Saimaan kanavan museo

Saimaan kanavan museon portti

Lappeenrannassa sijaitsee yksi museo, joka ei mielestäni ole saanut sellaista huomiota, joka sille ehdottomasti kuuluisi. Kyseessä on Saimaan kanavan museo Mälkiän – Mustolan alueella osoitteessa Sulkuvartijankatu 16. Saimaan kanavan museorakennukset, pihapiiri ja päärakennuksen alapuolella levittäytyvä puutarha kertovat vanhan Saimaan kanavan toiminnasta ja elämästä kanavan ympäristössä. 

Kanavamuseon päärakennus oli jo vuonna 1846 kanavatyömaan ensimmäisen lohkon työpäällikön asuntona. Kun kanava valmistui vuonna 1856, rakennus laajennettiin kanavan yläpiirin päällikön virkataloksi. Myöhemmin se oli kanavakasöörin virkatalona ja konttorina. Talon päädyssä oli tuohon aikaan kuisti, jonka kautta laivurit kulkivat tullessaan maksamaan kanavamaksuja. Kasöörikonttori siirtyi vuonna 1933 uuden sulun vieraan ja rakennus jäi asuinkäyttöön.

Päärakennusta modernisoitiin 1970-luvun lopulla sisäpuolelta, mutta ulkopuoli on säilynyt melko hyvin vanhassa asussaan. Vuodesta 1995 lähtien rakennuksessa on toiminut kanavamuseo, kahvio ja museokauppa. Kahvio ja museo ovat avoinna kesäisin.

Päärakennuksen pihapiirissä on vanha aittarakennus sekä Thure Hellströmin suunnittelema keltainen ulkorakennus, jossa oli navetta, sikala ja kanala. Piiripäällikön virkatalon ympärille rakennettiin komea puutarha, jota kanavan puutarhurit hoitivat. Puutarha oli vuosikymmenien aikana kasvanut umpeen, mutta se on palautettu entiseen muotoonsa.

Kuten ohessa olevista kuvista näkyy, museon miljöö on ainutlaatuinen. Lukemattomia kertoja olen pysähtynyt sitä ihailemaan. Se minua ihmetyttää, miten vähän sekä kanavamuseota että koko Saimaan kanavan Suomen puoleista osuutta on hyödynnetty matkailussa. Kuutostien remontissa tehtiin kyllä alas kanavan varteen johtavat rampit, mutta ne päättyvät – ei minnekään. Tämä alue on kuin ruususen unta nukkuva jalokivi. 

Rautjärven Miettilän terveystalo

Rautjärven Miettilän terveystalo 31.5.2015

 Toukokuun viimeisenä päivänä tekemälläni Rautjärven – Simpeleen matkallani yhdeksi pysähdyspaikaksi valitsin Miettilän historiallisen kasarmialueen. Kasarmialue on merkitty Etelä-Karjalan maakuntakaavaan merkittävänä kulttuurihistoriallisena ympäristönä. Kimmokkeen antoi Etelä-Saimaan artikkeli 17.11.2014 otsikolla Vaikka ketjuilla kiinni kaivinkoneeseen.  Siinä Miettilän kasarmialueella ns. Vääpelin talossa asuvat Matti Keltanen ja Marketta Häyhä tuovat esille pöyristyksensä siitä, että Rautjärven kunta aikoo purkaa kasarmialueelta sen keskellä seisovan Terveystalon. Samaisessa artikkelissa Etelä-Karjalan museon amanuenssi ja rakennustutkija Miikka Kurri  totesi, ettei rakennusta saisi missään tapauksessa purkaa: Terveystalo on keskeinen talo kasarmialueella, sillä on merkittävä historia ja siinä toimii paikallismuseo, hän totesi. Terveystalo sijaitsee osoitteessa Miettiläntie 1350.

