Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rautakausi. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste rautakausi. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 26. elokuuta 2015

Lemin Urolan uhrikivi


Lemin Urolan uhrikivi kylätien vieressä
Uhrikiven päällä on selkeästi näkyvissä
siihen kaiverrettuja kuppeja

Lemin lenkin ehdottomiin kuvauskohteisiin kuului jälleen uusi kivi. Nimittäin kunnasta löytyy myös muinaisia uhrikiviä.  Lemin Urolassa, Urolantien varrella, Keskitalon maalla on tien vieressä komea kivi, jonka yläpinnalla on yhteensä 15 uhrikuoppaa. Rapakivi on kooltaan  1,5 x 4,3 x 2 metriä. Uhrikivi tuli tutkijoiden tietoon vasta vuonna 1977, kun paikallislehti Yhteissanomat julkaisi siitä kirjoituksen. Kivi on uhrikiville luonteenomaisesti keskellä viljelysmaisemaa.

Uhrikiviä on kautta aikainen selitetty yhdistämällä ne primitiiviseen kaskiviljelyyn ja istutuskepin käyttöön. Kuopat kuvaisivat kaivinkepillä tehtyjä kuoppia, joihin kylväminen tapahtui. Kuoppien tekemiseen uskottiin avaavan tien maan hedelmälliseen kohtuun ja jyvien, rasvan tms. sijoittaminen kuoppaan symbolisoi viljan kylvämistä maahan. Kuopat ovat siis hedelmällisyyden merkkejä. Mikäli ne ovat siis jo primitiivisen kaskiviljelyn ajalta, ne ovat peltoviljelyä ja kyläasutusta edeltävältä ajalta eli rautakaudelta.
 

Suomessa kuppikiviä on löytynyt varsinkin maan länsi- ja eteläosista. Suomesta tunnetaan yhteensä yli 350 kuppikiveä. Niiden käyttö on jatkunut historialliseen aikaan, syrjäisillä paikoilla jopa 1900-luvulle saakka. Tällöin niiden käyttö on liittynyt esimerkiksi sairauksien parantamiseen. Suomesta löytyneitä kuppikiviä pidetään pääasiassa rautakautisina, mutta osin myös keskiaikaisina.
Lähikuva Urolan kuppikiven yhdestä kupista

Kivien kuoppien merkityksestä on monenlaisia oletuksia ja suomalaisia kansanperinteitä. Usein kivet ovat olleet uhripaikkoja. Uhreja, kuten viljaa, jätettiin kiven koloihin suvun vainajille, haltijoille tai maahisille sato- ja pyyntionnen toivossa. Jotkut uskoivat, että kuoppiin jääneellä sadevedellä on parantava vaikutus. Loitsuissa karkotettiin kipuja ja vaivoja kivien reikiin.

Vainajien uskottiin vaikuttavan ihmisten jokapäiväiseen elämään, viljan kasvuun ja karjan menestykseen. Kylillä ja suvuilla oli omia pyhiä paikkoja, joissa vainajille uhrattiin menestyksen saavuttamiseksi.  Uhripaikkoja ovat olleet haudat sekä kuppikivet ja -kalliot, jotka sijaitsivat usein rautakautisissa kalmistoissa ja vanhojen viljelysmaiden reunoilla.  Hedelmällisyysriitissä kuppikiviin on uhrattiin mm. viljaa.

Urolasta, Vanhan Keskitalon pihapiiristä, löytyi myös toinen kuppikivi vuonna 2008. Sen kuvaaminen sai tällä kertaa jäädä odottamaan parempaa tilaisuutta.

tiistai 2. kesäkuuta 2015

Taipalsaaren Kuivaketveleen linnavuori


Näkymä Kuivaketveleen Linnavuorelta Saimaalle


 Aurinkoisena sunnuntaina 24.5.2015 suuntasin pyöräni Taipalsaarelle. Ensimmäinen pysähdykseni tapahtui Kuivaketveleen Linnavuorella yksi Etelä-Karjalan suosikkipaikoistani.

