Sukuhistoriaa 3, osa 5: Maria Surakan tarina

Olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani seurannut sukulaiseni Anna Surakan elämänvaiheita, polkua, joka johti Liperin Taipaleen kylältä lopulta Yhdysvaltain Länsirannikolle Columbia-joen suulle. Annan nuorempi sisar Maria seurasi isosiskoaan ensin Kanadaan ja sitten Yhdysvaltoihin. Maria oli syntynyt 2.11.1887 Taipaleen kylässä (tila n:o 28) Liperissä Ivan Vasilinpoika Surakan ja Maria Feodorintytär Ratilaisen perheeseen. Hän muutti 8.2.1911 Joensuuhun, kuten siskonsa Anna oli tehnyt suunnilleen kuukausi aikaisemmin.[1]  Maria anoi syksyllä 1912 passia Amerikkaan muuttoa varten. Viideksi vuodeksi myönnetty passi on päivätty 9.10.1912. Ilmeisesti isosiskolta Annalta oli kiirinyt viestiä paremmista elinolosuhteista. Olihan Anna muuttanut Atlantin taakse edellisenä syksynä. Maria saapui oman ilmoituksessa mukaan Amerikan mantereelle joulukuussa 1912 astuen maihin St Johnsin satamassa Kanadassa.

Maria asettui ensiksi asumaan Toronton kaupunkiin, jossa Anna-sisar siis jo eleli. Yhdysvaltojen puolelle Maria siirtyi 7.3.1916 Port Huronissa. Matkansa päämääräksi hän ilmoitti sisarensa Annan asunnon (Box 21, Demmon, Mich). Maahantuloselvityksen mukaan hän oli asunut viimeksi Torontossa, Ontariossa ja rahaa oli Marialla mukanaan 100 dollaria.

 Maria Surakka avioitui Michael Zapolnekin kanssa 15.5.1917 Calumetissa Michiganissa. Vihkimisen suoritti suomalaisen apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arthur Leopold Heideman. Michael Zapolnek oli syntynyt lokakuussa 1886 Bialystokissa, Podlaskien piirikunnassa Puolassa. Sukunimi esiintyy myös muodossa Zapolnik ja näyttää olevan edelleen yleinen sukunimi Bialystokin seudulla Puolassa. Perheen kotikieli oli Puolasssa ollut kuitenkin venäjä. Michael oli saapunut Yhdysvaltoihin vuoden 1907 tienoilla. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta. He olivat ikäjärjestyksessä:

- (Mary Sophia Zapolnik (Burke) 2.4.1918 Calumet – 10.7. 2001 Roswell, Georgia. Asunut aikaisemmin myös seuraavilla paikkakunnilla: Madison Heights, MI (Detroit), Royal Oak, MI (Detroit) and Troy, MI (Detroit).

- Arthur Michael Zapolnek 23.7. 1919 Calumet – 30.7.1948 Laurium, Michigan. Avioitui 6.3.1948 Jean Taipaluksen kanssa, Calumet, Michigan.

 - Alex Martin Zapolnek 16.1.1921 Calumet – 27.1.1977 Iron Mountain, MI, oli kotoisin Calumetista, Michiganissa.

- Alfred Zapolnek 18.2.1922 Calumet – 14.1. 2001 Calumet.

- Helmi E. (Helen) Zapolnek syntyi Calumetissa vuonna 1925. Avioitui Paul Edward Jonesin kanssa 26.5.1950 Detroitissa. Paul Jones oli syntynyt 20.11.1924 ja kuoli 18.8.1976 Hazel Park, Michigan (Detroit). Helmi Surakka Jonesin kuolinaika ja -paikka ei ole tiedossani

-  Lempi Josephine (Josephine Lempi) 24 2. 1926 Calumet – 3.6.1996 L’Anse, Michigan. Hän avioitui Fred A. Teddyn kanssa 26.2.1949 Calumetissa. Teddyt asuivat L’Ansessa, Michiganissa.

- Paul J. Zapolnik 20.7.1927 Albion Location (Calumet), MI – 6.3.2015 Dollar Bay, MI – Kolme lasta.

-  Henry W. Zapolnek 21.11.1929 Albion Location – 22.6.2012, haudattu Lakeside Cemetery, Hancock. Vaimo Judith L. ja tytär Amy Forsell, kaksi lapsenlasta. Henry haavoittui vakavasti Korean sodassa 6.1.1952 ohjuksen osumasta.

