Siirtolainen, viina ja Minnesotan talvi

Woolandin hautausmaalla New York Millsissa Minnesotassa lepää satoja suomalaissirtolaisia

Tällä kirjoituksellani palaan jonkin aikaa syrjässä olleeseen aihepiiriini, eli amerikansuomalaisuuteen. Tässä on lehdestä poimittu surullinen ihmiskohtalo vuodelta 1882. Tapahtumapaikka on New York Millsin suomalaissiirtokunta Minnesotassa. Tarina ilmestyi Amerikan Suomalaisessa Lehdessä 28.4.1882 ja sen kirjoitti paikallisen apostolisluterilaisen seurakunnan pappi Juho Mursu. Tässä tapauksessa siirtolaisen kohtaloksi koituivat kuningas alkoholi ja piittaamattomuus sääolosuhteista. Minnesotan talvi voi olla vähintään yhtä kova kuin talvi entisessä kotimaassa, mutta avoimella preerialla lumimyrskyissä tuuli lisää pakkasen purevuutta ja näkyväisyys voi olla lähes nollassa. Kymmenkunta vuotta sitten eräs etelädakotalainen rouva muisteli, miten päärakennuksesta  oli pihan poikki aikoinaan viritetty vaijeri, josta kiinni pitäen hän löysi pahimmissa lumimyrskyissä tien navetalle lypsylle.
                          

Ikävä tapaus sattui täällä maaliskuun 20 päivänä. Eräs suomalainen Peter Johanson eli Bohjanen lähti käymään Perhamissa, tuodakseen sieltä perheellensä elatusta, johon on hänen talostaan noin 10 englantilaista peninkulmaa. Vaimonsa ja naapurinsa kielsivät häntä lähtemästä nousevan ilman tähden. Mutta hänelle ei ollut apua, sillä eilen oli hän saanut pari dollaria rahaa, jotka olivat taskussa kuumemmat kuin tulen kipinät. Hän meni, vaikka ilma oli kova, ja kohtasi kaupungissa vanhan petollisen tuttavansa (viinapullo), jonka kanssa lähti taipaleelle. Mutta 3 peninkulmaa kaupungista kotiin päin uuvutti tämä petollinen toveri Pekan aavalla aavikolla uneen, jossa maailmasta tietämättömänä idän eukko peitteli häntä valkealla vaipallaan ja puhurin poika kopristeli häntä kovilla kourillaan. Tästä toinnuttuansa huomaa mies toverinsa karanneen ja konttasi, oman puheensa mukaan, peninkulman päässä olevaan taloon, toinen puhe kertoo ihmisten hänet löytäneen. Kumminkin tuotiin hänet pari päivää sen jälkeen kotiin, jolloin oli niin huono että kepinnojassa nousi ylös. Tämän kuun 1. ja 2. pävää vasten hourasi jo kumpaisenkin yön. Häntä kävi countin esimies katsomassa ja sanoi lähettävänsä huomenna lääkäriin. Sairas meni aivan houruksi, mutta tämän kuun 9. päivä tuli lääkäri, joka teki sairaasta terveen. Sen nimi oli Tuonen Tuomas. Vainaja jätti jälkeensä vaimon ja 4 lasta, joista nuorin on vain 4 viikon vanha. Tässäkin on tärkeä esimerkki iloisille viinan juojille luopua pois pullon ystävyydestä, ennen kuin näin onnettomasti käypi.

J[uho] M[urs]u

"Hyväntahtoisen neuvostojohtajan valoisa muisto säilyy syvällä sydämissämme". Stalinin kuolema ja suomalaisten ylistävät muistosanat

Josef Vissarionovitsh Stalin (1878 - 1953)

Tämänpäiväisen blogimerkinnän kimmokkeena oli keskustelu lintuharrastajan kanssa Juomasillan torpan luona Lappeenrannan Mäntylässä. Kyseinen henkilö kertoi nuorena poikana olleensa samoissa työtehtävissä Partekilla miehen kanssa, joka väitti tavanneensa piippua poltelleen nuoren vallakumousaktivisti Stalinin. Tämä oli kysellyt tietä Lappeenrannan silloisen kaupunkiasutuksen länsireunalla rautatieasemalle.  Vuosia myöhemmin miehelle oli selvinnyt, kenen kanssa hän kävi keskustelua ja kelle neuvoi tietä.

