Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste preeria. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste preeria. Näytä kaikki tekstit

keskiviikko 22. maaliskuuta 2017

Kirkko rakenteille Savoon

Apostolic Lutheran Church in Savo, South Dakota
Joitakin vuosia sitten kokosin artikkelin Pieni kirkko preerialla, jossa kertoilin  Etelä-Dakotassa sijaitsevasta pienestä suomalaissiirtolaisten rakentamasta kirkosta Savo townshipissa, Frederickin kaupungin lähellä. Amerikan Suomalaisesta Lehdestä löytyi helmikuulta 1884 pieni kirje, jossa kerrotaan tuon kirkon rakentamispäätöksestä. Kirjoitin sen halukkaille luettavaksi.


Amerikan Suomalainen Lehti 7/1884


Kirjeitä
Frederick, Brown Co.
Dakota
Helmik. 5 p.
Hiljakkoin pidetyssä A[postolis]l[uterilaisen] seurakunnan valtuusmiesten kokouksessa tässä siirtokunnassa, päätettiin rakentaa kirkko ensi kesänä, joka päätös yksimielisesti hyväksyttiin 27 p. tammikuuta tänä vuonna. Ensin päätettiin pyyntökirjeillä kerätä varoja vanhemmista suomalaisten pesäpaikoista, sillä ilma keräystä emme voi saada tarkoitustamme perille, kun olemme kaikki alkavia uutisasukkaita.
Kirkko tulee noin noin 9 mailia Fredrickista pohjoiseen, jolle eräs hyväntahtinen jäsen seurakunnassa Matts Hanhela antoi yhden acren maatta homesteadinsa nurkasta, ja vielä on lahjoittanut seurakunnalle hautausmaaksi 3 acren alan läheltä kirkon sijaa, joitten lahjain edestä emme voi olla häntä kiitollisuudella mainisematta. Hautausmaassamme lepää jo kuusi ruumista, joista ei ole kun 2 täysi-ikäistä.
Ilmat ovat olleet kylämät aina joulukuun lopusta alkaen. On ollut välistä semmoistakin nujua, ettei ole haluttanut naapuriin kyläilemään. Naimapuuhat lienevät jääneet tuonnemmaksi paremman pottuvuoden nojaan. Onnea toivotan kaikille kansalaisille ja myös A[merikan] S[uomalaiselle] Lehdelle.
-e-s-i
Matt and Liisa Hanhela

----
 
Kokosin lisäksi yllä mainitun lahjoittajan Matti Hanhelan lyhyen elämäkerran:
Kirkon ja hautausmaan lahjoittaja Matti Hanhela oli syntynyt Pudasjärvellä 15.10.1855. Hän saapui Michiganiin vuonna 1880 ja edelleen Frederickiin vuonna 1882. Hanhelan vaimo Valborg kuoli seuraavana vuonna 22.7.1883. Hän oli siirtokunnassa menehtynyt suomalainen. Valborg Hanhelan hautasi yhdessä hänen vastasyntyneen lapsensa kanssa saarnaaja Johan Takkinen kaksi päivää myöhemmin. Vuonna 1889 Matt Hanhela vihittiin toisen avioliittoon vuonna 1867 Ylikiimingissä syntyneen Liisa Koretin kanssa. Hän oli saapunut Dakotaan vuotta aikaisemmin. Kun useampivuotinen kuivuus koetteli seutua, muuttivat Hanhelat James Riverin alueelle ja sieltä edelleen vuonna 1901 maatilalle Straubvillen lähelle, Sargeant kauntiin Pohjois-Dakotasta. Täällä he harjoittivat maataloutta aina vuoteen 1916, jolloin perhe muutti Menahgaan Minnesotassa. Tällä he asuivat aina kuolemaansa saakka. Liisa Hanhela kuoli vuonna 1925 ja Matt Hanhela vuonna 1929. Perheen lapsista kuusi eli aikuisikään asti.

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Siirtolainen, viina ja Minnesotan talvi


Woolandin hautausmaalla New York Millsissa Minnesotassa lepää satoja suomalaissirtolaisia

Tällä kirjoituksellani palaan jonkin aikaa syrjässä olleeseen aihepiiriini, eli amerikansuomalaisuuteen. Tässä on lehdestä poimittu surullinen ihmiskohtalo vuodelta 1882. Tapahtumapaikka on New York Millsin suomalaissiirtokunta Minnesotassa. Tarina ilmestyi Amerikan Suomalaisessa Lehdessä 28.4.1882 ja sen kirjoitti paikallisen apostolisluterilaisen seurakunnan pappi Juho Mursu. Tässä tapauksessa siirtolaisen kohtaloksi koituivat kuningas alkoholi ja piittaamattomuus sääolosuhteista. Minnesotan talvi voi olla vähintään yhtä kova kuin talvi entisessä kotimaassa, mutta avoimella preerialla lumimyrskyissä tuuli lisää pakkasen purevuutta ja näkyväisyys voi olla lähes nollassa. Kymmenkunta vuotta sitten eräs etelädakotalainen rouva muisteli, miten päärakennuksesta  oli pihan poikki aikoinaan viritetty vaijeri, josta kiinni pitäen hän löysi pahimmissa lumimyrskyissä tien navetalle lypsylle.
                          
Ikävä tapaus sattui täällä maaliskuun 20 päivänä. Eräs suomalainen Peter Johanson eli Bohjanen lähti käymään Perhamissa, tuodakseen sieltä perheellensä elatusta, johon on hänen talostaan noin 10 englantilaista peninkulmaa. Vaimonsa ja naapurinsa kielsivät häntä lähtemästä nousevan ilman tähden. Mutta hänelle ei ollut apua, sillä eilen oli hän saanut pari dollaria rahaa, jotka olivat taskussa kuumemmat kuin tulen kipinät. Hän meni, vaikka ilma oli kova, ja kohtasi kaupungissa vanhan petollisen tuttavansa (viinapullo), jonka kanssa lähti taipaleelle. Mutta 3 peninkulmaa kaupungista kotiin päin uuvutti tämä petollinen toveri Pekan aavalla aavikolla uneen, jossa maailmasta tietämättömänä idän eukko peitteli häntä valkealla vaipallaan ja puhurin poika kopristeli häntä kovilla kourillaan. Tästä toinnuttuansa huomaa mies toverinsa karanneen ja konttasi, oman puheensa mukaan, peninkulman päässä olevaan taloon, toinen puhe kertoo ihmisten hänet löytäneen. Kumminkin tuotiin hänet pari päivää sen jälkeen kotiin, jolloin oli niin huono että kepinnojassa nousi ylös. Tämän kuun 1. ja 2. pävää vasten hourasi jo kumpaisenkin yön. Häntä kävi countin esimies katsomassa ja sanoi lähettävänsä huomenna lääkäriin. Sairas meni aivan houruksi, mutta tämän kuun 9. päivä tuli lääkäri, joka teki sairaasta terveen. Sen nimi oli Tuonen Tuomas. Vainaja jätti jälkeensä vaimon ja 4 lasta, joista nuorin on vain 4 viikon vanha. Tässäkin on tärkeä esimerkki iloisille viinan juojille luopua pois pullon ystävyydestä, ennen kuin näin onnettomasti käypi.
J[uho] M[urs]u