Terveystalon edessä oleva infotaulu

Sodassa tuhoutuneen suojeluntatalon portaat.
Niiden päällä seisoo 10.6.2011 pystytetty 23. rajakomppanian muistomerkki.
Sen muistolaatassa lukee teksti: "Tässä paikassa sijaineessa Miettilän
suojeluskuntatalossa perustettiin 10.6.1941 23.rajakomppania. Komppanian
runkona oli rajakomppania 2. Komppaniaan liitetiin Rautjärven
suojeluskuntalaiset sekä Rautjärven reserviläiset. Suojeluskuntatalo paloi
5.7.1941 vihollisen tykkitulessa."  Allekirjoittajina ovat Rautjärven kunta ja
Kaakkois-Suomen Rajamieskilta.

Terveystalo ja sen vieressä näkyvät tuhoutuneen suojeluskuntatalon portaat

Miettilän kyläläiset järjestivät Nuorisoseuran talolle 17.12. 2014 kokouksen, jossa kunnan päättäjille kerrottiin huoli talon kohtalosta. Rautjärven kunnanhallituksen puheenjohtaja Taina Lonka (kesk.) ehdotti Miettilän  kyläkokouksen päätteeksi, että kunta inventoi alueen ja suunnittelee mitä tietyt toimenpiteet suurinpiirtein maksaisivat. Miettiläläiset olivatkin tyytyväisiä päätökseen, koska näin Terveystalo ei näin joutunut, ainakaan välittömästi, suoraan purkulistalle ja sai näinollen aikalisän.

Terveystalon historia on seuraavanlainen. Terveystalon paikalle rakensi Rautjärven suojeluskunta vuonna 1939 suojeluskuntatalon käyttäen apuna vanhan kasarmirakennuksen hirsirunkoa. Suojeluskuntatalossa perustettiin 10.6.1941 23. rajakomppania. Komppanian runkona oli rajakomppania 2. Siihen liitettiin Rautjärven suojeluskuntalaiset sekä Rautjärven reserviläiset. Talo tuhoutui kuitenkin jatkosodan alussa neuvostoarmeijan tykistökeskityksissä 5.7.1941.

Suojeluskuntatalon paikalle valmistui sodan jälkeen vuonna 1949 terveystalo kansalaiskeräysten ja lakkautettujen suojeluskuntien varoilla. Myös Rautjärven ruotsalainen kummikunta Gagnef Taalainmaalta tuki merkittävällä tavalla Terveystalon rakentamista. Rakennuksen suunnittelivat arkkitehdit Väinö Keinänen ja Juhani Viiste. Terveystalossa toimi aikoinaan äitis- ja lastenneuvola sekä hammaslääkärin vastaanotto.

Terveystalo 31.5.2015

Terveystalossa oleva Rautjärven kotiseutumuseon uusittu näyttely avattiin yleisölle vuonna 2001. Rautjärven aikaisempi kotiseutumuseo sijaitsi Rautjärven kirkkoa vastapäätä olevassa vanhassa pitäjäntuvassa vuodesta 1978 vuoteen 1996, jolloin rakennus suljettiin korjaustöiden vuoksi. Vuonna 1998 koko Rautjärven museotoiminta päätettiin keskittää Miettilän reservikasarmialueelle.

Miettilän Terveystaloon kunnostettiin kolme huonetta kotiseutunäyttelyä varten. Suurimmassa huoneessa on esillä näyttely Rautjärven alueella 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun alussa käytetyistä maa- ja kotitalousesineistä. Erilaisia kalastusvälineitä sekä suutarintyövälineitä on myös näytteillä. Museon tekstiilikokoelma on esillä omassa huoneessaan. Samassa huoneessa on myös kangaspuut sekä pellavankäsittelyyn liittyviä työvälineitä, kuten pellavaloukku. Museon erikoisuutena ovat Ruokolahden kirkon urkurina toimineen Juho Luumin (1825-1922) virsikantele ja jousi, jotka ovat esillä omassa vitriinissään. Esineistöä museossa on yhteensä noin 750 kappaletta.

