Lappeenranta sai linja-autoaseman vuodenvaihteessa 1932 - 1933

Näkymä Lappeenrannan linja-auto-asemalle 1937. Kuva: Lappeenrannan museot/A. Pietinen

Vuodenvaihteessa 1932 – 1933 Lappeenrannan kaupunkikuvaan ilmestyi uusi uljas rakennus, joka viesti uuden liikkumistavan valloittaneen lopullisesti myös Saimaan etelärannat. Kaupunkimme kunnallinen linja-autoasema oli valmistunut. Linja-autoasemalla, joka sijaitsi Lappeen kirkkoa vastapäätä, valmistui laituripaikat 13 autolle. Sanomalehti Etelä-Savon toimittaja kuvaili asemarakennusta näin:

Itse asemarakennus, joka sijaitsee Kauppakadun puoleisessa päässä, on ulkoasultaan siro ja hauskan näköinen. Sisälle astuttaessa tullaan tietenkin ensiksi aika tilavaan odotushuoneeseen, jonka seiniä reunustavat pitkät penkit ja niiden edessä pöydät. Sisustus on funkistyyliä erikoisine väreineen ja valaistuksineen. Hyvin hauskalta ja onnistuneelta vaikuttaa myös pakettien säilytyskomero ja kioski virvokkeiden tarjoilua varten. Erittäin tilavat ja ajanmukaiset ovat mukavuuslaitokset peseytymislaitteineen. Asemalle on lisäksi puhelimet sekä kaukopuheluja että paikallispuheluja varten. Rakennuksen toisessa päässä on nykyaikainen keittiö sähköhelloineen, jäähdytyslaitteineen y.m. Kun vielä mainitsemme, että asemarakennuksessa on keskuslämmitys, voinee lukija saada rakennuksesta itseään tyydyttävän kuvan.

Näkymä linja-autoaseman laitureille vuodelta 1957.
Kuva Lappeenrannan museot/Matti Poutvaara.

Linja-autoaseman saamisessa aloitteentekijänä oli ollut Viipurin Matkailu Oy, jonka toimesta aikaisemmin oli avattu Suomen ja Pohjoismaiden ensimmäinen kunnallinen linja-autoasema.  Sen oli suunnitellut kaupungininsinööri H. Kuokkanen. Asemarakennus oli noussut kaupungin omana työnä sen omistamalle tontille. Kokonaiskustannukset olivat nousseet noin 100 000 markkaan. Lappeenrannassa oltiin ylpeitä uudesta liikenteen solmukohdasta, sillä se oli maassamme järjestyksessä toinen kaupunki, jossa oli ajanmukainen linja-autoasema. Ennen uuden aseman rakentamista kaupungissa oli ollut kolme erillistä linja-autojen lähtöpaikkaa. Asemarakennuksen vuokrasi ja toiminnasta siellä vastasi Linja-autoliiton Viipurin osasto.

Tulitikkurasian etiketti. Kuva: Lappeenrannan museot.

Ensimmäisenä toimintavuonna Lappeenrannasta lähti parikymmentä kaukovuoroa päivässä, määräpäänä olivat Viipuri, Kotka ja Mikkeli. Paikallisliikenne oli vielä vähäistä suuntautuen miltei yksinomaan Lauritsalaan. Liikenne kasvoi kuitenkin nyt nopeasti ja linja-autoasemaa oli laajennettava jo vuonna 1935.  Merkittävä muutos liikennevirrassa tapahtui sodan seurauksena, kun Viipuriin ja muualle Kannakselle suuntautunut vilkas liikennöinti jäi pois.

Kun linja-autoaseman 25-vuotisjuhlapäivä lähestyi syksyllä 1957, siellä elettiin vilkkaan toiminnan vuosia. Asemalta lähti päivittäin peräti 73 kaukovuoroa. Paikallisvuoroja oli yhteensä 132. Näistä 46 suuntasi Lauritsalaan, 43 Hakaliin, 25 Rutolaan, 14 Tapiolaan ja viisi rautatieasemalle.

