä tuli olemaan kauaskantoisen viisas ratkaisu näiden lasten tulevaisuuden kannalta. Kansakoulun johtajana toiminut Kalle Oittinen oli todellinen kansankynttilä. Oittinen oli koulutyönsä ohella huomattava maatalous-, kunnallis-, nuorisoseura- ja raittiusmies. Lisäksi hän oli valtiopäivillä vuosina 1894, 1897 ja 1899 Lappeen kihlakunnan edustajana talonpoikaissäädyssä. 

Taikinamäen kansakoulussa vallitsi melkein toiminnan alusta lähtien sietämätön tilanahtaus. Niinpä koulunjohtaja Kaarlo Oittinen totesi puheenvuorossaan vuoden 1897 valtiopäivillä talonpoikaissäädyn istunnossa, miten ovat suuret lapsiparvet saaneet itkevinä palata kotiinsa [tilanpuutteen vuoksi]. Koulun johtokunta teki kuntakokoukselle jatkuvasti ehdotuksia luokkahuoneiden lisäämisestä, mutta ne kaikuivat kauan kuuroille korville. Lopulta koulurakennusta jatkettiin vuosina 1894 – 1895 kahdella luokkahuoneella. Tähän velvoitti Viipurin läänin kuvernööri 30.9.1893 antamallaan päätöksellä. Kuntaa uhkasi 100 markan uhkasakko, mikäli lisärakennus ei olisi valmis 1.9.1894 mennessä. Vajaan viidentuhannen markan urakan sai rakennusurakoitsija Adam Kaipainen. Oppilasmäärän kasvaessa lisättiin myös opettajavoimia. Kolmas opettaja saatiin koululle vuonna 1890, neljäs vuonna 1900 ja viides vuonna 1903. Juvakan kansakoulun valmistuminen vuonna 1906 helpotti tilanahtautta Taikinamäellä muutamiksi vuosiksi. Mutta jo vuonna 1911 oli johtokunnan esitettävä kunnanvaltuustolle uuden lisärakennuksen rakentamista. Monien viivytysten ja valitusten jälkeen kunnanvaltuusto määräsi kokouksessaan 11.3.1916 kunnallislautakunnan antamaan riidanalaiset varat (20 000 markkaa) koulun pystyttämiseen ja rakennustyöt pääsivät käyntiin. Rakennusurakoitsijana oli nelihenkinen työryhmä, johon kuuluivat J.Saarinen, J.Soininen, M.Kankaanranta ja Johan Laitala-nimiset herrat. Rakentaminen maailmansodan riehuessa Euroopassa ei sujunut ilman vaikeuksia. Niinpä hirsitukkien vetämiseen talollisten metsistä jouduttiin nimismiehen avulla hakemaan lupa Venäjän armeijan linnoituspiiriltä. Tämä rakennus valmistui lopulta syyslukukauden alkuun vuonna 1917. 

Vuonna 1917 koululle valmistui (nyt jo purettu) lisärakennus, jonka Koulukadun puoleisen julkisivun piirustukset ohessa

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 24: Juvakan kansakoulu (Tekstiä päivitetty 28.8.2017)

Lappeen Juvakan kansakoulu Myllymäellä. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Talvinen näkymä Juvakan kansakoululle. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Ilmoitus Lappeen kuntakokouksesta,
jossa aiheena mm. Juvakan kansakoulu
Itä-Suomen Sanomat 6.5.1905.

Tällä kertaa Lakkautettujen kyläkoulujen kierroksellani esillä on kansakoulu, joka on lakkautettu kesällä 1937. Perehdyin aiheeseen pyöretken sijasta retkellä kaupunginarkiston saloihin ja historiakirjojen sivuihin. Jälkimmäisistä saamani tietous osoittautui varsin ohueksi.
Lappeen kunnan ensimmäistä kansakoulua, vuonna 1878 perustettua Taikinamäen koulua, vaivasi pitkään suuri tilanahtaus. Lappeenrannan kupeessa olevien esikaupunkialueiden ja lähikylien väkiluku kasvoi koko ajan. Taikinamäen kansakoulussa oli viisi opettajaa, mutta vain kolme luokkahuonetta. Koulua olikin jo pakko käydä kahdessa vuorossa. Niinpä koulun johtokunta esitti piiriin toista kansakoulua Juvakan Myllymäelle. Sinne oli tarkoitus tulla myös Hanhijärven koulupiirin lapsien.

