Lappeenrannan Keisarinasema

Lappeenrannan vanhan rautatieaseman eli Keisarinaseman piirustukset

Toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 2010 ajatukseni olivat jo seuraavana päivänä alkavassa yli kuukauden matkassa Pohjois-Amerikan suomalaisseuduille. Huomasin kuitenkin aamulla paikallisessa lehdessä Etelä-Saimaassa uutisen avoimista ovista juuri kunnostetulla entisellä Lappeenrannan rautatieasemalla.  Niinpä suuntasin, huolimatta kovasta ”matkakuumeesta”, heti työpäivän päätyttyä paikalle ihailemaan historiallista rakennusta. En ollut paikalla suinkaan yksin, vaan rakennuksen sisälle ja pihalle oli ahtautunut satoja lappeenrantalaisia ihailemaan historiallista rakennusta. Väenpaljous teki valokuvaamisesta hieman haasteellista. Me kaikki paikalle tulleet nostimme korkealle hattuamme niille tahoille, jotka olivat päättäneet entisöidä tämän vanhan arvokiinteistön. Sen verran upea rakennus oli, sekä ulkoa että sisältä. 

Aseman edustalla oli uteliasta kuhinaa

Keisarinaseman edustalla parveili 31.5.2010 runsas väkijoukko

Tämä Lappeenrannan vanha rautatieasema sai lempinimensä Keisarinasema, siitä että keisarillinen vierailu nopeutti niin Lappeenrantaan vievän rautatien kuin asemahallinkin rakentamista. Kun rautatietä Pietarista Helsinkiin suunniteltiin, pyrki Lappeenranta vaikuttamaan siihen, että rautatie kulkisi Lappeenrannan kautta. Rautatie linjattiin kulkemaan kuitenkin noin kahdenkymmenen kilometrin päästä Simolan ja Pulsan kautta. Tämän jälkeen oli useita epäonnistuneita yrityksiä pistoradan rakentamiseksi Lappeenrantaan. Mutta vasta kun tsaari Aleksanteri III ja hänen virkakoneistonsa olivat rakentamisen takana, se onnistui. Merkittävämpi syy radanrakentamiseen -  kuin keisarivierailu - oli  kuitenkin Venäjän armeijan joukkojen liikuttelu muualta Lappeenrantaan. Lappeenrantahan oli valittu sotilaiden leirien eli niin sanottujen leirikokousten pitopaikaksi. Vuoden 1884 keväällä senaatti päätti rahoittaa pistoradan Simolasta Lappeenrantaan ja rakentaminen aloitettiin saman tien. Parhaimmillaan rataa oli rakentamassa noin 1200 miestä ja 200 hevosta. Tyyliltään uusrenesanssia olevan rakennuksen suunnittelijana oli valtionrautateiden pääsuunnittelija arkkitehti Knut Nylander. Työ jäi hänen viimeisekseen, sillä pian Lappeenrannan aseman suunnittelutyön jälkeen hän menehtyi.

Myös sisällä oli ahdasta, kun vierailijat halusivat tutustua esillä
olleeseen kuvamateriaaliin.

Keisarinasema koostui kolmesta osasta. Rakennuksen keskiosassa sijaitsi III luokan odotussali, vasemmassa päädyssä I luokan ja II luokan odotustilat ja loisteliaat keisarilliset tilat. Rakennuksen oikea pääty koostui asemapäällikön tiloista asuntoineen ja toimistoineen. Keisarillisiin tiloihin kuului kaksi Sali, joiden sisutuksessa oli upeita yksityiskohtia. Ensimmäisen salin kasettikatossa oli karjalaiseen koristeperinteeseen viittaava maalattu kuviointi ja upeita puisia rosetteja. Toisen salin seinäverhoiluna oli käytetty hienostunutta moiré-kuvioitua puuvillasilkkikangasta. Täältä löytyy Elina Maijasen vuonna 2010 tekemä opinnäytetyö Keisarinasemasta.

