Espanjantautia ja tuhkarokkoa Siparin kansakoulussa

Siparin kansakoulu 1965. Kuva: LKA.

Koulutyön keskeyttivät 1800-luvun lopulla ja 1900-luvun ensimmäisillä vuosikymmenillä aika ajoin tautiepidemiat.  Kuolema ei ollut lainkaan harvinainen vieras tuolloin kansakoulujen oppilaiden keskuudessa. Lapsia menehtyi epidemioiden lisäksi onnettomuuksien, tulipalojen ja perheväkivallan seurauksena. Maassamme koettiin 1920-luvulla voimakas henkirkosten määrän kasvu. Tuo ilmiö ei jättänyt väliin Etelä-Karjalaakaan. Usein nuo rikokset kohdistuivat omiin perheenjäseniin ja niiden seurauksena menehtyi täysin viattomia lapsia. Tässä muutama esimerkki epidemioista Siparin kansakoulusta. Syksyllä 1918 koulutyön keskeytti espanjantauti, kuten Siparin kansakoulun vuosikertomus lukuvuodelta 1918 - 1919 kertoo: Lokakuun 14 päivästä lokakuun 21 päivään oli koulu suljettu espanjantaudin tähden.

Viisi vuotta myöhemmin eli keväällä 1924 Siparin kansakoulun oppilaiden keskuudessa riehui tuhkarokko, joka tuohon aikaan oli vielä yleinen tauti. Kuolleisuus siihen saattoi nousta jopa 30 - 50 %:iin. Oheisessa, alla olevassa lehtiartikkelissa (Etelä-Savo 20.5.1924), syytetään epidemiasta huonoja tie- ja siltayhteyksiä, joista vastuuta kantoivat kunnalliset päätöksentekijät. Tuhkarokosta löytyy Arno Forsiuksen perusteellinen kirjoitus, josta ilmenee virusperäisen taudin leviämisesta pisara- ja kosketustartuntana eikä suinkaan vaatteiden ja kenkien kastumsesta johtuvana. Oppilaiden keskuudessa jylläävistä tautiepidemioista tekivät lopun rokotukset, joiden historiasta kirjoitin aikaisemmin täällä.

 -----

Lappeen Siparin koulu suljettu tuhkarokon takia

Lappeella on viime päivinä alkanut liikkua tuhkarokkoa, mikä lienee johtunut äkillisistä ilmanvaihdoksista sekä suuremmassa määrin kevättulvien aiheuttamasta kosteudesta. Tämä on tultu huomaamaan varsinkin Siparin kansakoululla, jonka oppilaista osa joutuu tulemaan koulumatkallaan sellaista tietä, jolla ei voi välttää jalkineiden kastumista. Tuhkarokko onkin mainitulla koululla saanut varsin uhkaavan luonteen, sillä toistakymmentä mainitun koulun oppilasta on parhaillaan sairaana ja koulutyö on pitänyt keskeyttää ainakin viikon ajaksi aivan tutkinnon edellä.

Mitä kulkutauteihin tulee, niin ei niitä piirilääkäri Sonckin ilmoituksen mukaan ole sanottavammin liikkeellä Lappeenrannan ympäristöllä. Luumäellä on vain sattunut pari tulirokkotapausta, jotka eivät kuitenkaan liene laadultaan erikoisemman vakavia.

Tämän yhteydessä emme malta olla huomauttamatta eräästä Lappeen kunnan toimihenkilöiden taholta ilmenneestä laiminlyönnistä, jolla on osuutensa edellä mainittuihin sairaustapauksiin. Jo pitkän aikaa ovat Siparin koululla käyneet lapset saaneet kärsiä siitä, ettei Korkea-ahon ja Pahloisten kylien välistä siltaa monista pyynnöistä huolimatta ole laitettu kuntoon. Tulvien aikana on lasten melkeinpä mahdotonta useinkaan tulla koululleen, sillä kuivin jaloin he eivät voi päästä. Jos jotkut rohkeimmat kuitenkin uskaltavat keinotella itsensä ylitse, niin saapuvat he koululle joskus vyötäisiäänkin myöten märkinä. Mutta monet eivät uskallakaan sitä tehdä. Ne, jotka ovat uskaltaneet yrittää käydä koulua esteistä huolimatta, saavat sen nyt maksaa sairaudellaan. Koulutyölle tämmöisestä asiantilasta koituu suurta haittaa. Sillan korjaamisesta on kunnanvaltuusto jo tehnyt päätöksenkin, mutta päätös oli myös toteutettava

 

Rippikoulun käynyt ja rokotettu

Vanha sanonta "Rippikoulun käynyt ja rokotettu" ei ole mikään sattumahokema. Rippikoulun käyminen vaadittiin pitkään avioitumisen ehtona. Rokotus isorokkoa vastaan taas oli vuoden 1884 jälkeen ehto sille, että voi toimia monissa työtehtävissä ja käydä koulua. Tästä viimeksimainitusta muistutti Kouluhallitus vielä vuonna 1924.