Lähteet: Etelä-Savo 10.1.1933, Etelä-Saimaa 21.9.1957

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Esikaupunkiliitokset ja Lauritsalan kauppalan synty mullistavat kouluverkon

Uusi Armilan kansakoulurakennus kesällä 1939.
Kuva: A. Pietinen / Lappeenrannan kaupunginarkisto

Vuoden 1932 toteutunut esikaupunkialueiden liittäminen Lappeenrantaan ja Lauritsalan kauppalan perustaminen merkitsivät useiden koulujen siirtymistä Lappeen kunnan omistuksesta naapurikuntien hallintaan.  Armilan, Juvakan, Peltolan ja Taikinamäen kansakoulut siirtyivät Lappeenrannan kaupungille. Hakalin, Kaukaan, Lauritsalan ja Luukkaan kouluista tuli osa Lauritsalan kauppalan kouluverkkoa. Mustolan kansakoulu oli lisäksi pääosin Lauritsalan hallinnassa. Lappeen kuntaan jäi 22 kansakoulua, joista kaikissa toimi yläkansakoulu ja 16:ssa alakansakoulu. Näissä oli 54 opettajaa ja 1072 oppilasta.  Kuntarajojen muutosten myötä Lappeen kunnasta katosivat jättikoulut, sillä nyt suurimmat kansakoulut olivat Muukonniemi, jossa oli vuonna 1932 153 oppilasta ja Lempiälä, jossa koululaisia oli 101. Alueliitosten takia kansakoulujen piirijakoon tehtiin muutoksia. Tämän seurauksena Ilottulan piiri, jolle oli aikomus rakentaa oma koulu vuoteen 1935 mennessä, yhdistettiin Muukonniemen piiriin. Haapajärvelle valmistui uusi tiilinen koulurakennus vuonna syksyllä1936, Keskisaarelle entisestä Haapajärven koulusta uudelleen rakennettu koulu syksyllä 1938 ja Kären piirin koulu siirrettiin vuonna 1939 Nyrhilään. Kevätlukukaudella 1939 Lappeen kunnan kouluissa opiskeli 1393 lasta. Heillä oli 42 varsinaista opettajaa ja lisäksi 19 käsityönopettajaa. Suurimmat oppilasmäärät olivat Muukonniemen (177), Lempiälän (113) ja Lavolan (102) kouluissa.

Valokuvaaja A. Pietisen kesällä 1939 ottamassa kuvassa on oikealla Peltolan
kansakoulu, joka siirtyi alueliitoksessa vuoden 1932 alussa Lappeen kunnalta
Lappeenrannan kaupungille. Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Lappeenrannan asukasluku kasvoi kolminkertaiseksi 1832 alueliitosten seurauksena. Kansakoulujen oppilasmäärän kasvu oli suhteessa vielä suurempaa. Kun vuonna 1931 kaupungin kansakouluissa oli 374 oppilasta, oli heidän lukumääränsä vuonna 1932 jo 1391 eli 3.72-kertainen. Keväällä 1932 Lappeenrannassa oli toiminnassa 13 alakansakoululuokka, 19 yläkansakoululuokkaa, päivä- ja iltajatkokoululuokat. Opettajia kaupungin koululaitoksessa oli 34. Lappeenrannan kaupungille siirtyneistä kansakouluista oli Taikinamäen koulu vuodesta 1930 lähtien osittain ja vuodesta 1938 kokonaan lappeenrantalaisten oppikoulujen käytössä. Vuonna 1938 Armilan kansakoululle valmistui ajanmukainen, tilava uudisrakennus vuonna 1938. Juvakan kansakoulu muutettiin 1930-luvulla lastentarhaksi. Alueliitoksen jälkeen muutettiin Lappeenrannan vanhan kansakoulun nimeksi Lönnrotin kansakoulu sijaintikatunsa mukaan. Poikien ja tyttöjen jatkokoulut saivat vuonna 1936 oman koulurakennuksensa, kun kaupungille pari vuotta aikaisemmin siirtyneestä Linnoituksen sotilaskotirakennuksesta saatiin tehtyä opetukseen sopivat tilat. Kansakoulujen oppilasmäärä kasvoi noin 1930-luvulla noin kahdellasadalla ollen keväällä 1939 yhteensä 1584. Heistä 434 opiskeli alakansakoulussa, 865 yläkansakoulussa, 48 iltajatkokoulussa, 211 päiväjatkokoulussa sekä 26 vuonna 1935 Lönnrotin koulun yhteydessä aloittaneessa apukoulussa. Opettajien määrä kasvoi suhteessa 1930-luvulla enemmän kuin oppilaiden määrä. Lukuvuonna 1938 – 1939 Lappeenrannan koululaitoksen palveluksessa oli 57 opettajaa.