Tämän häikäilemättömän diktaattorin ja valtionpäämiehen elämä päättyi 5.3.1953. Vaikka Stalinin päämääränä oli  maamme itsenäisyyden tuho, jonka seurauksena kävimme kaksi sotaa Stalinin johtamaa Neuvostoliittoa vastaan, eivät hänen kuolemansa jälkeen ilmestyneet suomalaiset sanomalehdet löytäneet hänestä moitteen sijaa. Poliiittinen johtomme jopa innostui lausumaan ylistäviä sanoja tästä Suomen "ystävästä". Maassamme järjestettiin suruliputus Stalin hautajaispäiväksi ja messuhallissa pidettiin muistojuhla, jota kunnioitti läsnäolollaan tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi.

Tässä keräämääni koostetta maamme poliittisen johdon ylistys- ja muistopuheista:

Eduskunnan puhemies K.A.Fagerholm esitti eduskunnan istunnossa generalissimus Stalinin kuoleman johdosta seuraavat muistosanat, joita kansanedustajat kuuntelivat seisaaltaan:

Viime yönä levisi yli koko maailman tietoon, että generalissimus Stalinin kuolinkamppailu oli päättynyt Moskovassa eilisiltana. Josef Stalinissa sammui erään historian suurmiehen elämä.  Uuden yhteiskuntajärjestelmän määrätietoinen luoja, eräs aikamme suurimmista valtiomiehistä, mahtavan suurvallan kiistaton johtaja halki vuosikymmenien on päättänyt työnsä. Ymmärrämme Neuvostoliiton kansojen surun ja kaipauksen syvyyden. Myös Suomen kansa tietää menettäneensä ystävän. Monissa yhteyksissä on saatu todeta, että generalissimus Stalin tunsi ystävyyttä ja kunnioitusta Suomea ja sen kansaa kohtaan. Siksi on itäisessä naapurimaassamme suuren johtajansa manalle menon johdosta kohdannut suuri suru ja menetys kohdannut myös meitä. Suomen eduskunta kunnioittaa poismenneen valtiomiehen muistoa hetken hiljaisuudella.

Tasavallan presidentti Juho Kusti Paasikivi lähetti Neuvostoliiton korkeimman neuvoston puhemiehistön puheenjohtajalle Nikolai M. Shverkinille seuraavan surunvalittelusähkeen:

Vastaanottakaa, Herra Puheenjohtaja, Suomen kansan ja minun henkilökohtaiset syvät valitteluni SNTL:n ministerineuvoston puheenjohtajan, generalissimus Josef Vissarionovitsh Stalinin kuoleman johdosta. Suomen kansa kätkee sydämeensä valoisan muiston mahtavan neuvostovaltion suuresta johtajasta ja rakentajasta, joka vilpittömästi pyrki luottamuksen ja ystävyyden lujittamiseen maittemme kesken.

Ilmoitus valtakunnallisesti suruliputuksesta
ja muistojuhlasta. Etelä-Saimaa 8.3.1953

Pääministeri Urho Kaleva Kekkonen lähetti kaksikin surunvalittelua. Ensimmäisen hän lähetti Neuvostoliiton ministerineuvostolle Suomen hallituksen osanottona:

Suomen hallitus esittää Neuvostoliiton hallitukselle ja kansoille syvän osanottonsa SNTL:n ministerineuvoston puheenjohtajan, generalissimus Josef Vissarionovitsh Stalinin kuoleman johdosta. Suurta hyväntahtoisuutta Suomea kohtaan osoittaneen neuvostojohtajan valoisa muisto säilyy syvällä sydämissämme innoittaen meitä jatkuviin ponnistuksiin perinteiden luomiseksi maittemme keskeiselle ystävyydelle ja näiden perinteiden lujittamiseksi.

Toisen Kekkonen lähetti ulkoministerin ominaisuudessa  Neuvostoliiton ulkoministerille A. J. Vyshinskille:

Vastaanottakaa, Herra Ministeri, syvä valitteluni, SNTL:n ministerineuvoston puheenjohtajan, generalissimus Josef Vissarionovitsh Stalinin kuoleman johdosta. Suomen kansa syvästi kunnioittaa maittemme keskeisen ystävyyden vilpittömän edistäjän valoisaa muistoa.

Ps. Paitsi, että kansakuntamme oli - valtiojohtomme julkilausumista päätellen - syvän murheen murtama, sama murhe täytti kotomaamme kadut ja kujat. Näin voinee päätellä siitä, että messuhallissa pidetun valtakunnallisen muistojuhlan lisäksi kautta maan järjestettiin Suomen "lämpimän ystävän" muistojuhlia. Alla ilmoitus "hyväntahtoisen leppoisan piippumiehen" muistojuhlasta Lappeenrannassa:

Etelä-Saimaa 8.3.1953