Perimätietoa pitäjien ja kylien nimistä

Luumäen kirkko kesällä 2015

Parin viime vuoden aikana on allekirjoittanut välillä hyvinkin intensiivisesti, välillä pitkiä taukoja pitäen, penkonut vanhoja paikallisia sanomalehtiä. Lehdistä löytyi etsimieni uutisten lisäksi lukuisa joukko mielenkiintoisia elämänkohtaloita ja paikallishistoriallista perimätietoa. Minkä verran ne pitävät sitten faktojen kanssa paikkansa, jää usein arvoitukseksi. Poimin esimerkiksi paikallisesta perämätiedosta otteita artikkelista, joka ilmestyi Etelä-Saimaa-lehdessä 19.3.1954. Kyseessä on  nimimerkki V. T:n artikkeli Nimien vaiheita vuosisatojen takaa.

V. T:n kertoman tarinan mukaan Vehkalahden Saaramaan kylä sai aikoinaan nimensä Saarainen-nimisestä henkilöstä, joka muutti Lapveden Parikkalasta 1500-luvun alussa kyseiselle seudulle. Kannusjärven kylä Vehkalahdella taas sai nimensä Lapvedeltä muuttaneesta suvusta.  Tämä kylälle nimensä antanut Kannuksinen-suku on sittemmin kokonaan jo seudulta hävinnyt. Muuttovirtaa suuntautui Lapvedeltä enemmäkin Vehkalahdelle. Lapeveden Hyttilästä saapui Hyypiä-suku Kannusjärvelle. Muita Lapvedeltä saapuneita sukuja olivat Töröt, Turkiat, Jääskeläiset, Hiiroset, Parkot ja Porkat.

Vielä 1500-luvulla ei ollut olemassa mitään Luumäen kirkonkylää. Kyseisellä paikalla sijaitsi Lappeeseen kuulunut Pyhitty eli Hautakylä. Kun pitäjä sitten irtautui Lappeesta, se sai nimekseen Luumäki sen takia, että jyrkältä Hautamäeltä olivat pojanviikarit laskeneet sukupolvesta toiseen mäkeä käyttämällä kelkkanaan mm. hirven lapaluita. (Kommentti: Paikalla on ilmeisesti jo pakanuuden aikana ollut uhripaikka ja hautausmaana tätä Saksalanmäeksi kutsuttua paikkaa käytettiin kristinuskoon kääntymisen jälkeen. Näin ollen mäellä oli runsaasti vainajien luita) Perimätiedossa on myös kertomus Säkkijärven pitäjän nimen synnystä. Selitys on hyvinkin uskottava. Jollakin isännällä olisi kuulemma myllykuorma säkkeineen hukkunut kyseiseen järveen sitä ylittäessä.

Kuvaus Lappeenrannasta kesällä 1869

Viipurilaisessa Ilmarinen-lehdessä oli kuvaus Lappeenrannasta 1860-luvun lopulla. Arvio ei ole mairitteleva. Kaupungille povattiin loppua kauppakaupunkina, mutta sen mahdollisuudet nähtiin teollisuus- ja koulukaupunkina. Tytöille vuoden 1866 alussa avattu koulu oli kirjottajalta jäänyt huomaamatta. Tai, koska koulu oli vain tytöille, se ei kirjoittajan mielestä ollut oikea kansakoulu.

Samaa [kuihtumisen] tautia näkyy sairastavan Lappeenrannan kaupunkikin, jossa näkyy vallitsevan haudan hiljaisuus. Muutama vehnäs-ämmä kadun varrella ja joku maamies menee puodista jotakin ostamaan, oli ainoana liikkeenä koko kaupungissa. Ihmekö sitten, jos kauppiaat Lappeenrannassa ovat köyhtyneet. Kauppakaupunkina on siis Lappeenranta jo tuomittu olemasta. Lappeenrantalaisten pitäisi ruveta harjoittamaan paremmin teollisuutta, hankkimalla teollisuuskouluja, sillä teollisuus- ja koulukaupunkina voipi Lappeenranta säilyttää tulevaisuuttaan. Lappeenrannassa menisi hyvin lavea kansakoulun malliin laadittu koulu, sillä tuo lavea ja tietämättömyyden unessa suurimmaksi osaksi lepäävä Lapveden pitäjä suuresti kaipaa semmoista. Ensin kansakoulu, sitten teollisuuskoulu. Nämät menisi Lappeenrannassa rinnan vaikuttamassa, niin että se nuorukainen, joka kansakoulun on läpi käynyt, saa, jos niin tahtoo, oppiaan kartuttaa teollisuuskoulussa Kyllä mahtanee rehelliset lappeenrantalaiset tämän asian havaita ilman tuota puhumattakin. Lausun kuitenkin ehkä lopuksi, niin kuin moni muu jo muistaakseni lausunut: Laittakaamme kansalle kouluja, sillä niiden kautta rakennamme kaatumattomia pylväitä yleiselle sivistykselle maassamme.[1]

---

[1] Ilmarinen 2.7.1869. Havainnoita. Kirje koti-pitäjän veikoille.

