"Originelli kanta-asukas" lähdössä viimeiselle matkalle

Näkymä Linnoituksen valleilta Satamatorille vuonna 1913. Etualalla ns.
Jaakkolan kirkko. Kuva: Lappeenrannan museot/Lappeenrannan kirjakauppa

Palaan jälleen Lappeenrannan kaupunkikuvaa vuosina 1956 - 1957 muokanneisiin mullistuksiin. Jälleen kerran kirjoitukseni pohjana on Etelä-Saimaan suosikkitoimittajani, nimimerkki Ratten artikkeli. Se ilmestyi 24.1.1957 aneemisella, virkamiesmäisellä otsikolla Satama-alueen yleissuunnitelma hahmottuu. Vaikka tarinan otsikko on miltei luontaantyöntävä, syntyy toimittajan kynästä sekä artikkelin alussa että lopussa tekstiä, joka "ol ainakii miu mau mukkaa". Olen lainannut tämä "Jaakkolan kirkkoa" ja sen seurajaa käsittelevän artikkelin alut ja loput lähes kokonaisuudessaan. Niiden väliin jäävistä haastatteluteksteistä, ynnä muusta, olen kirjannut vain joitakin keskeisiä kohtia. Ollos hyvä!

Etelä-Saimaa 24.1.1957

Autioituneen rantatorin laidalla kyhjöttää kaikkien lappeenrantalaisten ja Lappeenrannassa kävijäin tuntema “Jaakkolan kirkko” yksinäisenä ja hyljättynä – kyhjöttää vanhana ja rapistuneena viimeisiä viikkojaan odottamassa purkajien tuloa. Se on ollut aina hiukan omituinen. Jo siihen aikaan, kun rakennusmestari Jaakkola – ilmeisesti melko omituinen mies itsekin – sen rakensi, katselivat kaupunkilaiset uutta satamapaviljonkia vähän pitkään. Vähitellen siihen silmä kuitenkin tottui ja toisaalta se on näyttänyt suorastaan kauniiltakin kaarevine terasseineen, kauniine rautakaiteineen ja goottilaistyylisine kivijalkaholveineen. Siksi tuntuukin miltei siltä, kuin nyt tekisi lähtöä joku kaikille kaupunkilaisille läheinen ihminen, jonkun kanta-asukassuvun originelli, viimeinen edustaja.

Sellaiset olivat tunnelmat eilen pistäytyessäni torin rannassa katsomassa tuota rakennusta ehkä viimeistä kertaa. Se seisoi entisen tyylittömän hallirakennuksen takana tuijottaen tyhjin lasi-ikkunoin autiolle torille ja jääpeitteiselle Kaupunginlahdelle. Sitäkin pahemmalta tuntui se, että jotkut ikkunoista oli lyöty rikki – pikkupoikien työtä kai. Yhtä yksinäinen ajokoira istui entistä toria peittävällä, rikkoontumattomalla hangella. Sillekään ei kukaan heittänyt makupalaa työpöydiltä. Uutta rakennettaessa käy vanhaa tarpeettomaksi.

Mieleenpainuvan alkuosuuden jälkeen Ratte haastattelee kaupungininsinööri Pentti Sallaa, joka kertoo "Jaakkolan kirkon" tilalle suunnitellun uutta satamapaviljonkia, johon tulisivat satamatoimiston lisäksi kahvilahuoneisto sekä kioski. Rakennus olisi kooltaan vain 6,8 x 12,2 metriä. Lehdessä on myös kuva suunnitellusta paviljongista, joka tuo mieleen lähinnä parakin. Samaa mieltä on tunnettu kotiseutumies, johtaja Sulo Kinnunen: Piirustuksista päätellen tuntuu siltä, että parakki siitä tulee. Tämän jälkeen Kinnunen vaatii, että "Jaakkolan kirkon" paikalle tulisi rakentaa ”jotain kaunista, jotain josta tulisi kaupunkimme koristus. Tämän jälkeen toimittaja haastattelee satamakapteeni Albin Ellosta, joka sen sijaan on tyytyväinen "Jaakkolan kirkon" poistumiseen: Entisissä kylmissä huoneissa tahtoo mennä terveys, kun joka puolelta tuulee.

Etelä-Saimaa 24.1.1957

Lopuksi Ratte vielä palaa omiin näkemyksiinsä Jaakkolan kirkosta ja sen seuraajasta:
 

Jaakkolan kirkko on vanha… On ymmärrettävää, että vanha puurakennus lahoaa ja rapistuu vuosikymmenien kuluessa. Se on siis tuomittu häviämään. Joka tapauksessa se on ollut rakennus, jota lappeenrantalaiset tulevat muistelemaan kaivaten. Siellä on aikoinaan istuskeltu, juotu kahvia ja puhuttu mukavia. Sieltä ovat perheenemännät ostaneet kalasoppatarpeensa sitten, kun rakennusmestari Jaakkolan unelmien täyttymys ”alennettiin” kahvilasta kalahalliksi. Nyt se on siihenkin tarkoitukseen tarpeeton. Mutta kaikella vanhalla on sittenkin arvonsa. Paitsi sitä, että tämä omituisuus on ollut eräs Lappeenrannan ”nähtävyyksistä”, sen pitäisi velvoittaa uuden rakentajiakin. Omalaatuisuudessaan se oli erikoinen ja kauniskin – uusikaan rakennus ei saisi olla aivan tavallinen.

