Sukuhistoriaa 3, osa 4

 

Tässä kuvassa on mahdollisesti Anna Surakka Huru (1885-1950)

John Alfred ja Anna (Surakka) Huru asuivat siis lopun elämänsä Astoriassa. John Alfred ilmoittaa vuoden 1920 väestölaskentakaavakkeessa saapuneensa maahan vuonna 1909. Anna saapumisvuodeksi on merkitty 1911, mikä itse asiassa on hänen saapumisvuotensa Kanadaan, ei Yhdysvaltoihin. Perheen lapsista kahden vanhimman syntymäpaikaksi on merkitty Michiganin osavaltio ja isän kerrotaan työskentelevän puunjalostuslaitoksessa (lumber mill).

Bertha Huru Jurvakainen 1918-1993

Lapsia Hurun perheeseen syntyi viisi. Vanhin heistä oli Hubert (16.3.1917 Calumet, Michigan – 1.8.1975 Longview, Washington), lempinimeltään Hoobie (who-be). Oliko Hubert, joka ei koskaan avioitunut, mahdollisesti Johan Alfredin ensimmäisestä avioliitosta? Avioituivathan Johan Alfred ja Anna vasta 5.10.1917? Hubertin jälkeen perheeseen syntyi Bertha -tytär (25.9.1918 Calumet Michigan – 9.11.1993 Longview, Washington), josta tuli suurperheen äiti. Muistokirjoituksen mukaan Berthalla oli yhdeksän lasta, neljä tytärtä ja viisi poikaa, sekä 52 lastenlasta. Vasta Astoriaan muuttaneeseen perheeseen syntyi 24.10.1919 Edward-niminen poika, joka kuoli varsin nuorena eli 45-vuotiaana 11.1.1965 Interlachenissa, Oregonissa. Myös Edward oli avioitunut ja hänellä oli muistokirjoituksen mukaan kolme lasta. Vuonna 1921 Hurun perheessä iloittiin Helen-tyttären syntymisestä. Hänen elämänvaiheitaan minulla on erittäin vähän tietoja.  Vuonna 1950 hänen mainitaan olevan Oregonin Portlandissa asuvana Mrs Clayton Crow. Vuonna 1975 hänet tunnettiin rouva Helen Reynoldsina, joka asui Long Beachin kaupungissa Kaliforniassa. Nuorin perheen lapsista oli Hilda, joka syntyi 9.1.1925. Hilda asui pitkään Etelä-Kaliforniassa ja Phoenixissa Arizonassa. 25 viimeistä elinvuottaan hän asui jälleen Columbia-joen varrella Longviewin kaupungissa. Hilda avioitui 16.4.1971 pikkupoikana vanhempiensa kanssa Ruotsista Yhdysvaltoihin muuttaneen Thor Jacob Johnsonin kanssa (1912-1997). Avioliitto oli lapseton. Hilda Huru Johson kuoli 25.10.2007 Longviewin kaupungissa Washingtonissa.

Hilda Huru  Johnson 1925-2007

Vuoden 1940 väestönlaskentatiedot kertovat, että John Alfred työskenteli satamatyöläisenä. Hänen vuosiansionsa olivat 2163 dollaria (nykyrahassa 41557 dollaria). Kotona asuivat lapsista vielä 20-vuotias kuorma-autonkuljettaja Edward ja 15-vuotias koululainen Hilda. Naapurissa saman (Columbia Avenue) kadun varrella asui perheen 21-vuotias Bertha-tytär, joka oli avioitunut puuseppä Arne Jurvakaisen kanssa. Koko tienoo näyttää olevan vahvasti suomalaisperäisen väestön asuttamaa. Naapurissa asuivat muun muassa Mäen, Silverin, Blomqvistin, Niemen, Huhtalan ja Reinikan perheet sekä yksinäiset Hilja Sorvari ja Jacob Merilä. Olipa suomalaisten keskelle asettunut yksi saksalaistaustainenkin perheenisä, mutta hän oli hoksannut avioitua suomalaisen Eevan kanssa. Lieneekö siinäkin perheessä kaikunut suomi kotikielenä? Näin entisenä opetusalan ihmisenä huomioni kiinnittyi siihen, että opettajana paikallisessa koulussa työskennellyt Silverin perheen Elsie-tytär tienasi vuodessa vain 1260 dollaria. Olivatko opettajat jo silloin selkeästi alipalkattuja?