Etelä-Savo 5.1.1924

Vuonna 1924 lehdet julkaisivat oheisen uutisen Kouluhallituksen kiertokirjeestä. Siinä edellytettiin, että jokaiselta sekä julkiseen että yksityiseen kouluun saapuvalta oppilaalta edellytettiin rokotustodistusta. Ilman sitä ilmoittautuvaa oppilasta ei saanut ottaa kouluun. Mikäli kouluissa kuitenkin oli rokottamattomia oppilaita, oli heidät toimitettava rokotettaviksi. Huoli rokottamattomista oppilaista oli ymmärrettävä, sillä koulut ovat/olivat erittäin hyvä kasvualusta pahoille ja nopeasti leviäville epidemioille. Vaadittu rokotus lienee ollut tuhoisaa isorokkoa vastaan.

On arvioitu, että 1800-luvun alussa maassamme joka kymmenennen kuoleman aiheutti isorokko. Tilanne muuttui nopeasti, kun tautia vastaan kehitettiin rokote. Rokonistutus eli rokon ehkäisy istuttamalla se keinotekoisesti tunnettiin Intiassa jo yli 2000 vuotta sitten. Eurooppaan menetelmä levisi vähitellen 1700-luvun aikana. Vuonna 1798 englantilainen lääkäri Edward Jenner julkaisi havaintonsa siitä, että myös lehmärokkotartunta antoi immuniteetin isorokkoa vastaan. Suomessa, jossa ensimmäinen rokotus tapahtui vuonna 1802, isorokkorokotuksista huolehti aluksi Suomen Talousseura ja vuodesta 1825 lääkintäviranomaiset. Rokottajina toimivat lääkärit, lukkarit ja kätilöt. Aluksi rokotusta vastustettiin mm. uskonnollisin perustein. Sen yleistymistä hidastivat myös taloudelliset syyt, rokottajapula sekä rokotteen huono säilyvyys. Pakolliseksi isorokkorokotus tuli Suomessa 1880-luvulla (1884).

Isorokkorokote oli pitkään ainoa tunnettu rokote. Vasta 1880-luvulla ranskalainen kemisti ja mikrobiologi Louis Pasteur onnistui kehittämään rokotteet pernaruttoon (1881) ja vesikauhuun (1885). Helsinkiin saatiin oma Pasteur-laitos vuonna 1916.  Vuosisadan lopulla ja 1900-luvun aikana kehitettiin lukuisia uusia rokotteita, joiden avulla monet vakavat tartuntataudit on saatu vähenemään merkittävästi. Tuberkuloosirokotetta käytettiin onnistuneesti ensimmäisen kerran Ranskassa vuonna 1921. Suomessa rokotukset alkoivat vuonna 1941. Kurkkumätärokote esiteltiin vuonna 1923 ja Suomessa rokotukset alkoivat vuonna 1943. Kolmoisrokote kehitettiin vuonna 1942 ja se otettiin maassamme käyttöön 1957. Sikotautirokote kehitettiin vuonna 1948 ja Suomessa rokotukset aloitettiin varusmiehillä vuonna 1960. Jonas Salk kehitti poliorokotteen vuonna 1955 ja Suomessa rokotukset käynnistyivät kaksi vuotta myöhemmin. Tuhkarokkorokote saatiin vuonna 1963 ja maassamme käyttöön vuonna 1975. Vihurirokkorokote tuli markkinoille vuonna 1969 ja Suomessa rokotukset alkoivat vuonna 1975. Yhdistelmä rokote tuhkarokkoa, sikotautia ja vihurirokkoa vastaan syntyi vuonna 1971 ja tuli maassamme käyttöön 1982. Kun vuonna 1944 säädettiin laki kunnallisista äitiys- ja lastenneuvoloista, syntyivät puitteet kaikki lapset kattaville rokotuksille. Neuvolaverkoston rakentaminen koko maan kattavaksi saatiin valmiiksi kyseisen vuosikymmenen lopulla. Tällöin kaikki Suomen lapset pääsivät jo imeväisiässä terveydenhoitojärjestelmän avulla rokotusten piiriin.