Maria Surakka Zapolnek kuoli 26.2.1950 Detroitissa. Michael (Mike) Zapolnek kuoli vajaat viisi vuotta aikaisemmin eli 28.5.1945 Calumetissa. Hänen syntymäpaikakseen oli kuolintodistukseen merkitty Puolan Varsova ja syntymäajaksi 18.10.1886.

---

[1] Taipaleen ortodoksisen seurakunnan arkisto - Pääkirja 1895-1915 (I Aa:22, Tilattomat), jakso 275, sivu 268: Surakka, Ivan; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5101246 / Viitattu 1.8.2021

Jokaisella hautakivellä on tarinansa - Matti Kekkonen

 

Ilomantsilaislähtöisen Matti Kekkosen (1867-1907) hautakivi  Greenwoodin hautausmaalla Astoriassa Oregonissa. Kuva: Jan Anderson

Vaikka lähisukuani asuu nykyisin lähes kaikilla mantereilla, olen tähän asti luullut, ettei Amerikan-kuume juurikaan puraissut sukulaisiani. Oletin, että kiinnostus kohdistui pikemminkin Venäjän silloiseen pääkaupunkiin Pietariin ja sen tarjoamiin lukuisiin mahdollisuuksiin. Tästä minulle läheisin esimerkki oli isoisäni Antti Kinnunen, joka asui useita vuosia Pietarissa työskennellen siellä rautateillä. Hän palasi Venäjältä lokakuun vallankumouksen jälkeen ylittäen rajan salaa. Perimätieto kertoo hänen saapuneen takaisi kotimaahan kätkeytyneenä heinäkuormaan. Tarkka ajankohta ei ole tiedossa, mutta on tapahtunut viimeistään alkuvuonna 1919. Nimittäin toukokuussa (24.5) 1919 hänet vihittiin Liperissä avioliittoon Maria Hirvosen kanssa.

Vähitellen on minulle nyt kuitenkin selvinnyt, että myös sukulaisiani tempautui mukaan Amerikka-innostukseen. Muutamat heistä asettuivat loppuelämäkseen asumaan Astoriaan Oregonissa. Sain äskettäin Astoriasta kuvan suomalaistaustaisen Matti Kekkosen hautakivestä. Minulle Matti Kekkonen oli ollut aikaisemmin tuiki tuntematon ja niinpä selvitin hänen taustojaan, ja samalla kävi ilmi sukulaisuussuhde eli meillä on yhteiset esivanhemmat. Tässä koostetta siitä, mitä olen hänen elämästään saanut kasattua yhteen.

Matti Kekkonen syntyi 6.12.1867 Ilomantsissa Maukkulan kylässä (tilan numero 13, Polvivaara) Matti Kekkosen (s. 7.3.1821) ja Walborg Mähösen (s. 20.2.1840) perheeseen. Matilla oli neljä sisarusta ja neljä puolisisarusta.  Avioliiton hän solmi Anna Katariina Kortelaisen kanssa. Avioitumisen ajankohta ei ole tiedossani. Anna Katariina oli syntynyt 14.7.1867 ja kotoisin Maukkulan naapurikylästä Koverosta.

Jossakin vaiheessa Matti siirtyi armeijan palvelukseen ja hän palveli plutoonan aliupseerina 19:ssa reservikomppaniassa. Helmikuussa 1904 valtiovaraintoimituskunta myönsi palveluksesta eron saaneelle Matti Kekkoselle vuotuisen 110 markan suuruisen vuotuisen eläkkeen (nykyrahassa 505€).  Tässä vaiheessa Matti toimi Ilomantsin vaivaistalon johtajana. Hänet oli kuntakokous valinnut tehtävään 16.12.1901. Tähän saatiin vielä vahvistus Kuopion lääninhallitukselta, joka määräsi Kekkosen 6.6.1902 vaivaistalon johtajaksi yhden vuoden koeajalla.  Matti Kekkonen pyrki myös poliisin tehtäviin, sillä hän oli hakenut syyskuussa 1901 vanhemman poliisikonstaapeli virkaa Nurmeksen nimismiespiirissä, mutta ei tullut valituksi. Ilomantsin vaivaistalon johtajana hän toimi ilmeisesti aina syksyyn 1906 saakka. Myös kunnallisia luottamustehtäviä Kekkosella oli. Hän oli kunnallistilien tarkastaja sekä ennen valintaansa vaivaistalon johtajaksi hän toimi vaivaishoidon tarkastusmiehenä.

