Tolpankankaan luontopolku 20.9.2015

Tolpankankaan luontopolun opastaulu

Lähes kahden kuukauden paussi, joka allekirjoittaneella on ollut jalkaisin tehtyjen vaellusten suhteen, katkesi tänään 20.9.2015. Viime aikoina suorittamani polkupyöräretket ovat olleet todella mielenkiintoisia, mutta hitaasti etenemineen on kuitenkin usein vielä nautinnollisempaa. Tänään valitsin molemmat valellusvaihtoehdot. Kiersin ensin Luumäellä Tolpankaankaan luontopolun, jonka jälkeen hyppäsin pyörän selkään ja ajoin Kannuskoskelle ja takaisin.

Ja edessä oli laaja hakkuuaukea

Tolpankankaan luontopolun lähtöpiste sijaitsee noin kolme kilometriä Kannuskosken kylästä itään. Luontopolun on rakentanut Kannuskosken kylätoimikunta. Luontopolun on rakentanut Kannuskosken kylätoimikunta. Opasvihoksen asiantuntijana on ollut Seppo Vuokko. Polun lähtöpisteen osoite on Lakkalantie 346. Tuossa kohdassa hiekkapohjaiseen kangasmetsään erkanee metsäautotie. Tieltä noin 150 metrin päässä on opastaulu. Kankaalla on runsaasti parkkitilaa, joten suurehkonkin ryhmän saapuminen sinne ei ole mikään ongelma. Lähtöpisteellä olevasta laatikosta ei löytynyt suomenkielistä opaslehtistä, ainoastaan englanninkieliset ja venäjänkieliset. Otin mukaani englanninkielisen, mutta matkan varrella selvisi minulle, että sen sivuista puuttui osa. Jälkikäteen huomasin, että opaslehtinen löytyi myös verkosta

Tolpankaan maisemaa, hyvin hoidettua talousmetsää

Pääosin kuivassa kangasmaastossa kiertävällä noin viiden kilometrin pituisella polulla voi perehtyä jääkauden mahtavaan voimaan maaston muokkaajana. Tuo puuttuva opaslehtinen olisi hyvin avannut polun varrella olevan maiseman menneisyyttä. Nyt polulla yksitoikkosessa mäntymetsässä kulkeminen jäi pääosin syvästä hiljaisuudesta nauttimiseksi. Tosin luontopolku kulkee noin kolmasosan matkasta paikallistiellä, niin ikään noin kolmasosan metsäautotiella ja loput metsäkoneitten jäljiltä syntyneillä urilla. Polulta erkanee sivupolku alueen keskellä syvähkössä notkossa olevalle laavulle. Laavu sijaitsee pienen Karhulammen rannalla. Aikomukseni oli käydä katsomassa, missä kunnossa laavu on ja ottaa kuvia sen ympäristöstä. Kun olin laskeutumassa sinne viimeistä jyrkkää mäkeä alas, huomasin häiritseväni  - en suinkaan karhua - vaan sinne aikaisemmin saapunutta lemmenparia. Päätinkin kääntyä takaisin ja suoda heille onnellisten hetkien jatkumisen.

Osa polusta kulki kahden suon välistä nousevalla harjulla,
jonka päälle oli tehty metsäautotie

Poikkesin hieman polulta syrjään ihailemaan suolammen rauhaa

Pisteellä neljä eli soranottokuopalla voi tutustua
hiekkaharjun muodostumiseen

Tolpankangas on yli neliökilometrin laajuinen sora- ja hiekkaselänne, joka on jääkauden aikaansaama luomus. Tolpankaankaan korkeimmat kohdat ovat noin 115 metriä merenpinnan yläpuolella. Jääkauden "viskomina" siellä on myös runsaasti siirtolaohkareita. Yksi sellainen on Pöljon tien varressa oleva kiikkuva kivi. Se on noin kymmenen kuutiometrin kokoinen ja sen saa heilumaan lihasvoimin. Kivi on rauhoitettu.

1930-luvulla miltei koko Tolpankangas paloi, kun marjastajan nuotiosta pääsi tuli irti. Sormi ei kuitenkaan silloinkaa jäänyt suuhun, vaan pinnaltaan palaneet puut kaadettiin ja veistettiin egyptinparruiksi. Ja tilalle istutettiin mäntyä. Tolpankangas näyttää edelleen olevan mitä oivallisin marjastupaikka. Muutamin paikoin kypsän punaisina hehkuneet runsaat puolukantertut saivat minutkin ryhtymään kerääjäksi. Paikoin näytti notkoissa olevan vieläkin runsaasti myös mustikkaa.

