Pörtsämön erämaakalmisto

Hautausmaa on rajattu pisteaidalla.

Heinä-elokuun vaihteessa tein kahden päivän retken lapsuuteni ja nuoruuteni mielenmaisemiin Tuupovaarassa ja Ilomantsissa. Yhtenä pysähdyspaikkana oli etukäteissuunnitelmissa Pörtsämön metsäkalmisto. Sinne on haudattu runonlaulaja Pedri Shemeikka. Olin aikaisemmin vieraillut lukuisilla muilla metsäkalmistoilla. Niitä löytyy useita Pohjois-Karjalasta ja myöskin Etelä-Karjalan puolelta esimerkiksi Parikkalasta. Iso-isoisäni on haudattu Liperin keskimmäiselle (luterilaiselle) hautausmaalle, joka myös on metsähautausmaa. Iso-isoäitini hautapaikan sijainnista en ole varma. Hän oli nimittäin ortodoksisen kirkon jäsen, joten hänet on mahdollisesti haudattu Taipaleen ortodoksisen seurakunnan hautausmaalle. Heidän hautapaikkansa sijainnin selvittäminen on osoittautunut mahdottomaksi, sillä molemmissa seurakunnissa oli 1920-luvulla haudankaivajina/suntioina henkilöt, jotka eivät pitäneet kunnollista kirjapitoa haudatuista.

Ollölänniemen metsäkalmisto sijaitsee alueella, joka asutettiin 1600-luvun alussa. Ensimmäisen asukkaan kerrotaan olleen Iivana Öllöisen. Hänestä koko Öllölän kylä on saanut nimensä. Kalmisto lienee sijainnut nykyisellä paikallaan jo asutuksen alkuajoista lähtien. Hautausmaa-alueeksi se merkittiin virallisesti 1890-luvulla. Kyläkalmistoja on  aikoinaan ollut Karjalassa lähes joka kylässä. Ilomantsin, Tuupovaaran ja

Näkymää Pörtsämön kalmistoon

Enon alueilla niitä on ollut ainakin 21, joista 17 on pystytty paikallistamaan. Ne sijaitsivat usein lähellä tsasounaa, järven rannalla, joko niemessä tai saaressa. Sinne oli helppo tuoda vainaja vesistöä pitkin aikakautena, jolloin ei ollut vielä tiestöä. Ruotsinvallan aikana viranomaiset aseenoituivat kyläkalmistoihin ja tsasouniin erittäin kielteisesti. Kalmistoissa väitettiin harjoitettavan vainajien palvontaa ja noituutta. Väite ei liene ollut vailla totuuden siementä, sillä vanhat esi-kristilliset tavat elivät pitkään kansan keskuudessa. Niiden kitkemisessä luterilainen kirkko teki perusteellisempaa työtä kuin ortodoksinen kirkko.

Puuristiwanhus

Vierailupäivänä oli erittäin lämmin ja aurinkoinen sää. Kalmisto sijaitsee sakeassa kuusikossa. Siitä huolimatta ei itikoita ollut kiusaksi asti. Tästä saimme kiittää erittäin kuivaa kesää. Hautausmaa-alue on erotettu pisteaidalla muusta metsästä. Kalmistoa sivuaa 35 kilometriä pitkä vaellusreitti Paimenpojan polku. Kuusten välissä risteilee kapeita polkuja. Hautausmaalla on runsaasti puuristeja, Jonkin verran on luterilaisilla hautausmailla hyvin yleiseksi tulleita matkalaukkumallisia kivisiä hautamuistomerkkejä. Sen sijaan grobuja ei ole paljon, mikä yllätti minut. Sukunimet Jormanainen ja Jeskanen esiintyivät hautamuistomerkeissä tuon tuostakin. Suurin ja mahtavin oli toki runonlaulaja Pedri Shemeikan hautapaasi.

Vierailuajankohtamme oli alkuilta. Auringon säteet loivat kapeita säikeitään suurten kuusenoksien lomasta puuristeihin yrittäen kertoa siitä, että valkeus voittaa pimeyden. Järven vettä pitkin kiiri joltakin rantamökiltä hiljaa kaihoisaa musiikkia. Vesi huuhteli laiskasti kalmistoniemen rantakiviin, sillä tuuli oli tyyntynyt. Yhdenkään auton, lentokoneen tai ruohonleikkurin ääni ei tätä hetkeä pilannut.

Puiden ja hautopjen välissä kiemurtelee kapeita polkuja

Valkeus voittaa pimeyden

Kokonniemen kalmisto ja runonlaulaja Simana Sissosen hautamuistomerkki Ilomantsissa

Kokonniemen ortodoksisen kalmiston aita ja portti

Syyskuun alussa kiertelin muutamana päivänä Ilomantsin kirkonkylää ja sen ympäristöä. Komeiden maisemien ja ystävällisten asukkaiden lisäksi mieltäni innoittivat vierailut monella mielenkiintoisella paikalla. Yksi niistä oli Kokonniemen ortodoksinen kalmisto. Karjalaiset hautausmaat perustettiin vesistöjen varsille joko niemiin tai saariin. Kokonniemi on tyypillinen vanha luonnonvarainen ortodoksinen kalmisto. Se on perustettu 1790-luvulla ja oli pitkään Ilomantsin ortodoksisen seurakunnan päähautausmaa. Edesmenneitten puolesta rukoileminen ja haudoilla käynti kuuluvat karjalaiseen ortodoksiseen perinteeseen. Ortodoksisen ajattelun mukaan kaikki maallinen katoaa, myös haudat. Vain sielut jäävät jatkamaan elämäänsä iankaikkisuudessa.

