Family History - Part three

Information about the marriage of Anna Surakka and John Alfred Huru. It was performed on October 6, 1917 by Pastor A. L. Heideman, the witnesses were (Pastor) Paul Heideman and Jemina Korpi. The marriage was Anna's first and John Alfred's second.

Anna Surakka and John Alfred Huru were married (October 6, 1917) by Arthur Leopold Heideman, pastor of the Calumet Apostolic Lutheran Congregation. The change of Anna’s denomination from Orthodox to Lutheran must have taken place either while Anna was living in Toronto or at the time of her marriage. John Alfred Huru was born on February 27, 1892 in Vadsø, Norway. His parents were Henrik Huru[lin] (1865-1937), originally from Karungi, Sweden and Brita Halonen (1856-1913) who had moved from Finland. The home language was presumably Finnish, but the local Norwegian-language school took care that he was also proficient in Norwegian. Thus, he states in the U.S. census that he is Norwegian-speaking. Johan Alfred worked for the mining company Calumet & Hecla as a carpenter, and according to some documents, also as a miner. In 1918, the family lived at 118 1st Street, Centennial Heights, Calumet.

John Alfred Huru (1892-1941). The picture is a detail
from a large group photo and therefore unclear.

Johan Alfred’s marriage to Anna Surakka was his second marriage. Namely, on September 1, 1915, a person named Alfred Huru was married in Calumet to Eva H. Mansikka. The documents show that Alfred was born in Norway in 1892 and that his parents were exactly the same as John Alfred's aka Henrik Huru and Briita Halonen. So I assume the same person is in both cases, as the documents say that the marriage to Anna Surakka was a second for John. I have yet to find an answer to whether the marriage ended in divorce or death. However, the marriage apparently gave birth to a child. I found a reference to the existence of a child in the drafting documents. Namely, in April 1917, the United States joined World War I and the country began general draftings. In June 1917, John Alfred was also called to draft despite the fact that he was not a citizen of the country at this stage. However, he was not called up for military service, but according to the document, he had one dependent child at the time.

Update on John Alfred Huru's first marriage. I found it in a Norwegian newspaper (Øst-Finmarkens Folkeblad in second of July 1917) the attached death notice. According to it, Eva Johanna Mansikka Huru had died on March 18, 1917 in Calumet, Michigan. The family's child Hubert was left a half-orphan at two days old. Eeva Johanna Mansikka was apparently from the Tornio region of Finland.

According to Anna Surakka Huru's memoir, the family lived in Calumet for a while until they moved to Fort Bragg, another favorite destination for Finnish immigrants, on the west coast of Northern California. The family lived in Fort Bragg for a couple of years, but in 1919 moved to the third favourite settlement site for Finnish migrants in Oregon, the city of Astoria. This salmon-fishing town at the mouth of the Columbia River became the final home of Anna and John Alfred Huru. According to the 1920 census, the family then lived at 1247 Franklin Avenue. I will tell about the steps of the family at the mouth of the Columbia River in my next post.

Sukuhistoriaa 3, osa 3

Tiedot Anna Surakan ja John Alfred Hurun avioliiton solmimisesta. Vihkimisen suoritti 6.10.1917 pastori A. L. Heideman, todistajian olivat (pastori) Paul Heideman ja Jemina Korpi. Aviolitto oli Annan ensimmäinen ja John Alfredin toinen.

 
Anna Surakan ja John Alfred Hurun vihki avioliittoon (6.10.1917) Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arthur Leopold Heideman. Kirkkokunnan vaihtuminen ortodoksisesta luterilaiseen lienee tapahtunut joko Annan asuessa Torontossa tai hänen avioitumisensa aikoihin. John Alfred Huru oli syntynyt 27.2.1892 Vesisaaressa Norjassa. Hänen vanhempansa olivat suomalaistaustaiset Henrik Huru ja Brita Halonen. Kotikielenä oli oletettavasti suomi, mutta paikallinen norjankielinen koululaitos piti huolen siitä, että hän oli myös norjankielen taitoinen. Niinpä hän ilmoittaa Yhdysvaltain väestölaskennoissa olevansa norjankielinen. Johan Alfred työskenteli Calumet & Hecla kaivosyhtiöllä kirvesmiehenä, joidenkin asiakirjojen mukaan myös mainarina. Vuonna 1918 perhe asui osoitteessa 118 1st Street, Centennial Heights, Calumet (Nykyisen katunäkymän tienoosta löydät täältä).