Linnavuori on termi, jolla tarkoitetaan korkean ja jyrkkärinteisen mäen tai harjun päälle rakennettua muinaista puolustusvarustusta. Myös käsitettä muinaislinna käytetään usein linnavuorta tarkoittavana. Esi- tai varhaishistoriallisia mäkilinnoja tunnetaan laajoissa osissa Eurooppaa. Ruotsissa näitä linnavuoria on rekisteröity jopa yli 1 000. Varsinkin keltit rakensivat rautakaudella lukuisia mäkilinnoja.
Linnavuorelle johtavan polun alku

Suomessa linnavuoria käytettiin rautakaudella, etenkin ristiretkiajalla (noin vuodesta 1050–1150 vuoteen 1300) ja keskiajallakin. Myös pronssikautisista linnavuorista on muutamia viitteitä.

Linnavuoret tunnistaa kivisistä valleista, jotka ovat luultavasti toimineet puisten rintavarustusten perustuksina. Usein linnavuoret ovat olleet nopeasti rakennettuja tilapäisiä varustuksia. Joskus linnavuorella saattoi olla pysyvääkin miehitystä.

Linnavuorelle kulkevan polun alkupäässä on informaatiotaulu
Linnavuoria tai sellaiseksi otaksuttuja tunnetaan maassamme noin 90 kappaletta. Lisäksi lukuisten muiden kohteiden nimet tai niihin liittyvä perimätieto viittaa muinaisen mäkilinnan sijaintiin kyseisellä paikalla, vaikka sieltä ei ole löydetty varustusten jäänteitä. Lisäksi tiedetään joitakin vuoria ja mäkiä käytetyn puolustus- tai pakopaikkoina, vaikkei niitä ei ole tiettävästi linnoitettu.

Kuivaketveleen linnavuori sijaitsee Taipalsaarella, Kuivaketveleen saaren koillisosassa, Linnalahden ja Savilahden välillä. Matkaa sinne on noin kuusi kilometriä Lappeenrannasta ja kuusi ja puoli kilometriä Taipalsaaren kirkonkylästä. Linnavuori sijaitsee tie numero 408 varrella. Tosin kyseiseltä tieltä pitää poiketa sivuun Linnavuorentielle. Risteyksessä on musta kyltti: ”Linnavuori”. Linnavuoren juurella on tien varressa hyvä parkkipaikka ja polun alussa infotaulu. Parkkipaikalta vuoren päälle on yli 40 metrin nousu Saimaan pinnan tasolta. Polun jyrkimmälle osalle on rakennettu hyvin hoidetut tukevat portaat. Linnavuoren luoteiset ja pohjoiset seinämät ovat erittäin jyrkät ja näyttävät. Mahdollisen vihollinen nousu vuoren laelle sitä puolustavien tulen alla lienee ollut lähes mahdotonta.  Mäen loivemmalla kaakkoisrinteellä on ollut kivivalli, jonka perusteella kohde on tulkittu muinaislinnaksi. Vallituksen ja jyränteiden sisäpuolelle jää vajaan hehtaarin kokoinen kallion laki. Linnavuorella on tehty vuonna 2002 arkeologinen tutkimus ja se on ajoitettu karkeasti viikinkiajalle. Kuivaketveleen linnavuoren ohella Taipalsaarelta on tunnistettu kaksi muutakin linnavuorta, Kannuksen ja Turasalon linnavuoret. Rautakautisesta asutuksesta kertovat Taipalsaarella kertovat Vammonniemen ja Mammonniemen kalmistot viikinkiajalta.  Niissä vainajan tuhka ja hauta-antimet on kätketty kallion koloihin tai kiviröykkiöön.

Linnavuoren laelle vievän polun jyrkimmille kohdille on rakennettu tukevat portaat
Linnavuori sijaitsee Kuivaketveleen saaren koillisosassa, Linnalahden ja Savilahden välillä. Linnavuoren laki on laajahko metsäinen kallio, jonka lounais- ja pohjoisreunat ovat jyrkät. Loivan kaakkoisosan poikki on kulkent puolustuvarustus, sillä alueelta on löydetty 40 metrin mittaisen kivi- ja puurakenteisen vallin jäännöksiä. Linnavuori on rauhoitettu muinaismuistolain perusteella, joten omia kaivauksia ei alueella tule tehdä!


Runsaan 40 metrin korkeudesta avautuu komeat maisemat Saimaan rannoille!

Näkymä Saimaalle
Näkymä Saimaalle
Näkymä Saimaalle

Linnavuoren laki on suhteellisen tasainen