Kuten niin usein, alkoi tämän jälkeen kiivas taistelu siitä, miten koulupiiri jaetaan ja missä koulu tulisi sijaitsemaan. Taistelua käytiin lähinnä siitä, tulisiko koulun sijaita Viipuriin vievän maantien varressa Myllymäellä vai Hanhijärven tienoilla. Tarkoituksena olisi ollut silloin liittää myös aikaisemmin muodostettu Hanhijärven koulupiiri uuteen Juvakan piiriin. Tyytymättömät valittivat tehdyistä päätöksistä kaikkiin oikeusasteisiin. Taistelun tuoksinnassa mittailtiin matkoja aiotuille koulupaikoille ja kutsuttiin maanmittareita, lääkäreitä, kansakouluntarkastajia ja kouluhallituksen edustajia selvittämään tilannetta. Lopulta koulu päätettiin rakentaa Myllymäelle ja sen piiriin tulivat kuulumaan Kourulanmäen ja Armilan kylien ne osat, jotka jäivät Kaukaalle vievän pistoradan eteläpuolelle sekä Hanhijärven, Karkkolan ja Sinkkolan kylät sekä osia Tirilän ja Puralan kylistä. Näin syntynyt Juvakan kansakoulu oli järjestyksessä kymmenes Lappeen kunnan alueelle perustettu kansakoulu.

Urakkatarjousilmoitus Juvakan kansakoulun
kivijalan ja ulkohuoneiden rakentamisesta:
Itä-Suomen Sanomat 23.5.1905

Uuden koulun rakentamiseen toteutusta ajamaan valittiin rakennustoimikunta, johon kuuluivat maanviljelijä Lauri Nevalainen Karkkolasta, kanttori-urkuri Isak Ketonen, maanviljelijä Juho Helkala sekä opettaja Teodor Jekkonen Armilasta sekä Kaarlo Mäkelä Ihalaisista. Rakennustöitä valvomaan palkattiin 400 markan korvauksella Lappeenrannan silloinen rakennusmestari J.E. Jaakkola. Toukokuun puolivälissä oli rakennushanke edennyt niin pitkälle, että Lappeen kunnanvaltuusto teki lopullisen päätöksen koulurakennuksen rahoituksen ja piirustusten hyväksymisestä. Tämän jälkeen julistettiin koulurakennuksen kivijaloista, kellarista ja ulkohuoneista urakkakilpailu. Edellä mainitut rakennukset ja kivijalat valmistuivat syksyllä 1905. Kevättalvella 1906 julistettiin urakkakilpailu kolmeopettajaisen koulurakennuksen loppuunsaattamisesta. Kunnan vastuulle jäi rakennustarpeiden toimittaminen. Ne kerättiin koulupiirin asukkailta. Urakkaan kuului myös irtaimisto kuten esimerkiksi pulpetit. Rakennukset valmistuivat nopeasti, niin että niissä voitiin aloittaa koulutyö syksyllä 1906. Hieman myöhemmin rakennettiin vielä käsityöhuone / saunarakennus sekä kolmiosainen kellari. Koulun nimeksi valittiin sijainnin perusteella Juvakan kansakoulu, koska toinen vaihtoehto, Myllymäen kansakoulu, oli jo käytössä toisaalla Suomessa.

Urakkatarjousilmoitus Juvakan kansakoulun
rakentamisesta. Itä-Suomen Sanomat 6.2.1906

Juvakan kansakoulun johtokuntana toimi aluksi Taikinamäen koulun johtokunta. Tämä todettiin kuitenkin käytännössä hankalaksi. Niinpä koululle valittiin oma johtokunta, johon kuuluivat aluksi puheenjohtajana pastori Uno Norström ja myöhemmin pastori K.G. Forsblom, puutyömies Juhana Saarinen ja herastuomari Juhana Juvakka. Myöhemmin johtokuntaan ovat kuuluneet mm. maanviljelijät Juhana Kourula, Juhana Rantanen, Juhana Ruokonen, Pekka Helkala, Anni Helkala, puutyömies Eero Karjalainen, räätälin emäntä Eeva Hurja, konttorinhoitaja J.H. Muikku ja rataesimies K.A. Lehtinen.

Vuonna 1906 kouluun perustettiin yksi miesopettajan ja kaksi naisopettajan virkaa. Miesopettajaksi valittiin Teodor Jekkonen ja naisopettajiksi Elsa Tavila ja Hilja Lehtokoski. Pitkäaikaisina opettajina toimivat Jekkosen lisäksi Elin Bergroth, Impi Klaavo ja Alma Reijola. Vuonna 1909 koululle perustettiin kolmas naisopettajan virka, johon valittiin Elin Varttinen. Naisopettajan virka muutettiin vuonna 1911 miesopettajana viraksi. Tämän viran hoitajat vaihtuivat lähes joka vuosi, kunnes se lakkautettiin kesällä 1927. Alakansakoulun naisopettajan virka perustettiin koululle vuonna 1920 ja sen pitkäaikaisena hoitajana toimi Anna Jekkonen. Vuonna 1921 koululle perustettiin toinen alakansakoulunopettajan virka, mutta virka ja sen mukana myös luokka siirtyivät lokakuussa 1922 Armilan kansakouluun.