John Alfred Huru (1892-1941). Kuva on yksityiskohta
suuresta ryhmäkuvasta ja siksi epätarkka.

Johan Alfredin avioliitto Anna Surakan kanssa oli hänen toinen avioitumisensa. Nimittäin 1.9.1915 vihittiin Calumetissa Alfred Huru-niminen henkilö avioliittoon Eva H. Mansikan kanssa. Asiakirjoista ilmenee, että Alfred oli syntynyt vuonna 1892 Norjassa ja hänen vanhempansa olivat täsmälleen samat kuin John Alfredin eli Henrik Huru ja Briita Halonen. Oletankin molemmissa tapauksissa olevan saman henkilön, sillä asiakirjat kertovat, että avioliitto Anna Surakan kanssa oli Johnille toinen. En ole vielä löytänyt vastausta siihen, päättyikö avioliitto eroon vai kuolemaan. Avioliitosta syntyi ilmeisesti kuitenkin lapsi. Löysin viitteen lapsen olemassaolosta kutsunta-asiakirjoista. Nimittäin huhtikuussa 1917 Yhdysvallat liittyi mukaan 1. maailmansotaan ja maa aloitti yleiset kutsunnat. Kesäkuussa 1917 myös John Alfred joutui kutsuntoihin siitä huolimatta, että hän ei tässä vaiheessa ollut maan kansalainen. Häntä ei kuitenkaan kutsuttu asepalvelukseen, mutta kutsunta-asiakirjan mukaan hänellä oli tuolloin huollettavanaan yksi lapsi.

Anna Surakka Hurun muistokirjoituksen mukaan perhe asui jonkin aikaa Calumetissa, kunnes muutti länsirannikolle Pohjois-Kaliforniaan Fort Braggiin, toiseen suomalaissiirtolaisten suosikkikohteeseen. Perhe asui Fort Braggissa parisen vuotta, mutta siirtyi vuonna 1919 kolmanteen suomalaissiirtolaisten pesäpaikkaan Oregoniin Astorian kaupunkiin. Tästä Columbia-joen suulla sijaitsevasta lohenkalastuksella eläneestä kaupungista tuli Anna ja John Alfred Hurun lopullinen kotipaikka. Vuoden 1920 väestölaskennan mukaan perhe asui silloin osoittessa 1247 Franklin Avenue. Siihen, millaiselta tuossa ympäristössä näyttää nykyisin, pääsee kurkkaamaan tämä linkin kautta. Osa alueen taloista näyttäisi olleen pystyssä jo 1920-luvun alussa. Perheen vaiheista Columbia-joen suulla kerron seuraavassa postauksessani.

More articles on Fort Bragg Finns: Founding and building the Finnish Evangelical Lutheran Church

The Finnish Evangelical Lutheran Church in Fort Bragg has changes its name to the Trinity Lutheran Church

The first Finn permanently moved to the Fort Bragg region, Mendocino count, in California as early as 1869 and the other early settlers in 1877. In the beginning of 1880s the Finnish population in the area increased rapidly. The Finnish immigrants came to Fort Bragg area because of the employment available in the logging, lumbering and fishing operations, trades they knew from the “old country”. Many members of the Fort Bragg Finnish community felt a need for a church where they could worship in their native language. The Finnish religious heritage was primarily Lutheran and early group of Finns formed al Lutheran congregation on February 17, 1889. The fifteen charter members adopted the name Finland Evangelist Lutheran Church. “Evangelist” was a mistranslation of the Finnish word “evankelis”. Notes from the minutes of this initial meeting establish the identity of founders:

At this first meeting we established and named the church with 15 members. Council members were elected by voice vote
Chairman: John Barquist
Secretary: Johan Petter Westerberg
Treasurer: Johan Guest
Board members: Johan Jensen, Herman Barquist/Berkovitz, Jacob Nyy, Isak Markkula, Jacob Backman (Haiman in Amerikan Suomalainen Lehti and in the original minutes), Peter Johanson (missing in Amerikan Suomalainen Lehti).
We agreed that the name shall be Suomalainen Evankelis-Lutherilainen Seurakunta and it shall be changed unless the whole congregation agrees. Members shall be morally upright and they shall not be saloon keepers.

The Finland Lutheran Evangelist Church' churchbook.

