Kouluruokailun historiaa Lappeenrannan kouluissa IV

Kouluruokailusta on kirjoitettu lukematon määrä
mielipidekirjoituksia sanomalehdissä. Lappeenrannassa
koulusoppa kirvoitti kynäniekkoja aktivoitumaan 1980-luvulla

Kirjoitussarjani kouluruokailun historiasta Lappeenrannassa päättyy tähän neljänteen blogimerkintääni.  Ollos hyvä:

Keittoruuista laatikkoruokiin

Kun kouluruuan ensimmäiset vuosikymmenet olivat puurojen, vellien ja keittojen aikakautta, oli 1960-luku liharuokien esiinmarssin vuosikymmen. Varsinkin sianlihaa käytettiin ruuan valmistukseen paljon. Ruokalistalla oli perinteisen sianlihakastikkeen ja perunoiden lisäksi sianlihaa mm. seuraavissa ruuissa, kasvispata, kasvismuhennos, lanttusianlihapata, silakkalaatikko, maksalohko ja munuaispata. Lappeenrannan, Lauritsalan ja Lappeen liittyessä yhdeksi kunnaksi vuoden 1967 alussa, merkitsi se myös syyslukukaudesta 1967 alkaen koulujen ruokalistojen yhtenäistymistä. Välipalojen tarjoaminen oppilaille aloitettiin syksyllä 1971. Kimmokkeena oli Kouluhallituksen ohjeet, joissa toivottiin välipalan antamista oppilaille, joille koulupäivä muodostui pitkäksi kyyditysten takia. Välipala tarjottiin kokeiluluonteisesti jokaisena koulupäivänä Lappeen kansalaiskoulussa ja Vainikkalan kansakoulussa maanantaisin. Vuonna 1971 oli Lappeenrannan 31:stä koulusta 28:ssa oma koulukeittola. Päivittäinen ateria tarjottiin 5700 oppilaalle. Ruoka-annoksen rahallinen arvo oli 67 penniä. Ruokalistan suunnittelija, pääemäntä Mirjam Anttonen pyrki laajentamaan oppilaiden ruokailutottumuksia tarjoamalla ajoittain eksoottisempiakin ruokia.  Vuosikymmenen alussa oppilaiden suosikki oli jauheliha-makaroonilaatikko. Hyvin menestyivät myös tänä päivän oudoilta kuulostavat veriohukaiset, maksalaatikko sekä munuaiset. Aterioissa oli keskimäärin 700 – 800 kilokaloria. Ruoka-annokset suunniteltiin sellaisiksi, että ne sisälsivät riittävän määrän rautaa, vitamiineja, valkuaista ja kalsiumia. Minkäänlaista kielteistä palautetta oppilaiden vanhemmilta ei pääemäntä ollut ruuista saanut. 1970-luvulla alkoivat kouluruokaloissa yleistyä teollisesti valmistetut valmisruuat, jotka vain lämmitettiin koulussa. Kevytmaidon käyttöön kouluruokaloissa siirryttiin syksyllä 1972.  Terveyssyiden lisäksi perusteena oli viisi penniä halvempi litrahinta.

Erityisruokavaliot yleistyvät kouluissa

Seuraavalla vuosikymmenellä yleistyivät eritysruokavaliot ja liha-makaroonilaatikot vaihtuvat lasagneen ja spagettiin. Peruskoulumenoista kouluruokailun osuus oli noin 12%. Kouluateria valmistettiin erittäin edullisesti, sillä sen hinnaksi tuli vuonna 1988 keskimäärin vain 4,40 markkaa. 1980-luvulla keskusteltiin ajoittain varsin kielteiseen sävyyn kouluruuan tasosta. Lehtikirjoittelun kimmokkeena oli lähinnä yhden henkilön voimakas hyökkäys. Pääosin lehtien kirjoittelu pysyi kuitenkin kouluruokailulle myönteisenä. 1980-luvun lopulla vietettiin eräänlaista kouluruokailun kulta-aikaa.  1990-luvun alussa alkanut lama alkoi pian myös koulukeittiöiden tarjonnassa. Muutos näkyi ennen kaikkea ruuan lisukkeiden tarjonnan supistumisena. Kouluruokaloiden asiakaskunnan eli oppilaiden ruokamieltymyksiä otettiin aikaisempaa enemmän huomioon ruokalistoja laadittaessa. Oman haasteensa muodosti erikoisruokavaliota noudattavien kasvava osuus. Terveyden lisäksi ruokavalion noudattamisen syynä oli yhä useammin elämänkatsomuksellinen tai uskonnollinen peruste. Vuosikymmenellä valtio purki kouluruokailun säätelyä ja kunnat saivat itse päättää mitä, milloin ja missä oppilaille tarjotaan. 

