JR 24:n kaatuneiden muistomerkki Muurikkalan Lötsänmäessä

Tällä paikalla menehtyi kaksi JR 24. sotilasta 7.8.1941

Tänään, sateisena lokakuun 4. päivänä, allekirjoittaneella oli mahdollisuus paikata toukokuisella

Kalioseinämässä oleva muistolaatta

pyöräretkellä Miehikkälän Muurikkalassa missaamani muistomerkki.  Sää oli tuulinen ja erittäin sateinen. Välillä taivaalta satoi vettä kuin konsanaan hurrikaanien aikaan ”suuressa lännessä”. Onneksi yhytin tienvarressa tukkeutunutta ojaa aukomassa olleen vanhemman herrasmiehen, joka lähti mielellään oppaaksi. Ilman hänen opastustaan olisi tämänkertainen muistomerkkimetsästys antanut tulokseksi nollan.  Aikamme märässä hakkuuaukion heinikossa ja tiheässä kuusikossa kahlattuamme, löysimme muistomerkin. Muistomerkille vievä polku oli päässyt vähäisen kulun takia heinittymään. Se oli välillä täysin kadoksissa. Paikalle oli opastamassa myös kyltti, mutta se oli jäänyt kasvavien kuusien kätkemäksi ja löysimme sen vasta muistomerkiltä palattuamme. Suuret kiitokset avusta sinulle E. N.!

Opasviitta jäi kuusikon kätkemäksi

Etsimäni muistomerkki liittyy jatkosodan alussa Jalkaväkirykmentti (JR) 24:n paikalla käymiin taisteluihin. Tämä joukko-osasto oli ruotsinkielinen. Muurikkalassa kaatuneille JR 24 sankarivainajille on yksi muistomerkki läheisellä Tohmonmäellä. Kaksi näistä kaatuneista menehtyi Lötsänmäessä 7.8.1942 noin kello 12.30, kun vihollisen kranaatinheittimen ampuma kranaatti räjähti 7. komppanian 1. joukkueen teltan luona. Teltta oli sijoitettuna kallioisen rinteen muodostamaan notkoon. Sen yläpuolella on avoin kalliopinta. Voi hyvin kuvitella, miten kallioisessa maastossa räjähtänyt kranaatti on kylvänyt tuhoa ympärilleen ja irroittanut rinteestä kivensirpaleita joka taholle. Tapahtumapaikalle kalliorinteeseen kiinnitetyssä laatassa kahden paikalla kaatuneen sotilaan eli Gunnar Haddasin ja John Skomarsin nimet, syntymäajat, sotilasarvot ja kuolinpäivä.

JR 24:n sotapäiväkirja 7.8.1941 kertoo (på svenska), että joukko-osaston tappiot eivät jääneet kahteen kaatuneeseen. Lisäksi yksi sotilas haavoittui vaikeasti ja kolme lievemmin. Sotapäiväkirjan mukaan pataljoona kranaatinheitin hiljensi vihollisen heittimen Näpin luona ja kello 16.45 vihollisen tulenjohtopaikka sai täysosuman Laisniemessä.

Alla kuva JR 24:n sotapäiväkirjasta 7.8.1941.

Tässä ruotsikielen taitoisille verryttelyä

Myynnissä olevaa työväenhistoriaa - Miehikkälän työväentalo

Miehikkälän työväentalo 17.6.2017

Talon myyntiesitteessä kerrotaan rakennuksen
valmistuneen noin vuonna 1910. Selasin läpi
Saivikkalan työväenyhdistystä koskevat uutiset
vuosilta 1906 - 1910. Niiden perusteella talon
valmistumisajankohdaksi hahmottuu syksy 1908.
Oheinen ilmoitus talon vahtimestarin toimeista oli
Eteeenpäin-lehdessä 24.9.1908.