Vuosi 1932 merkitsi suurta muutosta Juvakan kansakoululle. Koulu siirtyi alueliitoksessa yhdessä Taikinamäen, Armilan ja Peltolan kansakoulujen kanssa Lappeenrannan kaupungin alueelle. Kansakouluna rakennus toimi jonkun vuoden eli vuoden 1937 kevääseen saakka. Rakennuksessa tehtiin tämän jälkeen muutos- ja korjaustöitä, jonka jälkeen se palveli Lappeenrannan kaupungin lastenkotina 1.1.1938 lähtien. Lastenkotitoimintaa oli vuoteen 1972 saakka.

Juvakan entinen kansakoulu lastenkotina/-tarhana
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Ps. Kesällä 2017 suuntasin Helkamani Myllymäelle ja yritin etsiä Juvakan kansakoulun tarkan sijainnin. Maastosta löytyikin pienen etsinnän jälkeen kivijalkarakenteita, puolittain metsittynyt piha-aukio, lipputanko ja villintynyt puutarha kuutostien ja Myllymäen välistä, Koulun piha-aukio näkyy vielä hyvin oheisessa ilmakuvassa.

Otin myös kuvia entiseltä koulualueelta. Ajan hammas ei ollut vielä aivan kaikkea purrut.

Myllymäeltä kuutostien alikulkuun laskeutuvalta pyörätieltä johtaa lähes metsittynyt tie entisen Juvakan koulun tontille

Tätä mäkeä on moni kansakoululainen kiivennyt suurin odotuksin.

Metsän keskeltä löytyy vielä rakennusten kivijalkojen jäänteitä

Entinen koulupiha on vielä pääosin säästynyt metsittymiseltä

Ruostuneett koulun lipputangon tukitolpat vaahteroiden ja koivujen katveessa

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Uusi kansakoulurakennus 1888

Lappeenrannan vuonna 1888 valmistunut kansakoulu (nykyinen Lönnrotin koulu) kuvattuna 15.2.2015

Waldemar Backmanssonin Lappeenrannan uudelle kansakoulurakennukselle
tekemä julkisivupiirustus

Lappeenrannan kansakoulun oppilasmäärä alkoi kasvaa 1880-luvulla. Oppilasmäärän lisääntymisen syinä olivat kaupungin väkiluvun kasvu ja ennen kaikkea yhä useampien perheitten halu lähettää lapsensa opintielle. Esimerkiksi vuonna 1885 kaupungissa asui 110 kouluikäistä lasta, joista 82 kävi joko ala- tai yläkansakoulu.  Ensimmäinen rinnakkaisluokka kansakouluun perustettiin vuonna 1886. Asuinrakennuksesta kouluksi muutettu, vuonna 1873 ostettu talo jäikin pian liian pieneksi. Koulun johtokunta suunnitteli ensin koulutalon laajentamista ja antoi sen arkkitehti Waldemar  Backmanssonin tehtäväksi. Hän tuli kuitenkin siihen tulokseen, että rakennus oli niin rappeutunut sekä lisäksi ”kummallisen monikolkkainen”, joten laajentamiseen käytetyt varat menisivät hukkaan. Rakennus oli talvella kylmä, joten koululaiset joutuivat opiskelemaan jopa 7 - 10 asteen lämpötiloissa. Johtokunta lähetti valtuustolle 10.12.1885 päivätyn kirjeen, jossa se arvioi silloista  koulurakennusta: Kaupunkimme kansakoulurakennus on sellainen hökkeli, ettei moista löytyne pienimmässäkään maaseurakunnassa. 

Uutinen Lappeenrannan kansakoulun urakasta.
Lappeenrannan Uutiset 12.7.1887

Johtokunta esittikin uuden koulun rakentamista. Lisätty kunnanvaltuusto teki kokouksessaan 10.2.1886 asiasta myönteisen päätöksen.  Valtuusto valitsi asiaa hoitamaan toimikunnan, jonka piti yhdessä kansakoulun johtokunnan kanssa nopealla aikataululla, vain kahdeksan päivän kuluessa, valita rakennukselle paikka ja laatia kustannusarvio. Esitys valmistui jo 22.2. pidettyyn lisätyn valtuuston kokoukseen. Uusi kansakoulu päätettiin rakentaa rautatien länsipuolella olevalle kentälle, jossa aikaisemmin oli ollut ruotusotaväen varastohuoneita. Rakennettavassa koulussa tuli olla viisi luokkahuonetta, juhlasali, yhteinen kirjasto- ja lukusali sekä yhden opettajan asunto. Lisäksi oli myös vahtimestarille rakennettava kamarin ja keittiön käsittävä asunto.

