Lakkautettavien kyläkoulujen kierros. Ruokolahden Vaittilan koulu, osa 2.

Vaittilan koulu toukokuussa 2017

Tässä jatkoa muutama päivä sitten kirjoittamaani tarinaan lakkautusta odottavasta Vaittilan koulusta.  Koulu viettää nyt viiimeistä toimintavuottaan.  Nykyinen koulurakennus on järjestyksessä toinen. Vuonna 1872 pakkohuutokaupasta ostettu koulurakennus osoitti jo noin kymmenen vuoden kuluttua merkkejä rapistumisesta. Lisäksi Ruokolahden ainoan kansakoulun sijainti saaressa keskustelutti. Johtokunta esittikin uudeksi koulunpaikaksi mantereen puolelta Kivimäen paikkaa kirkkoherran virkatalon alueelta Rautilan kylästä. Asia ei kuitenkaan edennyt mihinkään. Vuonna 1889 palattiin uudestaan uuden koulupaikan hankkimiseen. Nyt paikaksi esitettiin Mustikkaniemeä. Nytkään ei tapahtunut mitään. Vuonna 1891 koulun sijainti saaressa arvosteli myös Viipurin läänin kansakoulujen piiritarkastaja:

Salmen takaiseen saareen sijoitettuna on koululla niin epämukava asema, että sillä ei minun vakaumukseni mukaan ole siellä koskaan menestymisen toivoa, vaan saisi se edelleen kitua pienellä oppilasmäärällä, kuten tähänkin asti, ja kunnalla ei tule siten olemaan siitä niin suurta hyötyä, kuin suotava olisi ja koulun perustamisella tietysti on tarkoitettu.

Vaittilan koulu toukokuussa 2017

Johtokunta oli tarkastajan kanssa koulupaikasta samaa mieltä. Myös kuntakokous 26.3.1892 tuki koulun muuttamista ja päätti siirtää koulun Vaittilasta pappilan puustellin maalle. Koulun olisi tullut olla valmiina uudessa paikassaan viimeistään 15.9.1894. Tätäkään päätöstä ei kuitenkaan toteutettu.  Kuntaan perustettiin pian uusia kansakoulua, Siitolaan 1896 ja Pohja-Lankilaan 1898. Koulun siirron suunnittelusta ilmeisesti luovuttiin kokonaan 1800-luvun lopulla, koska vuonna 1898 päätettiin Vaittilan koulun kaikki rakennukset korjauttaa. Ilmeisesti ainakaan isompaa remonttia ei tehty, sillä vuoden 1901 lokakuussa koulun johtokunta vaati uuden koulun rakentamista entisen tilalle. Johtokunta kutsui marraskuussa 1901 koulupiirin asukkaat koolle. Kokouksessa nousi esille kaksi vaihtoehtoa uuden koulun paikaksi. Toinen sijaitsi entisen koulun läheisyydessä, toinen Saimaan rannalla. Tämä alue sijaitsi kunnan tilalla, lähempänä kirkkoa, Kojon torpan eteläpuolella olevalla tasaisella kankaalla. Kaksi johtokunnan jäsentä oli ensimmäisen vaihtoehdon kannalla, viisi jälkimmäisen. Tälle kannalle kallistuivat myös pääosin paikalle tulleet koulupiiriläiset.  

Ilmoitus Vaittilan uuden kansakoulun
urakkahuutokaupasta. Wiipuri 17.4.1903.

Keväällä 1903 oltiin uuden koulun rakentamisessa niin pitkällä, että 30.4.1903 järjestettiin koulun urakoinnista huutokauppa. Koulun rakentaminen sujui sovituissa aikataulussa ja koulutyö uudessa koulussa voitiin aloittaa vuonna 1905. Kunta luovutti entisen koulurakennuksen nuorisoseuran, raittiusyhdistyksen ja muiden kansalaisjärjestöjen käyttöön. Tämä ei miellyttänyt joitakin pitäjän asukkaita, jotka syyttivät näiden tilaisuuksien järjestäjiä ”nurkkatanssien” pitämisestä ja nuorison sekä lasten houkuttelemisesta pahuuden teille. Arvostelija väitti entisen koulun ympäristöön ja sisälle kokoontuneen nuorisoa satamäärin.