Näkymää asemalle radan puolelta etelästä

Näkymää asemalle radan puolelta pohjoisesta

Ensimmäinen juna saapui jo toukokuussa 1885 Lappeenrantaan. Radan viralliset avajaiset pidettiin 1.8.1885, joten se valmistui juuri ennen tärkeää keisarillista vierailupäivää. Nimittäin tsaarin seurue saapui Lappeenrantaan 4. elokuuta 1885 klo 17 suomalaisten rakennuttamalla keisarillisella junalla Viipurista, joka oli ollut heidän ensimmäinen vierailukohteensa Suomessa.

Keisarillisen junan pysähdyttyä asemalle ensimmäisenä kuultiin ”Keisarihymni”. Korkeita sotilasviranomaisia ja kaupungin virkamiehet ottivat keisarillisen seurueen vastaan. Tienvarret olivat täynnä hurraavia ihmisiä keisarin ajaessa asemalta kaupunkiin. Keisarille varta vasten tehdyn kunniaportin edessä seisoi parikymmentä kansallispukuista naista, jotka heittelivät keisarillisten vaunujen eteen kukkia. Illalla keisarillinen seurue vieraili linnoituksen ortodoksisessa kirkossa. Lisäksi keisari tarkasti leirikentälle kokoontuneet sotajoukot.

Uuni

Esimerkki kattojen koristemaalauksista

Seuraavan kerran keisarillinen seurue saapui Lappeenrannan asemalle kuusi vuotta myöhemmin.
Tsaaria ja hänen seuruettaan kuljettanut juna pysähtyi komeasti koristellulle Lappeenrannan asemalle 5. elokuuta 1891. Viipurista Lappeenrantaan kulkeneen matkan varrella rautatietä vartioi eri reservikomppanioista yhteensä 10 000 miestä. Heidät oli asetettu vartioon radan kummallekin puolin. Keisariparin mukana olivat lapset Georgi, Ksenia ja Mihail. Seurueeseen kuului myös muita sen ajan korkea-arvoisia henkilöitä, kuten sotaministeri Vanovski, hovimarsalkka Obolenski ja henkivartioston päällikkö, kenraali Tsherevin, jotka olivat olleet Lappeenrannassa myös kuusi vuotta aikaisemmin.

Vanha asemarakennus palveli Lappeenrannan päärautatieasemana aina vuoteen 1934 saakka, jolloin valmistui ratayhteys Lappeenrannasta itään Imatralle. Vuonna 1885 rakennettu asema sijaitsi pohjois–eteläsuunnassa kaupungin länsilaidalla. Uutta rataa voitu linjata sen kautta, joten kaupungin eteläpuolelle rakennettiin uusi, edelleen käytössä oleva rautatieasema. Keisarinasema toimi tämän jälkeen lähinnä tavara-asemana. Vuonna 1936 suojeluskunta oli kiinnostunut rakennuksesta, mutta hinnasta ei päästy sopuun. Muutamaa vuotta myöhemmin suunniteltiin jopa rakennuksen purkamista, mutta sotavuosien levottomat ajat pelastivat aseman. Vanha asema muokattiin asuinkäyttöön vuonna 1947, jolloin julkisivun korkeat puuleikatut keskirisaliitit purettiin. Samalla rakennuksen sisäkatto madallettiin. Asuntokäytössä rakennus oli vuoteen 2002 saakka. Matkustajaliikenne asemalle lopetettiin jo vuonna 1960.

Räystäs

Keisarinaseman restaurointi aloitettiin Etelä-Karjalan museon valvonnassa 13.11.2008 purkamalla asuintilat. Näin saatiin alkuperäiset rakenteet esiin. Purkutyöt kestivät puoli vuotta ja entisöinti toiset puoli vuotta. Tasan vuoden päästä entisöinnin aloittamisesta voitiin tiloissa järjestää käyttöönottotarkastus. Entisöinnin yhteydessä paljastuivat paneeleista rakennetun sisäkaton alta alkuperäiset katto-ornamentit, jotka oli suunnitellut Viipurin lääninarkkitehti Jac Ahrenberg. Ahrenberg oli muuten arkkitehdin työnsä lisäksi myös kirjailija. Myös III luokan odotussalista löytyi kaunis ja hyvin säilynyt kasettikatto. Keisarinasemalla ehti entisöinnin jälkeen olla muun muassa kahvilatoimintaa sekä taidenäyttelyitä. Kerrosalaa rakennuksessa oli 437 neliömetriä.