Lauritsalan kauppalan ylpeys, vuonna 1935 valmistunut jatkokoulu

Lauritsalan kauppalan alueella toimivissa kansakouluissa oli vuonna 1934 oppilaita 940. Heistä 523 yläluokilla, 317 alaluokilla ja 100 oppilasta Hakalin, Kaukaan Lauritsalan koulujen yhteydessä toimineilla jatkokoulun luokilla. Jatkokoulussa opetus tapahtui iltaisin viikkotuntimäärän ollessa 12 tuntia. Oman jatkokoulun suunnittelu aloitettiin kauppalassa vuonna 1933. Lauritsalan kauppalan koulutyövaliokunta laati huhtikuussa 1934 suunnitelmat kauppalan kouluverkon tulevalle kehitykselle. Oppilasmäärän jatkuvan kasvun takia uuden koulun rakentaminen nähtiin välttämättömänä. Koska oppivelvollisuuslaki edellytti, että vuoden 1934 syksyllä jokaisessa kaupungissa ja kauppalassa tuli olla päiväjatkokoulu, sellainen oli perustettava myös Lauritsalaan. Sen ainoana järkevänä paikkana nähtiin muotoutumassa oleva kauppalan keskusta Luukkaalla. Yhteistyötä Lappeenrannan kanssa poikien jatkokoulun ylläpidossa ei nähty järkevänä pitkä etäisyyden takia. Koulutyövaliokunta ei myöskään nähnyt mahdolliseksi toisen hankkeilla olleen koulurakennuksen, Kaukaan uuden kansakoulun, rakentamista varojen puuttumisen takia ennen vuotta 1940. Kauppalanvaltuusto teki päätöksen jatkokoulun rakentamisesta 16.11.1934. Uusi koulu rakennettiin Luukkaan kansakoulun tontille. Sen suunnitteli kouluhallituksen arkkitehti Toivo Salervo. Koulun vastaanottotarkastus pidettiin 25.8.1935 ja rakennuksen vihkiäisjuhlaa vietettiin 22.9.1935. Paikalla oli runsaat 800 henkeä. Jatkokoulu olikin Lauritsalan kauppalan ensimmäinen suuri rakennusprojekti. Rakennuksen ensimmäisessä kerroksessa olivat metalli ja puutöiden opetustilat, paja ja valimo. Toisessa kerroksessa sijaitsivat teoreettisten aineiden opetustilat ja kolmas kerros oli varattu Luukkaan kansakoululle. Koulurakennuksen siipiosaan sijoitettiin tyttöjen talousopetusluokat, juhlasali ja opettajainhuoneet. Juhlasalin katossa oli taitelija Hannes Maliston maalaus, joka esitti vuoden eri kuukausia. Seuraavana vuonna valmistui koulun yhteyteen myös  kouluruokala. Lauritsalalaiset olivat ylpeitä uudesta koulustaan, sillä se oli ensimmäinen konkreettinen ja näkyvä esimerkki oman kunnan varojen käytöstä yhteiseksi hyväksi. Lukuvuonna 1939 -1940 Lauritsalan kansakouluissa oli 926 oppilasta, yläkouluissa 589 ja alakouluissa 337. Heitä oli opettamassa 25 opettajaa. Neljättä vuottaan toimineessa jatkokoulussa kahdeksan opettajaa antoi opetusta 202 oppilaalle.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Kansakoulut Lauritsalaan (1911) ja Luukkaalle (1913)

