Sosialidemokraattien kolhoosihaaveet

Virolainen kolhoosijuliste

Valtiopäivät 1945, aloite 144

Kirjoitin toista viikkoa sitten blogissani sosialidemokraattisten kansanedustajien kolhoosihaaveista vuosina 1945 ja 1946. Tuo minulle uusi asia löytyi sattumalta vanhoista sanomalehdistä. Varmistaakseni lehtiuutisten todenperäisyyden perehdyin eduskunnan pöytäkirjoihin, jotka vahvistivat artikkeleiden uutisannin todeksi.
Demarit eivät olleet haaveissaan yksin, sillä tätä ajoivat myös kommunistit ja heidän apujärjestönsä SKDL. Sotavuosien jälkeen ensimmäiset eduskuntavaalit pidettiin 17.–18. maaliskuuta 1945. Niissä tapahtui voimakas siirtyminen vasemmalle.  Lakkautetun Isänmaallisen Kansanliikkeen kansanedustajat eivät saaneet asettua vaaleissa ehdokkaiksi. Lisäksi yhdentoista kansanedustajan asettuminen ehdolle kiellettiin. Nämä Maalaisliittoon, Kokoomukseen ja SDP:hen kuuluneet kansanedustaja miellettiin liian saksalaismielisiksi tai "sotapolitiikan kannattajiksi". SDP kärsi ison tappion (35 edustajanpaikkaa) menettäessään asemiaan SKDL:lle, joka nousi toiseksi suurimmaksi puolueeksi. Sosialidemokraatit saivat eduskuntaan 50 paikkaa, SKDL 49. Yhdessä kyseisten puolueiden ääniosuus vaaleissa oli 48,55%.

Uuden eduskunnan kokoontuessa ei osa sosialidemokraattien kansanedustajista vitkutellut, vaan teki 18.4.1945 toivoumusaloitteen, jonka ensimmäinen allekirjoittaja oli alavieskalainen Heikki Simonen. Siinä esitettiin toive:

että hallitus viipymättä selvityttäisi, olisiko suurien maatalousyksikköjen sosialisoiminen meillä tarkoituksenmukaista, ja että tässä selvityksessä kiinnitettäisii huomioita niihin kokemuksiin, joita sosialisoitu maatalous on antanut Neuvostoliitossa.

Valtiopäivät 1945, aloite no 144

Toivomusaloitetta perusteltiin yhteensä kahden ja  puolen sivun verran. Poimin sieltä yhden kohdan (alleviivaukset ja tummennukset allekirjoittaneen):

Ei olisi millään tavoin ihmetletävää, vaikka Suomen valtio ei uudenkaan eduskunnan ja hallituksen ohjaamana ilman muuta lähtisi hankkimaan haltuunsa suurtiloja muodostaakseen niistä sosialisoituja talousyksiköitä. Kuitenkaan ei voida sulkea silmiä siltä, että Neuvostoliitossa sosialisoitu maatalous on ilmeisesti antanut varsin hyviä tuloksia, sen jälkeen kun sosialisoimistoimenpiteiden suurista ja paljon uhrauksia vaatineista alkuvaikeuksista oli selviydytty. Kun näin on tapahtunut naapurimaassamme, niin mitä aihetta olisi olettaa, etteikö sosialisoitu suurviljelys meilläkin atntaisi hyviä tuloksia.

Koko toivomusaloite (1144/1945, 18.4.1945), jonka allekirjoitti SDP:n 50:stä kansanedustajasta 20, löytyy kuvattuna ohesta.


Seuraavan vuoden helmikuussa samalla asialla oli jo sosialidemokraattisen eduskuntaryhmän enemmistö eli 32 edustajaa 50:stä. Ensimmäinen allekirjoittaja oli oli tälla kertaa forssalainen Eino Raunio. Sen sijaan Heikki Simosen nimeä ei nyt löydy allekirjoittajien joukosta. Oliko Simonen tuulut jo toisiin ajatuksiin kolhoosimaatalouden ihanuudesta? SDP:n kansanedustajat halusivat pakkolunastaa suurtiloja tilattomien yhteisviljelyyn.

Tälla kertaa ehdotettiin eduskunnan päätettäväksi

että hallitus kiireellisesti valmistaisi ja antaisi Eduskunnalle esityksen sellaiseksi lainsäädännöksi, jolla suurtiloja voitaisiin ostaa tai pakkolunastaa valtiolle tilattomien yhteisesti viljeltäväksi elinaikaisella tai muulla vakaalla hallintaoikeudella.