Terveystalo 31.5.2015

Koitsanlahden hovi (Päivitetty 24.2.2016)

Koitsanlahden lahjoitusmaatalonpoikien muistomerkki

Kesäkuun  toisena päivänä 2015 aloittamallani kotiseutumatkalla Pohjois-Karjalaan poikkesin Kuutostieltä hyvin edelleen näkyvälle Koitsanlahden hoville. Kaunis kesäilta ja hovin ikivanhoissa puissa ilta-auringon kajossa laulavat satakielet kruunasivat pysähdykseni.

Koitsanlahden Hovi sijaitsee Parikkalassa valtatie 6:n varrella osoitteessa Hovintie 93, 59310 Koitsanlahti . Koitsanlahden Hovi avattiin museoksi vuonna 1966 ja museona hovin rakennukset toimivat vuoteen 1991 saakka.  Museo on sen jälkeen ollut toistaiseksi suljettuna. Hovin rakennukset ja alueet ovat - ainakin toistaiseksi - museoviraston hallinnassa.

Koitsanlahden Hovi on Suomen nykyisellä alueella ainoa jäljellä oleva lahjoitusmaakartano. Se on kulttuuriperinnöltään ja historialtaan ainutlaatuinen. Koitsanlahden Hovin historia kertoo sekä Ruotsin suurvalta-ajan historiasta että Venäjän vallan ajan lahjoitusmaista sekä lahjoitusmaatalonpoikien erittäin huonosta asemasta 1700 - 1 800 -luvuilla.

Koitsanlahden hovin päärakennus ilta-auringon kajossa

Koitsanlahden Hovi oli alkujaan kuningas Kustaa II Adolfin vuonna 1618 perustama valtion latokartano. Vuonna 1652 se lahjoitettiin sotamarsalkka ja kreivi Arvid Wittenbergille. Wittenbergin suvun hallussa hovi oli 1680 toteutettuun läänitysten kruunulle palauttamiseen saakka. Vuodesta 1721 alkaen Koitsanlahden Hovi oli Venäjän hallitsijan lahjoitusmaakartano, jossa Uukuniemen, Saaren ja Parikkalan talonpojat kävivät suorittamassa työpäiviä. Koitsanlahden Hovin talonpojat vastustivat hallitsijan ankaria vouteja ja nousivat myös kapinoimaan. Koitsanlahden Hovin pihamaalla on ”Kärsimysten kivet” -muistomerkki menneiden sukupolvien kärsimyksiä kunnioittamassa. "Vapaus on kalliimpi kuin maa”, lukee "Kärsimysten kiviin" hakattuna. Muistomerkin on suunnitellut kuvaamataidon lehtori, taiteilija Armi Siitonen. Se paljastettiin sata vuotta hovin pakollisten päivätöiden päättymisen jälkeen heinäkuussa vuonna 1958. Päärakennuksen alapuolelle, Simpeleenjärvelle viettävässä rinteessä on vielä pystyssä piiskuupetäjä, jonka äärellä uppniskaisille alustalaisille jaettiin väkivaltaista oikeutta raipaniskujen muodossa. Nyt tuo paljon nähnyt puuvanhus on keloutunut ja lahoamassa nopeasti.

Muistomerkki 10.10.2015, jolloin tein jälleen pikavierailun hovin maisemiin

Venäjän hallitsija vuokrasi vuonna 1801 Koitsanlahden lahjoitusmaa-alueen valtioneuvos Christopher Kniperille, joka vuokrasi Hovin edelleen. Koitsanlahden Hovin olot vakiintuivat vuonna 1823, jolloin kruunu vuokrasi hovin 25 vuodeksi majuri Jacob Fredrik Lagervallille. Koitsanlahden Hovin päärakennus on tältä aikakaudelta. Hovin päärakennus valmistui varamaanmittari Constantin Melartinin toimesta vuonna 1849.
Kun vuokra-aika päättyi vuonna 1858, loppui seudun lahjoitusmaakausi senaatin päätöksellä myös lahjoitusmaakausi. Tällöin talonpoikien päivätyöt lakkautettiin. Vapautumisen 100-vuotispäivän kunniaksi oli Etelä-Saimaa lehdessä pieni artikkeli, josta otteita löytyy täältä. Kuitenkin vasta torpparivapautuksesta säädetty laki vuonna niinkin myöhään kuin vuonna1919 teki Koitsanlahden talonpojista lopullisesti itsenäisiä maanviljelijöitä.