Rakennukseen tarvittavat varat, 40 000 markkaa päätettiin ottaa lainaksi. Pankinjohtaja Waldemar Enebergin tehtäväksi annettiin selvittää lainansaantimahdollisuutta valtiolta. Rakennustoimikunta sai heti käytettäväkseen 10 000 markkaa. Toimikunta tilasi koulun piirustukset arkkitehti Waldemar  Backmansonilta ja alkoi heti teettää kivijalkaa ja ostella rakennushirsiä. Tarina kertoo, että rakennushirsiksi myytiin paljon Saimaan saarista varastettuja puita. Rakentaminen ei edennyt kuitenkaan ongelmitta. Aikomus oli saada koulutalo valmiiksi jo syksyyn 1886 mennessä. Piirustukset kuitenkin viivästyivät ja esiteltiin valtuustolle 25.5.1886. Valmiiksi ne tulivat marraskuussa 1886. Niistä Backmansson veloitti 1345 markkaa. Viipurin lääninkanslia vahvisti piirustukset 1.5.1887. Lisäksi valmistumista hidastuttivat vielä erimielisyydet rakennuksen kivijalan tekijän muurari Vilhelm Nylundin kanssa. Kiistaa käytiin kivijalan korkeudesta. Nämä johtivat siihen, että Nylund jätti urakkansa kesken (ilmeisesti hänet pakotettiin jättämään urakka kesken)  ja rakennustyömaa seisoi noin vuoden ajan. Perustustöt teki loppuun Kontantin Mandolin Virolahdelta. Rakennuksen urakoi lopulta arkkitehti Frithiof Mieritz.  Urakkasumma oli 25 000 markkaa (erään lehtiuutisen mukaan 27 500 markka) ja Mieritz lupasi rakennuksen valmiiksi vuoden kuluessa. Töitä valvomaan palkattiin rakennusmestari Alfred Sirén Helsingistä. Urakoitsija sai hyödyntää rakennuksen lähes valmiin kivijalan ja kaikki paikalle valmiiksi tuodut rakennustarpeet, joiden arvoksi laskettiin noin 15 000 markkaa. Rakennustyöt edistyivät nyt nopeasti, ja koulu valmistui kesäkuun loppuun mennessä 1888, kuten urakkasopimuksessa oli sovittu. 

Arkkitehti Mieritzin ostoilmoitus.
Lappeenrannan Uutiset 12.8.1887

Vastaanottotarkastus pidettiin 30.6.1888. Sanomalehtiuutisen mukaan se oli valmistuessaan suurin maassamme rakennettu puinen kansakoulu. Urakan aikana selvisi, että arkkitehti Mieritz oli arvioinut kansakoulun rakennuskustannukset täysin alakanttiin. Kustannukset nousivat noin kaksi kertaa suuremmiksi kuin urakkasumma. Näin ollen urakoitsija kärsi 25 000 markan tappion. Mieritz pyysi valtuustoa korvaamaan kärsimiänsä tappioita, mutta valtuusto hylkäsi sen anomuksen kokonaan. Pieleen mennyt Lappeenrannan kansakoulun urakkatarjous johti osaltaan arkkitehti Mieritzin hakeutumaan vuoden 1888 joulukuussa konkurssiin

Uutinen uuden kansakoulun vihkiäisistä.
Lappeenrannan Uutiset 4.9.1888

Rakennuskustannuksiin saatiin varoja kaupungin anniskeluyhtiön voittovaroista (7000 markkaa) ja loput lainattiin valtiolta. Koulun avajaisia vietettiin 1.9.1888. Koulutalosta tuli sen hetken tarpeisiin liian iso. Muutaman vuoden kuluttua oppilasmäärän kasvaessa koko ajan huomattiin kuitenkin, että päätös isohkosta koulusta oli ollut kaukonäköinen. Lisäksi uusrenesanssityylisen rakennuksen kaunis ulkonäkö keräsi kiitosta. Rakennuksesta tulikin pienen Lappeenrannan uusin nähtävyys. Lappeenrannan kaupunki sai siis erittäin halvalla uuden, hyvän, toimivan ja kauniin kansakoulun. Lisäksi uusi koulu antoi kaupunkilaisille aikaisempaa paremmat tilat harrastuksille ja kokouksille. Erikoisen tärkeäksi nähtiin koulun suuri sali, silloisen kaupungin suurin juhlasali. Sitä käytettiin varsinkin vuosisadan loppulla konsertteihin ja juhliin.

Näkymä kauniin koulun sisäpihalle 7.10.2015