Ilomantsi, Lauritsala ja Katri Vala

Mitä yhteistä on Ilomantsilla ja Lappeenrannalla muuta kuin pitkä raja Venäjän kanssa ja kuuluminen itäiseen Suomeen? Tämäkin kysymys nousi mieleen liikkuessani syyskuun alussa Ilomantsissa. Ainakin joitakin Ilomantsissa juuret omaavia on muuttoliikkeen tuomana saapunut eteläisen Saimaan rannalle. Tähän joukkoon kuulun myös minä. Oma ensikosketukseni willimiehen kaupunkiin juontuu kouluvuosiin. Luokkaretki 1960-luvulla, jonka aikana vierailtiin vesitornissa ja Chymoksella sekä aterioitiin Adriano Barissa (elämäni ensimmäinen pizza), jätti niin lähtemättömän vaikutuksen, että pakkohan tänne oli aikuiseksi kasvettuani muuttaa...

Katri Vala (1901 – 1944)

Löysin yllätyksekseni yhteyden myös erään kirjailijan elämänvaiheiden kautta. Ilomantsin pogostalla kulkiessani huomasin, että siellä sijaitsee entisellä kansakoululla Katri Vala-kulttuurikeskus, jonne johtaa Katri Valan tie. Entisen ja kaiholla muistamani työpaikkani (Lauritsalan koulukeskus) vieressä sijaitsee puolestaan Katri Valan puisto. Se oli myös ajoittain erittäin suosittu oppilaiden kokoontumispaikka välituntisin. Sinne kerääntyivät usein ”raskaiden oppituntien uuvuttamat” yläkoulujen oppilaat - ei suinkaan keskustelemaan kirjallisuudesta - vaan vetelemään ”hermosavuja”. Valvovan opettajan saapuessa kierroksellaan pihaa rajaavan muurin takaa, Luukkaanrinne pölisi, kun oppilasjoukko treenasi pikajuoksua. Harjoittelipa osa heistä rinteen pusikoissa ja notkelmissa myös maastoutumisen ja kätkeytymisen jaloa taidetta.

Se, mikä yhdistää sekä runoilija Katri Valan (Karin Alice Wadenström ) että Lappeenrannan (tai oikeammin Lauritsalan) ja Ilomantsin, on runoilijan toimiminen opettajana molemmissa kunnissa.   Katri Vala syntyi 11.9.1910 Muoniossa porvoolaissyntyisen metsänhoitaja Robert Waldemar Wadenströmin (s. 26.8.1873) ja Alexandra Fredrika (o.s. Mäki) Wadenströmin perheeseen. Perheen esikoinen Katri syntyi äitinsä kotipaikkakunnalla Muoniossa ja perhe muutti seuraavana vuonna Porvooseen. Vuonna 1905 perhe muutti Ilomantsiin. Katrin isä  kuoli vuonna 1911 ja äiti ja lapset muuttivat samana vuonna takaisin Porvooseen. Katri Vala kirjoitti ylioppilaaksi 1919 ja valmistui kansakoulunopettajaksi Heinolan seminaarista 1922. Tämän jälkeen hän työskenteli kansakoulunopettajana Kuopion maalaiskunnassa, Valkealassa ja Askolassa, mutta muutti vuonna 1925 äitinsä ja veljensä kanssa lapsuutensa maisemiin Ilomantsiin.

Ilomantsin vuodet 1925 - 1929

Katri Vala asui tämän talon yläkerrassa Ilomantsin vuosinaan. Talo on osa
Katri Vala-kulttuurikeskusta. Huomaa siniset ovet!

Historioitsija Ismo Björn on kirjassaan Ilomantsin historia kuvannut puolentoista sivun verran Katri Valan vaiheita Ilomantsissa. Kuntalaiset suhtautuivat Björnin mukaan  häneen kaksijakoisesti. Häntä pidettiin ilomantsilaisena, muttei paikkakuntalaisena. Katri Valan ensimmäinen runokokoelma Kaukainen puutarha oli saanut valtionpalkinnon vuonna 1924. Näin ollen hän oli jo kuuluisuus muuttaessaan Ilomantsiin kirkonkylän kansakoulun opettajaksi. Hänelle järjestettiin asunto opettaja Siiri Mekrin kamarista, jossa hän ei kuitenkaan pitkään viihtynyt, vaan muutti kevättalvella 1926 kirkkoherra Simo Okulovin vuokralaiseksi. Okulov oli tuttu mies, sillä hän oli ollut Valan isän hyvä ystävä perheen asuessa Ilomantsissa.  Vala sisusti huoneensa mustin huonekaluin ja kiinalaisin valaisimin.