Tolpankaan luontopolku on varsin helppokulkuinen ja hieman yksitoikkoinen reitti. Siltä puuttuvat henkeäsalpaavat maisemat, mielenkiintoiset pienet yksityiskohdat, ikiaikaiset metsät ja dramaattisen vetiset suonylitykset.  Esimerkiksi Ylämaan kirkonkylän ympäristössä kulkeva luontopolku on huomattavasti monipuolisempi ja myös vaativampi.

Silti ei kaduta tippaakaan, että tuli kierrettyä!

Luontopolun erikoisuuksia:Reitin varrella ei ollut laavua lukuunottamatta yhtään rakennusta, ei edes latoja.
Koko vaelluksen aika en kuullut kertaakaan moottorisahan tai perämoottorin ääntä enkä minkään muunkaan työkoneen ääniä.

Parannusehdotus:
Opastaulut luontopolun 15 pisteelle. 

Vielä yksi kuva Tolpankaankaalta

Orrainpolku, Savitaipale (Päivitetty 16.5.2016)

Näin talvipakkasilla on hyvä muistella kesäisiä vaelluksia eteläkarjalaisessa luonnossa.  Jääkauden jäljet-reitin ohella suosikkeihini kuuluu Orrainpolku. Olenkin kiertänyt reitin useampaan kertaan.  Orrainpolku on noin 45 kilometrin päässä Lappeenrannasta, Savitaipaleella. Etelä-Karjalan maakuntaportaalin esittelysivusto ja reitin kartta löytyvät täältä.
Ajo-ohje reitille on seuraava: Savitaipaleen kirkolta ajetaan Partakosken suuntaan tietä numero 409. Matkalle sinne ajetaan Kärnäkosken linnoituksen ohi ja jatketaan komean Partakosken ja sen historiallisenmiljöön ohi noin 5 km. Tämän jälkeen osoittaa vasemmalle viitta 'Orrain luontopolku'. Lopulta olet siis perillä

Onkilammen laavu

Orrainpolun reitin pituus on noin 10 km. Reitillä on muutamia vaativia nousuja kallioisille vuorille, joilta sitten aukeavat upeat näkymät Kuolimolle. Vaativin osuus on nousu Luotolahdenvuorelle, jonka korkeusero Kuolimon tasosta on noin 45 metriä. Reitillä maisemat vaihtelevat kiitettävästi ja se on sopivan vaativa, eikä aika tule sitä kulkiessa pitkäksi. Polun varrelta löytyy mäntymetsiä, reheviä kuusikoita ja lehteviä sekametsiä. Reitillä on myös myös suomaisemaa ja pitkospuitakin pitkin pääsee vaeltamaan. Mutta minuun säväyksen ovat tehneet ennen kaikkea komeat järvimaisemat Luotolahden vuorelta Luotolahdenkapian salmelle. Reitin varrelta löytyy myös kaksi laavua, joilla voi pitää taukoa ja käydä vaikka laiturilta uimassa Kuolimossa tai Onkilammessa. Kivikkoiset ja juurakkoiset kohdat polulla hidastavat ajoittain etenemistä. Vaikka reitillä on paljon korkeusvaihteluita, niin todella jyrkkiä kohtia on polulla vain muutama.

Tyyni Onkilampi

Reitti on hyvin merkitty ja sen lähtöpisteessä sekä reitin varrella laavuilla on hyvät opas- ja informatiotaulut. Orrainpolun reittimerkinnät on uusittu viimeksi kesällä 2014.Polun kiertää rivakalla tahdilla noin neljässä tunnissa ja vielä jää aikaa muutamalle paussillekin. Oiva vaelluskohde esimerkiksi lauantaiaamun piristykseksi.

Kiersin eilen (15.5.2016) reitin jälleen kerran (en muista enää monesko kerta). Oli oivallinen vaelluskeli auringon paistaessa ja lämpötilan pyöriessä vajaassa kahdessakymmenesä asteessa. Reitti oli erittäin kuiva lähes sateettoman kevään seurauksena. Reittimerkinnät selkeät ja näkyvät. Pitkospuutkin olivat hyvässä kunnossa ja kuivat. Aikaa meni tällä kertaa kaksi tuntia ja 22 minuuttia. Pidin vain pari pientä paussia. Tungosta ei reitillä ollut, sillä ketään ei tullut vastaan eikä kukaan mennyt ohi. Orrainpolku näyttää kuitenkin saaneen hyvän suosion päätellen polun kulumisesta aivan eri tavalla kuin pari vuotta sitten. 