Lauritsalan kansakoulun rakennuspiirustukset

Vuonna 1890 käynnistyi tapahtumavyöry, joka johti kahden merkittävän teollisuuslaitoksen syntymiseen Lauritsalaan. Mäntsälän sijainnut Kaukaan rullatehdas laajensi tuotantonsa Lauritsalaan. Yhtiö osti 268 hehtaarin Parkkarilan tilan marraskuussa 1890 eversti Emil von Haartmanilta.  Samaan aikaan norjalaiset veljekset James ja Thomas Salvesén ostivat kolmisen kilometriä Parkkarilasta itään sijainneen Varkaansaaren tilan. Varkaansaari oli tuolloin Viipuriin kuljetettavien puutavaroiden lastauspaikka. Seuraavana vuonna siellä aloitti toimintansa kaksikehäinen saha. Vuonna 1906 tapahtuneen palon jälkeen se suurennettiin kahdeksankehäiseksi ja saha oli maamme kuudenneksi suurin. Vuonna 1910 sahalla työskenteli runsaat kaksisataa työntekijää. Parkkarilaan rakennettiin rullatehdas vuosina 1892. Rullatehtaan viereen nousi vuonna 1896 sulfiittiselluloosatehdas, jota täydensi vuonna 1898 yksikehäinen höyrysaha. Tuotanto laajeni vuodesta toiseen, samoin tehtaan henkilökunnan määrä. Se kohosi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä reilusti yli tuhannen. Tehtaitten ympärille muodostui nopeasti teollisuustaajama, josta muodostettiin myöhemmin Lauritsalan kauppala. Kun kyseisen kauppalan alueella oli asunut vuonna 1890 noin 500 asukasta, oli asukasmäärä vuonna 1910 jo 3500. Myös tähän tehdastaajamaan kaivattiin kipeästi kansakoulua.

Lauritsalan kansakoulu valmistui syksyllä 1911

Lauritsalan kansakoulun perustamishanke oli esillä 14.3.1903 pidetyssä kuntakokouksessa. Tällöin Lauritsalan sahan työväestö anomus (päivätty 2.2.1903), jossa pyydettiin Hartikkalan, Lauritsalan, Luukkaan y.m. kylistä muodostettavaksi uusi koulupiiri. Alueella asui noin sata kouluikäistä lasta, joista yli puolet ei saanut kouluopetusta. Anomusta sekä kannatettiin että vastustettiin, jolloin kokous ratkaisi asian äänestyksellä. Hankkeen vastustaja esittivät, että siitä pyydetään Mustolan koulupiirin kokouksen lausunto. Tämä ehdotus voitti ja sille tielle jäi kouluhanke useiksi vuosiksi. Marraskuun 21 päivänä 1909 pidettiin Lauritsalan sahalla kokous, jossa päätettiin uudelleen ryhtyä kouluhanketta ajamaan. Nyt myös sahan isännistö lupasi sille tukensa. Helmikuun 26 päivänä 1910 valtuusto käsitteli koneenhoitaja Matti Sieväsen jättämää ja 88 paikkakuntalaisen allekirjoittama anomusta kansakoulun perustamiseksi Lauritsalaan. Valtuusto teki yksimielisesti myönteisen päätöksen koulupiirin perustamisesta. Koulun rakentamispäätöstä odotettiin, kunnes saatiin Aktiebolaget T. & J. Salvesenin lupaus tontin että rakennushirsien lahjoittamisesta. Lopullinen päätös Lauritsalan kansakoulun rakentamisesta tehtiin Lappeen kunnanvaltuustossa 30.4.1910.

Lauritsalan kansakoulurakennus 1950-luvulla.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Koulu valmistui syksyllä 1911 arkkitehti Y. Sadeniemen ”maalaiskansakoulujen rakennuspiirustus n:o 13”-mallin mukaan. Se rakennettiin kahden yläkansakoulun opettajan kouluksi, mutta suuren oppilastulvan vuoksi oli siihen pakko jo ensimmäisenä syksynä ottaa kolme opettajaa. Kouluun ilmoittautui 17.8.1911 jo 138 oppilasta ja lukuvuoden aikana oppilasmäärä kasvoi 149:än. Koulussa vallitsi heti alusta alkaen mahdoton tilanahtaus. Niinpä 22.10.1911 pidetty koulupiirin kokous anoi Lappeen kunnanvaltuustolta uuden koulupiirin perustamista Luukkaan ja Hartikkalan kyliin. Tämä toteutuikin syksyllä 1913.  Vuonna 1914 Lauritsalan koulussa aloitti Lappeen kunnan ensimmäinen alakansakoulu. Ensimmäisiksi yläkansakoulun opettajiksi valittiin Elias Kekki Antreasta, Elna Räsänen Kuopiosta ja Annikki Kaksonen. Alakansakoulun ensimmäisenä opettajana toimi Helmi Hallberg.