Vielä yksi näkymä innokkaaseen vierailijajoukkoon

Tammikuun 19. päivä anno domini 2013 oli kohtalokas päivä Keisarinasemalle. Silloin asema tuhoutui yöllä alkaneessa tulipalossa. Palokunta oli saanut hälytyksen klo 00.41. Sen saapuessa ei juuri mitään ollut tehtävissä. Samalla tuhoutui merkittävä osa eteläkarjalaista historiaa. Vierailin heinäkuussa 2015 katsomassa, mitä kuuluu Keisarinaseman tontille nykyään. Rakennuksen kivijalat ja portaat ovat edelleen paikoillaan. Voisiko niille siis nostaa uudelleen asemarakennuksen. Piirokset ja valokuvat sen toki mahdollistaisivat? Vanhan aseman tontteineen omistaa / omisti? Asunto Oy Lappeenrannan Villa Aleksanteri. Kaksi kolmasosaa Villa Aleksanterin osakkeista omistaa Kirsi Kiinteistöt Oy, Jari Koskimies ja kolmasosan Lappeenrannan kaupunki.

Alla kuvia tontista nykytilassaan: 

Taavetin asema (Päivitetty 17.2.2016)

 

Luumäen hiljennyt asemarakennus elokuun alussa vuonna 2015

Luumäen lenkilläni 2.8.2015 oli tarkoituksenani tutkailla ja kuvata Helsinki - Pietari-radan varressa olevien vanhojen asemarakennusten kuntoa. Monet niistä ovat jopa radan rakentamisen ajalta eli 1870-luvun alusta. Niinpä pyöräilin Luumäen aseman ohella ihailemaan myös Taavetin asemarakennusta. Sekin on ollut pian jo yhdeksän vuotta käyttämättömänä. Kokosin aseman vaiheista alle hieman koostetta.

Taavetin asemarakennuksesta poistuivat viimeiset matkustajat 3.9.2006

Taavetin asema

Asemahallista johtavat portaat ratapihalle, joka on aidattu

Kun Pietari - Helsinki radan osuus Lahden - Viipurin rataosalla valmistui syksyllä 1870, liikenne Taavetin ohi käynnistyi 11.9.1870. Samana vuonna valmistui Knut Nylanderin piirtämä Taavetin IV –tyypin asemarakennus. Taavetin asema purettiin kuitenkin jo melko uutena. Knut Nylanderin seuraaja Bruno Granholm suunnitteli vuonna 1905 entisen tilalle jugend-tyylisen aseman, jonka tyypilliset koristeaiheet, esimerkiksi hieno ”kattoratsastaja”, ovat vuosien saatossa osittain hävinneet. Rakennuksen perushahmo on kuitenkin jäljellä. Rakennuksen itäosassa sijainnut asemapäällikön asunto-osa on purettu pois.
Taavetin asema on kokenut paljon olemassaolonsa aikana. Aluksi aseman seinässä komeili ruotsinkielinen Davidstad. Taavetin asemaa suunniteltiin vuoden 1882 valtiopäivillä Savon radan risteysasemaksi, mutta myöhemmin suunnitelmat siirrettiin koskemaan Kaipiaista ja lopulta edelleen Kouvolaa, josta se sitten lopulta rakennettin erkanemaan. Vuonna 1897 aseman kyltti vaihtui nimeksi Taavetti ja sen venäjänkieliseen muotoon. Taavetista tuli kuitenkin Luumäen tärkein keskus ja kunnallishallinto siirtyi sinne kirkonkylältä vuonna 1912. Samana vuonna Taavetin silloinen asemapäällikkö innostui kesällä ryyppäämään ja jäi syksyllä kiinni postirahojen kavalluksista.Vuoden 1918 tapahtumien yhteydessä asemalla pitivät punaiset päämajaansa ja asevarastoaan. Vuoden 1918 sisällissodan ensimmäisiä taisteluja käytiin Taavetin aseman tienoilla. Valkoiset onnistuivat 19.1.1918 kaappaamaan asemapäällikön avulla punaisten ase- ja ammuslähetyksen. Kun aselastin kaappaus tuli punaisten tietoon, nämä tekivät Lappeenrannasta noin 200 - 250 miehen vahvuisena junalla Taavettiin rangaistusretken 20. - 21.1.1918. Punakaartilaisten junan saavuttua Taavettiin syntyi kaartilaisten ja suojeluskuntalaisten välillä tulitaistelu Taavetin yläkylällä apteekin lähellä. Kahakassa kaatui jääkäri Lauri Pelkonen. Hän oli ensimmäinen vuoden 1918 taisteluissa kaatunut jääkäri.

