Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Joutsenon Aholan koulu

Aholan lakkautetun kyläkoulun rakennukset. Etualalla vuonna 1925 valmistunut
ensimmäinen koulurakennus. Taustalla näkyy myös vuonna 1957 valmistunut
uudempi koulurakennus.

Viime sunnuntaina (23.4.2017) suuntasin pyöräretkeni Joutsenon kankaitten metsäautoteiden ja polkujen jälkeen Aholan kylään. Tavoitteenani oli kuvata vuonna 2012 lakkautettu Aholan kyläkoulu. Entinen koulukiinteistö, joita on itsea asiassa kaksi, näkyi olevan asumis- ja yrityskäytössä, joten tyydyin ottamaan kaukaa muutaman valokuvan. Sen sijaan vierailin lähistöllä olevassa talossa, jossa isäntäväki kertoili mielellään koulun ja kylän vaiheista. Talon isäntä oli ollut aikoinaan rakentamassa 1950-luvun puolivälissä uudempaa koulurakennusta. Hänen isosisänsä oli kuulunut koulun ensimmäiseen johtokuntaan. Olipa koulu toiminut kolme vuotta isovanhempien tuvassa ennnen kansakoulurakennuksen valmistumista vuonna 1925. Kylällä on pirteä nuorisoseura, jolla on oma komea talo, ja joka kesä valmistuu näytelmä komeassa kesäteatterissa esitettäväksi sadoille katsojille. Harvapa kylä Etelä-Karjalassa enää moiseen pystyy.

Aholan koulu 1922 - 2012

Korvenkannan "salopuolen" asukkaiden anomus omasta kansakoulusta ei
saanut tukea Joutsenon kuntakokouksessa 27.2.1915. Wiipuri 6.3.1915

Kun Joutsenon ensimmäinen koulupiirijako tehtiin vuonna 1901 kuuluivat Korvenkannan ja Meltolan kylät Korvenkylän koulupiiriin. 1800-luvun lopulla oli Joutsenon alapitäjän ja yläpitäjän välissä suurelta osalta asumaton Joutsenon salo. Pohjoisin osa tästä salomaasta oli Korvenkylän salo. Tämä seutu alkoi saada asutusta vähitellen ylisen Vuoksenlaakson teollistumisen vaikutuksesta. Tällä kyläyhteisöllä ei ollut edes nimeä, vaan puhuttiin salolaisista, salonpuoleisista tai Korvenkannan Salokylästä. Korvenkylään oli jopa 10 kilometrin matka tietöntä taivalta, joten oli ymmärrettävää, ettei monetkaan vanhemmat laittaneet lapsiaan sinne kouluun. Seudun asukkaat tekivät vuonna 1906 kuntakokoukselle anomuksen oman koulun saamiseksi. Se määräsikin vuonna 1907 koulun rakennettavaksi. Korvenkylän kansakoululle oli kuitenkin samanaikaisesti haettu päätöstä koulun laajentamiseksi. Molempia kouluja ei varojen puutteessa voitu rakentaa ja niin Salopuoli jäi tässä vaiheessa ilman koulua. Vuonna 1915 oli kuntakokouksessa jälleen esillä "salolaisten" kouluasia, mutta taas ilman tulosta.

Tammikuussa 1921 kunnanvaltuusto keskusteli Salopuolen koulusta kylän vanhempien aloitteesta. Kouluikäisiä lapsia oli alueella 50 ja Korvenkylään matkaa 8—12 km. Kansakoulujen piirijakosuunnitelma oli silloin vielä kesken, joten koulun perustaminen kylälle sai jäädä odottamaan. Kuitenkin jo vuoden kuluttua päätti valtuusto kuitenkin aloittaa koulun vuokrahuoneissa. Seudun asukkaiden itseluottamusta oli samoihin aikoihin lisäämässä kylän "ristiäiset", sillä kevättalvella vuonna 1922 oli kokoonnuttu tuumimaan kylälle nimeä. Eri ehdotuksista hyväksyttiin nimeksi Ahola.