Luukkaan kansakoulu kuvattuna 1960-luvun alussa, ennen purkamistaan.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Lauritsalan kansakouluun ilmoittautui syksyllä 1911 yhteensä 160 oppilasta. Piirin kouluikäisten lasten lukumäärä oli kuitenkin jo 196. Näille kaikille ei koulussa ollut yksinkertaisesti tilaa. Niinpä koulupiirin asukkaiden 12.10.1911 pitämässä kokouksessa esitettiin Lappeen kunnanvaltuustolle, että Luukkaan ja Hartikkalan kylistä muodostettaisiin oma Luukkaan koulupiiri. Tälle olisi rakennettava koulutalo Luukkaan kylässä olevalle kirkkoherran virkatalon maalle. Vuoden 1911 joulukuun kokouksessa kunnanvaltuusto nimitti toimikunnan selvittämään koulun tonttiasiaa. Seurakunta näytti vihreää valoa, ja helmikuun 15 päivänä 1913 päätti Lappeen kunnanvaltuusto, että Lappeen pitäjän Luukkaan ja Hakalin/ Hartikkalan kylät erotetaan Lauritsalan koulupiiristä ja näitä kyliä varten rakennetaan Lappeen pappilan virkatalon maalle kahden opettajan koulu, jonka tulee olla valmiina 1 p:nä elokuuta 1913. Luukkaan koulu päätettiin rakentaa samoin (Y. Sadeniemen) piirustuksin kuin Lauritsalan koulukin. Johtokunta, joka oli samalla rakennustoimikunta, päätti kerätä tarvittavat rakennushirret koulupiirin veroa maksavilta henkilöiltä. Kun rakennuspaikalle tuotuja hirsiä ryhdyttiin tarkastamaan, ilmeni, että luvattoman monen hirsimitta poikkesi alakanttiin johtokunnan määräämästä mitasta. Rakennusurakka annettiin rakennusmestari Kalle Niemiselle 24 720 markan hinnasta.

Luukkaan vanhan kansakoulurakennuksen takaa siintävät 1960-luvun alussa
Lauritsalan yhteiskoulun rakennukset.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Työt valmistuivatkin aikanaan, niin että koulu pääsi alkamaan toimintansa elokuussa 1913. Koulun opettajien virat julistettiin hakuun jo toukokuussa 1913. Koulun johtajalle luvattiin palkkaa 400 markkaa vuodessa. Lisäksi hänelle tuli luontaisetuna puoli hehtaaria viljelysmaata, vapaa asunto ja polttopuut. Oppilailta kerättiin yhden markan vuosimaksu, josta puolet annettiin lisäpalkkana koulun johtajalle. Ensimmäisiksi opettajiksi valittiin 33 hakijan joukosta Jalmari Saarinen ja Edith Kettunen. Ensimmäisinä kouluvuosina oli johtokunnalla suuri työ saada varat riittämään koulun kaluston ja opetusvälineiden hankkimiseen. Kunnalta saadut määrärahat ja koulupiirin asukkailta kerätty piirivero eivät yksinkertaisesti riittäneet. Niinpä koulun johtokunnan puheenjohtaja lainasi tiukan paikan tullen omia varojaan laskujen maksamiseen. Koulun puuhahenkilöinä ja eteenpäinviejinä toimivat maanviljelijä P.F.Luukas, liikemies A. J. Huttunen, työmiehet Juho Varis, Taavetti Kapiainen, Elias Tersa ja E. A. Seppänen. Ensimmäisenä toimintavuonna koulussa oli 82 oppilasta. Pian oppilasluku ylitti sadan. Vuonna 1916 oli pakko karsia tilanpuutteen vuoksi oppilaiden määrää. Ensimmäisen karsinnan kohteeksi joutuivat muista koulupiireistä saapuneet oppilaat ja koulussa huonosti menestyneet. Kun kouluun ilmoittautui vuonna 1920 jo 124 oppilasta, perustettiin kolmas opettajan virka.