Lapveden kirkon muistomerkki

Lapveden kirkon muistomerkki Linnoituksessa, Rakuunamuseon takana

Marraskuisena aamuna pyöräilin tunnin lenkin Lappeenrannan keskustassa ja Linnoituksessa. Tuossa viimemainitussa niemessä sijaitsee ratsuväkimuseon takana Lapveden edesmenneen kirkon muistomerkki. Sen on pystyttänyt Lappeenrannan kaupunki kaupungin 300-vuotisjuhlan kunniaksi vuonna 1949. Linnoituksessa edelleen vakaasti pystyssä seisovan ortodoksisen kirkon kellojen soittaessa taustamusiikkia poikkesin kuvaamaan tuon muistomerkin.

Kirkon muistomerkki lännestä kuvattuna. Merkin takapuolella on teksti: Herran sana pysyy iankaikkisesti

Harmaassa, graniittisessa pilarissa on korkokuvana Lappeenrannan vaakuna. Pilarin päässä on veistos, joka kuvaa kupolin huippua. Muistomerkki sijoitettiin kyseiselle paikalle, koska oletettiin siinä olleen 1500-luvulla rakennettu puinen kirkko. Nykyisen tiedon mukaan muistomerkin paikka on hieman virheellinen, sillä kirkon oletetaan olleen läheisten varastorakennusten alueella. Noilla tienoilla on ollut kaiken kaikkiaan kolme Lappeen - Lappeenrannan luterilaisen seurakunnan kirkkoa.

Näkymä muistomerkistä, taustalla Linnoituksen vallirakenteita

Ensimmäinen Lappeenrannan kirkko rakennettiin 1500-luvun puolivälissä itäisen Suomen tervakaupan keskukseksi muodostuneelle markkinaniemelle. Kirkko ympäröitiin kirkkotarhalla ja pappila siirtyi Hanhijärveltä markkinaniemelle johtavaan rinteeseen. Tämä kirkko, kuten Kauskilan kirkkokin, oli omistettu Pyhälle Laurille.

Näkymä muistomerkistä idästä kuvattuna.

Ensimmäinen kirkko poistui käytöstä huonokuntoisena 1600-luvun jälkimmäisellä puoliskolla. Tällöin samalla paikalle rakennettiin uusi kirkko, joka tuhoutui Lappeenrannan taistelussa vuonna 1741. Kolmas kirkko, joka oli pyhitetty Neitsyt Marialle, valmistui 1700-luvun lopulla. Ajan muodin mukaan se oli ristikirkko.  Hiukan myöhemmin sen viereen rakennettiin komea kellotapuli. Tämän kirkon elinaika jäi lyhyeksi, sillä kesällä 1790 salama iski kirkkoon, joka paloi poroksi. Vain neljä kierteistä kynttilänjalkaa säästyi. Pian  paikalle puuhattiin neljättä kirkkoa. Tällä kertaa viranomaiset kielsivät kirkon rakentamisen perinteiseen paikkaan vedoten paloturvallisuuteen. Kirkon paikka tasoitettiin ja hautausmaalta kaivettiin luut ylös ja siirrettiin puolen kilometrin päähän uudelle hautausmaalle. Uusi Lappeen kirkko rakennettiin linnoituksen ulkopuolelle kauas vallien taakse vuonna 1793. Kirkon pystytti kuuluisa kirkonrakentaja Juhana Salonen. Siellä seisoo tänäkin päivänä (Lappeen) Marian kirkko, nykyisen Lappeenrannan ydinkeskustassa. Kirkko on ainoa maassamme 1700-luvulta säilynyt kaksoisristikirkko eli kahtamoinen. Mutta se onkin sitten jo oma tarinansa.

Lapveden vanha kirkko on herännyt vuodesta 2012 lähtien muutamiksi viikoiksi tai kuukausiksi kuitenkin uudestaan henkiin. Kirkon paikalle, sen muistomerkin viereen, pystytetään joka talvi Linnoituksen Lumikirkko, jossa järjestetään jumalanpalveluksia ja muuta toimintaa

Lähikuva muistomerkistä sen etupuolelta, jossa on Lappeenrannan vaakuna, sekä teksti:
Tällä paikalla sijaitsi Lapveden seurakunnan kirkko 1600 -1700 -luvulla.