Koitsanlahden hovin länsipääty

Itsenäisyyden ajan ensimmäiset vuosikymmenet oli Koitsanlahden Hovi ympäröivine peltoineen Suomen valtion omistuksessa. Ne vuokrattiin agronomi Jarl af Björkstenille ja myöhemmin hänen leskelleen. Vuokraus kesti aina vuoteen 1945 saakka. Sodan jälkeen hovin pellot jaettiin  Neuvostoliitolle luovutetulta alueelta saapuneille evakoille. Komeaan päärakennukseen sijoitettiin Parikkalan mieskotiteollisuuskoulu.

Koitsanlahden piiskuupetäjä 10.10.2015

Koitsanlahden Hovi on inspiroinut myös useita kirjailijoita. Kirjailija Lempi Jääskeläisen kaksi teosta, Hovin vallat ja Talopoika ja hovinherra, käsittelevät Koitsanlahden Hovia. Koitsanlahden Hovi esitteli museo-aikanaan kartanokulttuuria ja kotiseutuhistoriaa. Koska hovin hoitajat ovat vaihtuneet usein, ei irtaimistoa ole juurikaan säilynyt.Päärakennuksen ympärille levittäytyy vanha puistoalue. Mäeltä avautuu suurenmoinen näkymä laajaan kulttuurimaisemaan. Hovinmäen puisto on viime vuosina entisestään ränsistynyt ja avoimen maiseman umpeen kasvaminen on lisääntynyt, Maiseman kannalta merkittävintä on ollut aiemmin jokseenkin avointen puistonäkymien sulkeutuminen. Hovin päärakennus ei nykyisin juurikaan näy kauempaa. Muutoksen olen huomannut selvästi esimerkiksi kuutostiellä ohi ajaessani. Samalla tavalla kuin aikaisemmin ei hovin pihapiiristä myöskään näe ympäröivää maisemaa. 

Voiko ikkunat olla enää kauniimmat?

Vierailuni Koitsanlahdessa sai minut surulliseksi. Hovin rakennukset sijaitsevat hienolla, näyttävällä paikalla isojen, satoja vuosia vanhojen puiden katveessa. Nyt seutu ja pihapiiri oli päässyt pusikoitumaan. Myös hovin päärakennus näyttää olevan pikaisen remontin tarpeessa. Varsinkin rakennuksen sisäänkäyntien portaikot, katto ja vesikourut kaipaavat korjausta ja uusimista. Kansanedustaja Risto Kuisma teki jo vuonna 2002 eduskuntakyselyn hovin kohtalosta. Hän oli huolissaan siitä, että Koitsanlahden päärakennus oli lähes käyttämättömänä ja rapistui nopeasti. Kuisman kysely ja ministeri Suvi Lindénin vastausta löytyvät täältä. Hovin tulevaisuus on ollut voimakkaasti vaakalaudalla nyt jo noin seitsemisen vuotta. Vuonna 2009 julkaistun kuntokartoituksen mukaan hovin rakennukset olivat odotettua paremmassa kunnossa. 