Lakkautettujen koulujen kierros, osa 16: Luukkaan koulu

Lakkautettujen koulujen teema kiertyy tällä kertaa  minulle hyvin tuttuun ympäristöön eli Luukkaan kouluun. Nykyisen Lauritsalan koulun piha-alueella seisoi 1960-luvulle saakka puinen Luukkaan kansakoulun rakennus. Luukkaan koulun taru päättyi huomattavasti myöhemmin kuin puisen koulurakennuksen , Se tapahtui vasta vuonna 2009, kun Lauritsalan koulu ja Luukkaan koulu yhdistettiin ensiopetuksesta yhdeksänteen luokkaan asti opetusta antavaksi yhtenäiskouluksi.

Lappeenrannan kaupunginarkistosta löytyi Luukkaan kansakoulun julkisivupiirustus, johon oli jälkikäteen lisätty ilmeisesti hahmotelmia muutostöitä varten.

Luukkaan kansakoulun alkuvaiheet

Kun Lauritsalaan (Kanavansuulle) valmistui kansakoulu vuonna 1911, sen piti vastata myös Luukkaan ja Hakalin (Hartikkalan) kylien lasten koulutyöstä. Heti ensimmäisen syksynä kävi kuitenkin selväksi, etteivät kaikki halukkaat mahtuneet aloittaneeseen kansakouluun. Niinpä koulupiirin asukkaiden 12.10.1911 pitämässä kokouksessa esitettiin Lappeen kunnanvaltuustolle, että Luukkaan ja Hartikkalan kylistä muodostettaisiin oma Luukkaan koulupiiri. Tälle olisi rakennettava koulutalo Luukkaan kylässä olevalle kirkkoherran virkatalon maalle. Vuoden 1911 joulukuussa kunnanvaltuusto käsitteli asiaa ja nimitti toimikunnan selvittämään tonttiasiaa. Seurakunta näytti vihreää valoa, ja helmikuun 15 p:nä 1913 päätti Lappeen kunnanvaltuusto kokouksessaan, että Lappeen pitäjän Luukkaan ja Hakalin/ Hartikkalan kylät erotetaan Lauritsalan koulupiiristä ja näitä kyliä varten rakennetaan Lappeen pappilan virkatalon maalle kahden opettajan koulu, jonka tulee olla valmiina 1 p:nä elokuuta 1913.

Luukkaan kansakoulun pohjapiirustus. Lappeenrannan kaupunginarkisto

Luukkaan koulu päätettiin rakentaa samoin (Y. Sadeniemen) piirustuksin kuin Lauritsalan koulukin, Johtokunta joka oli samalla rakennustoimikunta, päätti kerätä tarvittavat rakennushirret koulupiirin veroa maksavilta henkilöiltä. Kun rakennuspaikalle tuotuja hirsiä ryhdyttiin tarkastamaan, ilmeni, että luvattoman monen hirsimitta poikkesi alakanttiin johtokunnan määräämästä mitasta. Rakennusurakka annettiin rakennusmestari Kalle Niemiselle 24 720 markan hinnasta. Työt valmistuivatkin aikanaan, niin että koulu pääsi alkamaan toimintansa elokuussa 1913.

Koulun opettajien virat julistettiin hakuun jo toukokuussa 1913. Koulun johtajalle luvattiin palkkaa 400 markkaa vuodessa. Lisäksi hänelle tuli luontaisetuna puoli hehtaaria viljelysmaata, vapaa asunto ja polttopuut. Oppilailta kerättiin yhden markan vuosimaksu, josta puolet annettiin lisäpalkkana koulun johtajalle. Ensimmäisiksi opettajiksi valittiin 33 hakijan joukosta Jalmari Saarinen ja Edith Kettunen.