Vuosina 1901 – 1906 Matti Kekkonen oli innokkaasti mukana monenlaisessa vapaaehtoisessa kansalaistoiminnassa Ilomantsissa. Hän toi esille yhteiskunnallisen aktiivisuutensa panoksellaan Ilomantsin nuorisoseuran sihteerinä ja esimiehenä, vapaapalokunnan päällikkönä ja sen sammutusosaston johtajana sekä maalaisseuran tilintarkastajana. Kun koko Venäjän keisarikunta ja sen ohella Suomi ajautui vuonna 1905 levottomuuksiin ja lopulta koko maan kattavaan suurlakkoon, oli Matti Kekkonen aktiivisena järjestämässä kotipaikkakunnallaan kansalaiskokouksia vuoden lopulla marras-joulukuussa. Hän näyttää olleen poliitiselta näkemykseltään tiukka perustuslaillinen. Kekkonen oli sihteerinä kansalaiskokouksissa, jotka pidettiin 12.11.,15.11, 29.11 ja 13.12.1905. Niissä vaadittiin muiden muassa sortotoimenpiteisiin osallistuneiden virkamiesten erottamista, yleistä ja yhtäläistä äänioikeutta ja yksikamarista kansanedustuslaitosta. Kokouksessa haukuttiin myöntyväisyyslinjalla olleiden paikallisten Karjalatar- ja Pohjois-Karjala-nimisten sanomalehtien linjauksia sortovuosina ja vaadittiin ilomantsilaisilta kyseisten lehtien tilausten boikotointia. Samalla toivottiin, että paikkakuntalaiset siirtyisivät perustuslaillisen Laatokka-lehden tilaajiksi. Kokous valtuutti sihteerinsä Matti Kekkosen laatimaan asiasta ponnen ja lähettämään sen Karjalatar-lehden toimitukseen. Karjalatar julkaisi lähetetyn ponnen kommentoiden sitä näin: ”Tämä asiakirja hakee röyhkeydessä, ilkeämielisyydessä ja typeryydessä vertaistansa”. Lehti kiisti olleensa sortovuosian sortotoimenpiteiden kannattaja.

Syksyllä 1906 Matti ja Anna Kekkonen anoivat yllättäen passia Amerikkaan muuttoa varten. Viideksi vuodeksi anottu passi on päivätty 28.9.1906. Matin elämänvaiheita selvittäessäni ihmettelin, miksi henkilö, joka eli suhteellisen turvatussa taloudellisessa asemassa (sotilaseläke + vaivaistalon johtajan palkka) oleva henkilö halusi muuttaa Amerikkaan? Lisäksi hän oli ilmeisen arvostettu ja monessa kansalaistoiminnassa mukana oleva henkilö. Huomaamatta poismuutto ei tapahtunut, sillä sekä nuorisoseura että vapaapalokunta järjestivät hänelle näyttävät läksiäisjuhlat 21.10.1906, jossa ilmeisen sanavalmis huomion keskipiste vastasi tervehdyksen esittäjille omalla runollaan toivoen mukana olleen soittokunnan soiton kaikuva ”soreasti aina Amerikkaan asti”.  

