Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Koulujen kasvitarhatoiminta (Päivitetty 17.11.2015)

Helsingin kansakoululaisten ensimmäinen kasvitarha (Ärtin puutarha) Eläintarhassa.
Kuva (Laaksoharju 2012, sivu 64) on otettu ilmeisesti vuonna 1919.

Maamme kansakouluissa yleistyi 1920-luvun alkuvuosina uusi toimintamuoto eli kasvitarhan hoito. Kouluhallitus kehotti kaupungeissa ja taajamissa järjestämään kansakoulujen oppilaille mielekästä kesätyötä. Maassamme oli 1910-luvulla koettu sotien ja yhteiskunnallisten levottomuuksien takia vakavaa elintarvikepulaa. Niinpä valtiovallan tavoitteena oli nostaa selkeästi elintarviketuotannossa omavaraisuutta. Myös lapset ja nuoret haluttiin opettaa varautumaan omatoimisesti mahdollisiin uusiin niukkoihin aikoihin. Tähän niveltyi myös maatalouden ja kasvitarhanhoidon opetuksen ottaminen oppivelvollisuuslakiin. Lakiin liittyvässä kustannuslaissa ja täytäntöönpanoasetuksessa mainittiin nimenomaan kasvitarhatyö. Opettajien ohjaamassa kasvitarhatoiminnassa tavoitteena oli se, että lapset oppivat viljelemään kasviksia. Iskulauseena oli ”kasviksia kaikille”. Kesätyö kasvitarkassa oli käytännössä veden kantamista, rikkaruohojen kitkentää ja harventamista. Oppilas sai syksyllä ahkeruutensa palkaksi kotiinsa juurekset, jotka olivat merkittävä lisä kaupunkilaisperheen ruokataloudessa.

Lappeenrannan esikaupunkialueella kasvitarhatoimintaa oli jo aikaisemmin organisoinut Ensiapuyhdistys. Tämä oli alkuaan perustettu vuonna 1888 nimellä Lappeenrannan Rouvasväenyhdistys. Se auttoi koyhiä perheitä toimeentulon hankinnassa. Yhdistys sai varansa keräyksillä, kaupungilta saaduista avustuksista sekä anniskeluyhtiön voittovaroista. Ensiapuyhdistys organisoi myös ruoka-apua, järjesti ilmaista lääkärinhoitoa ja lääkkeitä. Lisäksi vuonna 1905 aloitti yhdistyksen lastentarha, joka sai valtionapua vuodesta 1912 lähtien. Ensiapuyhdistyksen järjestämässä "kasvitarhakoulussa" ohjelmaan kuuluivat myös marjastus- ja uintiretket sekä päivittäinen ruokailu. Jokaisella lapsella oli oma kasvipalstansa, jonka sadon he saivat itselleen.

Etelä-Savo 18.9.1919

Lappeenrannan kaupunginvaltuusto luovutti kansakoulun ensimmäiseksi kasvimaaksi "rakuunarykmentin ja Aleksanterinkadun (nykyinen Valtakatu) välillä sijaitsevat tontit varuskuntasairaalan alapuolelta" keväällä 1921. Samalla varattiin määräraha alueen perustöiden tekemiseen. Talonomistaja Lauri Oinonen kynti ja muokkasi sekä lannoitti peltomaan. Toukokuussa kouluhallitus piti viikon mittaiset kasvitarhakurssit kansakoululla. Ylimpien luokkien oppilaat, joille annettiin kasvipenkkejä, saivat kolmen päivän ajan kunnostaa omaa aluettaan lukukauden lopussa opettaja Niilo Visakannon johdolla. Johtokunta maksoi erillisen lisäkorvauksen niille opettajille, jotka huolehtivat kesän aikana oppilaiden työstä kasvitarhalla. Opettaja Anton Kolhoselle annettiin matkastipendi Tampereen kasvitarhakursseille osallistumista varten keväällä 1924. Kouluhallitus esitti, että kunkin oppilaan kasvipenkin hoito pitää arvostella ja numero tuli merkitä todistukseen. Alkuvuosina näin ei kuitenkaan vielä tapahtunut, mutta 1930-luvulta alkaen hyötykasvien viljely luettiin osaksi oppivelvollisuuden suorittamista. Koulujen kasvimaat kuuluivat vuosikymmeniä kesäiseen kuvaan Lappeenrannassa ja Lauritsalassa. Varuskunnan vierestä kasvitarha siirrettiin myöhemmin Harapaisen mäkeen nykyisen vesitornin läheisyyteen. 