Runokokoelma Sininen ovi ilmestyi vuonna 1926

Vala epäonnistui osittain opettajana. Hän ei tullut toimeen työtovereidensa, ei varsinkaan poikaoppilaiden eikä lasten vanhempien kanssa. Kerran Vala iski jälki-istunnossa ollutta oppilastaan karttakepillä niin kovaa, että oppilas oli vietävä lääkäriin. Mutta tytöt pitivät hänestä. Hänellä oli kauniita vaatteita, erilaisia kuin muilla. Vala oli kaunis, huoliteltu, hänellä oli juuri muotiin tullut leikattu ja piipattu tukka, muisteli entinen oppilas. Muistelut kertovat, miten Katri Vala kulki valkoisessa takissa kiinalaista päivänvarjoa kantaen. Porvoolainen ystävätär teetti hänelle uusinta muotia olevia leninkejä, ystävättäret Helsingistä ja Turusta postittivat silkkisukkia ja kosmetiikkaa. Kauniit hatut ja punaiset huulet jäivät monelle mieleen, mutta alasti aurinkoa ottava Vala oli monelle ilomantsilaiselle jo liikaa. Eikä hänen runoistakaan Ilomansissa silloin pidetty. Niinpä Björnin mukaan joku ilomantsilainen oli päivittäin rukoillut, että pakanallinen auringon ja maan palvelija lähtisi Ilomantsista.  Katri Valan mielestä Pogostalla ei ollut kuin neljä varteenotettavaa nuorta miestä. Pari ihastusta hänellä oli. Pogostalla huhuttiin suojeluskunnan aluepäällikön Edvin Stoltin ja Valan suhteesta, mutta se ei lopulta johtanut mihinkään.

Vala sairastui tuberkuloosiin ja oppilaat pelkäsivät sairauden tarttuvan myös heidän lapsiinsa. Kunta lakkautti Valan viran vuonna 1929. Hänet haluttiin pois paikkakunnalta. Hylkimisen taustalla oli vähäinen erilaisuuden sietokyky. Katri Vala kävi Ilomantsissa asuessaan taistelua myös kunnallisten toimielinten kanssa. Hän yritti saada kunnalta opettajan virkaan kuuluvien luontaisetujen korvauksia. Vaikka Valan vaatimus oli oikeutettu, mutta lauantaisin koontuvan rahatoimikunnan puheenjohtaja ei niitä maksanut, vaan kiusasi Valaa todeten: Saa nähdä, vieläkö tyttö seuraavana lauantaina tulee. Kun Vala neljäntenä lauantaina joutui lähtemään tyhjin käsin rahatoimikunnan luota, hän suuttui ja huusi: Tämä on jonninjoutavaa saivartelua! Haistakaaa hyvät herrat ….! Löi oven kiinni ja lähti. Lopulta hän sai korvauksen kirjallisen anomuksen perusteella. Vaikka Vala koki vaikeuksia Ilomantsissa asuessaan, hänen kerrotaan ikävöineen sinne vielä ennen kuolemaansa. Valan asuessa Ilomantsissa ilmestyi hänen runokokelmistaan yksi,  Sininen Laulu vuonna 1926.

Muutettuaan pois Ilomantsista ja toivuttuaan sairaudestaan riittävästi Vala teki matkan Rivieralle ja Pariisiin. Palattuaan kotimaahan hän asettui asumaan Helsinkiin. Vuonna 1930 Katri Vala solmi avioliiton vasemmistoradikaali Armas Heikelin kanssa. Heikel oli koulutukseltaan kemisti. Vuonna 1931 perheeseen syntyi  tyttölapsi, joka eli kuitenkin vain pari tuntia. Menetyksestä seurasi syvä masennus, joka näkyi myös hänen tuotannossaan. Perheen toinen lapsi  Mauri Henrik Heikel syntyi vuonna 1934.

Lauritsalan vuodet 1935 - 1937

Lauritsalan kansakoulurakennukset kesällä 2015. Kummassa
rakennuksessa Katri Vala asui?