Kekkosten matka alkoi Hangosta Poseidon-nimisellä aluksella 21.11. Vielä 15.11. Kekkoset olivat osallistuneet Anna Kekkosen kotikylällä Koverossa paikallisen ”napamiehen” 70-vuotisjuhliin, joissa Matti Kekkonen oli lausunut itse kirjottamansa runon päivänsankarin kunniaksi. Englannista matka jatkui Atlantin yli Hellig Olav-nimisellä aluksella 29.11. Matkan kokonaishinta oli 566 markkaa. Muuttaessaan Amerikkaan Matti ja Anna Kekkonen ilmoittivat päämääräkseen Bisbeen pölyisen kaivoskaupungin autiomaan keskellä Arizonassa. Kaupungin kaivoksissa työskenteli myös suomalaisia siirtolaisia. Olisiko joku heistä ollut joko Matti tai Anna Kekkosen sukulainen ja se selittäisi määränpään? Muuten Bisbeen valinta tuntuu erikoiselta. Matka Atlantin yli ja Arizonan Bisbeen olisi kestänyt lähes kaksi viikkoa. Se, että päätyivätkö he koskaan Bisbeen kaupunkiin, on minulle epäselvää. Nimittäin seuravan kerran heidän jäljilleen pääsee lehtiuutisen kautta, mutta ei suinkaan Arizonassa vaan Oregonin osavaltiossa Tyynen meren rannalla. The Oregon Daily Journal-lehdessä oli 19.11.1907 uutinen, jossa kerrotaan Astoriassa asuvan Matti Kekkosen katoamisesta. Hänen vaimonsa tarjoaa 25 dollarin palkkiota aviomiehen löytymisestä. Uutisessa epäillään Clatsop Mills-tehtaalla työskennelleen Kekkosen hukkuneen.  Totuus selviää kuukautta myöhemmin, kun joulukuusia etsimään lähteneet pojat löytävät itsemurhan tehneen Kekkosen ruumiin.

Mikä sai vielä vuotta aikaisemmin runsaasti aktiivisuutta, tarmoa ja rohkeutta pursunneen miehen näin lopulliseen päätökseen?  Lieneekö Amerikkaan muutto osoittautunut suureksi erehdykseksi?  Matti Kekkonen laskettiin uuden kotimaansa multiin jouluaattona 1907. Hänen yksin jäänyt vaimonsa avioitui yhdeksän kuukautta myöhemmin (1.9.1908) Astoriassa suomalaisen Matti Kemppaisen (1865 – 1946) kanssa. Annan ammatiksi on Yhdysvaltain väestölaskennassa kirjattu kätilö, joten hän ilmeisesti harjoitti Amerikassa sitä ammattia. Oliko hän mahdollisesti kätilö jo Suomessa? Anna jäi loppuiäkseen asumaan Astorian kaupunkiin Oregonissa, jossa hän kuoli 3.12.1934.

Jokaisella hautakivellä on tarinansa - Vilhelm Broända

Vilhelm/William Broändan/Broendan hautakivi Greenwoodin hautausmaalla Astoriassa. Kuva: Jan Anderson

Yksi mieliharrastuksistani vieraillessani toisella paikkakunnalla on kävely paikallisella hautausmaalla, jos vähänkin jää aikaa yli. Sukulaisten ja merkkihenkilöiden etsimisen ohella etsin löydän sieltä sekä esteettistä kauneutta että mielenrauhaa. Hautausmaat ovat rauhoittavia ja pysähdyttäviä keitaita meluisen, pölyisen ja rauhattoman kaupunginkin keskellä. Hautamuistomerkit ja niihin kirjoitetut ja hakatut nimet kertovat seudun historiasta, menneiden aikojen valtarakenteista, kielellisestä ja uskonnollisesta jakautumasta sekä seudun sukunimien kirjosta. Jokaisella hautakiveen kirjatulla henkilöllä on on oma elämäntarinansa, joskus hyvinkin värikäs.

Sain joitakin päiviä sitten valokuvan hautakivestä Yhdysvaltain länsirannikolta Astoriasta. Astoria on Columbia-joen suulla oleva kaupunki Oregonissa. Tästä lohenkalastuksesta eläneestä kaupungista  muodostui yksi suomalaisten siirtolaisten merkittävistä päämääristä ja tukikohdista 1880-luvulta alkaen. Hautakivessä kerrotaan vainajan syntyneen kotikaupungissani Lappeenrannassa. Tuon 113 vuotta sitten pystytetyn hautakiven kuva näytölläni kutsui, jopa suorastaan vaati, kertomaan arkistojen kätköihin hautautuneen vainajan tarinan.

------

Kuva: Jan Anderson

Vilhelm Broända syntyi Kaakkois-Suomessa Lappeenrannassa vuonna 1853. Vaikka kirkonkirjoissa hänen synnyinpäiväkseen on merkitty 26.3.1853, täyttä varmuutta synnyinajankohdasta ei ole. Nimittäin hänen nimeään ei kuitenkaan löydy Lappeenrannan syntyneiden ja kastettujen luettelosta vuosilta 1852-1853. Vilhelmin vanhemmat olivat työmies Erik Broända (syntynyt 28.10.1826) ja Anna Helena Kemppi (2.1.1814 - 27.3.1871). Anna Helena ja Erik vihittiin avioliittoon 12.4.1852 ja oli siis 12 vuotta vanhempi kuin aviomiehensä. Avioliitto oli Anna Helenan toinen. Hänen ensimmäinen aviomiehensä Anders kemppi oli kuollut 49-vuotiaana 10.5.1850 kuristustautiin. Olisiko Vilhelmin nimen puuttumiselle syntyneiden ja kastettujen luettelosta selitys siinä, että vanhemmat oleskelivat lapsen syntymän aikoihin jollakin toisella paikkakunnalla ja kaste suoritettiin siellä?