Tässä näkymä vuonna 1925 valmistuneesta vanhemmasta koulusta

Näin syntyneen Aholan kylän kansakoulun ensimmäiseen johtokuntaan valitsi kunnanvaltuusto Paavo Miettisen, August Miettisen, Antti Pirhosen, Antti Pellisen, Aleks Vaittisen ja Tahvo Kankkusen. Koulun luokkahuoneeksi vuokrattiin Antti Pirhosen iso tupa ja opettajalle saatiin asunto vuokrattua Paavo Miettiseltä. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Olga Vauhkonen, jonka luotsaamana tupakoulua pidettiin kolme vuotta. Syksyllä 1922 koulutyö alkoi 32:n oppilaan voimalla. Osa koulun vanhimmista oppilaista oli jo ”koulukonkareita”, sillä he olivat aloittaneet koulutyönsä ennen kylän oman koulun käynnistymistä Korvenkylän, Leppälän ja Jääsken Penttilän kansakouluissa.

Oma koulutalo valmistui vuonna 1925 ja syksyllä voitiin aloittaa opiskelu uudessa koulutalossa. Koulupiirissä oli kyseisenä vuonna yhteensä 53 oppivelvollisuusikäistä lasta. Heistä kymmenen oli alakouluikäisiä eli 7 -9-vuotiaita ja 43 lasta oli 9-16-vuotiaita. Alakansakoulu käynnistyi yhdessä Jänhiälän koulun kanssa vuonna 1927. Opettaja toimi vuorotellen lukukauden (18 viikkoa) kummassakin koulussa vuoteen 1935 saakka. Alakoululuokkana toimi koulun käsityöluokka.

Sotien jälkeen Aholan koulussakin kärsittiin tila-ahtaudesta. Koululle saatiin vuonna 1948 keittolatilat, joihin kuitenkin pian oli sijoitettava yksi luokka opiskelemaan. Keittäjä erotettiin oppilaista ja opettajasta verholla. Niinpä ei nälkäisten oppilaiden tarvinnut tuntien aikana arvuutella, mitä ruokaa saataisiin vatsantäytteeksi.

Yksi kuvakulma vuonna 1957 valmistuneesta uudemmasta koulusta

Joutsenon kunnanvaltuusto teki vuonna 1955 päätöksen, jolla oli tarkoitus helpottaa tilaongelmaa.  Aikomuksena oli rakentaa voimistelu-veistosali koulurakennuksen ullakolle. Hanke näytti kuitenkin tulevan niin kalliiksi, että katsottiin lopulta tarkoituksenmukaisemmaksi rakentaa kokonaan uusi rakennus. Tähän saataisiin myös opettajille asunnot. Uuden koulurakennuksen valmistuttua päästiin syksyllä 1957 opiskelu aloittamaan upouusissa tiloissa. Mainittakoon tässä yhteydessä, että koulurakennuksen urakoinut rakennusliike teki konkurssin

Maaltapako alkoi vähentää oppilasmääriä Aholassakin. Helpotusta toi Kuurmanpohjan koulun lakkauttaminen vuonna 1978. Tällöin kuurmanpohjalaiset siirtyivät opiskelemaan Aholassa ja sen koulupiiri liitettiin Aholan koulupiiriin. Lopulliset kuolinkellot Aholan koululle löivät 2010-luvulla. Kun Joutseno liittyi Lappeenrantaan vuoden 2009 alussa, Aholan koulussa oli vielä 27 oppilasta. Kuntaliitossopimuksen mukaan Aholan koulu voitiin sulkea, jos sen oppilasmäärä jää kahtena peräkkäisenä vuonna alle 25:n. Lukuvuonna 2010-2011 oppilaiden määrä oli pudonnut juuri tuolle rajalle, eli Aholassa opiskeli 25 oppilasta. Seuraavana lukuvuonna oppilasmäärä (24) oli jo alle tuon rajan, ja ennusteen mukaan niin tulisi käymään tulevanakin lukuvuonna. Tällä perusteella Lappeenrannan kaupunki teki lakkauttamispäätöksen kevättalvella 2012. Aholan koulun oppilaat jatkoivat opiskeluaaan tämän jälkeen Korvenkylän koulussa. Kaupunki laittoi koulukiinteistön myyntiin jo kesäkuussa 2012. Vanhassa koulurakennuksessa oli myynti-ilmoituksen mukaan huoneistoalaa 220 neliömetriä ja vuonna 1957 valmistuneessa uudemmassa koulurakennuksessa noin 670 neliömetriä. Rakennukset siirtyivätki tämän jälkeen yksitysiomistukseen. Näin päättyi 90 vuotta kestänyt opetustyö Aholan kylässä.

