Rahikkalan tuulimylly (Päivitetty 30.9.2015)

Vuonna 2002 kunnostettu 211-vuotias tuulimyllyvanhus Savitaipaleen Rahikkalassa

Eilisen (27.9.2015) pyöräretkeni kohokohtia oli vierailu Rahikkalan kylässä. Savitaipaleen koillisosassa olevassa Kuivasensaaressa sijaitseva Rahikkalan kylä on tunnettu muun muassa vanhasta, vuonna 1804 rakennetusta tuulimyllystä. Se kunnostettiin vuonna 2002 ja on edelleen täysin toimintakuntoinen. Tuulimylly on malliltaan varvas- eli jalkamylly ja sitä voidaan kääntää tuulen mukaan.

Rahikkalan tuulimyllyn sivuprofiili

Rahikkala on enimmäkseen veden ympäröimä ja kylän seutu on erittäin kivikkoinen ja vaikeasti viljeltävä. Raskaasta ja aikaa vievästä raadannasta kivien raivaamisessa kertovat pitkät ja leveät  kiviaidat. Ne on kasattu 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa. Tuulimyllyalueen ketoa ympäröivät kiviaiadat on myllyn tavoin myös kunnostettu. Tähän melko hyvin säilyneeseen eteläkarjalaiseen perinnemaisemaa kuuluvat tuulimyllyn ja kiviaitojen lisäksi monet vanhat hirsirakennukset. Myllyn ympäristö on ketoa, ja tätä avointa maalaismaisemaa pidetään yllä.

Rahikkalan kylässä ovat asuneet ainakin 1700-luvulta lähtien Rahikaisten ja Salosten suvut. Nämä tulivat tunnetuiksi 1700- ja 1800-luvuilla kirkonrakentajamestareistaan. Tuulimyllyn alueen välittömässä läheisyydessä on vuonna 2004 pystytetty kirkonrakentajien muistomerkki.

Rahikkalan tuulimyllyn alapuolella olevia peltoja halkovat kivikujoset

Yritin selvittää Rahikkalan tuulimyllyn historiaa Taavi G. Murron vuonna 1939 ilmestyneestä Savitaipaleen historiasta. Tulos oli puhdas nolla. Sen verran kirjasta löytyi tietoa, että Lapveden kihlakunnasta vuonna 1812 laaditussa kertomuksessa ei Savitaipaleelta nimetä yhtään tuulimyllyä, vaikka sellaisia kertomuksessa mainitaan useita naapuripitäjistä. Seuraavaksi kaivoin esille Pertti Jurvasen toimittaman ja Kuivasensaaren historiapiirin kokoaman kirjan Kuivasensaaren kylien historiaa. Kirjassa oli Arvid Saarimäen (1900 - 1983) haastattelu, josta löytyi hieman lisää tietoa tuulimyllyn historiasta. Mylly sijaitsee nykyisin kolmannella paikallaan. Tuomas Rahikaisen vuonna 1804 rakennuttama mylly siirrettiin ensimmäisen kerran jo 1830-luvulla. Nykyiselle paikalleen se siirrettiin vuonna 1921. Silloin nimittäin veljekset Arvid ja Iivari Saarimäki ostivat myllyn sen silloisilta omistajilta Taavetti Rahikaiselta ja Joonas Korholalta. Kauppasumma oli 800 markkaa. Mylly tuotti hyvin, ja hyvällä, tasaisella tuulella viljoja myllytettiin useita säkkejä päivässä. Myllyn siivet uusittiin 1930-luvulla ja Arvid Saarimäki oli siinä vaiheessa myynyt osuutensa veljelleen. Kirjaa lukiessa ilmeni myös, että Kuivasensaaressa on ollut muitakin tuulimyllyjä, nyt pystyssä olevan lisäksi oli Rahikkalassa toinenkin tuulimylly. Lisäksi Kuivasen kylässä oli Kuivasen mylly, Pettilässä Soperon mylly, Korholassa Kurkaan mylly sekä Tukialassa Tukialan tuulimylly.

Rahikkalan tuulimylly kuvattuna etelän suunnasta

Savitaipaleen Rahikkalan kirkonrakentajamestarit

Savitaipalelaisten kirkonrakentajamestareiden muistomerkki Rahikkalan kylässä

Savitaipaleen kunnan koillisosassa on isohko Kuivasensaari eteläisen Saimaan saaristossa. Kuivasensaaren koillisosan muodostaa siihen vain kapealla kannaksella yhteydessä oleva Rahikkalan kylä, jonka kivirikkaat pellot, kalliot ja metsät kurottuvat lukuisina ulospistävinä nieminä siniselle Saimaalle. Tuossa kylässä on asunut useita kuuluisia itäsuomalaisia kirkonrakentajia. Nämä kolme savitaipalelaista kansanrakentajaa pystyttivät Karjalaan, erityisesti Karjalan kannakselle, ja Etelä-Savoon 1780-luvulta aina vuoteen 1830 lukuisia ns. kaksoisristikirkkoja eli kahtamoisia.

