Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oulun Wiikko Sanomia. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste Oulun Wiikko Sanomia. Näytä kaikki tekstit

tiistai 15. marraskuuta 2016

Letter from the Finnish American newspaper pioneer from Minnesota 10/02/1870


Finnish Cemetery near Franklin, Renveille County


The pioneer of the Finnish-American press, Alexander Leinonen sent his first writing to Oulun Wiikko Sanomat from Minnesota in early spring 1870. It was released on 04.02.1870. After this, he wrote using pseudonym "-der-nen" into the paper until the year 1876. I wrote this first letter down, so, here you go:

Oulun Wiikko Sanomia.
April 2, 1870
Sand Creek, Scott County, Minn, February 10, 1870
Dear, Mr writer!

Allowed by God, I have happily come America and visited here many States, staying as a railway laborer in cities and working at farms. The most populated part of the State of Minnesota, I've walked around in a criss-cross, so, especially the condition of the laborers, that is here, I think, the best on earth, I have come to know very well. At the beginning of the year, I came to this county, and I've been reading English at a school. For the coming summer I've got work as surveyor in a railway company.

Memoirs of my travels in Sweden and a fragmental description of my visit in the Finnish colony in Mooers Prairie, I will send here for the publication, so you can see if they are fit and worthy. In the same sense, I also send some information about immigration. If I have spoken, in that, at some point too hard/loud to the European ears, so I ask you humbly to eliminate such (words) out,  if you see the writing otherwise, it deserve the publicity. - Only after I've more settled down, I hope to send a larger set of information from America.

There are many more Finns in America than its thought in our homeland, but they are spread all over the United States. In Mooers Prairie [1], at Cokato Lake, there are twelve Finnish land owners, in Homes City area, a hundred miles west of Mooers Prairie, is said to be almost as many. In the third area, called Hort [2] in Minnesota, I've heard (talk) that there are also living some of our compatriots. Only a few have come here direct from Finland. Most have first moved to Finnmark, and from there here. Also, many Swedes, Finns from ancient colony in Wermland, which still are talking wonderful clear Finnish, have settled to the vicinity of the Finns. They have the same nature, among these compatriots, as which we have heard, is also in Ruija (Finnmark), that they keep their mother language, to show it here, too. Scandinavians like a lot of their Finnish neighbors and among yanks have our compatriots got excellent reputation. - Next summer, is expected to come here a lot of Finns from Finnmark, where livelihoods are said to getting worse and all the time.

What comes to America, so much correct is known in Europe about conditions here, but theres even more incorrect. For my part, Ive found here a lot more freedom than I dared to hope, and the local conditions I've seen a lot better when you dared to think of. - The more I come to know these conditions, the more I been satisfied in the belief that Europa has long enough been living without noticing benefits of a rational state and impact of religious freedom on its people.
Age, happiness and health!
Etc. respect.
-der-nen

[1]. Mooers Prairie 1862-1878 was the name of the post office. In 1878 the post office was organized city that adopted its name to Cokato. See. Minnesota Place Names: A Geographical Encyclopedia By Warren Upham, page 639.
[2] The Finns called this settlement for Hurtti. It was located near Franklin, in Renville County.

lauantai 12. marraskuuta 2016

Amerikansuomalaisen sanomalehtipioneerin kirje Minnesotasta 10.2.1870

"Hurtin" suomalainen hautausmaa Renvillen piirikunnassa Minnesotassa. "Hurtin" siirtokunta oli yksi ensimmäisitä suomalaisista siirtokunnista osavaltiossa



Amerikan suomalaisen sanomalehdistön pioneeri Aleksander Leinonen lähetti Oulun Wiikko Sanomille  ensimmäisen kirjoituksensa Minnesotasta kevättalvella 1870. Se julkaistiin 2.4.1870.  Tämän jälkeen hän kirjoitteli nimimerkillä -der-nen- kyseiseen lehteen aina vuoteen 1876 saakka. Kirjoitin tämän kirjeen puhtaaksi, joten ollos hyvä:

Sand Creek, Scott County, Minn, helmikuun 10:pnä 1870
Herra kirjailija!

Jumalan sallimuksesta olen tullut onnellisesti Amerikaan ja retkeillyt täällä usiammassa valtiossa, oleskellen työmiehenä rautateillä kaupungeissa ja farmareilla. Asutuimman osan Minnesotan valtiota olen kuljeskellut ristiin rastiin, joten, etenkin työmiesten tilan, joka on täällä luullakseni paras maan päällä, olen tullut hyvinkin tuntemaan. Vuoden alussa tulin tähän maakuntaan ja olen lueskellut engelskaa eräässä koulussa. Tulevaksi kesäksi olen saanut maanmittarin työtä tietoon eräältä rautatieyhtiöltä.