Anna Surakka Hurun (1885-1950) muistokirjoitus

Hurun perheessä koettiin syksyllä 1941 suuri suru, kun perheen isä menehtyi 49-vuotiaana. John Alfred Huru oli syntynyt Norjan Vesisaaressa 27.2.1892 ja hän kuoli Astoriassa 23.9.1941. Myöskään Annan elämäntaival ei osoittautunut enää pitkäksi. Hän sairastui vakavasti 1940-luvun lopulla vatsasyöpään. Huolimatta sitä, että hänet leikattiin, Anna menehtyi 11.12.1950. John Alfred ja Anna on haudattu Lewis and Clarkin hautausmaalle, Miles Crossing, Clatsop County, Oregon. Vaikka Anna on levännyt jo 70 vuotta Columbia-joen vehreissä rantamaisemissa, hänen perillisiään elää edelleen Yhdysvalloista ainakin kymmenittäin jollei sadoittain.

Sarja jatkuu vielä tarinalla Annan sisaresta Mariasta.

Sukuhistoriaa 3, osa 3

Tiedot Anna Surakan ja John Alfred Hurun avioliiton solmimisesta. Vihkimisen suoritti 6.10.1917 pastori A. L. Heideman, todistajian olivat (pastori) Paul Heideman ja Jemina Korpi. Aviolitto oli Annan ensimmäinen ja John Alfredin toinen.

 
Anna Surakan ja John Alfred Hurun vihki avioliittoon (6.10.1917) Calumetin apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arthur Leopold Heideman. Kirkkokunnan vaihtuminen ortodoksisesta luterilaiseen lienee tapahtunut joko Annan asuessa Torontossa tai hänen avioitumisensa aikoihin. John Alfred Huru oli syntynyt 27.2.1892 Vesisaaressa Norjassa. Hänen vanhempansa olivat suomalaistaustaiset Henrik Huru ja Brita Halonen. Kotikielenä oli oletettavasti suomi, mutta paikallinen norjankielinen koululaitos piti huolen siitä, että hän oli myös norjankielen taitoinen. Niinpä hän ilmoittaa Yhdysvaltain väestölaskennoissa olevansa norjankielinen. Johan Alfred työskenteli Calumet & Hecla kaivosyhtiöllä kirvesmiehenä, joidenkin asiakirjojen mukaan myös mainarina. Vuonna 1918 perhe asui osoitteessa 118 1st Street, Centennial Heights, Calumet (Nykyisen katunäkymän tienoosta löydät täältä).

John Alfred Huru (1892-1941). Kuva on yksityiskohta
suuresta ryhmäkuvasta ja siksi epätarkka.

Johan Alfredin avioliitto Anna Surakan kanssa oli hänen toinen avioitumisensa. Nimittäin 1.9.1915 vihittiin Calumetissa Alfred Huru-niminen henkilö avioliittoon Eva H. Mansikan kanssa. Asiakirjoista ilmenee, että Alfred oli syntynyt vuonna 1892 Norjassa ja hänen vanhempansa olivat täsmälleen samat kuin John Alfredin eli Henrik Huru ja Briita Halonen. Oletankin molemmissa tapauksissa olevan saman henkilön, sillä asiakirjat kertovat, että avioliitto Anna Surakan kanssa oli Johnille toinen. En ole vielä löytänyt vastausta siihen, päättyikö avioliitto eroon vai kuolemaan. Avioliitosta syntyi ilmeisesti kuitenkin lapsi. Löysin viitteen lapsen olemassaolosta kutsunta-asiakirjoista. Nimittäin huhtikuussa 1917 Yhdysvallat liittyi mukaan 1. maailmansotaan ja maa aloitti yleiset kutsunnat. Kesäkuussa 1917 myös John Alfred joutui kutsuntoihin siitä huolimatta, että hän ei tässä vaiheessa ollut maan kansalainen. Häntä ei kuitenkaan kutsuttu asepalvelukseen, mutta kutsunta-asiakirjan mukaan hänellä oli tuolloin huollettavanaan yksi lapsi.