Kansakoulujen toimintakertomuksessa lukuvuodelta 1938 – 1939 mainitaan kasvitarhatoiminnan olleen entiseen tapaan viidennen luokan oppilaiden harteilla. Kansakoululasten kasvitarhatoiminta nousi sotavuosina erittäin mittavaksi. Esimerkiksi kesällä 1942 kasvipalstoja pitivät perinteiseen viiden luokan oppilaiden lisäksi kuudennen luokan, jatkokoulun ja osa neljännen luokan oppilaista. Kova pula elintarvikkeista oli laittanut lapsiinkin ”maahenkeä”. Kahtena sotakesänä, 1941 ja 1944, siviiliväestö evakuoitiin Lappeenrannasta. Tämä merkitsi keväällä kylvettyjen kasvitarhojen jäämistä rikkaruohojen valtaan, eikä noina kesinä käytännössä saatu minkäänlaista satoa. Kesällä 1945 yritettiin paremmalla onnella uudestaan. Silloin peräti 260 oppilasta kolmannelta, neljänneltä ja viidenneltä luokalta kylvi omalle palstallensa porkkanaa ja punajuurta. Kunkin oppilaan palsta oli  5 – 10 neliömetrin suuruinen. Satoa korjattiin syksyllä keskimäärin 25 kiloa oppilasta kohden. Yhteismaalla kasvatettiin raparperia, marjapensaita, omenapuita sekä kukkia. Kun elintarviketilanne maassamme helpottui, alkoi myös kasvitarhainnostus laimeta. Kesällä 1952 otti oman kasvitarhan Harapaisentien varrella sijainneesta pellosta enää 32 oppilasta ja seuraavana vuonna 37. Tämän jälkeen vuosikertomukset vaikenevat kasvitarhatoiminnasta.

Peltolan koulun vihkiäisjuhla (Etelä-Saimaa 21.10.1930)

Kerroin edellisessä päivityksessäni Peltolan (kansa)koulun historiasta ja omasta kytkennästäni kyseiseen rakennukseen. Kirjoitin myös ylös Etelä-Saimaassa 21.10.1930 olleen uutisjutun Peltolan kansakoulun vihkiäisjuhlasta. Artikkeli on hyvin tyypillinen tuon ajan sanomalehtijutuksi. Siinä kerrotaan perusteellisesti tervetulo- ja onnittelupuheenvuorot sekä juhlan ohjelma. Artikkeli ei sisällä yhtään haastattelua. Tarinan lopussa on toki hieman informaatiota itse koulurakennuksesta, opettajista ja oppilaista. Edistyksellinen se on kuitenkin lehtiuutiseen sisältyvien kuvien määrässa. Niitä on jopa kolme, joka oli tuolloin vielä todella harvinaista. Vihkiäisjuhlassa on  - tuon ajan tapaan - uskonnolla ja kirkon työntekijöillä näkyvä rooli.

Niinkuin tunnettua, on Lappeen kunta pystyttänyt kaupunkiimme uuden kansakoulun, joka on Lappeenrannan tarkastuspiirin suurimpia ja komeimpia. Koulu, vaikka se sijaitseekin kaupungissamme, on toistaiseksi, kunnes esikaupunkikysymys on selvitetty, Lappeen kunnan omaisuutta ja kuuluu Peltolan kansakoulun nimellä Taikinamäen kansakoulupiiriin.