Miehikkälän kirkonkylällä, noin kilometri keskustasta etelään, Virojoelle vievän tien varressa, seisoo noin vuonna 1908 rakennettu punainen työväentalo odottaen varakasta, korjaustaitoista ja suojeluintoista ostajaa. Pysähdyin kuvaaman rakennusta pyöräillessäni Miehikkälän kyläteillä viime viikolla. Samalla keskustelin naapurissa asuvan isännän kanssa, joka päivitteli minulle rakennuksesta pyydettyä hintaa.  Kyseinen pysähdys innosti allekirjoittaneen selvittämään Miehikkälän työväenliikkeen historiaa.  Huomasin samalla, että kunnan työväenliikkeen historia jää Yrjö Varpion kirjoittamassa  kirjassa Vanhaa Miehikkälää erittäin ohuesti käsitellyksi. Yksi syy saatta olla se, että työväenliike ei Miehikkälän pitäjässä saanut missään vaiheessa hallitsevaa asemaa. Tosin ensimmäisissä eduskuntavaaleissa sosialidemokraattinen puolue sai melko vahvan äänisaaliin, nimittäin toiseksi suurimman. Eniten äänestettiin nuorsuomalaisia (619 ääntä), sosialidemokraattien äänisaalis oli lähes yhtä suuri (602), kolmanneksi eniten ääniä sai suomalainen puolue (245). Myöhemmin kunnan valtapuolueeksi noussut maalaisliitto alkoi saada kannatusta pitäjässä vasta 1910-luvun lopulla.

Miehikkälän (Saivikkalan) työväenyhdistys on perustettu vuonna 1906.

Tämä historiallinen rakennus on myynnissä, hintapyyntö 45 000 euroa.

Varoja Miehikkälän Saivikkalan työväenyhdistykselle kerättiin
lukuisilla arpajaisilla, iltamilla ja kansanjuhlilla.
Eteenpäin 25.7.1907.

Miehikkälän enimmäinen työväenyhdistys perustettiin Pitkäkoskelle tammikuussa 1906. Samana vuonna oma yhdistys perustettiin myös Saivikkalaan (Kirkonkylä), seuraavana vuonna Suurmiehikkälään ja vuonna 1908 Muurolaan ja Salomiehikkälään. Kun vuonna 1909 perustettiin yhdistys vielä Hurttalaan, oli kunnan alueella toiminassa kuusi sosialidemokraattien hallussa ollut työväenyhdistystä. Suurin näistä oli Saivikkalan yhdistys, jonka jäsenmäärä lähenteli sataa henkeä. Vuoden 1917 eduskuntavaaleissa sosialidemokraattien äänisaalis oli 577 ääntä eli yli kolmannes anneruista äänistä. Levottomat olot vuonna 1917 heijastuivat marraskuussa 1917 siten, että kuntaan perustettiin työväen järjestyskaarti. Saivikkalan työväentalolla pidettiin lisäksi marraskuussa kansalaiskokous, jonka edustajat kävivät seuraavana päivänä vaatimassa kansakoulun ja kauppaliikkeiden sulkemista, tosin turhaan. Punakaarti perustettiin Miehikkälän Saivikkalassa jo 14.2.1918, mutta ilmeisesti mihinkään käytännön toimenpiteisiin ei ryhdytty. Vasta 10.3.1918 saatiin tuumasta toimeksi, mutta tässä aloitteentekijänä olivat Haminan punaiset. Punakaartiin liittyi tällöin 20 miehikkäläläistä. Vuosien 1917 - 1918 tapahtumat heijastuivat paikallisten työväenyhdistysten toimintaan niin, että Pitkäkosken yhdistyksen jäsenmäärä kaksinkertaistui, ja Saivikkalan sekä Salomiehikkälän jäsenmäärät pysyivät kutakuinkin samana. Sen sijaan Suurmiehikkälän, Muurolan ja Hurttalan yhdistysten toiminta tukahtui kokonaan. 

Sisällissodan jälkeisestä poliittisista voimasuhteista saa kuvan tarkastelemalla vuoden 1919 eduskuntavaalien äänimääriä. Vaaleissa ylivoimaisesti suurimmaksi puolueeksi osoittautui  maalaisliitto, joka onnistui keräämään 1032 ääntä. Sosialidemokraattinen puolue säilyi kakkosena , mutta äänisaalis oli nyt enää 292 ääntä. Kokoomus joutui tyytymään 108 ääneen ja edistyspuoluetta tuki vain 41 miehikkäläläistä. Kunnallisvaaleissa porvarilliset puolueet muodostivat vaaliliiton 1920- ja 1930-luvuilla. Tämä sai valtuustoon yleensä 13 - 14 edustajaa. Sosialidemokraattisella puolueella oli ensin neljä, myöhemmin kolme valtuutettua. Sotavuosien jälkeen sosialidemokraattisen puolueen edustajien määrä nousi vuoden 1950 vaaleissa viiteen, mutta vuonna 1968 valtuutetuja oli enää kaksi. Kommunistien ja SKDL:n kannatus ei koskaan noussut niin suureksi, että se olisisaanut edustajansa läpi valtuustoon.