At the same meeting a lot was secured at the southeast corner of Corry Street and Redwood Avenue.  In  the next meeting in March plans were underway for the construction of a church building and was decided to clear the Church lot. At the meeting on April 28, 1889, a list was prepared for sign-ups for building funds. On June 30, 1889, the architect’s drawings were approved and a loan for $300 was negotiated to purchase lumber. At this point, however, the Mill (Fort Bragg Redwood Company) donated the necessary lumber, first-cut redwood timber which was being harvested at that time.

Finnish Evangelical Lutheran church in Fort Bragg

Following articles were published in the local Advocate-News:

On July 19, 1889:
Lumber is being hauled this week for the building of a Finland Lutheran Church on Redwood Avenue. It will be 30x50 feet and the top of the steeple, 75 feet from the ground.

On July 17, 1889:
New Church
The new Finland Lutheran Church is well under way and everything points to a neat house of worship. Mr. Barqvist desires to return thanks to those who donated toward the project: Fort Bragg Redwood Co $50, C. L. Burbeck $5, H. Houston $2,50, T. L. Johnson $10, H. A. Weller $5, G. W. Perkins $2,50, Geo Berryhill $1,50, Eri Huggins $5, C. R. Johnson $10, Marks & Leiser gave a keg of nails, Julius Wintzer $5, F. Kammerer $1,50, G. A. Johnson $1, Bucholtz Bros. $5, A .A. Lord $2,50, A. F. Carmichael $2,50, H. R. Danders $2, R. Glanders $1,50, A. C. Kimball $1, O. R. Johnson $25, A. B. Cambell $1, J. Barqvist $10, H. Barqvist $5, A. Wilson $5, Matti Pelta (=Pelto?) $10, J. Martin $3, J. Soderman $10, J. P. Westerberg $5, Y. Hyman $5, Jacob Nyy $5, This does not complete the list.

On August 28, 1889:
Work on the Finn Church has stopped for want of funds. This little edifice will present a neat appearance when completed.

On September 18, 1889
The following people are new contributors to the building fund of the Finland Lutheran Church: Peter Peterson $5, F. A. Whipple $5, T. Murray $5, Kaarl J. Jakobson $5, Eza Terraien $6, Herman Berkamtje (=Barqvist?) $6, J. Soderman $4, J.A. Diel $1.

The Finnish Newspaper wrote in the beginning of June, 1890,
that the Finnish Church in Fort Bragg was nearly completed.
Tampereen Sanomat June 4, 1890.

Construction of the building started in September 1889 and in the end of the same year the structure was roofed and closed in enough to hold regular services. The building was finished in the Summer 1890. It was painted both inside and outside, the altar, pulpit and pews were completed, too. The church was built of redwood and fir with clapboard siding on the exterior. There were four Gothic windows on the north side as well as on the south side of the church.

The membership of the congregation grew rapidly. As early as in the end of the foundation year it was counted to rise over one hundred, including children. In the end of the second year the membership had risen to two hundred. Membership has not thereafter at any point increased to enlarge. The church members lived in addition to Fort Bragg in Noyo Hill, Noyo, Caspar, Mendocino, Albion and Comptche. Some live up to thirty miles from the Fort Bragg.

Lyhyt selostus Fort Braggin evankelisluterilaisen seurakunnan alkuvuosikymmenistä Kaliforniassa

Vuonna 1889 rakennettu Fort Braggin evankelisluterilainen kirkko kuvattuna lokakuussa 2016

Yhteenveto perustuu pastori Salomon Ilmosen artikkeliin Kirkollisessa Kalenterissa vuodelta 1934 (sivut 177 – 185). Ilmosen tekstiä on lyhennetty ja kielellisesti muokattu. Lisäksi joitakin nimiä on korjattu ja joidenkin artikkelissa mainittujen henkilötietoja on täydennetty.

Kun suomalaisten siirtolaisten määrä Mendocino-kauntissa Californiassa kasvoi, ja olosuhteet vakiintuivat, perustivat he myöskin luterilaisen seurakunnan ja rakensivat sille kirkon. Ensimmäisen yleisen, seurakunnan perustamiseksi pidetyn kokouksen pöytäkirjan kertoo seuraavaa:

1      " Pöytäkirja Fort Braggin, Mondocino Co., Cal. 17 p. Helmikuuta v. 1889. Ensi pidetyssä kokouksessa, jossa perustettiin Suomalainen Evankelis-Lutherilainen Seurakunta yhtyi siihen viisitoista jäsentä. Valtuusmiehiksi valittiin äänten enimmistöllä: esimieheksi John Bärquist, kirjuriksi Johan Petter Westerberg, rahastonhoitajaksi Johan Gest, lautamiehiksi Johan Jensen, Herman Bärquist, Jacob Nyy, Isak Markkula, Jacob Bäckman, ja Peter Johanson."