Uuden kansakoulun vihkiäisjuhla vietettiin viime sunnuntaina [19.10.1930] alkaen kello 12 päivällä. Kun kutsuvieraat, joiden joukossa nähtiin mm. kouluhallituksen edustajana kouluneuvos, arkkitehti T. Salervo, olivat tarkastelleet uuden koulun valoisia luokka- y.m. opetushuoneita ja saleja sekä nauttineet oppilaiden ruokailuhuoneessa koulun johtokunnan tarjoamat kahvit, alkoi ohjelman suoritus avarassa juhlasalissa. Aluksi saatiin kuulla kansakouluoppilaiden kauniita lauluesityksiä urkuharmoonin säestyksellä, minkä jälkeen koulun johtajaopettaja K. E. Kunnassalo piti kansanopetuksen historiaa ja kansakoulun tärkeitä arvoja valaisevan alkajaispuheen lausuen kutsuvieraat ja muun juhlayleisön tervetulleeksi. Lappeen kirkkokuoro esitti kauniita lauluja kanttori M. Tolvasen johdolla ja kun sen jälkeen oli veisattu virsi, piti kirkkoherra Kivekäs vihkiäispuheen.

Peltolan kansakoulu valmistuttuaan syksyllä vuonna 1930

Väliajan jälkeen esitti opettaja A. Luukkonen soittoa urkuharmoonilla. Tarkastaja T.G. Murto piti juhlaesitelmän heimokansojen historian alalta. Koulun opettajista muodostettu tilapäinen kuoro esitti laulua opettaja A. Luukkosen johdolla. Koulun rakennustoimikunnan puheenjohtaja maanviljelijä August Reijola esitti sen jälkeen valaisevan kertomuksen kouluhankkeen vaiheista ja rakennustyön toteuttamisesta, kiittäen samalla kaikkia niitä toimihenkilöitä, jotka olivat myötävaikuttaneet uuden koulun pystyttämiseen. Kun rakennustoimikunnan työ näinollen oli päättynyt, jätti hän rakennustoimikunnan asiakirjat ja koulun avaimet kunnanvaltuustolle, jonka puolesta valtuuston varapuheenjohtaja maanviljelijä Elias Kuukka ne otti vastaan kiittäen puheessaan rakennustoimikuntaa sen suorittamasta työstä. Kouluhanketta koskevat asiakirjat ja avaimet hän luovutti edelleen koulun johtokunnan huostaan, jonka puolesta johtokunnan puheenjohtaja kamreeri J. Honkasalo esiintoi kiitollisuutensa kouluhankkeen toteuttajille.

Kuva Peltolan koulusta heinäkuussa 2015 miltei samasta kulmasta kuin yllä olevassa kuvassa

Peltolan koulun läntinen sivu

Juhlan ohjelmassa seurasi sitten vapaa sana, jonka kohdalla lausuttiin uudelle koululle lukuisia onnitteluja. Kouluneuvos Salervo toi kouluhallituksen johdon sekä erikoisesti kansanopetusjaoston päällikön, kouluneuvos A, J, Tarjanteen tervehdykset ja onnittelut. Lämpimästi hän kosketteli niitä kauneusarvoja, joita koulu avaa ihmisen nähtäväksi ja tajuttavaksi. Armilan koulun tervehdyksen lausui opettaja Jaska, Taikinamäen koulun onnittelut opettaja Luukkonen, Lappeenrannan kaupungin onnittelut kaupunginjohtaja Kutvonen, Kaukaan koulun puolesta opettaja Pantzar ja Juvakan koulun puolesta opettaja Jekkonen. Insinööri H. Cronström Kaukaalta oli lähettänyt sähkösanomatervehdyksen.