Niin hiljainen on kylätie... osa 4. Polkupyöräretki 17.5.2017 välillä Ylämaa - Ylijärvi - Jokimies - Sammalinen - Väkevä - Nurmela - Muurikkala - Tohmonmäki- Joutsenkoski - Hujakkala - Ylämaa

III/JR 24:n kesän 1941 taisteluissa kaatuneiden muistomerkki Tohmonmäen tien varressa

Tämänkertaisen pyöräilyretkeni kohteena olivat Ylämaan eteläisimmät kylät sekä Miehikkälän Muurikkala. Ensimmäisenä kohteena oli Ylijärven entisen koulun rakennukset, jotka halusin kuvata. Ylijärvelle perustettiin kansakoulu jo vuonna 1889. Se oli yhdessä Säämälän kansakoulun kanssa järjestyksessä toinen Säkkijärven kunnan kansakouluista. Ylämaahan kuului tuolloin Säkkijärven kuntaan.

Säkkijärven Ylijärvelle perustettiin kansakoulu vuonna 1889.
Kuvassa entinen, 1950-luvulla rakennettu koulurakennus, joka oli järjestyksessä toinen.

Väkevälän entinen kansakoulu

Jokimiehen kylän aukeiden jälkeen ja Vaalimaantien ylitettyäni edessä oli pitkähkö korpitaival Sammalisen kautta Väkevän kylälle. Väkevän kylä samoin kuin sen eteläpuolella oleva Nurmelan kylä kuuluivat ennen talvisotaa Säkkijärven kuntaa. Säkkijärven kunnan toiminnan lakattua kyseiset kylät samoin kuin pääosin muut Suomen puolella jääneet kunnan alueet liitettiin Ylämaan kuntaan. Sekä Väkevä että Nurmela olivat yhdessä Salajärven kanssa muodostaneet aikoinaan Salajärven koulupiirin. Sen rakennus oli jäänyt alueluovutuksessa rajan väärälle puolella ja niinpä sodan jälkeen oli edessä uuden koulun rakentaminen. Koulun toiminta päättyi vuonna 1967 ja se on päätynyt nykyisille omistajille monien vaiheiden jälkeen. Halusin kuvata tämänkin alkuperäisestä tehtävästä poistuneen koulurakennuksen. Talon nykyinen isäntä Paavo Pitkänen, maailmanmatkaajaksi itseään kehuva, kutsui sisälle taloonsa kahvikupin äärelle.

Portinnotkon taisteluiden muistomerkki
Nurmelantien varressa

Seuraavaksi suuntasin Portinnotkon taisteluiden muistomerkille Nurmelan ja Kavalan kylien välimaastoon, jossa olivat vielä näkyvissä jatkosodan alkuvaiheen taisteluasemat mäenrinteessä. Seisoessani muistomerkin äärellä luontoäiti juhlisti hetkeä näyttämällä jälleen parhaat puolensa. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, lukemattomien lintujen laului kaikui ympäröivässä metsässä ja käen kukunta viesti kesän todellakin ottaneen niskalenkin talven vallasta. 

Muurikkalan Myllysen puolen sankarivainajien muistomerkki
Tohmonmäentien varressa

Muurikkalan Myllysenpuolen sankarivainajien kotitalot kartalla

Muistomerkin jälkeen seuraavana etappina oli Muurikkalan kylän eteläpuolella Tohmonmäen maasto. Tälläkin alueella käytiin kiivaita taisteluja jatkosodan alkuvaiheessa. Tohmonmäentien varressa seisoo noin vuosi sitten pystytetty muistomerkki Muurikkalan kylän Myllysen puolen sankarivainajille. Muutaman sadan metrin etäisyydellä toisistaan olleista taloista kaatui yhteensä seitsemän miestä. Muistomerkin kohdalla, mutta tien toisella puolella olevasta Myllysen talosta kaatuneita oli kolme. Lisäksi useat tämän pienen taloryhmän miehistä haavoittuivat sodassa vaikeasti. Juttukaverikseni tien penkalle istuutunut paikallinen asukas totesikin minulle ykskantaan: Tällä mäellä ei ole ryssistä tykätty.  Samainen henkilö kertoi kylällä kuvatun Esa Anttalan (Urpo Lempiäinen) kirjoittaman kirjan Hopeaa rajan takaa elokuvaversiota vuonna 1963. Elokuvan ohjauksesta vastasi Mikko Niskanen. Aikaisempi blogikirjoitukseni Myrän mutkasta sivuaa myös tätä elokuvaa ja sen taustoja