Muistelmia matkoiltani Ruotsissa ja palasen kuvaelmia käynnistäni suomalaisessa siirtokunnassa Mooers Prairiessa, saan tässä lähettää julkaistavaksenne, jos näette ne soveliaiksi ja sen arvoisiksi. Samassa mielessä lähetän myös tässä muutamia tietoja siirtolais-seikoista. Jos olisin siinä puhunut jossakin kohden liian kovaa europalaisille korville, niin pyydän nöyrimmästi teidän karsimaan semmoisia pois, jos muutoin näette kirjoituksen ansaitsevan julkisuutta. – Vasta kun olen enemmän vakiutunut olentoani, toivon voivani lähettää isomman joukon tietoja Amerikasta.


Amerikassa on paljon enemmän suomalaisia, kun mitä luullaan kotomaassamme, mutta ovat hajallansa ympäri Yhdysvaltoja. Mooers Prairiessa[1], Cokatojärven seudussa, on maata kahdellatoista suomalaisella, Homes Cityn tienoossa, toista sataa peninkulmaa länteen Mooers Prairiesta, sanotaan olevan niitä melkein yhtä monta. Kolmannessa, Hort-nimisessä[2] tienoossa Minnesotassa, olen kuullut myös asuvan useampia maanmiehiämme. Harvat ovat tulleet tänne suorastansa Suomesta. Useammat ovat ensin muuttaneet Ruijaan ja sieltä tänne. Myöskin monta ruotsalaista, Wermlannin muinaisesta suomalaisesta siirtokunnasta, jotka vieläkin puhuvat ihmeellisen selvää suomea, ovat asettuneet suomalaisten läheisyyteen. Sama luonne maamiehillämme, jota olemme kuulleet Ruijassakin, että pitävät kiinni äitinkielestänsä, näytäksen täälläkin. Skandinavialaiset pitävät paljon suomalaisista naapureistansa ja yankien seassa ovat maamiehemme erinomaisen hyvässä maineessa.- Ensi kesänä odotetaan tänne paljon suomalaisia Ruijasta, jossa elinkeinot sanotaan huononevan huononemistansa.


Mitä Amerikaan tulee, niin Europassa tiedetään paljon oikeata näistä oloista, mutta vielä enemmän väärää. Minä puolestani olen täällä löytänyt paljon enemmän vapautta kun uskalsin toivoakaan ja täkäläiset olot olen nähnyt paljon paremmiksi, kun mitä uskalsin ajatella. – Kuta enemmin olen tullut tuntemaan näitä oloja, sitä enemmän olen vakiutunut siinä luulossa, että Europassa on kyllin kauan oltu olevinansa huomaamatta järjellisen valtiolaitoksen etuja ja vapaan uskonnon vaikutusta kansoille.


Ikää, onnea ja terveyttä!

Kunnioituksella jne.
-der-nen


[1] Mooers Prairie oli 1862-1878 postiaseman nimi. Vuonna 1878 postiasema järjestäytyi kaupungiksi joka adoptoi nimekseen Cokaton. Ks. Minnesota Place Names: A Geographical Encyclopedia By Warren Upham, page 639.
[2] Suomalaiset kutsuivat tätä uudisasutusta Hurtiksi. Se sijaitsi Franklinin lähellä Renvillen piirikunnassa.

Alexander Leinonen, amerikansuomalaisen sanomalehdistön pioneeri




Aleksander Leinonen (1846 - 1903)

 Paltamossa 28.4.1846 syntyneestä Aleksanteri Leinosesta tuli värikkäiden vaiheiden jälkeen suomenkielisen sanomalehdistön uranuurtaja uudella mantereella.  Suomessa Leinonen kävi Kajaanin alkeiskoulun ja jatkoi sitten opintojaan Oulussa. Koulun jälkeen hän työskenteli maanmittaustoimissa, kunnes muutti kesällä 1869 Yhdysvaltoihin.