2      " Seurakunnan nimestä tehtiin päätös, että tämän seurakunnan oikea ja laillinen nimi on: Suomalainen  Evankelis-Lutherilainen  Seurakunta. Ja ettei sitä saa muuttaa, jollei koko seurakunta siihen suostu."

3      "Seurakunnan jäseniksi otetaan kaikkia siveellisiä henkilöitä.  Ja hyväksyttiin, ettei Seurakunnan valtuusmiehet saa olla kapakanpitäjiä."

Suomalaisten siirtolaisten pystyttämä kirkko on nykyisin nimeltään
Trinity Lutheran Church

Jo seurakunnan perustavassa kokouksessa päätettiin ostaa kirkon-lotti (= kirkon tontti). Maaliskuun kokouksessa päätettiin se puhdistaa ja raivata. Huhtikuun 28 p:n kokouksessa järjestettiin keräyslistat kirkonrakennusvarojen kokoamiseksi. Kesäkuun 30 p:nä hyväksyttiin kirkon piirustukset ja määriteltiin sen koko. Samalla päätettiin ottaa $300.00 rakennuslaina ja ostaa rakennnusta varten lautoja kuivamaan. Niitä saatiin lahjaksikin Fort Braggin sahalta. Saman vuoden syyskuussa päätettiin viipymättä ryhtyä kirkon rakennustyöhön. Vielä samana vuonna kirkko oli jo vesikatossa, ja sen sisällä voitiin ryhtyä pitämään kokouksia pitämään ja viettämään hartaushetkiä, vaikkei sisustus vielä ollutkaan valmiina. Kirkko oli täysin valmistuneena kesällä 1890. Se oli maalattu sekä ulkoa että sisältä, alttari, saarnatuoli ja penkitkin olivat valmiina.

Jäsenmäärä kasvoi nopeasti. Jo perustamisvuoden lopulla laskettiin sen nousevan toiselle sadalle lapset mukaan luettuina. Toisen toimintavuoden lopulla jäsenmäärä oli noussut kahteen sataan. Jäsenmäärä ei sen jälkeen ole missään vaiheessa noussut enää suuremmaksi.  Seurakunnan jäsenet asuvat Fort Braggin lisäksi Noyo Hiilillä, Noyossa, Casparissa, Mendocinossa, Albionissa ja Comptchessa. Heitä asuu kolmenkymmenenkin mailin etäisyydellä Fort Braggista. .

Seurakunnan opettajan eli papinviran hoitajana oli aluksi Kuusjärvellä syntynyt entinen sahan puukhollari Heikki (Henry) Turunen, joka hoiti tehtävää vuoteen 1892 saakka. Turusen mielenterveys petti ja hän kuoli muutamia vuosia myöhemmin valtion parantolassa Ukiahissa. Vuonna 1893 otettiin kokeeksi pappisseikkailijaksi paljastunut  F. E. Öhde. Hänen toimintansa supistui muutamaan kuukauteen. Seurakunnan täytyi vapauttaa hänet palveluksestaan. Tämän jälkeen seurakunnan esimies Johan Petter Westerberg saarnasi ja piti hartaushetkiä useana vuotena (1893 – 1896). Hän hoiti tehtävää niin tyydyttävästi, että seurakuntalaiset kehottivat häntä suorittamaan papintutkinnon ja vihityttämään itsensä papiksi. Se häneltä kuitenkin jäi tekemättä ja Westerberg siirtyi apostolisluterilaisen seurakunnan sanajulistajaksi.