Syyskuun lopun syksyisen pyöräretken yhtenä päämääränä oli Rahikkalan kylä ja siellä oleva kirkonrakentajien muistomerkki. Ajaessani pyörälläni Rahikkalan kylätietä ”ihastelin” paljon hikeä vaatineita pitkiä ja leveitä kiviaitoja. En muista missään nähneeni niin tolkuttoman kivisiä peltoja. Ei liene siis ihme, jos kylän miehet ovat lähteneet etsimään leivän päälle särvintä muualta, vaikka kirkonrakentajina. Kokosin artikkelin rahikkalalaisista kirkonrakentajista, jossa päälähteenäni oli Eeva Maija Viljon laaja artikkeli Savitaipaleen koulukunnan kahtamoiset, joka ilmestyi huhtikuussa vuonna 2014.

Kahtamoiset

Kirkonrakentajien muistomerkki on pystytetty vuonna 2004

Kaksoisristikirkon eli kahtamoisen syntyhistoriaa selvitti ensimmäisenä Heikki Klemetti vuonna 1927 teoksessaan Suomalaisia kirkonrakentajia 1600- ja 1700-luvuilla . Hän totesi Itä-Suomessa kehittyneen itsenäisen kirkkotyypin, ”’kahtamoisen’ ristikirkon”, jolle on ominaista, että ristivarsien väliin jäävät kulmaulokkeet kattoineen muodostavat ”nelitahoisen keskeisrungon” tornia kannattamaan. Klemetin mukaan ne edustavat viimeistä kansanmestarien kehittämää puukirkon mallia. Länsi-Suomesta tunnetaan vain yksi kaksoisristikirkko, Lohtajan kirkko, jonka 1768 rakensi kokkolalainen rakennusmestari Matti Honka. Tutkijat eivät ole löytänyt merkkejä siitä, että Lohtajan kirkon ja itäsuomalaisten kaksoisristikirkkojen välillä olisi jokin yhteys.

Kahtamoinen oli Itä-Suomessa suosittu kirkonmalli lähinnä kahdesta syystä. Seurakuntien väkiluku oli 1700-luvun puolivälin jälkeen kasvanut, joten tilavat kahtamoiset syrjäyttivät ahtaiksi käyneet  yksinkertaiset ristikirkot. Toinen syy oli, että vaikka kahtamoisessa oli paljon seiniä, ne olivat lyhyitä joten sopivan mittaista hirttä oli yleensä saatavissa. Rakenteellisesti suurikin kahtamoinen oli lukuisten nurkkaketjujensa ansiosta tukeva.

Savitaipaleen koulukunta - Rahikkalan kirkonrakentajamestarit

Suurimman osan itäsuomalaisista kahtamoisista rakensivat Savitaipaleen talolliset Juhana Salonen (n. 1738–1804/1807/1811), hänen poikansa Matti Salonen (1761/1762–1823) ja heidän naapurinsa Rahikkalan kylässä, Taavetti Rahikainen (1795–1858). Juhan Salosen kuolinajan määrittäminen on ollut hankalaa, sillä Savitaipaleen kirkkokirjat ovat palaneet kaksi kertaa. Elossa hän ollut varmasti vuonna 1804 ja tietyistä asiakirjoista on voitu päätellä, että hän oli kuollut viimeistään vuonna 1811. Salosten ja Rahikaisen rakentamia kirkkoja, joista suurin osa on kahtamoisia, on ollut eri puolilla Karjalaa ja Etelä-Savossa.

Muistomerkin laatassa on kuvattuna vuonna 1827 valmistunut Savitaipaleen
kirkko. Kirkon oli suunnitellut Matti Salonen, mutta rakennustyösta vastasi
Taavetti Rahikainen. Kirkko paloi vuonna 1918 sisällissodan melskeisssä

Savitaipaleen Rahikkalassa oli 1700-luvulla vain kaksi vakituisesti asutettua tilaa, Rahikaisten ja Salosten. Tiloilla harjoitettiin oletettavasti kaskiviljelyä. Molemmat Saloset olivat saaneet kirkonrakentajan ”oikeudet”. Juhana sai vuonna 1785 Haminan konsistorin vahvistaman määräyksen toimia Viipurin kuvernementin kirkkorakennusmestarina. Matti peri isänsä aseman ilmeisesti tämän kuoltua. Laillistettu ja samalla etuoikeutettu asema selittää kyseisten  rakennusmestareiden tuotteliaisuuden. Seurakunnat kääntyivät laillistettujen rakennusmestarien puoleen, kun oli tarkoitus rakentaa uusi kirkko tai tehdä olemassa olevaan kirkkoon suuri korjaus.