Lappeenrannan koulujen ruokalista syyslukukauden
ensimmäisellä viikolla 2001

Kouluruokailusta "pinnaus" muotia

Vuosituhannen vaihteessa varsinkin peruskoulun yläluokkien oppilaiden keskuudessa kasvoi kouluruokailun väliin jättävien oppilaiden määrä. Se oli tutkimuksen mukaan yli kaksinkertaistunut kolmessa vuodessa Lappeenrannassa. Yläluokkien oppilaista lähes kolmannes ei ruokaillut koulussa, vaan korvasi sen pikaruoalla, leivonnaisilla ja makeisilla. Lisäksi jopa kolmannes oppilaista lähti kouluun ilman aamupalaa. Huolestuttava oli myös tutkimuksen tulos, jonka mukaan vain alle puolet koululaisista söi ateriakokonaisuuden sellaisena kuin se oli suunniteltu. Tyytyväisimmät ruokailijat löytyvät pikkukouluista. Vuodesta 2004 alkaen on kouluruokailu ollut osa perusopetuksen opetussuunnitelmaa ja koulun oppilashuoltoa. Kouluruokailun järjestämisessä tulee huomioida terveys-, ravitsemus ja tapakasvatuksen tavoitteet. Ruokailuhetkillä on myös tärkeä virkistystehtävä ja viihtyisällä ruokailuhetkellä lisätään hyvinvointia kouluyhteisössä.

Kouluruoka on laadukasta, mutta silti halpaa

Varsinkin 2000-luvun toisen vuosikymmenen alkaessa on myös suomalaisessa keskustelussa aika ajoin asetettu kyseenalaiseksi maksuttoman kouluruokailun järjestäminen yhteiskunnan varoilla. Nämä mielipiteet ovat kuitenkin jääneet selvästi vähemmistöön. Toisaalta ilmaista kouluruokaa on pidetty itsestään selvyytenä ja niinpä on jokainen siihen suunnattujen varojen supistus saanut tiedotusvälineet ja oppilaiden vanhemmat aktiivisiksi. Kouluruoka näyttää olevan asia, joka kiinnostaa myös tiedotusvälineitä. Kun tein 6.1.2016 haun Yle:n sivuilla sanalla ”kouluruokailu”, sain jopa 831 linkkiä asiaa käsitteleviin uutisartikkeleihin. Lappeenrannassa kouluruokailuun syntyneitä ennakkoluuloja haluttiin hälventää mm. kutsumalla keväällä 2013 vanhemmat ruokailemaan oppilaiden kanssa koululle. Kouluhallituksen ohjeitten mukaan hyvään kouluateriaan kuuluvat aina lämmin ruoka, salaatti, raaste tai tuorepala, leipä, levite ja juoma. Tällainen myös tarjotaan lappeenrantalaisissa kouluissa jokainen koulupäivä. Lappeenrannan kouluissa on esillä kaksi ateriavaihtoehtoa. Kolmesti viikossa tuo vaihtoehto on ollut jo useamman vuoden ajan kasvisruokaa. Lappeenrantalaisten koulujen ruokahuollosta on 1.4.2010 alkaen vastannut Saimaan Tukipalvelut Oy. Ruoka valmistetaan erittäin edullisesti pääosin suurissa keskuskeittiöissä. Se tapahtuu Lappeenrannassa huomattavasti halvemmalla kuin esimerkiksi Helsingissä. Vuonna 2012 Lappeenrannassa kouluruoka maksoi 2,98 euroa annosta kohti. Raaka-aineiden osuus hinnasta oli noin euron suuruinen. 