Anna Surakka Hurun muistokirjoituksen mukaan perhe asui jonkin aikaa Calumetissa, kunnes muutti länsirannikolle Pohjois-Kaliforniaan Fort Braggiin, toiseen suomalaissiirtolaisten suosikkikohteeseen. Perhe asui Fort Braggissa parisen vuotta, mutta siirtyi vuonna 1919 kolmanteen suomalaissiirtolaisten pesäpaikkaan Oregoniin Astorian kaupunkiin. Tästä Columbia-joen suulla sijaitsevasta lohenkalastuksella eläneestä kaupungista tuli Anna ja John Alfred Hurun lopullinen kotipaikka. Vuoden 1920 väestölaskennan mukaan perhe asui silloin osoittessa 1247 Franklin Avenue. Siihen, millaiselta tuossa ympäristössä näyttää nykyisin, pääsee kurkkaamaan tämä linkin kautta. Osa alueen taloista näyttäisi olleen pystyssä jo 1920-luvun alussa. Perheen vaiheista Columbia-joen suulla kerron seuraavassa postauksessani.

Each tombstone has its own story - Vilhelm Broända

William Broenda's gravestone at Greenwood cemetery in Astoria, Oregon. Picture: Jan Anderson

One of my hobbies when visiting another locality is walking in the local cemetery if there’s even a little time left. In addition to looking for relatives and characters, I am looking to find both aesthetic beauty and peace of mind. Cemeteries are soothing and stopping oases in the middle of a noisy, dusty and restless city. Tombstones and the names written and carved on them tell about the history of the region, the power structures of the past, the linguistic and religious division, and the spectrum of surnames of the region. Every person listed on the tombstone has their own life story, sometimes very colorful.

A few days ago, I received a photo of a tombstone off the west coast of the United States in Astoria. Astoria is a city at the mouth of the Columbia River in Oregon. This city, which lived on salmon fishing, became one of the significant destinations and bases of Finnish immigrants from the 1880s onwards. The tombstone tells of the deceased being born in my hometown of Lappeenranta. The image of that tombstone erected 113 years ago on my screen invited, even outright demanded, to tell the story of the deceased buried in the caches of the archives. 

 ------

Picture: Jan Anderson

Vilhelm Broända was born in Lappeenranta, southeastern Finland, in 1853. Although his date of birth is marked on March 26, 1853 in church records, there is no complete certainty about the date of birth. Namely, his name cannot be found in the list of those born and baptized in Lappeenranta from 1852-1853. Vilhelmi's parents were Erik Broända (laborer, born 28.10.1826) and Anna Helena Kemppi (2.1.1814 - 27.3.1871). Anna Helena and Erik were married on April 12, 1852 and the wife was thus 12 years older than her husband. The marriage was Anna Helena's second. Her first husband Anders Kemppi had died at the age of 49 on May 10, 1850 from diphtheria. Would the absence of Vilhelm's name from the list of births and baptisms be explained by the fact that the parents were in another place at the time of the child's birth and baptism was performed there? 

Vilhelm lived in Lappeenranta until 1875. On May 2, 1875, he applied to the priest of the Lutheran congregation for a certificate of migration with the intention of moving to St. Petersburg, the then capital of Russia. At that time, there was a practice in Finland according to which every migrant had to apply to the authorities of his or her home area for a certificate of migration, which recorded the most important personal information such as date of birth and marital status, literacy and possible vaccination. This paper was then presented to the authority both on the way to the new locality and at check-in to the authorities of the new home area. If the traveler could not find a certificate of migration, he/she could be arrested for detachment and patched up in his former home area once it had been found out. 