Lännestä päin saapuvan junamatkustajan silmäkulmassa
saattaa vilahtaa tämä näkymä

Talvisodan ja jatkosodan vuosina asema eli vilkkaan liikenteen aikaa. Taavetin rautatieasema tuli tutuksi jatkosodan aikana kymmenille tuhansille suomalaisille, virolaisille ja saksalaisille sotilaille. Alueella koottiin joukkoja ja asemalta lähdettiin rintamaa kohti. Läheisen Salpalinjan rakentaminen toi myös paljon liikennettä. Tutuksi asema tuli myös kymmenilletuhansille evakoille näiden matkatessa turvaan Sisä-Suomeen. Sotien aikana rataa ja asemaa pommitettiin usein. Rata ja monet lähitaloista saivat osumia, mutta itse asemarakennus säästyi pommituksien tuhoilta.

Taavetin aseman tavaralastaussilta

Rautatieasemat olivat ennen maaseudulla keskeisiä ihmisten kokoontumispaikkoja. Arkipäivisin käytiin katsomassa vain iltajunat, mutta pyhäisin oltiin junalla, kuin junalla ”päästämässä” junia. Aseman ympärille muodostui silloinen Taavetin keskusta. Alueella oli asuinrakennusten lisäksi  kauppoja ja pankkeja. Taavetin rautatieaseman seudun hiljentyminen alkoi 1960-luvun jälkeen, kun reilun kilometrin verran asemalta koilliseen Linnalantien varteen alkoi muotoutua Luumäen kunnan uusi keskuspaikka. Toistaiseksi viimeinen matkustajajuna pysähtyi illalla 3.9.2006. 

Rautateiden henkilöliikenteen merkitys oli pienentynyt autokannan ja tieverkon uudistuessa. Taavetin aseman  miehitys lopetettiin vuonna 1990. Henkilöliikenteen pysähdykset Taavetissa lopetettiin syyskuussa 2006 Kerava – Lahti-oikoradan avaamisen ja alhaisen käyttäjämäärän takia. Taavetista oli päivittäin ollut kaksi InterCity-junayhteyttä Lappeenrannan ja toiset kaksi Kouvolan suuntaan. Sunnuntaisin asemalla oli pysähtynyt myös lähijuna Kouvolasta Imatralle ja Imatralta Kouvolaan ja Helsinkiin. Päivittäin Taavetin asemaa oli käyttänyt noin 28 matkustajaa. Asemalaiturit purettiin myöhemmin rataosan perusparannuksen yhteydessä.
Taavetin asemarakennus on ollut myynnissä verkkohuutokaupassa. Korkein tarjous 15.2.2016 päättyneessä huutokaupassa nousi vain 16 500 euroon. Yksi syy kauniin rakennuksen halpaan hintaan lienee vain 700 neliömetrin tontti, johon sisältyy rasitteena tieoikeus Liikennevirastolle.  Eli käytännössä osa tontista on katualuetta. Lisäksi rata-alue ulottuu todellakin lähes kiinni asemarakennukseen, joka toisi lisähaasteen rakennuksen remontoinnille ja myös sen purkamiselle.

Lähteet:
”Rakas on meille tämä pitäjä. Kuvia ja tarinoita Luumäeltä”.
Toimittaneet:
Pentti Pien-Inkeroinen, Eero Kangas, Pekka Siiropää ja Hilkka Suoanttila-Tuuva.

Lappeenranta-lehti 7.12.1912
Etelä-Saimaa 28.8.2006
Etelä-Saimaa 17.2.2016