Lähteet:
Etelä-Saimaa 1925, 2011 – 2012
Wiipuri 1915
Lappeenrannan Kasvatus- ja opetustoimi. Oppilasmäärätilastot 2009 – 2012.
Joutsenon koululaitoksen historia. Toivo Laivo & Pertti Vuori/1984

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Leppälän koulu Joutsenossa.

Entinen Leppälän koulu Joutsenossa syksyllä 2015

Lokakuun alussa 2015 tekemälläni pyöräretkellä kolusin entisen Jääsken pitäjän Suomen puolelle jääneitä osia mm. Penttilässä ja Kuurmanpohjassa. Tämä Mää Jääskeen-teemalla tehty retki mahdollisti myös vierailut kahdella joutsenolaisella kyläkoululla, joilla aikoinaan olin töissä. Toinen niistä oli Leppälän koulu. Aikomukseni oli kirjoittaa kyseisistä kouluista tarinaa heti retkeni jälkeen, mutta tarina joutui näköjään odottamaan vuoroaan vuoden päivät. Oheen kokoamani blogimerkintä Leppälän koulusta perustuu pitkälti Toivo Laivon ja Pertti Vuoren teokseen Joutsenon koululaitoksen historia, joka ilmestyi vuonna 1984.

Leppälän koulun tarina

Joutsenon kuntakokouksessa oli tammikuussa vuonna 1900 käsiteltävänä leppäläläisten ja suokumaalaisten anomus kansakoulun perustamiseksi. Koulupiirijaossa muodostettiin Leppälästa oma koulupiiri ja kuntakokous päätti 13.12.1902 rakentaa piirille oman koulun.

Koulun johtokuntaan valittiin lautamies Heikki Paakkonen ja Matti Pulkkinen Leppälästä, Mikko Jakonen Nevalasta, Heikki Suomalainen Marttilasta sekä Juho Lallo ja Matti Lipiäinen Suokumaalta.

Piirijaon yhteydessä koulun paikaksi määrättiin Leppälä, mutta se ei tyydyttänyt suokumaalaisia. Tilannetta mutkisti Marttilan kylän joutuminen perusteilla olleeseen Nuijamaan kuntaan. Monein vaiheiden jälkeen syksyllä 1903 todettiin "leppäläläisten ja suokumaisten" sopineen koulun rakentamisesta Suokumaan tien varteen. Kansakouluntarkastaja piti kuitenkin alkuperäistä paikkaa Leppälässä sopivana. Koulun rakentaminen viivästyi edelleen, mutta syyslukukauden alussa 1905 koulutyö vihdoin alkoi vastavalmistuneessa rakennuksessa.

Entinen Leppälän koulu syksyllä 2015

Leppälän koulu aloitti toimintansa yksiopettajaisena. Kaksiopettajaiseksi koulu muuttui vuonna 1921.  1930-luvulla Leppälän ja Jänhiälän kouluilla oli yhteinen kiertävä 18-viikkoinen alakoulu.

Koulutilat olivat riittävät aina sotavuosiin asti, mutta sotien jälkeen koulu kärsi tilanahtaudesta. Jääsken pitäjästä Joutsenoon liitetystä Penttilän kylästä tulleet lapset lisäsivät oppilasmääriä merkittävästi. Kevättalvella 1947 hyväksyi Joutsenon kunnanvaltuusto koululle uuden talousrakennuksen ja opettajan asunnon piirustukset. Suokumaalaiset ja lipiäläläiset katsoivat, ettei näin suuriin korjauksiin pitäisi Leppälän vanhassa koulussa ryhtyä. Sen sijaan olisi rakennettava kokonaan uusi koulu lähemmäksi kyseisiä kyliä  n.s. Kohtuusmäelle. Penttiläläiset eivät taas olleet halukkaita siirtymään Suokumaalle päin.