Lopuksi kiitti koulun johtaja K. E. Kunnassalo juhlan osanottajia siitä lämpimästä myötämielestä, joka koulua kohtaan oli juhlassa niin kauniilla tavalla tullut esille ja piti loppurukouksen. Juhla lopetettiin laulamalla yhteisesti isänmaan virsi.

Uusi koulutalo, joka käsittää kymmenen luokkahuonetta, voimistelusalin, luonnontieteellisen oppisalin, käsityöhuoneen sekä koulukeitto- ja ruokailuhuoneet, tekee erittäin valoisan vaikutuksen. Kun koulu on kokonaisuudessaan uusi, ovat sitä myöskin kaikki kalustot ja opetusvälineet.

Koulussa on nykyään 542 oppilasta ja opetusta antamassa on 16 opettajaa, joista 13 vakinaista.

Pyöräretki Simolan, Rikkilän ja Vainikkalan kylissä 5.7.2015

Terijoelta siirretty komea huvilarakennus

Tein aurinkoisena sunnuntaina 5.7.2015 pyöräretken Simolan, Monolan, Kälvelän, Rikkilän ja Vainikkalan kylissä. Keli oli mitä mainioin, lämpötila pyöri 18 - 20 asteen välillä, taivas oli miltei pilvetön, reippaasti puhaltanut tuuli piti huolen siitä, ettei hiki noussut pahemmin pintaan, vaikka reitillä on muutamia pitkiä nousujakin. Laajana kukkivat kedot ja pientareet, niistä leviävät huumaavat tuoksut ja  silmiä hivelevä värikylläisyys saivat kaltaiseni kyynikonkin herkistymään. Pisteenä i:n päälle olivat ne lukuisat mukavat kohtaamiset, lämmin ystävällisyys ja avuliaisuus, joita sain kokea retkeni aikana. Jopa rajavartioston "pojat" olivat ystävällisesti huolehtivaisia kolutessani rajavyöhykkeen reunoja.

Pommituksen jäljet näkyvät edelleen Simolan vesitornin ulkoseinässä

Kuvasin reitille sattuvat koulut, joista kaksi (Rikkilä ja Vainikkala) on lakkautettu, yksi (Simola) on vielä koulukäytössä. Rikkilän koulun omistaa nykyisin aviopari, jonka miehen isovanhemmat antoivat aikoinaan tontin koulua varten. Vainikkalan koulun omistaa ilmeisesti edelleen Lappeenrannan kaupunki.

Simolan entinen asemarakennus on vuodelta 1869

Kävin myös Simolan asemalla. Ensiksi pysähdyin pommien ja kranaatien iskemiä julkisivussaan kantavalla vesitornilla. Simolan asemalla kuoli 19. - 20.6.1944 puna-armeijan lentokoneiden pommituksissa vähintään 130 ihmistä. Suurin osa Kannakselta pakenevia evakoita. Lopullista uhrimäärää ei tiedä kukaan. Vesitornin lähellä asuva Jarno Helo laski ystävällisesti vesitorniin sisälle ja kertoi tornin historiasta ja ylläpidosta. Kävin myös entisellä Simolan asemalla, joka pystytettiin vuonna 1869, kun Helsinki - Pietari-rataa rakennettiin ja joka nykyisin on yksityisasuntona. Upeaa rakennusta, sen ja kyläseudun historiaa esitteli perusteellisesti talon omistaja Anne Soini.

Mielenkiintoinen oli myös pysähdys upealla, Terijoelta siirretyllä huvilalla.
Palaan myöhemmin edellä mainittujen koulujen vaiheisiin, samoin Simolan vesitorniin ja ehkä myös Simolan aseman historiaan.

Jälleen kerran voin todeta:
- Upea on Etelä-Karjalan luonto, upeita ovat sen asukkaat, rikas ja mielenkiintoinen on kotiseutumme historia.

Simolan koulu

Rikkilän entinen kansakoulu

Vainikkalan lakkautettu kyläkoulu