Siitä, millaista maalaipitäjän koulutyö oli runsaat sata vuotta sitten, antaa hyvän kuva oheinen lainaus toimintakertomuksesta kouluvuodelta 1898 - 1899:

Johtokunnan on täytynyt asetuksessa määrättyä kouluaikaa supistaa kahdella viikolla siksi, että tällä paikkakunnalla lapset käyvät paimenssa jo aikaisin keväällä ja myöhempään syksylläkin, joten on nykäänkin vielä, mahdoton saada niitä aikaisemmin kouluun, tahi myöhemmin koulussa pysymään

Lakkautettavien kyläkoulujen kierros. Ruokolahden Vaittilan koulun alkuvaiheet

Vaittilan koulu toukokuussa 2017 Saimaan rannalta kuvattuna

Kiertelin kesällä lukuisia kertoja Helkamallani Ruokolahden kyläteillä. Kohtasin ystävällisiä ihmisiä ja nautin vaihtelevan kauniista maisemista. Yksi pysähdyspaikkkani oli Vaittilan koulu. Ruokolahden kouluista se on vanhin, mutta pitkä ikä ei ole säästänyt sitä kuolemantuomiolta. Lukuvuonna 2018 - 2019 sen taru on lienee päättynyt. Koulu sijaitsee Salosaaressa erittäin luonnonkaunilla paikalla Saimaan rannalla, parin kilometrin päässä kuntakeskuksesta Rasilasta. Koulurakennus on perinteiseen vanhan kyläkoulun tapaan kaunis ja näyttäisi olevan loistavassa kunnossa.  Voi, voi ja voi....

Ruokolahden Vaittilan koulun alkuvaiheet

Kun maassamme annettiin vuonna 1866 kansakouluasetus, siinä edellytettiin jokaiseen kuntaan perustettavaksi kansakoulua. Ruokolahdella keskusteltiin kansakoulun perustamisesta ensimmäisen kerran kuntakokouksessa joulukuussa 1870. Asia siirrettiin seuraavaan kuntakokoukseen eli tammikuulle 1871. Huhtikuussa 1871 kouluun perustaminen pistettiin jäihin, koska ”kansakoulusta vastasivat yksimieleisesti ei tahtovansa tällä kertaa laittaa kuin ei kukaan ole vielä itsiänsä eli lastansa ilmoittanut kouluun tulevaksi”. Johtokuntaa ei katsottu olevan tarpeen valita, mutta se kuitenkin valittiin. Siihen kuuluivat henkivouti A. Lujander, nimismies J. Calonius, lautamies Tuomas Tiilikainen, suntio Yrjö Halonen sekä talonpojat Simo Harakka ja Heikki Suikkanen.

Ilmoitus Ruokolahden kansakoulun opettajattaren virasta.
Keski-Suomi 10.10.1874.

Pitäjällä vastustettiin kansakoulua yleisesti, mutta kuvernööri lähetti elokuussa 1871 kirjeen, joka muutti tilannetta. Pitäjään luvattiin nyt avata kansakoulu, ja sen rahoittamiseksi lainajyvästön makasiinista myytiin 50 tynnyriä sekä rukiita että kauraa. Koulua varten etsittiin sopivia tiloja. Rakentamiseen ei ryhdytty, vaan päätettiin ostaa sopiva kiinteistö. Sellainen löytyi Vaittilan kylästä, jossa pakkohuutokaupan kohteeksi oli joutunut stabkapten Theodor Kartsténin ja hänen vaimonsa Sofia Winterin omistama perintötila maksamattomista valtion- ja kunnallisveroista. Huutokaupan piti olla jo tammikuussa, mutta lopullisesti tila myytiin 16.3.1872 vain 5 800 markan kauppahinnasta.  Vaikka koulukiinteistö oli jo hankittu, ruokolahtelaisilla ei ollut vielä kiirettä opetuksen aloittamiseen. Vuoden 1873 alussa kuntakokous päätti, että ”Waittilan suojat siksi aikaa luvattiin kuin kansakoulua ei vielä ole köyhiin kouluhuoneiksi”.  Vierähti vielä kaksi vuotta ennen kuin kansakoulu aloitti toimintansa.