Jälleen esikuvana oli Neuvostoliitto, Tässä lainaus  aloitteen perustelutekstistä:

Eikö suurtiloja olisi otettava kokonaisina valtiolle viljeltäväksi lähinnä samaan tapaan kuin kollektiivitaloudet Neuvostoliitossa, jossa saadut kokemukset tiettävästi ovat myönteisiä.

Näin jälkikäteen voinemme olla tyytyväisiä, etteivät Eino Raunion ja kumppaneiden aloitteet päässeet raunioittamaan maatalouttamme. Tekstiä kootessa  heräsi kieltämättä mieleeni kysymys siitä, mitä olisi tapahtunut, jos sosialidemokraatit olisivat saaneet pari kansanedustajaa enemmän vuoden 1945 vaaleissa? Olisiko puolue lähtenyt ajamaan maaseudun pakkokollektivisointia eduskunnan vasemmistoenemmistön turvin, koska puolueen kansanedustajien enemmistö näkyy sitä tukeneen?

Alla kuvattuna toivomusaloite 11/1946, 4.2.1946.

Valtiopäivät 1946, aloite no 110

Kolhoosiin, kolhoosiin!

Virolainen kolhoosijuliste. Vilja heilimöi, aurinko paistaa ja katseissa siintää valoisa tulevaisuus.

Kolhoosien perustaminen Suomeen myös demarien haaveissa!!!

Kun suuri ja mahtava Neuvostoliitto oli onnistunut syksyllä 1944 pakottamaan Suomen erillisrauhaan ja maamme poliittisen johdon päällystakkina oli valvontakomissio, myös sisäpolitiikassa alkoi tapahtua. Kommunistit ja heidän apujärjestönsä SKDL saivat merkittävän vaalivoiton ja sosialidemokraattisen puolueen sisällä vahvistui äärivasemmiston kannatus. Niinpä osa sosialidemokraateista ajoi kolhoosien perustamista Suomeen. Vuoden 1945 valtiopäivillä teki 20 sosialistien edustajaa Heikki Simosen johdolla tästä eduskunnassa aloitteen. Kyseiset kansanedustajat olivat:

Heikki Simonen, Yrjö Kilpeläinen, Walter Kuusela, Elli Nurminen, Alpo Lumme, Väinö Kivisalo, Otto Muikku, Edvard Pesonen, A. K. Paasivuori, Yrjö Kallinen, P. A. Karjalainen, Juho Karvonen, H. S. Pesonen, J. F. Tolonen, Kauko Andersson, T. Bryggari, Urho Kulovaara, Samuli Tervo, Sylvi Kyllikki Kilpi ja K. Hakala.

Koska hanke ei toteutunut, tekivät saman puolueen edustajat uuden aloitteen vuonna 1946. Nyt perusteluissa todettiin, että ”suurtiloja olisi otettava kokonaisena valtiolle viljeltäväksi samalla tapaa kuin kollektiivitaloudet Neuvostoliitossa, jossa saadut kokemukset tiettävästi ovat myönteisiä”. Tämä aloite sai jo 32 demariedustajan tuen. Sen ensimmäinen allekirjoittaja oli Eino Raunio. Muut nimensä sen alle kirjailleet olivat:
Valfrid Eskola, P. A. Karjalainen, Otto Muikku, Valto Käkelä, Jere Juutilainen, J. F. Tolonen, Kaisa Hiilelä, Uuno Raatikainen, Aino Malkamäki, Alpo Lumme, Jussi Raatikainen, Samuli Tervo, Yrjö Kallinen, Väinö Kivisalo, Urho Kulovaara, Kalle Jokinen, Aino Lehtokoski, Penna Tervo, T. Bryggari, Sylvi Kyllikki Kilpi, Juho Kuittinen, Varma Kosto Turunen, H. S. Pesonen, Juho Karvonen, K. Hakala, Martta Salmela-Järvinen, Juho Pyy, Väinö Leskinen, Edvard Pesonen, Yrjö Kilpeläinen ja A. K. Paasivuori.

Minulle yllätysnimi listassa oli Väinö Leskinen, jota olin pitänyt oikeistodemarina. Silloisista eteläkarjalaisista demariedustajista ovat aloitteen näköjään allekirjoittaneet Valto Käkelä, Jere Juutilainen ja Juho Kuittinen. SKDL:n kansanedustajien tuki kolhoosien perustamiselle oli itsestään selvää. Asiassa ei päästy lopulta aloitteita pidemmälle huolimatta laajasta parlamentaarisesta tuesta. Oliko se on vai ei, sitä voi mietiskellä vaikka ajellessaan Venäjällä entisten kolhoosien raunioituvien kolhoosirakennusten ohi.