The exact date of Vilhelmi's move to St. Petersburg is not known, but he registered as a member of the Finnish Lutheran congregation there on November 13, 1876 and at the same time presented his certificate of migration he had brought from Lappeenranta. Enrollment as a permanent resident of St. Petersburg was accelerated by a planned marriage. Vilhelm had apparently met a young lady, Maria Mathilda Eskola, in St. Petersburg. Maria had moved to the city at the beginning of August 1875 at the latest. Maria, born on September 30, 1852 in Oulainen, Ostrobotnia, had taken her certificate of migration from Vihanti, where she lived at the time, to Vyborg in southeastern Finland on September 21 1872. The certificate paper of migration contains entries about the stay in the Kivennapa on Karelian isthmus (October 12, 1873) and in Siestarjoki in Ingria (February 19, 1874). The wedding of Mary and Wilhelm was celebrated in St. Petersburg on December 26, 1876. 

The newly married couple stayed in St. Petersburg for about fourteen years. Vilhelm's profession is listed in the church book (in German) Arbeiter, but there is no mention of Mary's possible professions or work. Apparently the marriage was childless. In the 1890s, American fever had also taken over many Finns in St. Petersburg. It also grabbed Broända’s couple. They applied for a certificate of migration on February 8, 1891 and their destination was the United States. At the same time, it was the last mention of them in the documents of the Finnish Lutheran Church in St. Petersburg. Vilhelm Broända, who then turned into William Broenda, pops up on the west coast of the United States in the city of Astoria in the summer of 1899. In a local newspaper, he advertises his Russian baths, or maybe we should say in Finnish, his sauna.  

More than eight years later, William's life ends in the city of Astoria at a fairly young age, as he was only 54 years old when he died on November 21, 1907. William is buried there in Greenwood Cemetery. Instead, his wife Maria lived for a long time and married Anton Johnson (1853 - 1935). Maria's life ended in Astoria at the age of 84 on September 13, 1937.

Jokaisella hautakivellä on tarinansa - Vilhelm Broända

Vilhelm/William Broändan/Broendan hautakivi Greenwoodin hautausmaalla Astoriassa. Kuva: Jan Anderson

Yksi mieliharrastuksistani vieraillessani toisella paikkakunnalla on kävely paikallisella hautausmaalla, jos vähänkin jää aikaa yli. Sukulaisten ja merkkihenkilöiden etsimisen ohella etsin löydän sieltä sekä esteettistä kauneutta että mielenrauhaa. Hautausmaat ovat rauhoittavia ja pysähdyttäviä keitaita meluisen, pölyisen ja rauhattoman kaupunginkin keskellä. Hautamuistomerkit ja niihin kirjoitetut ja hakatut nimet kertovat seudun historiasta, menneiden aikojen valtarakenteista, kielellisestä ja uskonnollisesta jakautumasta sekä seudun sukunimien kirjosta. Jokaisella hautakiveen kirjatulla henkilöllä on on oma elämäntarinansa, joskus hyvinkin värikäs.

Sain joitakin päiviä sitten valokuvan hautakivestä Yhdysvaltain länsirannikolta Astoriasta. Astoria on Columbia-joen suulla oleva kaupunki Oregonissa. Tästä lohenkalastuksesta eläneestä kaupungista  muodostui yksi suomalaisten siirtolaisten merkittävistä päämääristä ja tukikohdista 1880-luvulta alkaen. Hautakivessä kerrotaan vainajan syntyneen kotikaupungissani Lappeenrannassa. Tuon 113 vuotta sitten pystytetyn hautakiven kuva näytölläni kutsui, jopa suorastaan vaati, kertomaan arkistojen kätköihin hautautuneen vainajan tarinan.

------

Kuva: Jan Anderson

Vilhelm Broända syntyi Kaakkois-Suomessa Lappeenrannassa vuonna 1853. Vaikka kirkonkirjoissa hänen synnyinpäiväkseen on merkitty 26.3.1853, täyttä varmuutta synnyinajankohdasta ei ole. Nimittäin hänen nimeään ei kuitenkaan löydy Lappeenrannan syntyneiden ja kastettujen luettelosta vuosilta 1852-1853. Vilhelmin vanhemmat olivat työmies Erik Broända (syntynyt 28.10.1826) ja Anna Helena Kemppi (2.1.1814 - 27.3.1871). Anna Helena ja Erik vihittiin avioliittoon 12.4.1852 ja oli siis 12 vuotta vanhempi kuin aviomiehensä. Avioliitto oli Anna Helenan toinen. Hänen ensimmäinen aviomiehensä Anders kemppi oli kuollut 49-vuotiaana 10.5.1850 kuristustautiin. Olisiko Vilhelmin nimen puuttumiselle syntyneiden ja kastettujen luettelosta selitys siinä, että vanhemmat oleskelivat lapsen syntymän aikoihin jollakin toisella paikkakunnalla ja kaste suoritettiin siellä?

