Lemin hautausmaa

Näkymä Lemin hautausmaalle, suoraan edessä keskellä on sankarihautausmaa, jonka takaa siintää vapaussodan muistomerkki. Oikealla 3. prikaatin kivinen puhujakoroke.

Lemin kahden aikaisemman kirkkorakennuksen paikalle
on pystytetty muistokivi

Kierrellessäni 26.7.2015 Lemiä pysähdyin pitkäksi ajaksi Lemin hautausmaalle. Hautausmaat ovat historian harrastajalle antoisa tutustumiskohde. Maaseudulla hautakivissä ja -risteissä olevat nimet kertovat, mitkä suvut ovat asuttaneet kyseistä pitäjää vuosisatojen ajan. Olen kierrellyt kaikilla Etelä-Karjalassa olevilla vanhoilla hautausmailla, joillakin montakin kertaa. On ollut mielenkiintoista huomata, miten sukunimien kirjo muuttuu reippaasti pitäjästä toiseen. Esimerkiksi moni lappeelainen sukunimi ei juurikaan näy Lemin tai Savitaipaleen hautakivissä ja päinvastoin. Vanhoista hautakivistä löytyy vielä monia ikivanhoja sukunimiä, jotka ovat miltei kadonneet. Etelä-Karjalassa, kuten yleensä Karjalassa, nämä ilmeikkäät sukunimet olivat erittäin yleisiä. Kärpäset, Hiiret, Kukot, Kanat, Kirput ja Kurpat elivät sulassa sovussa Puunenien, Jauhosäkkien ja Siannahkojen kanssa.

Eevastiina Nisosen luodin reittämä hautaristi

Se on ollut usein surullista huomata, miten kuoltuammekin olemme eriarvoisia. Ne, jotka ovat jo eläessään olleet arvostettuja, varakkaita ja näkyviä hahmoja yhteiskunnassa, omaavat hautausmaiden komeimmat muistomerkit ja hautakivet. Heidän hautakivensä seisovat yleensä kirkon edessä tai vieressä, usein hautausmaan portista sen sisälle johtavan hiekkatien varessa. Heidän hautakiviään ei myöskään ole poistettu "yli-ikäisinä" hautapaikan "vuokra-ajan" mentyä umpeen. Omien esivanhempieni hautapaikkoja Liperissä selvittäessäni törmäsin siihen, ettei heidän hautaristejään ja kiviään enää löytynyt. Pahinta oli kuitenkin se, etteivät molempien paikallisten seurakuntien, sekä ortodoksisen että luterilaisen, suntiot ja haudankaivajat eivät olleet aikoinaan pitäneet kirjaa siitä, minne kukin on haudattu. Jossakin noiden laajojen kalmistojen alueilla heidänkin "maalliset majansa" asuvat, mutta missä tarkalleen, saattaa jäädä minulle ikuiseksi arvoitukseksi. 

3. Prikaatin puhujakoroke

Lemin hautausmaakin osoittautui todella mielenkiintoiseksi vierailukohteeksi. Kun astuu hautausmaalle portista, muutaman askeleen jälkeen kulkija ylittää kiven, johon on hakattu kolme ristiä. Ne on hakattu kiveen kolmen  huhtikuussa 1918 hautausmaalla käydyssä taistelussa kaatuneen punakaartilaisen muistoksi. Hautausmaalta löytyy sekä talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden sotilaiden sankarihautausmaa että heille pystytetty muistomerkki. Muistomerkki on Savitaipaleelta kotoisin olleen kuvanveistäjä Viljo Savikurjen (1905 - 1975) teos. Muistomerkki paljastettiin maamme 37. itsenäisyyspäivänä eli 6.12.1954. Lemin sankarihaudoissa lepää 134 sankarivainajaa, joista osa on haudattu kentälle jääneinä.  Jokaisessa kivessä on kaatuneen nimi, syntymäaika, kaatumispäivä ja -paikka. Sen lisäksi siellä on sisällisodassa kaatuneiden valkoisten hautamuistomerkki, joka pystytettiin vuonna 1920. Siinä on yhdentoista kaatuneen ja kuuden murhatun valkoisen nimet. Sisällissodan aikaisesta taistelusta hautausmaalle kertovat lisäksi rautaisiin hautaristeih syntyneet luodinreiät. Onnistuin löytämään niitä kahdesta hautarististä.

Anna Liisa Kuukan luodinreikäinen hautaristi

Hautausmaan reunassa Uimintien suuntaan seisoo lisäksi kiviselle pitäjälle sopiva kivinen puhujakoroke. Kyseessä on välirauhan aikana pian talvisodan päättymisen jälkeen "luvatta" pystytetty 3. prikaatin puhujakoroke, jonka historiaan palaan jossakin vaiheessa.. Kirkon takaa löytyy vaatimaton muistokivi, joka on pystytetty kahden edellisen Lemin kirkon paikalle. Seuraava pysähdys- ja kunnioituksen osoittamisen paikka oli laivuri Aatu Karhun hautakivi. Aatu Karhu (1859- 1914) toimi aikoinaan laivurina Saimaalla, Louhi nimisellä laivalla. Hän oli Lemin yksityisen, ensimmäisen kansakoulun perustaja ja kansakouluhankkeen läpiviejä. Ilman hänen jääräpäisyyttään ei konservatiivisessa Lemin pitäjässä olisi annettu kansanopetusta vuosienkaan kuluttua. Tämä yksityisen kansakoulun avajaiset pidettiin 12.9.1893. Aatu Karhu oli myös nuorisoseuran perustajajäsen ja sen pitkäaikainen johtokunnan jäsen. Hän kirjoitti aikoinaan myös pienen vihkosen Lemin ensimmäisen kansakoulun vaiheista. Teos löytyy digitaalisena täältä. Viimeisenä pysähdyin Lemin kirjallisesti tuotteliaan kirkkoherran Salomon Majanderin haudalle.