Onkilampi

Onkilampi

45 metriä alempana odottaa syleilyynsä Kuolimo

Puiden välistä siintää Luotolahti

Näkymä Luotolahdenvuorelta Luotolahdenkapiaan

Näkymä rannalta Luotolahdenkapian suuntaan

Toinen näkymä Luotolahdenvuorelta Luotolahdenkapialle

"Viidakkopolku" Luotolahdekapian itärannalla

Tänne ei eksynyt Jussi kuokan kanssa

Ryteikköä

Kuusikkoa

Pieni polku metsän halki vie....

Huopaisenvirta 27.9.2014

Huopaisenvirran rantakivikkoa

Syyskuun viimeisenä viikonloppuna suuntasin matkani Luumäelle. Päämääränä oli kulkea paikallinen, Taavetin kuntakeskuksesta lähtevä Huopaisenvirran ulkoilureitti. Jälleen sää näytti parhaita puoliaan auringon paistaessa ja sään ollessa tyyni. Reitin alitettua Kuutostien ja noustua siitä jonkun matkan päässä mäentöyräälle,  olin pienen epätietoisuuden vallassa. Vasemmalle kääntyvän polun suuntaan osoitti kyltti LAAVU, oikealle metsätielle osoittava kyltti kertoi päämääränä olevan HUOPAISTENVIRTA. Tietenkin käännyin oikealle. Kuljettuani sitä ehkä kilometrin verran, ja tutkittuani karttaa, tulin siihen tulokseen, että valintani oli sittenkin väärä, joten käännyin takaisin. Olisihan minun pitänyt ymmärtää, että Laavu tarkoittaa Huopaisenvirranreittiä, ja Huopaistenvirta jotakin muuta reittiä samalle virralle. Tämä esimerkki todisti jälleen, että kunnon opastus on erittäin TÄRKEÄÄ. Jos opastus on tulkinnanvaraista, paikkakuntaa tuntemattomat tekevät kyllä turhia lenkkejä ja ne tietysti ärsyttävät.

Silta yli Huopaisenvirran

Komeata kuusikkoa reitin pohjoispäässä

Huopaisenvirran ulkoilureitti on kahdeksan kilometriä pitkä ja päättyy Huopaisenvirran rannalla olevalle laavulle. Alkumatka kulkee pääosin kylä- ja metsäteitä ja metsäkoneiden uria. Matkalle mahtuu harjumaastoa sekä komeita kuusikoita. Muutama laaja hakkuuaukeakin on reitin varrella tympäisemässä mielialaa. Tämäkin reitti on helppo, eikä siihen sisälly pitkiä vaativia nousuja  tai laskuja, eikä yhtään pahaa louhikkoa. Paras osa reittiä on noin kilometrin pätkä ennen Huopaistenvirtaa. Se kulkee komean kuusikon kätkössä paksujen sammalmattojen päällä.

Komea kuusikko jatkuu

Huopaistenvirta yhdistää Kivijärven vesistöreitillä Alakivijärven ja Kivijärven.  Uoma oli aikoinaan tärkeä puutavaran uittoreitti. Sitä pitkin kuljetettiin puutavaraa Saimaan vesistöstä  Kymijoen vesistöön. Uitto alkoi 1800-luvun lopulla. Suurimmillaan, 1950-luvulla, päivässä väylää pitkin kulki 27 000 tukkia. Uittoväylän käyttö päättyi 1963 Kivijärven laskemisen seurauksena. Huopaistenvirtaa ruopattiin 1960-luvulla, josta todistavat sen rannoilla olevat kiviröykkiöt. Aikoinaan virran yli johti hevossilta, joka ulkoilureitin rakentamisen yhteydessä "uudistettiin" rakentamalla väylän yli kävelysilta.

Kartta ja infotaulu Huopaisenvirran laavulla

Ulkoilureitti rakennettiin vuosina 2002 - 2003. Sen lähtöpisteessä sijaitsee Taavetin linnoitus, johon tutustuminen jäi tällä kertaa tekemättä. Palaan sen vaiheisiin myöhemmin sopivan tilaisuuden tullen. Tässä vielä linkki Huopaisenvirran ulkoilureitin sivulle.