Ensimmäisinä kouluvuosina oli johtokunnalla suuri työ saada varat riittämään koulun kaluston ja opetusvälineiden hankkimiseen. Kunnalta saadut määrärahat ja koulupiirin asukkailta kerätty piirivero eivät yksinkertaisesti riittäneet. Niinpä koulun johtokunnan puheenjohtaja lainasi tiukan paikan tullen omia varojaan laskujen maksamiseen. Koulun puuhahenkilöinä ja eteenpäinviejinä toimivat maanviljelijä P.F.Luukas, liikemies A. J. Huttunen, työmiehet Juho Varis, Taavetti Kapiainen, Elias Tersa ja E. A. Seppänen.

Luukkaan kansakoulun päädyn jukisivupiirustus.
Lappeenrannan Kaupunginarkisto

Ensimmäisenä toimintavuonna koulussa oli 82 oppilasta. Pian oppilasluku ylitti sadan. Vuonna 1916 oli pakko karsia tilanpuutteen vuoksi oppilaiden määrää. Ensimmäisen karsinnan kohteeksi joutuivat muista koulupiireistä saapuneet oppilaat ja koulussa huonosti menestyneet. Kun kouluun ilmoittautui vuonna 1920 jo 124 oppilasta, perustettiin kolmas opettajan virka. Seuraavana vuonna kouluun halukkaiden määrä oli jo 160 ja oli perustettava neljäs opettajan virka. Hyppäyksen selittää osittain voimaan tullut oppivelvollisuuslaki. Vuodesta 1920 lähtien koulutyötä tehtiin kahdessa vuorossa.

Lakkautettujen (kylä)koulujen kierros (Päivitetty 12.1.2017)

Lappeen kansakoulujen piirijako vuonna 1957

Syksyisillä pyöräretkilläni Lappeenrannan ympäristön kyläteillä kiinnittivät nopeasti huomioni entiset komeat kyläkoulurakennukset. Kuvatessani pyöräretkelläni Hanhijärven jo muussa käytössä olevaa koulua, mietin  miten jokaisella koululla on oma rikas tarinansa takanaan. Ne ovat usein myös erittäin kauniita kokonaisuuksia, jotka ovat hallinneet kyläseutua keskeisellä sijainnillaan ja kyläläisiä yhdistävällä toiminnallaan sukupolvesta toiseen. Minulle heräsi halu kertoa kustakin koulusta tarina, joka on jokaisen seudun asukkaan helposti saavutettavissa. Niinpä kirjoitin lokakuussa 2014 ensimmäisen Lakkautettujen kyläkoulujen kierrokseni  Hanhijärven koulusta. Kiinnostukseni johti lopulta myös arkistojen penkomiseen. Niistä löytämilläni historiikeilla, faktatiedoilla ja valokuvilla olen täydentänyt tekstejäni.

Koulumaailmassa on vuosia ollut trendinä pienten kyläkoulujen lakkauttaminen. Henkilökohtaisesti minä EN iloitse yhdenkään kyläkoulun lakkauttamisesta ja vanhan koulukiinteistön purkamisesta. Kouluilla on ja on ollut suuri merkitys kylien sosiaaliselle ja kulttuuriselle elämälle. Kun kylästä häviää koulu, sieltä saattaa hävitä muukin yhdessä tekemisen palo.

Aikomukseni on kuvata pyörä- ja kävelyretkilläni KAIKKI Lappeenrannan seudun lakkautetut ja vielä pystyssä olevat (ja palaneetkin) kyläkoulut ja laatia niiden historiasta lyhyt katsaus.

Taikinamäen kansakoulun opettajan,
kansakoulujen rakentamisen puolesta ahkerasti toimineen
  ja valtiopäivämiehenäkin vaikuttaneen Kalle Oittisen
 muistokirjoituksen alkuosa Wiipuri-lehdessä 23.9.1899.