Kuvassa näkyvä keltainen rakennus on entinen Lavosen kauppa, joka paukallisen asukkaan mukaan esiintyy elokuvassa Hopeaa rajan takaa

Lähempänä rajaa, entisen rajavartiorakennuksen kohdalla, mutta sen vastakkaisella puolella, on metsiköisellä mäellä III/JR 24:n muistomerkki. Tästä ruotsinkielisestä joukko-osastosta menehtyi kiivaissa taisteluissa 20 sotilasta. Heidän nimensä on lyöty muistomerkkinä olevaan kivipaasiin. Jälleen sain keskustelukaverikseni paikallisen asukkaan, joka kertoi vielä 10 - 20 vuotta sitten muistomerkillä vierailleen usein ruotsinkielisiä veteraani- ym. ryhmiä, mutta viime vuosina vierailijoiden joukko on harventunut.

Lähikuva III/JR 24:n muistomerkistä

JR24:n muistomerkin jälkeen edessä oli paluumatka Ylämaalle. Pysähdyin toviksi ihastelemaan Urpalanjoen Joutsenkosken kuohuja ja myllyrakennuksia. Lisäksi kävin kuvaamassa entistä Hujakkalan koulua. Se oli pitkään koulutoiminnan lakattua pitopalveluyrtyksen tilana. Nyt tämä kaunis rakennus on myynnissä omistajien siirryttyä eläkkeelle.

Joutsenkosken kuohuja

Joutsenkosken mylly

Hujakkalan entinen koulu

Portinnotkon taistelut Väkevänjärven eteläpuolella heinä-elokuussa 1941

Portinnotkon taisteluiden muistomerkki Nurmelantien varressa

Ylämaalle (jälleen kerran) ja Miehikkälään 17.5.2017 tekemälläni pyöräretkellä matkareittini varrelle jäi useita muistomerkkejä. Yksi niistä oli Portinnotkon taisteluiden muistomerkki Miehikkälän ja entisen Ylämaan kunnan rajalla Kavalan ja Nurmelan kylien välillä. Muistomerkki on mäenrinteessä Nurmelantien varressa juuri ja juuri Lappeenrannan kunnan puolella ja se löytyy tästä karttalinkistä.

Nurmelantiellä on muistomerkin opasviitta. Suomalaisten asemat
kulkivat suunnnilleen opasviitan kohdalla. Puna-armeija oli
asemissa vastapäiselläe rinteellä.

Suomalaisten juoksuhaudat ja poterot näkyvät maastossa vielä hyvin

Jatkosodan alkuvaiheessa Kannaksella käytiin asemasotaa aina elokuun lopulle saakka, kunnes suomalaisten joukkojen nopea eteneminen Kannaksen pohjoisosissa pakotti puna-armeijan joukot vetäytymään. Muuten neuvostojoukot olisivat jääneet suomalaisten saartamiksi. Asemasotavaiheessa Ylämaan Nurmelan ja Väkevälän kuten myös Miehikkälän Muurikkalan kylien kohdalla neuvostojoukot etenivät useita kilometrejä Suomen puolelle. Väkevänjärven itäpuolella olevat  Nurmelan ja Väkevälän kylät jäivät puna-armeijan haltuun. Järven eteläpuolella joukot olivat vastakkain Portinnotkossa, jossa suomalaisten asemat sijaitsivat notkon länsipuolella olevassa rinteessä. Suomalaisten tekemät juoksuhaudat ja poterot ovat vielä selvasti havaittavissa maastossa. Punarmeijan joukkojen asemat olivat vastapäisessä rinteessä.

Rintamavastuu tällä osalla oli Jalkaväkirykmentti 24:n kolmannella pataljoonalla, joka oli ruotsinkielinen joukko-osasto. Neuvostojoukot vetäytyvät asemistaan 21.8.-22.8-1941. Vetäytyessään ne polttivat lähes kaikki miehittämiensä kylien rakennukset. Portinnotkon taisteluiden muistomerkki pystytettiin suomalaisjoukkojen entisten asemien viereen Nurmelantien varteen syyskuun 10. päivä 1996. Muistomerkkiin on kiinnitettynä sotilaskypärä. Se on jo kerran varastettu, mutta eihän Suomesta kypärät lopu, joten muistomerkkiin hankittiin välittömästi uusi.

Muistomerkin vieressä olevan infotaulun tekstiä