Ainakin Matti Salonen ja Taavetti Rahikainen osasivat kirjoittaa, koska muutama heidän teksteistään on säilynyt. Lisäksi on Matti Saloselta on jäänyt useita väriliiduilla väritettyjä piirustuksia, jotka ovat seurakuntien rakennuslupa-anomusten liitteinä päätyneet Senaatin akteihin. Matin piirustuksissa pohjakaava on aina kahtamoisen. Piirustuksiin liittyy aina mittakaava. Juhana Salonen aloitti kirkonrakentajana uransa suorittamalla Mikkelin kaksoisristikirkon katon korjauksen 1780-luvulla ja rakentamalla vuonna 1786 Lemin kirkon. Tosin hän oli suunnitellut ja rakentanut jo ilmeisesti Suomenniemen kellotapulin vuonna 1777, vuosina 1779 – 1780 Savitaipaleen kellotapulin, Lemin kellotapulin vuonna 1781 ja Valkealan kellotapulin vuonna 1782. Mikkelin jälkeen Juhana Salonen rakensi Lappeen kirkon vuonna 1792 - 1795, Valkjärven kirkon 1793 (paloi 1812) ja Valkealan kirkon 1796 (paloi 1920). 1800-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä on lisäksi rakennettu kolme kahtamoista, joista tiedetään tai joiden on päätelty olleen joko Juhana tai Matti Salosen rakentamia. Nämä ovat Viipurin läänin Uudenkirkon (1800) ja Sortavalan (1801) kirkot sekä Inkerinmaalla Venjoen kirkko (1803).

Missä isä-Juhanan ja hänen Matti-poikansa urat kahtamoisten rakentajina alkavat, päättyvät ja menevät lomittain, jää lähteiden varassa epäselväksi. On kuitenkin selvää, että Kivennavan kirkkoa rakennettaessa vuosina 1804–1808, rakennusmestarina oli Matti. Kun Suomi oli saanut autonomiansa Matti Salonen toimi rakennusmestarina kohteissa, joissa oli noudatettava Intendentinkonttorin piirustuksia.  Ensimmäinen näistä oli Kangasniemen kirkko vuonna 1812. Vuosina 1813 – 1814 Salosen vastuulla oli Parikkalan kahtamoiskirkon rakentaminen, Seuraava Matti Salosen työ oli vuonna 1816 rakennettu Mikkelin kirkko. Mikkeliläiset halusivat samanlaisen kahtamoiskirkon, kuin mikä vuonna 1806 palanut Aukusti Sorsan 1754 rakentama oli ollut. He saivat kuitenkin Intendentinkonttorin vastaehdotuksena yksikerroksisen, kannatinpilareilla varustetun kaksoisristikirkon. Salosen käsialaa oli myös vuonna 1815 valmistunut Mikkelin kirkon kellotapuli. Matti Salosen rakentama on myös Kirvun kahtamois-kirkko vuodelta 1820, Sulkavan kahtamoinen vuodelta 1822 sekä Raudun kirkko vuodelta 1823. Hän menehtyi 10.4.1823 ollessaan rakentamassa Raudun kirkkoa. Työmaalle saatiin ilmeisesti Taavetti Rahikainen jatkamaan johtamistyötä. Rahikainen esitteli myöhemmin Raudun kirkon katto-osan ansioluettelossaan. Sekä Raudun että vuonna 1827 valmistuneen Savitaipaleen kirkon piirustukset oli laatinut Matti Salonen. Matti Salosen kuoleman jälkeen antoi seurakunta kirkon perustusten teon ja ja seinien hakkauttamisen edellä mainittujen isä- ja poika-Salosen etäiselle sukulaiselle Mikko Saloselle 100 ruplan maksusta. Niin ikään Rahikkalassa asunut Mikko Salonen kuitenkin riitautui seurakunnan kanssa ja työt keskeytyivät. Savitaipaleen kirkon loppuun rakentamisen toteutti totuetti lopulta Taavetti Rahikainen. Rahikaisen vastuulla oli myös uuden kirkon rakentaminen Valkjärven palaneen kirkon tilalle. On mahdollista, että tämä vuonna 1826 valmistunut kirkko oli Juhana Salosen vuonna 1793 rakentaman kirkon toisinto. Viimeinen Savitaipaleen koulukunnan kannatinpilarikahtamoinen oli Puumalan kirkko. Kirkon piirustukset oli tehty Sulkavan kirkon piirustusten mukaan. Kirkon rakensi Taavetti Rahikainen vuonna 1830.