Leinonen julkaisi vuosina 1893 – 1894 muistelmansa toimittamassaan lehdessä. Niistä ei selviä syy maastamuuttoon. Leinosen tiedossa oli jo hänen lähtiessään, että Cokatoon, Minnesotassa, oli muodostunut suomalainen siirtokunta. Saavuttuaan Minnesotaan hän työskenteli ensin rautateillä, vietti talven Cokatossa ja yritti elättää itsensä myös kalakauppiaana St. Paulissa. Täällä hän huomasi, ettei se onnistunut ilman kielitaitoa. Niinpä hän hankkiutui paikalliseen ruotsalaiseen collegeen opiskellakseen englantia. Opiskelu jäi kuitenkin melko lyhytaikaiseksi, sillä keväällä 1872 hän siirtyi töihin rautateille ensin Iowaan, sitten Kansasiin ja sieltä Missouriin. Täältä Leinonen jatkoi matkaansa Texasiin ja edelleen Louisianaan, jossa hän sairastui malariaan. Toivuttuaan taudista hän palasi Texasiin, jossa toimi sheriffin sihteerinä ensin Bostonin ja sitten Texarkanan kaupungeissa. Työstä saatu palkka riitti juuri ja juuri elämiseen, kunnes Leinonen sai työpaikan kartoittajana kiinteistönvälitysyrityksessä.

Saatuaan uuden työn ansiosta taloudellisen tilanteensa paremmaksi, aloitti Leinonen uudestaan aikaisemmat harrastuksensa. Hän käynnisti jälleen vuonna 1871 alkaneen kirjeenvaihdon Oulun Wiikko Sanomien kanssa ja perehtyi amerikkalaiseen kirjallisuuteen. Kiinteistönvälitysyritys siirtyi Jeffersonin kaupungista Dallasiin, jossa Leinonen asui viitisen vuotta. Hän kehuikin tulleensa laajasti tunnetuksi harvaanasutun Pohjois-Teksasin karttapiirustuksistaan. Alec Smith-nimeä tuolloin käyttänyt Leinonen päätti kirjoittelunsa Oulun Wiikko Sanomissa, jossa hän käytti nimimerkkiä ”-der -nen”, kesällä 1876. Syynä lienee se, että sanomalehti Keski-Suomen päätoimittaja H.F.Helminen vieraili Philadelphian maailmannäyttelyssä, tapasi siellä Leinosen, jonka värväsi kirjeenvaihtajan tehtävään. Leinosen mukaan häntä ei tarvinnut pyytää kahdesti, sillä, sillä hänellä oli ollut jo pitkään haave urasta sanomalehden toimittajana.


Leinosten perhehauta/ Leinonen's family grave.
Lakeview Cemetery, Calumet, Michigan

Mistä aiheista Leinonen kirjoitti kotimaahansa lähettämissään artikkeleissa? Voidaan sanoa, että lähes kaikesta. Mutta erityisesti hän oli kiinnostunut sosiaalista ja poliittisista olosuhteista Amerikassa. Hänen artikkeleissaan antama kuva Yhdysvalloista on myönteinen. Amerikkalaisen yhteiskunnan hän näki eurooppalaisen vastakohtana. Entisen kotimaansa papistoa ja valtiokirkkoa hän jopa vihasi. Suomalaista koulujärjestelmää hän arvosteli voimakkaasti todeten sen olevan huono, ruoskaa heiluttava. Virkamiehet hän näki pseudo-aristokraatteina, joiden hyväksi oli tavalliselle rahvaalle varattu "kyntöhevosen" osa.  Ensimmäisessä artikkelissaan Kansainvaellus Amerikkaan, joka julkaistiin kirjoitussarjana 2.4., 16.4 ja 23.4. 1870, hän kuvasi matkaansa uudelle mantereelle. Suomalainen siirtolaisuus ei ollut vielä oikeastaan alkanut ja niinpä 18.6.1869 Göteborgista matkaan lähteneellä aluksella hän oli ainoa suomalainen. Seuraavana vuonna hän ylisti Amerikan yksilöille luomia mahdollisuuksia uuteen alkuun seuraavasti:

Ja ihmeellistä onkin, kuinka kaikkein turmeltuneinkin ihminen saapi uuden mielen ja sydämen, pyrkimään paremman perään siinä maassa, jossa kukaan ei kysy hänen hairauksiansa, eikä mikään ihmistä alentavainen laki ole hänen tiellänsä.[1]