Tunnetuin Kokonniemeen haudatuista henkilöistä on Semen (Simana) Jegorinpoika Sissonen (1786 – 1848). Hän ooli yksi tunnetuimmista runonlaulajistamme. Kokonniemen metsähautausmaan erottaa muusta alueesta paikoin jo romahtanut riukuaita. Hautausmaalla ei ole rivisuoria käytäviä hautojen välissä, eikä valtavien kivipaasien muodostamia monumentteja. Suurimmalla osalla haudoista on joko puuristi tai grobu eli grobnitsa. Simana Sissosen grobu sijaitsee Kokonniemen kalmiston sisääntuloportin oikealla puolella, niemen kärkeen vievän polun välittömässä läheisyydessä. Portista on grobulle matkaa arvioni mukaan parikymmentä metriä. Kun Ilomantsin järvellä puhaltaa koillistuuli, se tuo tuoksut ja äänet vainajan kotikýlältä 10 kilometrin päästä Megrijärven ja Ilomantsinjoen pintoja pitkin Simanan grobulle. Mitähän Simana miettii?

Runonlaulaja Simana Sissosen grobu eli
hautamuistomerkki

Loiheeko hän lausumaan:

Mehiläinen, hiien lintu,
lennä tuonne, kunne käsken:
yheksän meren ylitse,
yli puolen kymmenettä,
saarehen selällisehen,
luotohon merellisehen,
jossa voi’etta tehään,
missä mettä keitetään.
Tuopas tuolta voitehia,
kasta siipesi simahan,
toinen siipesi metehen,
 sulkasi sulahan voihen,
kanna Jesuksen etehen.[1]

---

[1] Ote Simana Sissosen D.E.D. Europaeukselle vuonna 1845 laulamasta raudan syntyloitsusta.

Parikkalan Koitsanlahden ortodoksinen hautausmaa (Päivitetty 12.5.2018)

Parikkalan ortodoksinen hautausmaa

Ajellessani 2.6.2015 kohti Pohjois-Karjalaa, poikkesin kuutostieltä syrjään hieman ennen Koitsanlahtea. Tavoitteena oli löytää palanen laatokankarjalaista ortodoksista perinnettä eli Parikkalan vanha ortodoksinen hautausmaa. Olinhan kirjoittanut tästä hautausmaasta blogissani jo aiemmin. Käännyin Kuutostieltä Käkirinteentielle ja lähes metsäautotiekuntoisen Käkirinteentien ja Syrjärinteentien risteyksestä löytyikin etsimäni hautausmaa.

Hautausmaan portti

Harvinaisen metsäisen Syrjärinteen kalmiston erottaa muusta metsästä osittain kiviaita, osittain verkkoaita. Hautausmaalla on pieni tsasounarakennus ja myös huoltorakennus. Hautausmaan portin kupeessa on informaatiotaulu, johon on lisäksi merkitty kalmistoon haudatut.

Yleisnäkymää hautausmaalle

Hautausmaan tsasounan pääty

Infomaatiotaulusta ilmenee, että kalmisto sijaitsee Petriläisen suvun ja Lappeenrannan ortodoksisen seurakunnan omistamalla maalla. Tämän apostolien Pietarin ja Paavalin tsasounan ovat lahjoittaneet Ksenia ja Pekka Kuisminin perilliset Maire, Martti, Mirja, Martta ja Maija. He halusivat rakennuttaa tsasounan hautausmaalla lepäävien vanhempiensa muistoksi. Rakennus on arkkitehti Sakari Siitosen

Uutinen Koitsalahden kalmiston uudesta tsasounasta Jaakkiman Sanomissa

suunnittelema ja Seppo Kaskisen sekä Seppo Lötjosen rakentama. Tsasounan katolla olevan liekin teki Martta Saarisen (Kuismin) puoliso Jorma Saarinen. Tsasounan ikonit ovat Liisa Tynkkysen ja Mirja Kuismin-Nurmen maalaamia. Tsasounan vihki metropoliitta Ambrosius 29.6.2003. Tsasouna on jo kolmas paikalla sijainnut. Edellinen oli luhistunut ilmeisesti 1800-luvulla ja kyseisen vuosisadan lopulla sille puuhattiin seuraajaa, mutta jostakin syystä hanke ei toteutunut. Alueella oli vahva ortodoksinen väestö jo 1500-luvulla. Siitä jäi vain rippeet 1600-luvun sodissa ja myllerryksissä. Seudun ortodoksiväestö on pitänyt kuitenkin uskollisesti kiinni esi-isiensä uskosta luterilaisen enemmistön keskellä, vaikka monet heistä ovat siirtyneet asumaan muualle Suomeen. Myös tsasounan lahjoittaneet Kuisminin sisarukset asuvat muualla kuin Koitsanlahdessa.