Ruokolahden kellotapuli

Ruokolahden upea kellotapuli vuodelta 1752

Kesäkuisen sunnuntaivaellukseni sivupoikkeamiin kuului pysähtyminen Ruokolahden kirkonmäellä ja tutustuminen sen rakennuksiin ja muistomerkkeihin. Kirkonmäeltä ja hautausmaalta löytyi niin monta kuvattavaa, että niistä riittää jutun juurta pitkäksi aikaa. Tässä muuten näkymää Ruokolahden kirkonmäelle lintuperspektiivistä.

Kellotapulin vieressä seisoo nelikielinen infotaulu

Ensimmäiseksi pysähdyin kuvaamaan vanhaan hautausmaan keskellä seisovaa komeaa kellotapulia. Tapulilla on ikää jo 263 vuotta. Sen rakensi ruokolahtelainen kirvesmies Tuomas Ragvaldinpoika Suikkanen (1713 - 1781) Lassilan kylästä. Työ oli Suikkasen ensimmäinen kirkollinen rakennus.  Kellotapulillaan Tuomas Suikkanen sai sen verran mainetta, että hän sai rakennettavakseen useita muita karjalaisia kirkkoja. Hänen urakoimiaan ovat Johanneksen kirkko vuonna 1755, Käkisalmen kirkko 1759, Virolahden kirkko 1766, Rautjärven kirkko 1776 (paloi 1872) ja Sakkolan kirkko 1779. Tuomas Ragvaldinpoika Suikkasella oli Tuomas-niminen poika (1752 - 1807), joka myös tunnettiin kirkonrakentajana. Hänen rakentamansa on Hiitolan kirkko vuodelta 1795.

Näkymä tapulin sisältä vuonna 1861 rakennetulle lainajyvästölle,
joka toimii nykyisin kotiseutumuseona

Tapuli on itäsuomalaisen tapulityypin vanhin edustaja. Kahdeksankulmaisen pohjakerroksen ulkoseinät kaartuvat yläosaltaan voimakkaasti ulospäin, ulkonurkat ovat läpilukollisia lyhytnurkkia. Sisäänvedettyjen portaalien ja sivukomeroiden ovien muodot ja rakenteet ovat säilyneet. Toisen kerroksen seinissä ja vesikattopinnoissa on kolmioaiheiset paanutukset. Kellohuone on neliömäinen, mutta sen telttakatto on kahdeksankulmaisesti särmikäs. Tapulin vanhuutta ja sen ympärillä leijuvaa mystiikan tuntua lisää sen ulkoasuun vanhastaan kuulunut tervasively. Ruokolahden kellotapulia on sanottu suomalaisen kirkkorakennustaiteen helmeksi. Jokainen paikalla käynyt on varmasti samaa mieltä.

Tapuli kaksi kertaa purku-uhan lalla

Tapuli määrättiin 1800-luvun alussa purettavaksi. Syynä oli pelko, että se kaatuu suurta kelloa soitettaessaan. Kello siirrettiin lopulta kirkon torniin ja niin sai tapuli jäädä paikoilleen. Uusi uhka tapulille koitti 1930-luvulla. Seurakunta päätti silloin nimittäin myydä sen Seurasaari-säätiölle. Onneksi kirkkoherra August Vilhelm Lund esti kuitenkin myynnin. Niinpä se seisoo edelleen komeana alkuperäisillä paikallaan. HYVÄ NIIN!

Näkymää Ruokolahden vanhalle hautausmaalle

Näkymää Ruokolahden vanhalle hautausmaalle

Taavetin linnoituksesta. Etelä-Saimaa 21.5.1962

 

Taavetin kunnostettua Linnoitusta

Etelä-Saimaassa oli 21.5.1962 mielenkiintoinen artikkeli oheisella otsikolla. Edellisessä blogimerkinnässäni kuvasin helmikuista käyntiäni Taavetin Linnoituksessa ja kertasin sen historiaa lyhyesti. Tässä vuonna 1962 kirjoitetussa artikkelissa, on paitsi kerrattu Linnoituksen historiaa, kuvattu sen silloista kuntoa, sekä visioitu Linnoituksen tulevaisuutta. Tuo osuus artikkelista kiinnosti minua varsinkin. Niinpä poimin artikkelin historiaosuudesta muutamia yksityiskohtia, mutta esittelen sen lisäksi silloisen tilanteen kuvauksen sekä tulevaisuudenhahmotelmat sellaisenaan. Ollos hyvä:
 

Taavetin linnoituksesta saisi matkailijoille kiintoisan pysähdyspaikan.