Ukrainasta palanneen haastattelu. Etelä-Savo 13.1.1920

Yli puolentoista vuoden ajan on Ukraina tapahtumat hallinneet uutisvirtaa ainakin Euroopassa. Tuo sekä pinta-alaltaan että myös asukasluvultaan suurehko maa ja sen asukkaat eivät ole päässeet historiansa kuluessa helpolla. Ensimmäinen ja toinen maailmansota runtelivat aluetta ja sen väestöä armottomasti. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen maassa käytiin veristä sisällisotaa vuosia. Lopulta tuon sodan voittivat bolsevikit ja maan lyhytaikainen itsenäisyys oli - sillä kertaa - ohi. Neuvostoliiton hajoaminen mahdollisti itsenäistymisen uudelleen. Nyt itsetuntoaan kasvattanut Venäjä on yrittänyt jälleen kaapata läntisen naapurinsa otteeseensa, vielä - onneksi - pääosin onnistumatta. Kaikille teille, joita Ukrainan tapahtumat ja maan historia kiinnostavat, suosittelen Johannes Remyn tämän vuoden alussa ilmestynyttä kirjaa Ukrainan historia.

Lehtiarkistojen aarteistani löytyi - 95 vuoden takaa - Etelä-Savo-lehdessä vuoden 1920 tammikuussa ollut artikkeli, jossa Ukrainasta Odessan, Romanian, Bukovinan, Lvivin ja Varsovan kautta Suomeen palannut henkilö kertoi kokemuksiaan Ukrainan kuohunnan vuosilta 1918 - 1919.  Uutisessa mainitaan myös Lappeenrannan seudun historiaan liittyvä yksityiskohta. Ukrainan valtionpäämiehenä eli hetmanina toimi noin vuoden ajan henkilö, joka oli aikoinaan asunut Lappeenrannassa. Hän oli 20. suomenmaalaisen rakuunarykmentin komentajana täällä vuosina 1910 - 1911. Näin ollen tietääkseni ainoa täällä vakituisesti asunut valtionpäämies ei suinkaan ole suomalainen, venäläinen tai ruotsalainen - vaan ukrainalainen. Kirjoitin koko Etelä-Savon artikkelin puhtaaksi ja lisäsin linkkejäkin. Ollos hyvä:
 -----------------------------------------------------------------------------------------------------------                                                      

Kuten sähkösanomatiedot kertovat, on sotilaallinen asema Ukrainassa paraillaan kääntymässä Ukrainan kansallishallituksen eduksi. Samaan aikaan kuin tämä tieto saapui, tapasimme erään Ukrainasta viime perjantaina kotiutuneen henkilön ja pyysimme häntä kertomaan meille, miltä hänestä Ukrainan olot näyttivät.

Kertojan kotimatka

Kertojamme tiedot eivät saattaneet olla ihan tuoreita, sillä hän oli Odessasta lähtenyt jo 17. päivä marraskuuta eräällä italialaisella laivalla Romaniaan, josta sitten Bukovinan, Galitsian, Lembergin (Lviv) sekä Varsovan kautta Saksaan.
Puolan rajalla oli hänellä rahaa 5000 markkaa. Puolalaiset vaativat, että rahat olisi vaihdettava Puolan rahaan. Täten olisi kertojamme menettänyt puolet omaisuudestaan. Rahat ehtivätkin jo olla neljä päivää puolalaisten hallussa, mutta siellä silloin olleen suomalaisen kauppakomissioonin välityksellä onnistui hänen saada rahat takaisin.