Vuodesta 1896 seurakunnan papillinen huolto oli San Franciscossa asuvien Suomen merimies-ja siirtolaispappien huostassa useita vuosia. Sovittuina kuukausina kävivät saarnaamassa ja papillisia toimituksia suorittamassa pastorit Robert Hernberg, Axel Renwall, A. A. Wirtanen, E. Sjöblom ja Lauri Ahlman. Toista vuotta seurakuntaa hoiti paikkakunnalla asuen pastori A. Sandström. Vuonna  1908 saapui Fort Braggiin vakinaiseksi opettajaksi Suomi-Opistosta valmistunut pastori Matti Pesonen. Hänen aikanaan rakennettiin seurakunnalle pappila. Pastori Pesonen piti ahkerasti seuroja ja jumalanpalveluksia kulkien laajan seurakunnan kaikilla kulmilla niin metsäkämpillä kuin uudisasukastaloissakin. Hän hoiti seurakuntaa kolmisen vuotta (1908 – 1910). Häntä seurasi pastori Otto Stadius, joka toimiFort Braggin  pappina vajaan vuoden. Pitempiaikaiseksi tuli Suomi-Opistosta valmistuneen pastorin Otto Kaarron toiminta Fort Braggissa. Hän saapui paikkakunnalle vuonna 1912 ja oli vuoteen 1915. Hänen aikanaan oli seurakunnan kristillinen nuorisotyö vilkasta. Lisäksi hän etevänä musiikkimiehenä johti kirkkokuoroja, jotka esiintymisellään lisäsivät juhlien ja kokousten ohjelmain monipuolisuutta ja arvokkuutta.

Teksti Fort Braggin evankelisluterilaisen seurakunnan kirkonkirjan 1. sivulta.
Ilmeisesti seurakunnan kirjurin Johan Petter Westerbegin käsialaa.

Fort Braggin seurakunta palautui kuitenkin vielä San Franciscossa asuvien merimiespastorien hoitoon. Otto Mäki kävi siellä saarnaamassa ja piti rippikoulun vuonna 1917 sekä pastorit Arne Halla vuonna 1919 ja Y. Jauhiainen vuonna 1920.

Fort Braggin seurakuntapiiri järjestettiin uudelleen vuonna 1922, kun mukaan tuli Eurekan seurakunta. Lisäksi Suomi-Synodin Kotilähetys ryhtyi avustamaan $40 kuukaudessa. Kiinassa lähetyssaarnaajana toiminut pastori Niilo Korhonen otti nyt seurakunnan hoitoonsa, apunaan soitto- ja laulutaitoinen vaimonsa Sylvia Korhonen. Seurakunnan nuorisotyö elpyi uudelleen. Samaan aikaan paikkakunnalla oli runsaasti töitä tarjolla, suomalaista väestöä runsaasti, ja seurakunnan toiminta kulki edistymisen merkeissä. Pastori Korhosen siirryttyä vuonna 1928 Michiganiin kutsuttiin saarnaaja Joseph Salmu seurakunnan opettajaksi. Nelisen vuotta hän hoiti tehtävää uutteran puolisonsa kanssa seurakuntaa. Hänen jälkeensä vuonna 1932 saapui seurakunnan papiksi artikkelin kirjoittaja Salomon Ilmonen. Hänen vaimonsa Emma Ilmonen toimii seurakunnan urkurina ja laulun johtajana.

Pyhäkoulua on Fort Braggissa pidetty seurakunnan varhaisimmilta vuosilta saakka. Oppilasmäärä on vaihdellut kahden- ja kolmenkymmenen vaiheilla. Lukumäärä on ollut vähäinen, kun vertaa sitä paikkakunnan runsaaseen suomalaisväestöön.  

Seurakunnan ompeluseuran toiminta alkoi seurakunnan perustamisvuosina. Varoja on kerätty kahviaisilla, myyjäisillä y. m., keskimäärin kaksisataa dollaria vuosittain. Seurakunnan kirkko ja pappila ovat nykyisin velattomat. Vuonna 1922 rakennettiin kirkon perään tilava kokoushuone ja keittiö, niin että nykyään voidaan kirkossa järjestää juhlien loppuun y. m. tilaisuuksiin kahvitarjoiluakin.

Fort Braggin seurakunta käsittää (1934)  kaikki suomalaisasutukset laajassa Mendocino-kauntissa, paitsi Redwood Valleyn. Vakituisia saarnapaikkoja ovat Albion, Albion Hill ja Comptche. Seurakuntalaisia asuu myöskin Sointulassa, Noyo Hillillä, Tunnelin päällä, Inglenoogissa ja Pudding Creekillä. Suomalaisten lukumäärä Mendocino-kauntissa lähentelee kahtatuhatta. Niistä vain pieni murto-osa kuuluu seurakuntaan. Kirkossa ja juhlissa käyvien lukumäärä on kuitenkin suurempi.