Kansakoulun johtokuntakin ehti muuttua lähes kokonaan, ennen kuin koulutyö alkoi kansakoulussa. Johtokuntaan kuuluivat heinäkuussa 1874 puheenjohtajana kirkkoherra Brummer, sihteerinä ja taloudenhoitajana nimismies O. Stavén, ja muina jäseninä suntio Yrjö Halonen sekä talolliset Matti Kokkonen ja Adam Näveri. Johtokunnan mielestä ostettu kiinteistö oli niin huonossa kunnossa, että se tarvitsi korjauksia. Heinäkuussa 1874 pidetyssä kokouksessa päätettiin julistaa kansakoulunopettajan virka auki. Ilmoitus julkaistiin useissa sanomalehdissä. Yksi niistä oli Keski-Suomi-lehdessä, mikä selittyy sillä, että kansakoulunopettajia valmistava seminaari sijaitsi Jyväskylässä. Tammikuun kokouksessaan vuonna 1875 johtokunta valitsi opettajaksi neiti Gustava Rosenqvistin. Koulutyö alkoi 16. päivä helmikuuta 1875 ja oppilaiksi otettiin 40 poikaa ja 31 tyttöä. Koulu oli tässä vaiheessa nimeltään Ruokolahden kansakoulu ja koulupiiri koostui koko Ruokolahden pitäjästä.

Ilmoitus Theodor Karsténin perintötilan huutokaupasta:
Suomalainen Wirallinen Lehti 30.11.1871.

Koska koulu sijaitsi saaressa, suurin osa oppilaista joutui ylittämään Ukonsalmen. Se tapahtui lautalla. Ongelmaksi nousi oppilaiden lauttamaksu. Kuntakokous oli lauttamaksuasiassa erimielinen, joten asia jätettiin koulun johtokunnan ratkaistavaksi. Esimerkiksi vuonna 1887 lautan soutajalle maksettiin 25 markkaa koko kesän ajalta, joka tarkoittanee koko sulanveden aikaa. Joidenkin oppilaiden innostus koulutyöhön katosi jo ensimmäisen kevään jälkeen. Keväällä koulusta erosi jopa 30 oppilasta, ja syksyllä heidän tilalleen ilmestyi vain yhdeksän uutta. Heistä koulun päästötodistusta noutamassa oli keväällä 1878 jäljellä enää neljä. Ensimmäiseksi opettajaksi valittu Gustava Rosenqvist sairasteli paljon. Sijaisena ja apuna oli hänen sisarensa Amanda Rosenqvist.

Lyhyt uutinen Keski-Suomi-lehdessä 15.8.1874 kertoi
Ruokolahden 1. kansakoulun perustamishankkeesta.

Oppilailta kannettiin yhden markan koulumaksua lukukaudelta. Varattomien perheiden lapset oli vapautettu lukukausimaksuista. Koulutyö alkoi aamulla kello yhdeksän, ruokailutauko pidettiin kello 13 – 15. Koulupäivä päättyi yleensä kello 17, myöhemmin jopa kello 18. Lauantaisin koulupäivä päättyi kello 13. Ensimmäisen vuoden jälkeen koulutyön jatkumiselle kasasi pilviä myös oppilasmäärän supistuminen. Syksyllä 1876 todettiin kuntakokouksessa: Käsitellessä opettajattaren pitämistä kansakoulussa vastedes niin lausui kuntalaiset, että sitä nykyjään ei tarvita, koska lapsia on koulussa vähä. Koulun johtokunta katsoi oppilaiden vähyyden johtuvan vanhempien varattomuudesta ja pitkistä koulumatkoista. Vuonna 1880 johtokunta esittikin, että koulu kustantaisi varattomille opinhaluisille lapsille (viidelle tytölle ja pojalle) asunnon ja ylläpidon koululla. Johtokunta esitti varojen ottamista tähän kunnan viinaverorahoista. Kuntakokous kuitenkin tyrmäsi esityksen. 1880-luvun alussa monet pitkämatkaiset oppilaat asuivat kouluviikon lähitalojen kortteeripaikoissa. Lisäksi 18 vähävaraista pitkän koulumatkan takaa tullutta oppilasta asui kahdessa koulun ja yhdessä opettajan huoneessa. Nämä oppilaat saivat ylöspidon testamenttivaroista. Kouluikäisten lasten määrä oli vuoden 1880 lopussa Ruokolahdella 1213, joten vain murto-osa heistä sai tuolloin opetusta kunnan ainoassa kansakoulussa.