Aleksander Leinonen oli yksi ensimmäistä kirjeenvaihtajista, jota suomalaisilla lehdillä oli Amerikassa. Laajan tietomääränsä, monipuolisten artikkeliensa ja aktiivisen kirjoittelunsa vuoksi hän täytti tämän tehtävän hyvin, paremmin kuin monet hänen seuraajansa.  Aleksander Leinosen Suomessa julkaistut artikkelit, hänen kirjeenvaihtonsa muiden, tuolloin vielä harvojen, amerikansuomalaisten vaikuttajien kanssa, sekä kirjoitukset Anders J. Muikun perustamassa Amerikan Suomalaisessa Lehdessä, lienevät vaikuttaneet siihen, että Leinonen kutsuttiin perustamaan uudelleen Amerikan Suomalaista Lehteä Kuparisaarelle

Alex Leinonen's gravestone. Lakeview Cemetery, Calumet, Michigan

Sanomalehtihankkeen takana oli sen vastustajien ”kolmiliitoksi” nimeämä ryhmä, joka koostui apostolisluterilaisen seurakunnan kirjurista David Castrénista sekä evankelisluterilaisen seurakunnan toiminnassa mukana olleista Nils Majhannusta ja August Nylundista. Tavoitteena oli koota varat kirjapainolle ja sanomalehdelle, jonka lukijakunta koostuisi kaikista suomalaisista yli uskonnollisten rajojen. Sanomalehden perustaminen realisoitui kesällä 1879. Lehden näytenumero ilmestyi 13.6.1879 ja säännöllisen ilmestymisensä se aloitti heinäkuun alussa. Näin syntyneen Amerikan Suomalaisen Lehden päätoimittajaksi kutsuttiin Texasista Aleksander Leinonen. Leinonen, joka alusta lähtien oli myös kirjapainon osakas, vältti uskonnollisia riitoja ja yritti noudattaa tasapuolisuutta kirjoittaessaan kilpailevista seurakunnista. Sen sijaan entisen kotimaansa papistoa ja valtiokirkkoa hän suomi edelleen.  Kustannustoimintaa varten perustetun kirjapainoyhtiön osakkaista, joita oli yhteensä 65, näyttää suurin osa olleen kuitenkin apostolisluterilaisia, heidän joukossaan seurakunnan maallikkopappi Johan Takkinen. Kirjapainoyhtiön kokoukset pidettiin Calumetissa apostolisluterilaisessa pappilassa. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin kuitenkin ei-apostolisluterilainen kelloseppä August Nylund. Evankelisluterilaisen seurakunnan pastori A.E.Backman, joka oli myös kirjapainoyhtiön osakas ja monet muut ei-lestadiolaiset jäivät hankkeessa pian taka-alalle. Amerikan Suomalainen Lehti säilyi kuitenkin melko riippumattomana Leinosen johdossa, eikä ollut pelkästään apostolisluterilaisten äänitorvi. Tosin lehden linja oli paikallisissa uskonnollisissa riidoissa usein apostolisluterilaisia myötäilevä ja evankelisluterilaisia kritisoiva. Mutta muuten sen  linja oli koko ajan varsin liberaali. Kun apostolisluterilaisten kiinnostus kustannustoimintaa hiipui sisäisten riitojen kasvaessa, Aleksanteri Leinonen hankki koko lehden omistukseensa.[2] 

Eva Karoliina Leinonen's gravestone. Lakeview Cemetery, Calumet, Michiga

 Hankittuaan lehden ja kirjapinon kokonaan omistukseensa Leinosen asenne evankelisluterilaisiin lientyi vähitellen. Niinpä, kun Suomi Synodi perustettiin vuonna 1890, löytyi Aleksander Leinosen nimi sen perustajien joukossa. Kun Suomi-opisto perustettiin 1896, valittiin hänet sen johtokuntaan. Leinonen hoiti opiston rahastonhoitajan tehtäviä perustamisesta aina kuolemaansa saakka. Lisäksi hän oli mukana luottamustoimissa Suomalaisten Keskinäisessä Palovakuutusyhtiössä.

Vuoden 1900 väestönlaskutietojen mukaan Aleksander Leinonen avioitui vuonna 1883 Caroline (Eva Karoliina) Leinosen kanssa. Hän oli syntynyt 23.4.1855 Suomessa ja muuttanut Yhdysvaltoihin vuonna 1880. Perheessä oli kolme lasta.  Aleksander Leinonen menehtyi Lake Lindenin sairaalassa 19.11.1903. Eva Karoliina Leinonen kuoli 9.10.1927.



[1] Oulun Wiikko Sanomia 22/3.6.1871
[2] ASL 3/18.7.1879, 15/10.10.1879; Ilmonen 1923, 114; Kirkollinen Kalenteri 1904, 215-217; Raittila 1982, 136-137.