Parikkalan Koitsanlahden ortodoksinen hautausmaa (Päivitetty 12.5.2018)

Parikkalan ortodoksinen hautausmaa

Ajellessani 2.6.2015 kohti Pohjois-Karjalaa, poikkesin kuutostieltä syrjään hieman ennen Koitsanlahtea. Tavoitteena oli löytää palanen laatokankarjalaista ortodoksista perinnettä eli Parikkalan vanha ortodoksinen hautausmaa. Olinhan kirjoittanut tästä hautausmaasta blogissani jo aiemmin. Käännyin Kuutostieltä Käkirinteentielle ja lähes metsäautotiekuntoisen Käkirinteentien ja Syrjärinteentien risteyksestä löytyikin etsimäni hautausmaa.

Hautausmaan portti

Harvinaisen metsäisen Syrjärinteen kalmiston erottaa muusta metsästä osittain kiviaita, osittain verkkoaita. Hautausmaalla on pieni tsasounarakennus ja myös huoltorakennus. Hautausmaan portin kupeessa on informaatiotaulu, johon on lisäksi merkitty kalmistoon haudatut.

Yleisnäkymää hautausmaalle

Hautausmaan tsasounan pääty

Infomaatiotaulusta ilmenee, että kalmisto sijaitsee Petriläisen suvun ja Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan omistamalla maalla. Tämän apostolien Pietarin ja Paavalin tsasounan ovat lahjoittaneet Ksenia ja Pekka Kuisminin perilliset Maire, Martti, Mirja, Martta ja Maija. He halusivat rakennuttaa tsasounan hautausmaalla lepäävien vanhempiensa muistoksi. Rakennus on arkkitehti Sakari Siitosen

Uutinen Koitsalahden kalmiston uudesta tsasounasta Jaakkiman Sanomissa

suunnittelema ja Seppo Kaskisen sekä Seppo Lötjosen rakentama. Tsasounan katolla olevan liekin teki Martta Saarisen (Kuismin) puoliso Jorma Saarinen. Tsasounan ikonit ovat Liisa Tynkkysen ja Mirja Kuismin-Nurmen maalaamia. Tsasounan vihki metropoliitta Ambrosius 29.6.2003. Tsasouna on jo kolmas paikalla sijainnut. Edellinen oli luhistunut ilmeisesti 1800-luvulla ja kyseisen vuosisadan lopulla sille puuhattiin seuraajaa, mutta jostakin syystä hanke ei toteutunut. Alueella oli vahva ortodoksinen väestö jo 1500-luvulla. Siitä jäi vain rippeet 1600-luvun sodissa ja myllerryksissä. Seudun ortodoksiväestö on pitänyt kuitenkin uskollisesti kiinni esi-isiensä uskosta luterilaisen enemmistön keskellä, vaikka monet heistä ovat siirtyneet asumaan muualle Suomeen. Myös tsasounan lahjoittaneet Kuisminin sisarukset asuvat muualla kuin Koitsanlahdessa.

Sukunimet Kuismin, Petriläinen, Kondrtajeff, Huovinen ja Riikonen esiintyvät usein hautakivissä. Sukunimeä Kondratjeff ja sen suomennoksia esiintyi aiemmin käydessäni Simpeleen luterilaisella hautausmaalla. Merkittävällä osalla heistä oli hautamuistomerkissään ortodoksinen risti.

Näkymää tsasounalle hautausmaan alaosasta

Ilmeisesti suuri osa Parikkalassa ja Simpeleellä asuvista ortodokseista on viime vuosikymmeninä haudattu kyseisten kuntien alueella luterilaisille hautausmaille. Tästä kertoo sekin, että 2000-luvulla Parikkalan ortodoksiselle hautausmaalle on haudattu vain joitakin henkilöitä.