Lemin kirkko ja hautausmaat

Salomon Majander - Lemin kirkkoherra

Lemin kirkoherra Salomon Majanderin (1822 - 1886) hautaristi Lemin hautausmaalla

Kootessani materiaalia aikoinani väitöskirjaani varten, kävin läpi lukemattomat määrät seurakunta- ja rovastikuntakertomuksia sekä piispantarkastuspöytäkirjoja. Aika ajoin niissä esiintyi nimi Salomon Majander. Kun kuljeskelin 26.7.2015 Lemin hautausmaalla etsimässä luodinreikiä hautakivistä, törmäsin uudestaan Salomon Majanderiin, tai oikeastaan hänen hautaristiinsä. Luodinreikiä ei siinä havainnut, mutta totesin ristin olevan taidokkaan sepän hienoa kädentyötä.

Kuka oli Salomon Majander?

Rovasti Majanderin lesken Maria Aleksandran (so. Fagerlund,
1854 - 1936) hautakivi Lemin hautausmaalla

Salomon Majanderin kuolinilmoitus.
Uusi Suometar 5.9.1886

Hän oli syntynyt 28.5.1822 Iitin Radansuussa talollinen David Matinpoika Taavilan ja Hedvig Matintyttären perheeseen. Salomon oli Loviisan triviaalikoulun oppilaana 1841 - 1842, Porvoon yläalkeiskoulussa vuosina 1842 – 1845 ja Porvoon lukiossa 1845 -1848. Ylioppilaaksi hän tuli 20.6.1848 erittäin hyvin arvosanoin (yleisarvosana Laudatur, 23 puoltoääntä). Teologian opinnot Majander suoritti ripeästi. Päästötodistuksen hän sai 9.1.1851 ja papiksi Majander vihittiin Porvoossa 29.1.1851. Papin tehtävissä hän toimi ensin Porvoossa ja sen jälkeen pitkään Valkjärvellä. Lemille Salomon Majander saapui vuonna 1863, Salomon oli ensin kymmenen vuoden ajan Helsingissä asuneen Lemin silloisen kirkkoherra Karl Gustav Strengin apulaisena ja sijaisena. Käytännössä Majander oli seurakunnan ainoa pappi Strengin ollessa Helsingissä. Vuonna 1874 Majander sitten valittiin Lemin kirkkoherran virkaan. Tässä tehtävässä hän toimi kuolemaansa saakka. Rovastin arvonimen hän sai vähän ennen kuolemaansa vuonna 1886.

Majanderin kerrotaan olleen voimakas saarnamies, joka aloitti saarnansa Vanhasta testamentista ja päätti ne Uuteen testamenttiin. Saarnoja saattoi olla kaksi tai kolme ja ne saattoivat kestää tunninkin. Niinpä kirkossa tarvittiin välillä unilukkaria, joka herättelivät saarnan aikana torkahtaneita. Majander julkaisi myös runsaasti hengellistä kirjallisuutta. Majander avioitui varsin myöhään eli vuonna 1875. Hänen puolisonsa oli 32 vuotta nuorempi lappeenrantalaisen räätälin tytär Maria Aleksandra Fagerlund, joka oli käynyt Jyväskylän seminaarin. Hän ei kuitenkaan toiminut opettajana avioitumisensa jälkeen. Kun Salomon Majander kuoli 2.9.1886, 32-vuotias leski jäi viiden alaikäisen lapsen yksinhuoltajaksi.

Kirkkoherra Majander oli monessa mukana. Hän oli laulumiehiä, edisti lemiläisten veisuuta, kannusti kansanlaulujen laulamiseen ja muihin sivistysharrastuksiin. Kun Lemille perustettiin pitäjänkirjasto vuonna 1863, sen avaamisen seuraavana vuonna toteutti kirkkoherra Majander. 1870-luvulla suunniteltiin postikonttoreita joka pitäjään, mutta lemiläiset olivat vastahankaan. He kyllä pitivät postikonttoria tarpeellisena, mutta eivät suostuneet maksamaan sen kuluja, koska Lappeenranta oli niin lähellä. Niinpä seurakunnan kirkkoherra Salomon Majander otti kulut maksettavakseen. Vuoteen 1886 asti Majander maksoi sekä sanomalehtien että yksityiskirjeiden kuljetuksen Lappeenrannasta Lemille. Sen jälkeen kunta otti kulut maksettavakseen.

Majanderien sukuhauta Lemin Hautausmaalla