 Lauritsalaan Katri Vala muutti vuonna 1935. Hän tuli Luukkaan kansakoululle alakansakoulun opettajaksi elokuussa. Valan artikkelit Tulenkantajat-lehdessä olivat herättäneet kauppalanjohtaja Santeri Jacobssonin kiinnostuksen ja sai hänet suosittelijakseen opettajan paikkaa hakiessaan. Uusi kauppalan jatkokoulu oli juuri avannut ovensa ja Katri Valaa kirjoitti koulun 22.9.1935 pidettyä vihkiäisjuhlaa varten runon. Olisiko kellään tietoa, mistä tuon runon vielä löytäisi? Luukkaan koulun opettajilla oli pula asunnoista ja tämä aiheutti pienen episodin: Kanavansuulla sijainneen Lauritsalan kansakoululla oli opettajan asunto tyhjänä. Kauppalajohtaja Santeri Jacobsson ehdotti Katri Valalle, että hän muuttaisi sinne, koska asunnon tilavuuden vuoksi se sopi perheelliselle Valalle paremmin. Lauritsalan kansakoulun johtokunta kuitenkin vastusti sitä ja ehdotti kirjeessään kauppalanhallitukselle asunnon luovuttamista opettaja Kaarina Aaprolle. Jacobssonin selvityksen mukaan kauppalan kouluvaliokunnan puheenjohtaja Levi From oli pyytänyt opettaja Aaproa asumaan Lauritsalan koululle, mutta Aapro ole aikeissa vuokrata asunnon Hakalista. Kauppalanjohtajan mielestä taustalla oli jotakin muuta kuin asuntoasia.  Eihän ollut mitään järkeä tyrkyttää asuntoa henkilölle, joka ei sitä halunnut ja estää sen saaminen perheeltä, jolle se oli ollut mitä sopivin. Jacobssonin kanta voitti kauppalanhallituksessa äänin 4 -2. Katri Vala muutti takaisin Helsinkiin lokakuussa 1937. Hän sairastui uudestaan tuberkuloosiin vuonna 1936 ja joutui olemaan paljon poissa töistä Lauritsalassa olonsa loppuaikoina: Mikä tämän asuntoasian taustalla sitten oli? Kauppalanjohtaja Santeri Jacobsson oli puoluekannaltaan sosialidemokraatti ja hankki vasemmistolaisessa Tulenkantajat-ryhmässä aktiivisesti toimineen runoilijaopettajan kauppalaan. Tätä ei ilmeisesti kokoomuslainen kouluvaliokunnan puheenjohtaja/jatkokoulun johtaja Levi From katsonut hyvällä ja käytti asuntoasiaa jonkinasteisena mielenosoituksena valintaa kohtaan.

Vakava sairastuminen uudestaan tuberkuloosiin ja taloudellisten ongelmien kasautuminen ajoivat lopulta Katri Valan vuonna 1940 päätökseen muuttaa Ruotsiin. Ruotsiin muuton taustalla oli hänen veljensä Erkin asuminen siellä. Ruotsalainenkaan terveydenhoito ei pystynyt Katri Valaa pelastamaan, vaan hän kuoli 28. toukokuuta 1944 Eksjön parantolassa.

Lähteet:

Ismo Björn 2006. Ilomantsin historia.

LKA. Luukkaan koulun arkisto.

Leena Riska 1996. Lauritsalan kauppalan historia:

Painter of Raattamaa's portrait died in the USA (Haaparannanlehti 01/27/1959)

 

Part of Raattamaa's portrait

The following article is mainly based on release of article in Haaparannanlehti 01/27/1959, which I have, however, edited and perfected. Initially, a direct quote from the article:

"In (many) Laestadian homes along Tornio and Muonio river valleys there is a portrait of Juhani Raattamaa, a preacher from Lapland as a result of Selim Töyrä’s brush. According to the information we have just received from America, has well known painter Selim Alfred Töyrä died  there on 22:nd  November 1958. Ylimuonio, Finland native Töyrä worked for several decades as an art school teacher and in addition as a freelance artist in Los Angeles, California. He was born in Muonio 11/13/1875 and died Stats Metropolitan (probably refers to the Metropolitan State Hospital) hospital in Norwalk 11/22/1958. He was blessed and cremated at Utter-McKinley Broadway chapel in Los Angeles on 28^th November, 1958. "

The funeral was submitted by pastor of the local Finnish church, Omar Halme. [1]