Hovin piharakennuksia

 Hovin kohtaloa pohtimassa oli vuonna 2009  työryhmä, joka ehdotti sen vuokraamista yritystoiminnan käyttöön. Ilmeisesti varteenotettavaaa yrittäjää ei löytynyt. Vuonna 2011 oltiin tilanteessa, jossa hovi haluttiin muuttaa kulttuurikeskukseksi ja laatia kunnostussuunnitelma. Miten tälle hankkeelle kävi, on jäänyt minulle epäselväksi. Seuraavana vuonna oltiinkin jo tilanteessa, jossa kiinteistö aiottiin pistää myyntiin. Ja vuodelta 2014 löytyy tieto, että kiinteistö on todella myynnissä. Hintapyyntö 50000 euroa. Sitä on tarjottu myös Parikkalan kunnalle, mutta kunnan päättäjiä hirvittävät mahdolliset suuret korjauskustannukset. Hovin tämänhetkiseen tilaan on herätelty päättäjiä myös ottamalla uusintapainos Lempi Jääskeläisen kirjasta Hovin vallat. Aktiivisena päättäjien herättelijänä tässä on ollut Etelä-Karjalan maakuntayhdistys. Etelä-Saimaa-lehdessä 3.11.2015 oli artikkeli presidentti P.E. Svinhufvudin kotitalon Kotkaniemen joutumisesta valtion säästöleikkurin kynsiin. Kyseinen rakennus on sekin menossa myyntiin. Huh, huh!!! Samassa artikkelissa oli esillä myös Koitsanlahden hovin kohtalo. Jutun mukaan Senaatti-kiinteistöt pistävät hovin myyntiin julkisella tarjouskilpailulla lähiaikoina. Myyntiin tarvittava aineistoselvitys valmistuu marraskuun aikana. 

Hovin myymisestä tulikin totta helmikuussa 2016. Etelä-Saimaa kertoi myyntiinpanosta oheisessa lehtiartikkelissaan. Senaatti-kiinteistön järjestämä myynti alkaa 28.2.2016. Ostaja haetaan tarjouskilpailussa, jossa on ehtoja kiinteistön vastaisesta käytöstä. Uuden omistajan pitää huolehtia historiallisesta rakennuksesta ja sen miljööstä sen suojeluarvot ja -tavoitteet huomioiden.Myyntiin tulee päärakennuksen lisäksi muun muassa talli- ja vajarakennus, maakellari, käymälä, leikkimökki sekä muistomerkki ja 4,48 hehtaaria maata. 

Syksyinen näkymä Koitsanlahden hovin päärakennukselle 10.10.2015

Olisi todellinen kulttuuri- ja kotiseutuskandaali, mikäli Koitsanlahden hovin annetaan päättämättömyyden ja vastuunpakoilun seurauksena lahota pystyyn. Löydettäköön sille sitten vaikka yksityinen omistaja, jos julkisesta tahosta ei ole sen kunnostajaksi ja ylläpitäjäksi!

Aloin myös hieman penkoa, mitä Koitsanlahden lahjoitusmaahovista ja sen kohtalosta on vuosikymmenten varrella kirjoitettu maakunnan lehdissä. Ohessa vuodelta 1973 löytämäni uutinen, jossa kerrotaan Koitsanlahden hovissa käyneen kesällä 1973 yhteensä 8300 vierasta. Lisäksi uutisessa kerrotaan entisöinti- ja kunnostussuunnitelmista.

Etelä-Saimaa 3.10.1973

----

Röytyn talo, Taipalsaari (Päivitetty 9.6.2015)

Komea entinen kestikievari Taipalsaarelta; Röytyn talo

Palatessani Haikkaanlahden reitiltä lokakuussa pysähdyin Röytyn kotiseututalolla Taipalsaaren kirkolla.