Muistomerkki vuonna 2004

Muistolaatassa lukee teksti:
Täällä Rahikkalan kylässä syntyivät ja asuivat aikansa kuuluisat
kirkkojen rakentajat. Mestarin taidot periytyivät isältä pojalle.
Lisäksi laattaa on kirjattu kirkonrakentajien nimet ja elinvuodet

Rahikkalan tuulimyllyn 200-vuotisjuhlissa 7.8.2004 paljastettiin muistomerkki edellä kuvattujen kuulujen kirkkorakentamisen itseoppineiden mestareiden Juhana Salosen, Matti Salosen ja Taavetti Rahikaisen elämäntyön muistoksi. He kaikki olivat kotoisin Savitaipaleen  Rahikkalan kylästä.

Muistomerkin muoto toistaa kirkonrakentajien kehittelemän kahtamoisen eli kaksoisristikirkon pohjamuotoa.
Muistomerkkiin kiinnitettyyn metallilaattaan on kaiverrettu kuva Savitaipaleen edellisestä, vuonna 1827 valmistuneesta kirkosta. Savitaipaleen vanhin pystyssä oleva rakennus, kellotapuli, on Juhana Salosen suunnittelema ja rakentama vuonna 1779. Taavetti Rahikainen suunnitteli ja toteutti tapulin laajennuksen nykyiseen asuun vuonna 1846. Kirkonrakentajien muistomerkin on suunnitellut ja toteuttanut Martti Rahikainen apunaan Risto Korhola.

Ruokolahden kellotapuli

Ruokolahden upea kellotapuli vuodelta 1752

Kesäkuisen sunnuntaivaellukseni sivupoikkeamiin kuului pysähtyminen Ruokolahden kirkonmäellä ja tutustuminen sen rakennuksiin ja muistomerkkeihin. Kirkonmäeltä ja hautausmaalta löytyi niin monta kuvattavaa, että niistä riittää jutun juurta pitkäksi aikaa. Tässä muuten näkymää Ruokolahden kirkonmäelle lintuperspektiivistä.

Kellotapulin vieressä seisoo nelikielinen infotaulu

Ensimmäiseksi pysähdyin kuvaamaan vanhaan hautausmaan keskellä seisovaa komeaa kellotapulia. Tapulilla on ikää jo 263 vuotta. Sen rakensi ruokolahtelainen kirvesmies Tuomas Ragvaldinpoika Suikkanen (1713 - 1781) Lassilan kylästä. Työ oli Suikkasen ensimmäinen kirkollinen rakennus.  Kellotapulillaan Tuomas Suikkanen sai sen verran mainetta, että hän sai rakennettavakseen useita muita karjalaisia kirkkoja. Hänen urakoimiaan ovat Johanneksen kirkko vuonna 1755, Käkisalmen kirkko 1759, Virolahden kirkko 1766, Rautjärven kirkko 1776 (paloi 1872) ja Sakkolan kirkko 1779. Tuomas Ragvaldinpoika Suikkasella oli Tuomas-niminen poika (1752 - 1807), joka myös tunnettiin kirkonrakentajana. Hänen rakentamansa on Hiitolan kirkko vuodelta 1795.

Näkymä tapulin sisältä vuonna 1861 rakennetulle lainajyvästölle,
joka toimii nykyisin kotiseutumuseona

Tapuli on itäsuomalaisen tapulityypin vanhin edustaja. Kahdeksankulmaisen pohjakerroksen ulkoseinät kaartuvat yläosaltaan voimakkaasti ulospäin, ulkonurkat ovat läpilukollisia lyhytnurkkia. Sisäänvedettyjen portaalien ja sivukomeroiden ovien muodot ja rakenteet ovat säilyneet. Toisen kerroksen seinissä ja vesikattopinnoissa on kolmioaiheiset paanutukset. Kellohuone on neliömäinen, mutta sen telttakatto on kahdeksankulmaisesti särmikäs. Tapulin vanhuutta ja sen ympärillä leijuvaa mystiikan tuntua lisää sen ulkoasuun vanhastaan kuulunut tervasively. Ruokolahden kellotapulia on sanottu suomalaisen kirkkorakennustaiteen helmeksi. Jokainen paikalla käynyt on varmasti samaa mieltä.

Tapuli kaksi kertaa purku-uhan lalla

Tapuli määrättiin 1800-luvun alussa purettavaksi. Syynä oli pelko, että se kaatuu suurta kelloa soitettaessaan. Kello siirrettiin lopulta kirkon torniin ja niin sai tapuli jäädä paikoilleen. Uusi uhka tapulille koitti 1930-luvulla. Seurakunta päätti silloin nimittäin myydä sen Seurasaari-säätiölle. Onneksi kirkkoherra August Vilhelm Lund esti kuitenkin myynnin. Niinpä se seisoo edelleen komeana alkuperäisillä paikallaan. HYVÄ NIIN!

Näkymää Ruokolahden vanhalle hautausmaalle

Näkymää Ruokolahden vanhalle hautausmaalle