Kansakoululaitoksen luominen aloitettiin maahamme1860-luvulla ja vähitellen jokaisessa isossa suomalaisessa maalaiskylässä oli oma koulu. Lappeenrantaan perustettiin ensimmäinen kansakoulu vuonna 1866, Lappeelle vuonna 1878. Kouluverkosto alkoi supistua 1960-luvulla maaltamuuton kiihdyttyä ennennäkemättömiin mittoihin. Toinen koulutarvetta vähentävä tekijä oli syntyvyyden lasku. Tätä kehityskulkua ei ole onnistuttu kääntämään. Uudella vuosituhannella koulujen lakkauttamisen taustalla on ollut paitsi edellä mainitut syyt, myös säästäminen sekä käsitys että suuri on kaunista, opetuksessakin.

Aloitin blogikirjoitukseni lakkautetuista kouluista siis kirjoittamalla ensin artikkelin Hanhijärven koulusta. Seuraavana oli vuorossa tarina Lempiälän koulusta. Tämän jälkeen tuli vuoroon Tirilän koulu. Numerolla neljä on blogikirjoitusten ketjussa Puralan koulu, jonka kohtalon sinetöi aikoinaan tulipalo. Järjestyksessä viides on jälleen tarina palaneesta koulusta, nimittäin Keskisaaren koulusta. Kuudentena on vuorossa Lappeen pitäjän muinaisen keskuspaikan eli Kauskilan koulun tarina. Kauskilaa seurasi kirjoitus upeasta Vilkjärven koulusta. Numero kahdeksan kierroksellani on Rovon eli Rutolan koulu, joka perustettiin vuonna 1908. Seuraavana oli vuorossa Pahloisten eli Siparin kansakoulu, joka oli neljäs Lappeen kunnan alueelle perustettu koulu. Kymmenes kertomukseni on tarina Pulsan koulun vaiheista. Tämän jälkeen vuorossa oli Tanin koulu. Tanin jälkeen seurasi kertomus Lauritsalassa sijainneen Hakalin koulun vaiheista. Seuraavaksi perehdyin Lemin Kytölän kouluun ja Lamposaaren koulun historiaan. Tämän jälkeen on seurannut tarinat Muukonniemen koulusta sekä Luukkaan koulun alkuvaiheista. Kesän 2015 aikana olen koonnut artikkelit Rikkilän, Räihän, Rapattilan ja Nyrhilän/Kären kansakouluista. Syksyllä vuoroon tulivat Lemin Kotalahden koulu ja  Kannuskosken koulu Luumäellä. Lakkauttamista odottavista kouluista olen kirjoittanut yhden blogikirjoituksen, Partalan koulusta. Keväällä 2016 syntyivät tarinat Haapajärven koulusta ja Lauritsalan kansakoulun eli nykyisen Kanavansuun koulun alkuvaiheista. Vuoroa ovat odottamassa edelleen blogimerkinnät mm.  Mustolan ja Vainikkalan kouluista sekä  Kanavansuun koulun jatkovaiheista. Samoin tulossa ovat kirjoitukset Savitaipaleelta Säänjärven / Karhulan, Havon ja kirkonkylän kouluista, Lemin Pöllölän ja Huttulan kansakouluista sekä Taipalsaaren Rehulan koulusta. Lemiläisistä kouluista on Kytölän koulun lisäksi kirjoitukset Vetjan koulusta ja Lemin yksityisestä kansakoulusta. Taipalsaaren kouluista löytyvät artikkelit Tukialansalmen kansakoulusta ja pitäjän ensimmäisestä kansakoulusta.

Lappeen kansakoulujen piirijakoa varten vuonna 1920 laadittu käsinpiirretty kartta

Etelä-Saimaan toimituskin on huomannut vanhojen koulurakennusten historiallisen arvon. Etelä-Saimaa-lehdessä, sen paperiversiossa oli nimittäin 16.8.2015 artikkeli otsikolla Hirret kuiskivat tarinoita. Siinä kerrottiin, miten vanhojen kansakoulujen uudet omistajat ovat kiinnostuneita kotiensa menneisyydestä. Juttuun oli haastateltu Taipalsaaren Rehulan koulun nykyistä omistajaa taideseppä Antti Niemistä sekä Luumäen Heikkilän kansakoulun omistajaa kuvataitelija Sirkka-Liisa Lonkaa.

Jatkoa seuraa....