Töyrä's Raattamaa portrait as a whole picture

Muonio native Alfred Selim Töyrä was coming from a peasant family. Töyrä’s father was an independent farmer, a man skilled in his hands: he made locks, guns and so on [2]. Selim went to elementary school, which was neither in the home village nor in the neighboring village, but in the village of Hetta (which was the center of Enontekio parish and municipality). The distance from home was 80 km. The way to the school he made cross-country skiing, and sometimes in reindeer sled. In two years, Selim was able to take all courses in elementary school. A little later he moved to  Helsinki to pursue art studies. [3] Father would have preferred that his son would become a public servant than a starving artist. By and by, Töyrä settled in Tornio [4], where he painted diligently. There was completed a large painting  "Ascension of Christ", which is still in the prayer house of Haparanda Peace Association (Local Apostolic Lutheran congregation). It was bought by teacher Angelica Laestadius from Töyrä. [5] This way Mr Töyrä got the money for his family’s  journey to America, where they left 04/08/1903. [6] Old townspeople have told how Töyrä, while living in Tornio region, gathered suitable old men to the hill on Palovaara, and this way was well known painting born, in which still (ie the 1950s) some townspeople will identify some of the characters. Töyrä owned in Chicago a façade painting company, but maintaining it did not satisfy his artistic ambitions. So he sold it and moved to Los Angeles, where he worked mainly as a portraitist. Several well-known film stars were his clients. Töyrä achieved fame as a painter and he was appointed to professor in the University of  Los Angeles.

Bror Hjort’s (1958) church altar painting in Jukkasjärvi church.

Laestadian preacher Juhani Raattama’s portrait was completed in the end of 1800s when Raattamaa was on his preaching trip in Ylimuonio. [7] Here (in Ylimuonio) it is shown even today the room, where Selim , around the age of 20,  used his brush. According to the newspaper Haaparannanlehti "modern viewer will see in that Raattamaa picture a glow of van Gogh, and it occurs over an unusually strong descriptive power. If we look at the characteristic of the face and, above all, clumsy hands." The work has been featured in exhibitions and attracted so much attention that the image was published in Annex of “Young Finnish” Christmas album. Raattamaa portrait Töyrä made once, is clearly recognizable in the artist Bror Hjort’s (1958) church altar painting in Jukkasjärvi church. At the turn of the century, among many other paintings of Lapland was also compiled the portrait of “Ies-Pieti”, ie Pietari Vasara, a preacher from Karesuanto.

Interior view of Haparanda Peace Association.
On the wall SelimTöyry's painting  "Ascension of Christ".

Töyrä visited his native country in the 1910s, after his wife’s and two children’s death. [8] He came back again immediately to America, where he then lived the final stages of his life. His paintings "Broken Languages" and "The Origin of America's star flag" awarded in competitions, and opened the doors for him to Ateneum Art in Los Angeles. He never forgot his home region Muonio, its colorful autumns plus and the sunny midsummer days. Homesickness to North seems to “hurt” his heart until recent years. After the war, Töyrä donated a large-sized painting called "Transfigured Christ on the bank of Jordan" to Ylimuonio prayer house of. This last greeting from son of Muonio, however, was transferred to the parish church, as the small prayer house in  Ylimuonio couldn’t provide the necessary perspective for Selim Töyrä’s  work, which is a real attraction, not only for the parishioners, but also for tourists.

[1] Also, the California State Death Index confirms the date of death 22 November 1958. The 1940 census says Selim Töyrä lived in the city's 14th district.
[2] Selim Töyrä’s father Mikko Rauhala Juhonpoika (subs. Töyrä) came from Kittilä. Mikko Rauhala moved to Muonio, Ylimuonio village, where he purchases “Tapani farm” and began live there. Mikko Töyrä’s wife since 1855 was Elsa Maria Charlesdaughter Mäki, or Örn, a native of Muonio. From this marriage was born eleven children, of whom Selim was the ninth. Töyrä’s mother was reported to be a "devout Christian".
[3] Selim Töyrä studied in Helsinki at the Finnish Art Society’s drawing school.
[4] Töyrä moved from Ylimuonio to Tornio in 1901.
[5] The city’s upper class tried to help Töyrä by buying his paintings. He did not succeed by means of revenues to provide living for himself and family..
[6] http://maine.utu.fi/emregfree/ml_finresults2.asp
[7] Töyrä accompanied in the exhibition of Finnish artists at the Ateneum in 1897 with Juhani Raattama’s portrait. It is his most famous his early work. The painting attracted so much attention that it was published in in Annex of the “Young Finland” Christmas album.
[8] Selim Töyrä married with Senia Eveliina Jacobdaughter Saarela (1880-1909). Töyrä bought his bride a sewing machine, which caused uppsett among his then-contributers. In United States were four children born to Töyrä family. Wife returned later back to Finland.