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Luumäen Munteen kansakoulu

Näkymä Syväkoskentieltä Munteen entiselle kansakoululle

Entisen koulun portti

Syyskuun 17. päivä tekemälläni pyöräretkellä aikomuksena oli kierrellä Luumäen kunnan pohjoisosan kyläteitä ja kuvata tien varrelle osuvia kyläkouluja, muistomerkkejä ja muita  mielenkiintoni herättäviä näkymiä. Valtatie kuusi ja Helsinki - Pietari-rata jakavat kunnan sunnilleen keskeltä kahtia itä-pohjois-suunnassa. Luumäellä toimi aikoinaan 18 kansakoulua. Näistä seitsemän sijaitsi valtatie kuuden pohjoispuolella, nimittäin Viuhkola, Munne, Hermunen, Juurikkala, Pukkila/ Kankaanmäki, Kontula ja Lakkala/Kannuskoski. Tänä päivänä yksikään näistä kyläkouluista ei ole enää toiminnassa. Viimeisenä sulki ovensa Kannuskosken koulu keväällä 2015.

Munteelle oma kansakoulu saatiin syksyllä 1930. Koulun vihkiäisiä vietettiin marraskuun viimeisenä päivänä 1930. Etelä-Saimaa kertoi pienessä vihkimistailaisuudesta tehdyssä artikkelissa 2.12. juhlatilaisuudesta seuraavaa:

Viime sunnuntaina vihittiin tarkoitukseensa Munteen piirin vastavalmistunut kansakoulu. Klo 3 alkoivat juhlallisuudet koristetussa luokkahuoneessa, joka oli yleisöä tungokseen asti täynnä. Aluksi veisattiin adventtivirsi, jonka jälkeen koulun opettaja P. Kolpo piti tervehdyspuheen kosketellen siinä kansakoululaitoksen syntyä maassamme yleensä. Veisattua virrestä 285, 1, 2 ja viimeisen säkeistön, piti kirkkoherra Hannes Valkama lämminhenkisen vihkiäispuheen sanojen "Herran pelko on viisauden alku" johdolla. Vapaiden sanojen aikana opettaja E. Neulanen toi tervehdykset sekä onnittelut kunnan vanhimman koulun ja sen opettajiston puolesta, selostaen kodin ja koulun suhdetta toisiinsa. Samalla hän kunnan puolesta luovutti asianomaisen koulun johtokunnan huolenpidon alaiseksi. Naapurikoulujen opettajien puolesta myöskin tuotiin onnittelut valmistuneelle koululle. Muun ohjelman väliajoilla esitti tilaisuutta varten harjoitettu laulukuoro hengellisiä lauluja. Väliajalla, mikäli tungokselta voitiin, tarkasteltiin uutta koulurakennusta. Huoneiden sijoittelu tuntui onnistuneelta ja itse rakennustyö näyttää hyvin suoritetulta. Kaikin puolin vaikuttaa koulutalo ajanmukaiselta ja tarkoitustaan vastaavalta. Vihkimätilaisuus päättyi yhteisesti laulettuun virteen.

Komea koulurakennus alkaa olla pusikon saartama

Näkymä koulun pihalta

Munteen seudun asukkaiden ilo ja tyytyväisyys oman oppilaitoksen saamisesta kotikulmille jäi kuitenkin yhden sukupolven mittaiseksi. Munteen kansakoulun elämänkaari oppilaitoksena jäi lopulta vain 36 vuoden mittaiseksi. Luumäen kunnanvaltuusto päätti koulun lakkauttamisesta kokouksessaan huhtikuussa 1966. Munteen koulupiiri yhdistettiin Kankaanmäen piirin ja oppilaat jatkoivat koulutyötään Ellolan kylässä olevassa koulussa. Kunnanvaltuusto päätti edellä mainitusssa kokouksessaan lakkauttaa myös Patolahden kansakoulun toiminnan. Patolahden koulupiiri yhdistettiin Taavetin koulupiiriin. Edellisenä vuonna koulutyö oli päättynyt Kontulassa ja Niemellä ja vuonna 1964 Juurikkalassa. Vuonna 1967 "lahtipenkille" joutuivat Hermusen ja Koskisaaren kansakoulut. Elettiin ensimmäistä kyläkoulujen lakkautusaaltoa. Munteelta Laarille vievän Syväkosken tien varressa oleva rakennus siirtyi tämän jälkeen yksityisomistukseen. 

Kysyessäni  Munteella erään talon asukkailta koulurakennuksen sijaintia, minulle sanottiin, että "tuolla mäen alla se on pusikon keskellä rappiotilassa". Kun saavuin paikalle, tuo arvio näytti oikealta. Nyt tämä kohta yhdeksänkymmentä vuotta täyttävä rakennus näyttää olevan hylätty. Piha-alue on päässyt pusikoitumaan, katto näyttäisi vuotavan ainakin yhdestä kohdasta. Paikalla ei liene käynyt kukaan muutamaan vuoteen. Ainakaan pihalla ei näkynyt merkkejä siitä, että siellä olisi juurikaan liikuttu. Surullinen näky kaiken kaikkiaan.