Vilhelm asui Lappeenrannassa vuoteen 1875 saakka. Toukokuun 2. päivänä 1875 hän haki luterilaisen seurakunnan papilta muuttokirjaa aikomuksenaan muuttaa Venäjän silloiseen pääkaupunkiin Pietariin. Tuohon aikaan Suomessa oli käytäntö, jonka mukaan jokaisen muuttajan tuli hakea kotiseutunsa viranomaisilta muuttokirja, johon merkittiin tärkeimmät henkilötiedot kuten syntymäaika ja aviosääty, luku- ja kirjoitustaito sekä mahdollinen rokotus. Tämä paperi sitten esitettiin viranomaiselle sekä matkalla uudelle paikkakunnalle että kirjautuessa uuden kotiseudun viranomaisille. Mikäli matkalaiselta ei muuttokirjaa löytynyt, hänet voitiin pidättää irtolaisuudesta ja passittaa entiselle kotiseudulleen, kun se oli saatu selville.

Tarkka ajankohta Vilhelmin muutolle Pietariin ei ole tiedossa, mutta hän kirjautui siellä suomalaisen luterilaisen seurakunnan jäseneksi 13.11.1876 ja esitti samalla Lappeenrannasta mukanaan tuomansa muuttokirjan. Kirjautumista Pietarin vakituiseksi asukkaaksi vauhditti suunnitteilla oleva avioliitto. Vilhelm oli tutustunut ilmeisesti Pietarissa Maria Mathilda Eskolaan, joka oli muuttanut kaupunkiin viimeistään elokuun alussa 1875. Oulaisissa Pohjanmaalla 30.9. 1852 syntynyt Maria oli ottanut Vihannista, jossa hän silloin asui, muuttokirjan kaakkoiseen Suomeen Viipuriin 21.9.1872. Muuttokirjassa on merkintöjä oleskelusta Kivennavalla Karjalan kannaksella (12.10.1873) ja Siestarjoella Inkerissa (19.2.1874). Marian ja Vilhelmin häitä vietettiin Pietarissa 26.12.1876.

Vastavihitty aviopari jäi asumaan Pietariin noin neljäksitoista vuodeksi.  Vilhelmin ammatiksi on merkitty saksankielisessä kirkonkirjassa ”Arbeiter”, mutta Marian mahdollisesta ammateista tai työstä ei ole mainintoja. Ilmeisesti avioliitto oli lapseton. Amerikankuume oli 1890-luvulla vallannut myös monen Pietarin suomalaisen. Se tarttui myös Broändan aviopariin. He hakivat muuttokirjaa 8.2.1891 päämääränään Yhdysvallat. Se oli samalla viimeinen merkintä heistä Pietarin suomalaisen luterilaisen seurakunnan asiakirjoissa. Tämän jälkeen William Broendaksi muuttunut Vilhelm Broända pulpahtaa esille Yhdysvaltain länsirannikolla Astorian kaupungissa kesällä 1899. Paikallisessa sanomalehdessä hän mainostaa venäläisiä kylpyjä eli suomalaisittain saunaansa.

Runsas kahdeksan vuotta myöhemmin Williamin elämäntaival päättyy Astorian kaupungissa melko nuorena, sillä hän oli kuollessaan 21.11.1907 vain 54-vuotias. William on haudattu siellä Greenwoodin hautausmaalle. Sen sijaan hänen vaimonsa Maria eli vielä pitkään ja solmi toisen avioliiton Anton Johnsonin (1853 - 1935) kanssa. Maria elämäntaival päättyi Astoriassa 84-vuotiaana 13.9.1937.

Williamin hautakivessä on muistolause:
Ystäväni armaani
otettu on rinnaltani
Herra meidät yhdisti
hänpä myöskin eroitti
kiitetty nimens olkoon !