Ukrainan hetmani Pavlo Skoropadski
kuvassa vuonna 1918

Entinen lappeenrantalainen eversti Ukrainan päämiehenä

Kertojamme tullessa Kijeviin oli siellä hetmanina Lappeenrannassa sijainneen 20:nen Rakuunarykmentin päällikkö, eversti Paul Skoropatskij. (Pavlo Skoropadsky. Hänestä löytyy mielenkiintoinen artikkeli myös täältä) Hän on vanhaa ukrainalaista aatelissukua ja on hänen esi-isäinsäkin joukossa ollut hetmaneja. Skoropatskijn hallitusaika kesti lähes vuoden. Hänen aikanaan vallitsivat jotakuinkin säännölliset olot, ja olivat mm. elintarvikekortit käytännössä. Mutta sitte astui näyttämölle pääministeri Petljura (Symon Petliura) , joka lupasi maata maattomille, jos kansa tulee hänen puolelleen. Ukrainan maalaisväestö yleensä ei käsitä valtiollisia kysymyksiä, ja niin onnistui Petljuran, joka muuten kuului sosialisteihin, saada osan kansaa puolelleen.

Syntyi kapina

Petljuran joukot vangitsivat upseereita ja niin oli esim. pedagoogisessa museossa lähes 3000 upseeria ja joukko ylioppilaita vankina. Nämä olivat taistelleet hetmanin puolesta. Kun rakennusta pommitettiin, sai surmansa noin 200 upseeria. Eversti Paul Skoropatskij puettiin saksalaisten toimesta saksalaiseen upseerinpukuun ja olleen olevinaan sairaana, kuletettiin hänet Saksaan, josta matkusti Konstantinopoliin, jossa hän nyt on. Petljuran hallituskausi ei kuitenkaan kestänyt kuukauttakaan, mutta sillä aikaa ehti hän kuitenkin valtion nimissä hankkia itselleen tsaarin ruplia kosolta, ja kun muut ruplat eivät juuri ulkomaille kelvanneet, saattoi hän nostaa itselleen arvokkaan omaisuuden ennen pakoaan.

Ukrainalaisten asuttaman alueen kartta vuodelta 1920

Saapuivat sitte bolshevikit,

jotka alkoivat murhata hetmani Skoropatskijn ja Petljuran joukkoja sekä siviiliväestöä. Pahimpina murhamiehinä kulkivat kiinalaiset, lättiläiset ja juutalaiset, joita kuului bolshevikkien joukkoihin. Tämä tapahtui syyskuussa. Yleensä oli Lenin, Trotski ja muut neuvostohallituksen juutalaiset antaneetkin ymmärtää, että he pitävät Euroopan työväestöä siksi kehittyneenä, että näihin ei voi täydellisesti luottaa, mutta kun he pääsevät kiinalaisten ja aasialaisten yhteyteen, niin uhraavat he eurooppalaisen työväestönkin aasialaisen rodun päästessä valtaan.
Maaseutulaiset tervehtivät aluksi ilolla bolshevikkeja, mutta kun ryövärijoukot alkoivat liikkua ja heiltä uhattiin maatkin ottaa pois, käänsivät he aseensa bolshevikkeja vastaan.
Tämän jälkeen astuivat näyttämölle Denikinin joukot

ja kansa raivo juutalaisia vastaan oli silloin niin hirmuinen, että monia kymmeniä tuhansia juutalaisia tuhottiin.

Maalaiset ja kaupunkilaiset

Sato on ollut mitä mainioin, mutta sittenkin on leivästä puute. Maalaiset eivät mielellään tahdo antaa viljaa kaupunkilaisille, vaan syyttävät näitä laiskuudesta syypäinä sekasortoon.
Saksalaiset olivat aikoinaan vieneet maaseudulta paljon ruokatavaroita, lintuja jne. ja ainoastaan nimeksi antaneet vastineeksi maanviljelyskoneita. Se synnytti maaseutulaisissa pahaa verta. Maalaiskylät ovat muuten varustautuneet hyökkäysten varalta. Niissä on kaikissa tykkejä, konekiväärejä, kuularuiskuja jne.

Ukrainan korkeakoulut

ovat tulvillaan opiskelevia. Venäjän yliopistoista on tänne siirtynyt ylioppilaita ja kauppakorkeakoululaisia, jotka levottomista oloista huolimatta yrittävät harjoittaa opinnoitaan. Sivistyksen ja tietojen avulla sittenkin on maailmaa uudelleen rakennettava. Niin arvellaan Ukrainassa.