Koulun eteläinen siipi

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Ruokolahden Laamalan koulun vaiheet, osa 2.

Laamalan entiselle koululle siintää nykyisin näin idyllinen näkymä.

Tässä jatkoa kirjoitukseeni Laamalan koulun alkuvaiheista:

Laamalan kansakoulun vihkiäiset pidettiin
12.10.1930. Etelä-Saimaa 16.10.1930

Koulurakennuksen valmistuttua vuonna 1930 alkoi sen tonttimaan muokkaaminen viljelyskuntoon. Opettajan palkkaukseenhan kuului tuolloin luontaisetuna kasvimaa ja laidunmaa lehmälle. Yläkoulun opettajalle piti raivata kolme aaria kasvimaatta, alakoulunopettajalle kaksi. Tellanmäen kiviselle ja kallioiselle mäelle sen aikaansaaminen oli haasteellista. Lähes mikä muu paikka tahansa olisi ollut parempi. Seuraavana kesänä äestettiin ja kivettiin nämä pellot. Tähän palkattiin mies hevosineen viiden markan tuntipalkalla valvojanaan Tuomas Tella 2 ½ markan tuntipalkalla ja työhön osallistumisvelvollisuudella. Tammikuussa 1933 pidettiin talkoot viljelysmaan kunnostamiseksi. Talkoissa tarjottiin pullakahvit talkoolaisille ja heinät hevosille. Kasvimaille vedettiin mutaa ja keväällä kynnettiin ja harattiin maa sekä suoritettiin peruslannoitus. Opettaja Hilja Mononen saikin koulun puutarhan kukoistamaan sitkeällä työllä ja uupumattomalla veden kantamisella – sankoilla – Tellanmäen alta Kivisillanjoesta. Koulupaikka aiheutti ongelmia myös kunnollisen kaivon löytymiselle ja niinpä koulun kaivosta saattoi vedentulo loppua kuivina vuosina kuukausiksi.

Syyskuussa vuonna 1932 päätettiin aloittaa koulukeittolan toiminta Laamalassa lokakuun alussa viitenä päivänä viikossa. Tuolloin koulua käytiin lauantaisinkin. Kouluruoan saivat varattomat oppilaat ilmaiseksi ja varakkaampien perheiden lapsilta perittiin 75 penniä täysannoksesta ja 40 penniä puoliannoksesta. Tämä keittolatoiminta jatkui vain yhden lukuvuoden, sillä seuraavana vuonna päätettiin, ettei sitä jatketa. Lukuvuonna 1934 – 1935 varattomien perheiden lapsille jaettiin maitoa ja voileipä. Lukuvuonna 1935 – 1936 koulukeittolan toiminta käynnistettiin uudelleen. Ruokaa valmistettiin neljänä päivänä viikossa. Varakkaiden perheiden lapsilta perittiin nyt markka annokselta tai 50 penniä puoliannokselta. Vanhemmat saattoivat maksaa lapsiensa kouluruokailun erilaisilla kasvattamillaan tuotteilla.

Sotavuodet heijastuivat myös Laamalan koulun toimintaa. Koulun johtokunta päätti 12.10.1939, että opettajat saavat harkintansa mukaan keskeyttää koulutyön. Opettaja Väinö Soveri kuuli Ruotsin radiosta talvisodan syttyneen. Saman tien lapset lähetettiin kotiin, opettaja pakkasi tavaransa vesikelkkaan ja suuntasi Virmujoelle ja edelleen turvallisemmiksi kokemilleen seuduille. Rauhan tultua maaliskuussa 1940 koulutyötä ei aloitettu Laamalassa kevään aikana, sillä koulua käytettiin majoitustilana. Syksyllä 1940 koulutyö käynnistyi ja oppilaina oli muutamia evakkoperheiden lapsia.

Laamalan komea ja korkea koulutalo nykysasussaan

Ilmajärveläisten hanke oman koulupiirin saamiseksi eteni kesällä 1939. Silloin Ilmajärven koulupiiri muodostettiin erottamalla siihen alueita Laamalan ja Pohja-Lankilan piireistä. Sotavuodet pysäyttivät koulun rakentamishankkeen, joka toteutui vuonna 1945.