Sukunimet Kuismin, Petriläinen, Kondrtajeff, Huovinen ja Riikonen esiintyvät usein hautakivissä. Sukunimeä Kondratjeff ja sen suomennoksia esiintyi aiemmin käydessäni Simpeleen luterilaisella hautausmaalla. Merkittävällä osalla heistä oli hautamuistomerkissään ortodoksinen risti.

Näkymää tsasounalle hautausmaan alaosasta

Ilmeisesti suuri osa Parikkalassa ja Simpeleellä asuvista ortodokseista on viime vuosikymmeninä haudattu kyseisten kuntien alueella luterilaisille hautausmaille. Tästä kertoo sekin, että 2000-luvulla Parikkalan ortodoksiselle hautausmaalle on haudattu vain joitakin henkilöitä.

Tsasouna ilta-auringon paisteessa

Näkymä tsasounasta

Hautausmaan informaatiotaulu

Kauskilan Kappelinmäki

Lappeen keskiaikainen Pyhän Lauri kirkko sijaitsi tällä paikalla Kauskilan Kappelinmäellä

Olen tänä syksynä marraskuun alkupuolella pyörällyt parina aamuna reittiä, joka kulkee Lappeenrannan eteläpuolella Kauskilan kylän kautta. Pysähdyspaikkana on molemmilla kerroilla ollut Kauskilantien varresta löytyvä Kappelinmäki.  Tämä paikka oli Lappeen emäpitäjän keskiaikainen keskus. Täällä on sijainnut keskiajalla Pyhän Laurin kirkko ja kalmisto.  Paikalla suoritetuissa kaivauksissa on Kappelinmäen hautoja dokumentoitu noin 150 ja hautauksia on havaittu yhteensä 300. Haudoissa on sekä esineellisiä, pakanallisia hautauksia ristiretkiajalta että myöhempiä esineettömiä, kristilliseen perinteeseen kuuluvia hautauksia. Kaksi vuonna 1573 lyötyä ruotsalaista hopearahaa viittaa siihen, että kalmisto oli käytössä vielä 1500-luvun lopulla ja uusimmat löydöt kertovat että vielä 1600-luvun toisella neljänneksellä. Paikalla on tähän mennessä tehty yli 600 esinelöytöä, joiden joukossa varsin paljon rahoja. Niinpä Kauskilan Kappelinmäki on Itä-Suomen suurin ristiretki- ja keskiajan kalmisto.

Kappelinmäen informaatiotaulu

Näkymä Kauskilantieltä Kappelinmäen kirkon paikalle

Alueesta ei ole tutkittu vasta kuin 10-15 prosenttia. Merkittävin löytö Kappelinmäellä on ollut kirkon paikka. Pohjakivien mukaan kirkon pinta-ala on ollut lähes 80 neliömetriä. Kappelinmäki oli keskiaikaisen Lappeen seudun keskeinen kokoontumis- ja kauppapaikka. Lappeenranta nousi vastaavaan asemaan vasta 1500-luvun lopulla. Kauskilan kautta johti keskiajalla tie Viipurista Savoon ja Hämeeseen. Nyt tuo peltojen keskellä, mäentöyräillä, sankassa kuusikossa, sijaitseva Kappelinmäki henkii ikiaikaisen eteläkarjalaisen luonnon rauhaa. Poissa on kiire, ihmisäänien sorina ja markkinamiesten huudot.

 

Näkymä Kappelinmäellä sijainneen kirkon takaa Kauskilantielle päin

Kappelinmäestä löytyy verkosta suurehko määrä tietoa. Merkittävimpiä ovat muun muassa Pekka Toivasen artikkeli, joka on julkaistu vuonna 1999 kirjasessa  Kauskilasta kuntaliitokseen. Historiaa jatarinoita. (Etelä-Karjalan museon julkaisusarja nro 21. Lappeenranta. 1999) antaa hyvän yleiskuvan millaisesta paikasta on kyse. Ville Laakson sivut Kauskilan kaivauksista vuosina 1999 - 2005 löytyvät täältä. Kirkkoherra Jorma Taipaleen mielipidekirjoitus Kauskilan arvoa on vaalittava julkaistiin Etelä-Saimaassa 19.10.2007.
 

Uusi kuvakulma kirkon muistomerkille

Tässä lisää linkkejä:
Museoviraston muinaisjäännösrekisterin tiedot
Hytin kyläyhdistyksen sivuilta löytyy tietoa paitsi Hytin kylästä, myös Kauskilasta
Ylen haastattelu Maan povesta: Lappeenrannan Kauskilan Kappelinmäen kaivausalue
Kauskilan kaivauksista
Willimieskin on löytänyt tiensä Kauskilan Kappelinmäelle

Tyylitelty näkökulma muistomerkistä, otettu 2.11.2014, jäisen hyhmän sataessa niskaani.