Vilhelm asui Lappeenrannassa vuoteen 1875 saakka. Toukokuun 2. päivänä 1875 hän haki luterilaisen seurakunnan papilta muuttokirjaa aikomuksenaan muuttaa Venäjän silloiseen pääkaupunkiin Pietariin. Tuohon aikaan Suomessa oli käytäntö, jonka mukaan jokaisen muuttajan tuli hakea kotiseutunsa viranomaisilta muuttokirja, johon merkittiin tärkeimmät henkilötiedot kuten syntymäaika ja aviosääty, luku- ja kirjoitustaito sekä mahdollinen rokotus. Tämä paperi sitten esitettiin viranomaiselle sekä matkalla uudelle paikkakunnalle että kirjautuessa uuden kotiseudun viranomaisille. Mikäli matkalaiselta ei muuttokirjaa löytynyt, hänet voitiin pidättää irtolaisuudesta ja passittaa entiselle kotiseudulleen, kun se oli saatu selville.

Tarkka ajankohta Vilhelmin muutolle Pietariin ei ole tiedossa, mutta hän kirjautui siellä suomalaisen luterilaisen seurakunnan jäseneksi 13.11.1876 ja esitti samalla Lappeenrannasta mukanaan tuomansa muuttokirjan. Kirjautumista Pietarin vakituiseksi asukkaaksi vauhditti suunnitteilla oleva avioliitto. Vilhelm oli tutustunut ilmeisesti Pietarissa Maria Mathilda Eskolaan, joka oli muuttanut kaupunkiin viimeistään elokuun alussa 1875. Oulaisissa Pohjanmaalla 30.9. 1852 syntynyt Maria oli ottanut Vihannista, jossa hän silloin asui, muuttokirjan kaakkoiseen Suomeen Viipuriin 21.9.1872. Muuttokirjassa on merkintöjä oleskelusta Kivennavalla Karjalan kannaksella (12.10.1873) ja Siestarjoella Inkerissa (19.2.1874). Marian ja Vilhelmin häitä vietettiin Pietarissa 26.12.1876.

Vastavihitty aviopari jäi asumaan Pietariin noin neljäksitoista vuodeksi.  Vilhelmin ammatiksi on merkitty saksankielisessä kirkonkirjassa ”Arbeiter”, mutta Marian mahdollisesta ammateista tai työstä ei ole mainintoja. Ilmeisesti avioliitto oli lapseton. Amerikankuume oli 1890-luvulla vallannut myös monen Pietarin suomalaisen. Se tarttui myös Broändan aviopariin. He hakivat muuttokirjaa 8.2.1891 päämääränään Yhdysvallat. Se oli samalla viimeinen merkintä heistä Pietarin suomalaisen luterilaisen seurakunnan asiakirjoissa. Tämän jälkeen William Broendaksi muuttunut Vilhelm Broända pulpahtaa esille Yhdysvaltain länsirannikolla Astorian kaupungissa kesällä 1899. Paikallisessa sanomalehdessä hän mainostaa venäläisiä kylpyjä eli suomalaisittain saunaansa.

Runsas kahdeksan vuotta myöhemmin Williamin elämäntaival päättyy Astorian kaupungissa melko nuorena, sillä hän oli kuollessaan 21.11.1907 vain 54-vuotias. William on haudattu siellä Greenwoodin hautausmaalle. Sen sijaan hänen vaimonsa Maria eli vielä pitkään ja solmi toisen avioliiton Anton Johnsonin (1853 - 1935) kanssa. Maria elämäntaival päättyi Astoriassa 84-vuotiaana 13.9.1937.

Williamin hautakivessä on muistolause:
Ystäväni armaani
otettu on rinnaltani
Herra meidät yhdisti
hänpä myöskin eroitti
kiitetty nimens olkoon !