Laamalan alakansakoulu toimi pitkään 18-viikkoisena. Opettaja, joka asui Laamalassa oli yhteinen Utulan koulupiirin kanssa. Tilanne muuttui vuonna 1953. Ruokolahden kunnanvaltuusto päätti 21.3.1953 muuttaa piirin alakansakoulun 36-viikkoiseksi. Laamalan koulu oppilasmäärä oli 1930-luvulla noin 50 - 60. Enimmillään heitä oli 64.  Ilmajärven koulupiirin muodostuminen ja Poitsilanmaan siirtäminen Sutelan koulupiiriin tiputti oppilasmääriä ja esimerkiksi vuonna 1948 Laamalan koulussa opiskeli enää 37 lasta.

Peruskouluun siirryttiin Laamalassa, kuten muuallakin Ruokolahdella jo 1.8.1972.  Koulun oppilasmäärän väheneminen alkoi huolestuttaa 1970-luvun puolivälissä. Oppilasmäärä laski alle valtionapuedellytysten. Koulun lakkauttamista oli mahdollisuus viivyttää kolmella ns. armovuodella ja ne myös käytettiin. Kouluneuvosto esitti 4.1.1985 koulun lakkauttamista ja Laamalan piirin jakamista Pohja-Lankilan ja Virmutjoen piirien kesken huoltajien tekemien esitysten pohjalta.  Koulun toiminta lakkasi 1.8.1985. Viimeisenä kouluvuonna Laamalassa opiskeli 11 lasta. Koulun viimeiset opettajat Terttu Ruuskanen (Puusniekka) ja Risto Nevalainen siirtyivät opettajiksi Puntalan kouluun. Terttu Ruuskasen (17 vuotta) ohella pitkäaikaisina opettajina Laamalassa toimivat ensimmäinen opettaja Linda Katri Gummerus (Tella) 27 vuotta, Hilja Mononen 16 vuotta,  Väinö Soveri yhdeksän vuotta, Lauri Sarasmaa n. 10 vuotta, Risto Nevalainen kahdeksan vuotta ja Tyyne Vento noin viisi vuotta.

Talon nykyinen omistaja kertoi, että rakennus oli koulutoiminnan päätyttyä joitakin vuosia kyläläisten kokoontumispaikkana. Sen jälkeen se myytiin yksityisomistukseen. Ostajalla oli tarkoituksena avata koulukiinteistössä majoituspalveluja tarjoava yritys. Hanke kuitenkin kaatui ja rakennus ja sitä ympäröivä tontti muuttui kiinteistökaupan jälkeen hevostilaksi. Hevostilan pitäjä möi kiinteistön sen nykyisille omistajille, jotka ovat kunnostaneet rakennuksen erinomaiseen kuntoon.  Sisustuksessa on käytetty mielenkiintoisella tavalla hyödyksi koulukiinteistön viimeistä edellistä vaihetta. Sisäseinien pintamateriaalina ovat nimittäin pinkopahvien alta kaivettujen seinähirsien lisäksi hevosten laitumilla kaluamat aitapuut ja tolpat. Remonttia tehdessä on omistajaille paljastunut, että koulun rakentajat ovat olleet aikoinaan todellisia ammattimiehiä.

Lopuksi poiminta kouluarjesta 1930-luvulta:

Opettaja oli jättänyt koululle poikaoppilaan tekemään laiskanläksyjä. Poika karkasi ulos, kiipesi korkean koulun katolle ja edelleen savupiipun päälle. Tyttöoppilaat riensivät kertomaan pojan tempauksesta opettajalle. Opettaja säikähti, ryntäsi ulos ja vannotti poikaa laskeutumaan heti alas. Poika huusi piipun päältä opettajalle tulevansa alas, "jos lupaat, ettei enää laiskalle".  Opettaja ei luvannut. Silloin poika nousi piipun päältä, kulki pitkin peltikaton harjaa rakennuksen päätyyn, pysähtyi siihen, levitti kätensä kuin lentoon lähtevä ja huikkasi alhaalla sydän kylmänä kauhusta katseleville: "Tästä ois hyvä hypätä!" Nyt oli opettajankin taivuttava ja huimapäinen poika sai laiskanläksynsä anteeksi.
Lähteet:
Lauri Sarasmaa. Koulunkäyntiä Tellanmäellä. Kuusi vuosikymmentä kansanopetusta Ruokolahden Laamalassa 1925 - 1985. 1997.
Lainajyvästöstä euroaikaan. Ruokolahden kylät ja koulupiirit. 2009.