Suomalainen ratsuväki 1500-luvulta nykypäivään - elokuvan ensi-ilta Lappeenrannassa 5.5.1963

Koko etusivun kattanut mainos Etelä-Saimaassa 1.5.1963

Keväällä 1963 sai Lappeenrannassa elokuvateatteri Jukolassa kantaesityksensä elokuva ”Suomalainen ratsuväki 1500-luvulta nykypäiviin”. Elokuvan tuottaja oli viipurilaistaustainen Veikko Laihanen (1924 - 2004).. Hänen omistamansa ”Filmituotanto Veikko Laihanen Oy” oli valmistanut elokuvan pääesikunnan koulutusosaston toimeksiannosta. Filmin henkisenä isänä oli ”Hakkapeliitat elokuva-toimikunta ry”. Sen olivat muodostaneet kenraalimajuri Gustaf Ehrnrooth, eversti Yrjö Keinonen ja everstiluutnantti Jaakko Savilahti.

Elokuvan käsikirjoituksen ja leikkauksen tekivät maisteri Kari Uusitalo ja kapteeni Heikki Pohjanpää. Kuvaajina 68 minuuttia kestävässä elokuvassa olivat Erkki Eronen, Mauri Laaksonen ja Reijo Hassinen. Elokuvan musiikin oli sovittanut ylikapellimestari Martti Parantainen. Kertoja oli Carl-Erik Creutz. Elokuvaa mainostettiin Etelä-Saimaassa koko etusivun täyttäneellä ilmoituksella 1.5.1963. Lisäksi elokuvaa esiteltiin kyseisessä lehden sisäsivuilla. Ensi-illan jälkeisenä päivänä 6.5. oli Etelä-Saimaassa vielä uutisartikkeli aiheesta.

Alkuaan suunnitelmana oli tallettaa suomalaisen ratsuväen vaiheet elokuvaksi näyttelijöiden avulla, mutta sellaisen toteuttaminen olisi ollut sekä aikaa vievää että kallista. Lisäksi näyttelijöillä ei olisi ollut sellaista koulutusta, jota elokuvassa olisi tarvittu. Niinpä parhaaksi katsottiin dokumenttielokuvan tekeminen. Elokuvan tekemiseen kului runsas vuosi.

Uutinen elokuvan ensi-illasta  ja filmin esittelyä. Etelä-Saimaa 1.5.1963

Etelä-Saimaan 6.5.1963 kirjoittama arvio toteaa:
Historia sinänsä on värikäs ja mielenkiintoinen ja kerronta asiallisesti keskistetty, mutta kuvauksellisesti varhaisimmat dokumentit ovat elokuvan materiaaliksi ”kuivia”.  Sen sijaa antoisa ja mielenkiintoinen osuus [on] sillä alkuperäismateriaalilla, jota on saatu puolustusvoimain elokuva-arkistosta 1920- 1930- ja 1940-luvuilta. Mukavalta tuntuu esim. nähdä ratsuväen koulutusta vikellysharjoituksineen, jotka lappeenrantalaisille ovat perin tuttuja menneiltä vuosilta. Ratsuväen toiminta talviolosuhteissa Itä-Karjalan upottavissa hangissa oli myöskin näkemisen arvoinen katkelma ja URR:n jalkauttaminen elokuvassa nähtynä liikutti vielä kerran lappeenrantalaisten mieltä.

Uusia kuvauksia elokuvaa varten suoritettiin Lappeenrannassa, Lahdessa, Loviisassa, Hollolassa, Tammelassa ja Porvoossa. Lisäksi kuvauksia suoritettiin sotamuseoissa ja arkistoissa Helsingissä ja Tukholmassa.

Ensi-illassa näytettiin lisäksi syksyllä 1961 valmistunut Veikko Laihanen Oy:n lyhytvärielokuva ”Lappeenranta – Suomen kesäkaupunki”. Tämä filmi oli myös Kari Uusitalon käsikirjoittama ja ohjaama. Kuvauksen oli tehnyt Reijo Hassinen. Veikko Laihanen OY:n tuotannosta nähtiin lisäksi värilyhytfilmi ”Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsaan paljastustilaisuus” ja ensi-iltansa sai lisäksi saman tuottajan värillinen lyhytelokuva ”Lappeenranta – Saimaan kulttuurin ja elinkeinoelämän keskus”.