Huopaisenvirran laavu

Salpapolun pohjoispää välillä Takamaa - Hostikka

Salpapolun pohjoispässä on Hostikan luolakorsun luona. Kuvassa luolan edessä oleva oleva opastaulu. Hostikan kylä sijaitsee Ylämaan kirkonkylän länsipuolella

Pistän tämän päivitykseni tännekin. Alkuaan postasin tarinani naamakirjaan.

Lauantai-aamuna 4.10.2014 suuntasin Ylämaan - Miehikkälän takamaille Salpalinjaa seuraavalle Salpapolulle. Aamu oli aurinkoinen, lämpötila aluksi hieman pakkasen puolella, mutta lämpeni nopeasti auringon noustessa. Kalliorinteisiin louhitut Salpa-linjan bunkkerit ovat vielä hyvässä kunnossa. Kalliomaastoon kaivetut juoksuhaudat ovat tietysti peittyneet sammaliin ja puitten juuriin. Panssariesteet kohoavat maasta edelleen metsien ja peltojen keskellä. Reitillä on kiitettävästi opastauluja ja myös laavuja. Onneksi käyttämättömäksi jäänyttä puolustuslinjaa noudattelevaa polkua on helppo kulkea ja se noudattelee pääosin metsäteitä. Salpapolusta löytyy informaatiota täältä http://www.salpakeskus.fi/fi/salpapolku

Aikomuksenani on kiertää ensi keväänä koko reitti Majaniemi - Kirpun kylä toukokuisena viikonloppuna. Pituutta reitille tulee noin 58 kilometriä. Vaelluskaveriksi on ilmoittautunut jo kolme henkilöä. Mukaan mahtuu muutama lisää. Tässä vaellukseni kuvasatoa:

Näkymä Hostikan luolakorsulle

Kunnostettu juoksuhauta johtaa Hostikan luolakorsun päällä olevalle kk-pesäkkeelle

Hostikan luolakorsun päällä on nähtävissä sekä kunnostamatonta ja kunnostettua juoksuhautaa

Teräksinen tähystyskupu Hostikan luolakorsun päällä

Ajan hammas ei ole näitä kallioon louhittuja korsuja ja tuliasemia purrut. Kyseessä Valkjärven kankaalla oleva konekivääri - ja panssarintorjuntatykin bunkkeri / korsu B 186

Valkjärven kankaan konekivääri - ja panssarintorjuntatykin korsu B 186, korsun sisäänmenoaukko.

Valkjärven kankaan konekivääri - ja panssarintorjuntatykin korsu B 186, korsun sisäänmenoaukko.

Valkjärven kankaan konekivääri - ja panssarintorjuntatykin korsu B 186, näkymää korsun sisälle.

Bunkkerin sisätiloja

Valkjärven kankaan konekivääri - ja panssarintorjuntatykin korsu B 186, Korsun sisälle voidaan milloin tahansa perustaa hyvin suojassa oleva tukikohta. Kalkitussa seinässä näkyvät edelleen hyvin sisätiloissa aikoinaan olleiden hyllyjen ym. rakenteiden jäljet.

Valkjärven kankaan konekivääri - ja panssarintorjuntatykin korsu B 186. Korsu edelleen hyvässä kunnossa ja peittyy hyvin kallioiseen maastoon.

Valkjärven kankaan konekivääri - ja panssarintorjuntatykin korsu B 186, ampuma-aukko

Valkjärven kankaan konekivääri - ja panssarintorjuntatykin korsu B 186, ampumasektorilta kuvattuna

Bunkkerin tuliaukko

Näkymä tuliaukosta edessä olevalla kankaalle

Valkjärven kangas konekiväärikorsu B 182

Valkjärven kangas,  konekiväärikorsu B 182:n sisätiloja

Valkjärven kangas, konekiväärikorsu B 182:n sisäkuva

Valkjärven kangas, konekiväärikorsu B 182:n sisäkuva, peräseinällä tähystyskupuun johtavat tikkaat

Valkjärven kankaan opastaulu

Neuvostosotavankien hautausmaan muistomerkki Valkjärven kankaalla. Hautausmaalle on haudattu 69 vankia.

Toinen neuvostosotavankien hautausmaan muistomerkki, muutama kilometri etelämpänä. Tälle hautausmaalle on haudattu 78 vankia.

Opastaulu Syvä-Valkjärven länsipäässä

Panssariesterivistöä

Panssariestettä Syvä-Valkjärven länsipäässä

Valkjärven laavu

Valkjärven laavu

Valkjärven laavu

Takamaan laavu