Kansakoululautakunta päätyi entisen koulurakennuksen korjaukseen, sillä se tulisi lautakunnan mielestä tarkoituksenmukaisimmaksi ja halvimmaksi. Toukokuussa 1948 kunnanvaltuusto hyväksyi keittola-saunarakennuksen piirustukset, joiden mukaan rakentaminen toteutettiin.

Koulun oppilasmäärä kasvoi edelleen Leppälässä ja vuonna 1956 anoi johtokunta koululle kolmatta opettajanvirkaa. Tähän ei valtuusto suostunut, vaan oppilaille järjestettiin koulukyydityksiä Kuurmanpohjan ja Ravattilan kouluille.

Leppälän koulu 1980-luvulla

Vuonna 1960 johtokunta anoi uutta koulutaloa. Piirijaon tarkistuksessa ehdotettiin koulun rakentamista Matturin tienhaaraan Suokumaalle. Lokakuussa 1962 kunnanvaltuusto päätti pitää koulun entisellä tontilla. Uuden koulun rakentamista lykättiin ja lopulta oppilaiden väheneminen teki hankkeesta tarpeettoman.

1970-luvulle tultaessa koulu oli jo siinä kunnossa, että se vaati peruskorjauksen. Kunnan talousarvioon se saatiin vuonna 1974.  Peruskorjaus tehtiiin kouluvuoden aikana, minkä vuoksi vuokrattiin väliaikaiset tilat luokkahuoneiksi tien toisella puolella olevista Sirkkalan talosta ja entisestä Leppälän kaupasta.

Muistolaatta entisen Leppälän koulun seinässä

Koulun opettajana oli pitkään Maija Harkko, yhteensä 33 vuotta. Pitkän päivätyön koulussa tekivät myös Marja ja Hannu Ruti.

Leppälän koululle kävi 2000-luvulla, kuten monelle muulle maaseudun kyläkoululle. Se  lakkautettiin keväällä 2005. Viimeisenä kouluvuonna koulussa oli 23 oppilasta. Tämän jälkeen koulurakennus myytiin yksityishenkilölle.

Leppälän koululla toimi kenttäsairaala kesällä 1944. Siitä kertoo koulurakennuksen seinässä oleva muistolaatta. Laatan koulun seinässä paljasti silloinen kunnanvaltuuston I varapuheenjohtaja Heikki Seppänen 5.12.2002. Laatan pystyttivät Joutsenon sotaveteraanit, Joutsenon kunta sekä  Joutsenon Kotiseutuyhdistys.

Ps.Viihdyin erittäin hyvin työssäni Leppälän koululla. Sekä oppilaat että heidän huoltajansa olivat erittäin mukavia ihmisiä. Se oli työtä "lintukodossa". Oi niitä aikoja :)

Mää Jääskee!

Jääsken ja Joutsenon pitäjien rajalle Leppälän
ja Penttilän kylien väliin pystytettiin pitäjien
rajakyltti uudestaan vuonna 1984. Alla lähikuvaa
rajakyltin tekstilaatasta.

Lokakuun alussa (4.10.) vuonna 2015 kävin pitkästä aikaa Jääskessä. Edellisen kerran kävin kannakselaisen Jääsken pitäjän alueella kesällä 2012. Silloin tosin vierailin Jääsken pitäjän Neuvostoliitolle luovutetulla alueella. Pääosa kunnastahan jäi sekä vuoden 1940 että 1947 rauhansopimuksissa Neuvostoliitolle.

Täl kertaa mie käin vaan sil alueel (viistoist rosenttii Jääsken pinta-alast), joka jäi kot-Suomen puolel. Tarkemmi sanottun Penttilän ja Kuurmanpohjan kylis.