Tsasouna ilta-auringon paisteessa

Näkymä tsasounasta

Hautausmaan informaatiotaulu

Vanha hautausmaa rajanpinnassa

Selaillessani vanhoja lehtiä löytyi Etelä-Saimaasta (8.11.1962) oheinen artikkeli, joka sisälsi minulle uutta tietoa. Tiesin, että Parikkalasssa oli ollut kautta vuosisatoja pieni ortodoksinen vähemmistö luterilaisen väestön seassa. Tiesin senkin, että paikkakunnalla oli pieni ortodoksinen tsasouna, jota olin ohiajaessani käynyt ihailemassa. Sitä en sen sijaan tiennyt, että kunnan alueella oli myös vanha ortodoksinen hautausmaa. Tämä, Syrjärinteen kylässä sijaitseva hautausmaa, tulee ehdottamasti kuulumaan seuraavalla kerralla Parikkalan ohi ajaessani pysähtymispaikkoihini. Alla Etelä-Saimaassa ollut artikkeli:
-------
Parikkalan kirkolta viisitoista kilometriä etelään, lähella valtakunnan rajaa, Syrjärinteen seisakkeen kohdalla ,rajan suuntaan maantietä, matkaajaa kohtaa odottamaton näky. Vahvan kiviaidan ympäröimä hautausmaa ja siunauskappeli, jonka harjalla on tunnuksena ortodoksinen vinoristi. Kappeli on uusi ja hautausmaa hoidettu huolellisesti. Vanhojen hautamuistomerkkien välissä on ruohottumattomia uusia hautakiviä. Korkea juhlava männikkö huojuu välittömästi kiviaidan takana.

Parinsadan metrin päässä hautausmaalta löytyi Petriläisen talo Vanha emäntä Veera Petriläinen kertoilee eloisasti hautausmaan vaiheista ja kreikkalaiskatolisen uskon tunnustajista sen vaikutuspiirissä:
"Parikkalan seudut ovat olleet niitä rajamaita, joissa luterilaisuus ja ortodoksinen uskonto ovat tulleet ikään kuin vastakkain. Vanhoina aikoina Ruotsin vallan levitessä Karjalan yli sai yliotteen lännestä tullut usko Venäjän ollessa niskanpäällä levisi ja sai vahvan jalansijan kreikkalaiskatolinen uskon suunta. Suomen itsenäistyttyä lakkasivat uskonnot kilpailemasta ja julistetun uskonvapauden turvin molempia uskontoja tunnustavat ovat asuneet hyvässä sovussa naapureina kunnioittaen toistensa uskonnollisia näkemyksiä".

Emäntä Petriläinen, hänen poikansa Leo ja miniä ovat säilyttäneet isiltä perimänsä ortodoksisen uskon ja ilmeisesti sen omaksuvat jälkipolvetkin. Leo Petriläinen sanoi uskonnossa viehättävän menojen juhlallisuuden. Kauniit, hartaat menot kirkossa virittävät ihmisen sopivaan tilaan ottamaan vastaan katoamattomia arvoja. Läheisen hautausmaan olemassaolosta puhuttaessa kävi esille Petriläisen suvun hoitaneen sitä jo useiden sukupolvien aikana. Kirkon ollessa Kurkijoella, oli sinne Parikkalasta pitkä matka. Hautajaismatkat olivat hankalia, rakkaiden leposijat kaukana kotoa. Vanhat ihmiset ovat sitäpaitsi tahtoneet saada viimeisen leposijansa kauniilla synnyinseudullaan. Joskus, toistasataa vuotta sitten, oli ensimmäiset vainajat haudattu Syrjärinteeseen kelirikkojen aikana. Perimätiedon mukaan maa on vihitty myöhemmin tarkoitukseensa. Tänäkin vuonna on kaksi vanhaa paikkakuntalaista saanut leposijansa lähellä omaisiaan ja seutuja, jossa ovat elämäntynsä tehneet. 67-vuotiaan emäntä Helena Harmaisen ja 80-vuotiaan emäntä Anna Hinkkasen hautakummut ovat vielä tuoreet.

Kirkkomatkoista ja suhteesta uskontoon emäntä Petriläinen kertoi: "Hevosilla ajettiin Kurkijoelle kirkkoon. Pääsiäisyön jumalanpalvelukset ovat jääneet erityisesti mieleen kirkon ympärikäynteineen. Elokuun paasto ja rippikirkko olivat myöskin merkittäviä. Isovanhempani ja isäni noudattivat vielä paastoa tunnollisesti. Sen aikana syötiin vain kalaa ja kasviksia. Rippikirkkoaamuna ei ennen kirkkoa nautittu mitään. Ei edes teetäkään. Kirkon menojen jälkeen eväät maistuivatkin sitä paremmalle. Silloin passasi jo jyrsäistä
 porsaanpotkaakin."