Röytyn kotiseututalo sijaitsee Taipalsaaren kirkonkylässä kirkon vieressä, osoitteessa Leikonrannantie 1, 54920 Taipalsaari. Röytyn talo mainitaan sotilasvirkatalona ensimmäisen kerran vuonna 1680.Se toimi lyhyen aikaa Ruotsin armeijan luutnanttien virkatalona, kunnes Taipalsaaren alue siirtyi Venäjälle Turun rauhassa vuonna 1743. Tämän jälkeen talo  oli kestikievarina. Tässä tehtävässä se oli aina vuoteen 1937 asti. Kestikievarin viimeinen isäntä oli Viktor Rikkonen. Hänen veljenpojaltaan Veikko Rikkoselta tila siirtyi Taipalsaaren kunnan omistukseen vuonna 1988. Kunta entisöi talon kestikievarimuseoksi Etelä-Karjalan museon sekä Museoviraston ohjeiden mukaisesti. Museoksi Röytyn kotiseututalo avattiin vuonna 1996.

Röytyn talon sisäänkäynti

Vuonna 2008 Röytyn kotiseututalossa aloitti toimintansa sisustusliike ja kahvio. Yrittäjä sanoi kahden vuoden kuluttua kuitenkin vuokrasopimuksen irti. Kesällä 2014 talossa piti yllä kahvilatoimintaa kolme taipalsaarelaista kyläyhdistystä ja kuusi muuta yhdistystä. Keväällä 2012 kotiseututalon pärekatto uusittiin. Työn tekivät talkoilla Taipalsaaren maamiesseura, kotiseutuyhdistys ja maaseutunaiset.

Näkymä Röytyn talon takapuolelle

Näkymä Röytyn taloon peltoaukean takaa

Röytyn kotiseututalon ympäristössä sijaitsee viidestä hirsiaitasta koostuva aittarivistö. Aitoissa on näytteillä Taipalsaaren historiaan kuuluvia maatalousesineitä. Makuu- ja vaateaitoissa on esillä tekstiilejä ja vanhoja pyykkäysvälineitä pyykkilaudoista 1930-luvun kädellä kammettavaan pesukoneeseen. Maitoaitassa on nähtävillä muun muassa vanha separaattori ja puisia leilejä. Maatalousaitassa on mahdollista tutustua miesten työkaluihin ja sepän palkeeseen. Vilja-aitassa on isot laarit, viikatteita sekä vanhoja viljamittoja.

Aittarivistöä

Edessä aittoja, takaa näkyy päärakennus

Ulkorakennuksessa oleva Taipalsaaren Hevosjalostusyhdistyksen perustama museo on avattu yleisölle vuonna 1996. Hevosajopelimuseossa on esillä kahdessa kerroksessa hevosvetoisia ajoneuvoja matkustukseen, kuljetukseen ja maataloustöihin, sekä hevosen hoitoon ja raviurheiluun liittyvää esineistöä. 1800- luvun lopun ja 1960- luvun välisenä aikana valmistetut reet, arvokkaat kiesit ja maatalouskoneet kertovat hevosen tarpeellisuudesta maatalousyhteiskunnassa. Museossa on näytteillä myös valokuvanäyttely, jossa on esillä hevosaiheisia kuvia 1930- luvulta alkaen.

Aittarakennuksia

Röytyn talon vaiheisiin liittyy myös mustia hetkiä. Keväällä 1918 käydyn sisällissodan taipalsaarelainen, raaka loppunäytös tapahtui talossa. Siellä kokoontui valkoisten kenttäsotaoikeus. Vangitut punaiset  kuljetettiin Röyttyyn kuulemaan lopullinen tuomionsa. Kyse ei ollut varsinaisesta oikeudenkäynnistä, vaan pikemminkin kuulustelusta. Sen perusteella jaettiin lopullinen tuomio. Oikeudenpäätös kirjattiin pöytäkirjaan vain, mikäli  se oli vapauttava. Kuolematuomio merkittiin vain yksinkertaisella merkillä "V".  Kun päätös oli Röytyn kamarissa syntynyt, ja tuomittu vietiin talosta ulos, saattoi vartiomies ilmoittaa: "ammutaan, ei asiointia!"

Aittarakennuksia

Aitan ovi

kanala

Näkymä talon takanurkalle

Röytyn talo etelästä katsottuna

Näkymä Röytyn talolle toukokuussa 2015