Mää Jääskee! on sanonta, jota käytettiin ja käytetään Etelä-Karjalassa, kun halutaan toivottaa joku hevon kuuseen. Hokeman etymologia on karu. Mää Jääskee-tokaisu johtuu tarinan mukaan siitä, että Imatrankoski oli 1800-luvulla ja 1900-luvun alussa (kunnes valjastettiin) erittäin suosittu turistikohde. Samalla se oli myös suosittu itsemurhien tekopaikka. Tämä villitys oli muodissa varsinkin Pietarissa, josta junayhteys Imatralle syntyi vuonna 1892, kun rataosuus välillä Viipuri - Imatra valmistui. Väitetään, että kun pietarilaiset ostivat junalipun Imatralle, heiltä vaadittiin myös paluulippu, jotteivät itsemurhaa hautovat tulisi Imatralle.

Kaikesta huolimatta itsemurhaa yrittäviä riitti. Muistan lukeneeni jostakin 1890-luvun lehdestä, että kyseisen vuoden syksyn alkuun mennessä itsemurhan tehneitä oli jo yhdeksän ja samassa lehdessä kerrottiin lisäksi koskessa itsemurhaa yrittäneestä venäläisestä, jonka joku paikallinen oli onkinut kuiville kosken jälkeen.

Tuntemattomien hukkuneiden hautaaminen jäi Ruokolahden kunnan vastuulle ja siitä seurasi kustannuksia. Niinpä rannalle kosken jälkeen nousseet ruumiit tuupattiin eteenpäin alajuoksulle ja huudettiin perään: Mää Jääskee! Useimmiten tarinankertojat eivät yksilöi tuuppaajia, mutta joissakin hänet mainitaan Ruokolahden nimismieheksi. Silloinen Ruokolahden ja Jääsken kunnanraja oli pian koskialueen päättymisen jälkeen. Mitkä oli jääskeläisten vastatoimet, sitä tarina ei kerro.

Tästä vei Penttilässä aikoinaan tie Joutsenosta Viipuriin. Se yhdistyi muutaman sadan metrin päässä tästä kohdasta Imatra - Viipuri-maantiehen. Tienristeys on ollut rauhansopimuksesta lähtien rajan väärällä puolella.

Pyöräilin kahdessa kohdassa entisen Jääsken kunnan alueelle. Ensin Leppälän kylältä Penttilän kylään, kunnes rajavyöhykekyltit pysäyttivät etenemiseni. Ennen rajan tuloa kyseinen tie oli johtanut kulkijat Imatra - Viipuri-tielle. Vuonna 1940 oli raja vedetty muutamia satoja metrejä tuon tienristeyksen länsipuolelle. Palasin takaisin Leppälään ja jatkoin matkaani Suokumaan kautta Kuurmanpohjaan. Siellä etenemiseni pysäytti jälleen rajavyöhykekyltti. Tässä kohden oli kulkunut aikoinaan tuo aikaisemmin mainitsemani Imatra - Viipuri-maantie. Sekä Kuurmanpohjassa että Penttilässä laajat peltoaukeat ulottuivat rajaan. Rajalinjan itäpuolella näkyivät sankat metsät. Rajalinja jakoi aikoinaan molemmat kyläaukeat kahtia. Venäläiset jättivät heidän puolelleen jääneet pellot ja rakennukset oman onnensa nojaan. Kun nuo eivät ole siis valtaamastaan alueesta pitäneet kunnolla huolta, voi tähän koko sydämestään todeta:

Vähempikkii ois piisant!
 

Jääskenpolku Penttilässä

Penttiläntien päästä kaartuu peltojen välissä Suokumaanjärvelle päin rajalinjan suuntainen tie, joka vie taustalla näkyvälle maatilalle ja muutamiin muihin rakennuksiin. Tien nimeäjällä on ollut huumorintajua. Tiekyltissä lukee Etulinja.

Tähän päättyi Kuurmanpohjassa polkupyöräni taival vanhalla Imatra - Viipuri-maantiellä. Taustalla näkyvän maatilan asukkaille ei satunnaisia vieraita varmaan saavu.

Entistä eteläkarjalaista valtatietä eli Imatra - Viipuri-maantietä Kuurmanpohjan peltoaukeilla