Hurraa, olemme älykkäitä / Yippee, we are smart!

Iltasanomat uutisoi tänään, miten me suomalaiset olemme muita eurooppalaisia älykkäämpiä. Tämä ei tieteenkään ole mikään uutinen meille. Olemmehan sen huomanneet joutuessamme kosketuksiin meitä tyhmempien kansojen kanssa :)

Tässä uutisessa on tosin yksi negatiivinen vivahde. Emme osaa aina hyödyntää tuota piirrettämme kilpaillessamme kovan maailman turuilla.

Iltasanomien artikkeli on tosin vanhan lämmittelyä, sillä lehti kertoi suomalaisten muita korkemmasta älykkyydestä jo kesäkuussa.
Lehtiartikkelin mukaan tutkijat arvioivat suomalaisten korkean älykkyysosamäärän johtuvan historian vaikutuksista. Jääkausi kohotti suomalaisten älykkyysosamäärää, koska älykkäät ihmiset ”selviytyivät muita todennäköisemmin ja pääsivät jatkamaan sukuaan”.

Toinen suomalaisten älykkyyttä kohentanut hetki oli tutkijoiden mukaan pahat katovuodet ja niitä seurannut suuri nälänhätä 1600-luvun lopussa, jolloin väestöstä kuoli noin kolmannes. Artikkelissa arvioidaan, että ”varakkaat ihmiset ovat todennäköisesti muita älykkäämpiä” ja että nälkäkatastrofi koetteli etenkin vähäosaisia. Samankaltainen vaikutus oli tutkijoiden mukaan myös Suurella Pohjan sodalla (1700–1721), jossa suuri määrä köyhistä oloista olleita nuoria suomalaismiehiä sai surmansa. Myös se, että teollistuminen saapui Suomeen Euroopan mittapuussa myöhäisessä vaiheessa, kohotti tutkijoiden mukaan Suomen väestön älyä. Artikkelin mukaan teollistumisen mukana tulleet kansanterveyden edistysaskeleet vähensivät varakkuuden merkitystä selviytymiselle, mikä laski keskimääräistä älykkyyttä.

Artikkelin mukaan merkki suomalaisten muita eurooppalaisia korkeammasta älykkyysosamäärästä on Suomen koululaisten menestys Pisa-tutkimuksissa.

Tutkimus, nimeltään Solving the puzzle of why Finns have the highest IQ, but one of the lowest number of Nobel prizes in Europe löytyy Intelligence-lehden sivuilta. Sen ovat tehneet Oulun yliopiston tutkijat Edward Dutton, Jan te Nijenhuis, ja Eka Roivainen. Tässä sen yhteenvetoa:

Highlights

• Finland does very well in PISA, but has very few Nobel Prize winners.
• Finns have the highest IQ in Europe but the smallest SD.
• Finns have high Conscientiousness and Agreeableness.
• This explains why they do well in education, but not in measures of significant creative achievement.
  
  -----------

 Abstract

Finland has been noted to perform consistently very well in the international PISA assessments for many years, but it also has a relatively low per capita number of Nobel Prize winners. We draw upon a large body of proxy data and direct evidence, including the first ever use of RTs to calculate the Finnish IQ and the first ever use of the WAIS IV and PISA scores in the same capacity. Based on these data, we hypothesize that Finns perform so consistently well in PISA because they have a higher IQ overall than other European countries and exhibit a specialized slow life history strategy characterized by high Agreeableness and Conscientiousness, and low Psychoticism and Extraversion. Most of these traits predict educational success but all would suppress genius and creativity amongst this population. We connect the present distribution of phenotypic traits amongst the Finnish population with evolutionary change starting in the Pleistocene, accelerating in the Holocene, and continuing into the present day. We argue that this profile explains why Finns are relatively poorly represented in terms of science Nobel laureates.