Kuinkahan moni suomalainen pystyy kartalta näyttämään, missä on sijainnut Davydov, kotoiselta nimeltään Marttilan kauppala? Kuinkahan moni, halki Taavetin asutustaajaman autollaan huristava tai junan ikkunasta vauraan näköistä kyläyhdyskuntaa katsellut matkaaja on tiennyt katselevansa kahden vuosisadan takaisen linnoitetun Davydovin eli Marttilan kauppalan näkymiä. Marttila, jonka venäläiset ristivät Davydoviksi ja joka ruotsalaisten suusssa kääntyi Davidstadiksi, on tämänpäivän suomalaisten Taavetti. Vähäinen tienviitta Taavetin yhteiskoulun kohdalla Lappeenrannan – Kouvolan maantien oikeassa laidassa osoittaa tien Taavetin linnoitukseen. Siinä on kappale maamme historiaa, johon jokaisen kauttakulkijan olisi hyvä käydä tutustumassa linnoituksen suulle asetetusta taulusta. 

Hattujen sodan ja pikkuvihan päättyessä Turun rauhaan vuonna, tuli Ruotsi-Suomen ja Venäjän rajaksi Kyminjoki. Marttilasta oli tieyhteydet Haminaan, Kouvolaan ja Mikkeliin, joten Marttilaan keskeisen asemansa vuoksi sijoitettiin venäläinen varuskunta. Marttila määrättiin kauppalksi vuonna 1770. Varuskunnan komedanttina oli tällöin venäläinen  upseeri Davydov, josta kauppala sai nimensä. Venäläinen Davydov kääntyi ruotsinkielessä Davidstadiksi suomentuen myöhemmin Taavetiksi. Varuskunnan vahvuus vuonna 1788 oli 3588 miestä.... Varuskunnan venäläinen hautausmaa on ollut kaakkoisella suunnalla noin 1 kilometrin päässä linnoituksesta.

 

Linnoitus lehtikuvassa toukokuussa 1962. Vallit ja muut linnoitusrakenteet ovat puuston kattamia

Linnoitus tänään
Syvän kunnioituksen tuntein katselee valleille kiivennyt matkaaja parin vuosisadan takaisen linnoitustekniikan saavutusta, joka on parhaiten säilyneitä maalinnoituksia maassamme ruotsalais-venäläisten sotien ajoilta. Leikin tekoahan sen vahvojen kivivallien murtaminen olisi tämän päivän asehirmuille, mutta aikanaan sen valtaaminen ja 3500 miehen varuskunnan tuhoaminen olisi vaatinut valtavia uhrauksia.
Linnoitus nukkuu unohduksen unta, niin ainakin päältä katsoen näyttää. Yhteiskoululaiset paistattelevat päivää sen aurinkoisilla valleilla ja pojanviikarit leikkivät sen sokkeloissa omia leikkejään. Mutta linnoitus voi herätä uuteen elämään, ei enää alkuperäisessä tarkoituksessa, vaan arvokkaana matkailunähtävyytenä, jos toimeen tartutaan. Se vaatisi kuitenkin Luumäen kunnalta uhrauksia, jotka kuitenkin ajan kanssa tulisivat monin verroin korvatuiksi.
 

Linnoituksen keskustan aukio on mitä ihanteellisin juhlakenttä, jopa suuria maakunnallisiakin juhlia ajatellen. Tähän tarkoitukseen aukeata lienee käytettykin, päätellen sen toisessa päässä olevasta puhujapöntöstä. Mutta tämä ei yksin riitä. Koko linnoitusalue pitäisi raivata puhtaaksi risukoista, valleilla risteilevien polkujen varteen tulisi sijoittaa penkkejä ja vaikkapa linnoitusaukion itäpäähän rakentaa pieni kioski kahvi- ja virvoketarjoilua varten. Kun kaikki tämä olisi valmista, tulisi valtatien varteen  näkyvälle paikalle asettaa viitta, joka ohjaisi matkaajat linnoitukseen. Kuutostie on siksi vilkas turistiväylä kesäisin, että sen matkaajista huomattava osa pistäytyisi myös Taavetin linnoituksessa. Autojen pysäköintipaikaksi sopisi hyvin kesäajan toimettomana oleva koulun kenttä.
 

Näkymää Taavetin kunnostettuun Linnoitukseen

Kunnat kilpailevat keskenään matkailijavirran ohjaamiseksi alueelleen. Luumäen kunnalla on Taavetin linnoituksessa nähtävyys, jollaista tuskin millään muulla kunnalla on tarjottavana. Miksi ei Taavetin linnoitusta nostettasi muiden kunnan alueella olevien nähtävyyksien joukkoon?

Näkymää Taavetin kunnostettuun Linnoitukseen