Suomen kansalaisuuden saaminen

Kansan Työ 9.8.1955

Selaillessani Kansan Työ-lehden vuoden 1955 vuosikertaa, kiinnitti huomioni uutinen Suomen kansalaisuutta hakeneista  ja saaneista. Heitä oli uutisen mukaan ollut VAIN 3392 henkilöä kymmenen vuoden jaksolla vuosina 1945 - 1954. Vuonna 1945 AINOASTAAN YKSI vierasmaalainen sai maamme kansalaisuuden. Eipä näytä siis Suomen kansalaisuuden hankkiminen olleen suuressakaan huudossa. Tosin sen saaminen oli todella vaikeaa. Hakemukseen piti liittää kotikunnasta saatu todistus. Asiaa käsitteli kunnan / kaupunginvaltuusto, joka ei yleensä puoltanut hakemusta, jos oli vähänkin epäilyä siitä, ettei henkilö pystynyt omalla työllään elättämään itseään ja perhettään. Esimerkisi Lappeenrannan kaupunginvaltuusto jakoi runsaasti kielteisiä lausuntoja 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla kansalaisuutta hakeneista entisistä tsaarin Venäjän kansalaisista, vaikka nämä olivat asuneet maasssa vallankumouksesta lähtien. Kielteinen lausunto annettiin myös venäläisen emigranttiperheen pojasta, joka oli päässyt opiskelemaan Helsingin yliopistoon, koska hänen vanhempansa olivat vähävaraisia eikä opiskelijalla myöskään ollut varoja.


Tänään tilanne on aivan toinen. Lähes kahdeksantuhatta ulkomaan kansalaista sai Suomen kansalaisuuden vuonna 2015. Tänäkin päivänä kansalaisuuden saamisen ehtona on se, että hakija kykenee elättämään itsensä. Lausuntoa ei kuitenkaan pyydetä enää kunnan- ja kaupunginvaltuustoilta. Onneksi, sillä käytäntö vaihtelisi paikkakunnittain reilusti.

Ilmeisesti koko itsenäisen Suomen olemassolon aikana suurin kansalaisuutta hakeneiden ja saaneiden ryhmä on ollut Venäjän / Neuvostoliiton kansalaiset. Viime vuosina kaksoiskansalaisten määrä on kasvanut voimakkaasti. Tilaston mukaan maassamme on esim. noin 26 000 sekä Suomen että Venäjän kansalisuuden omaavaa henkilöä.

Avioliitto ulkomaan kansalaisen kanssa johti Suomen kansalaisuuden menettämiseen

Lappeenranta 11.9.1913

Lueskellessani sanomalehti Lappeenrannan vuoden 1913 vuosikertaa törmäsin oheiseen uutiseen, joka kuuluu siis näin:

Avioliiton takia ulkomaalaiseksi joutunut opettajatar.Jaakkiman pitäjän Ihalan kansakoulunopettajatar Hanna Tahvanainen on kansakoulujen tarkastaja Thure Saarniolta anonut virkavahvistuskirjaa.. Sitä ei ole voitu hänelle antaa sen takia, että hän äskettäin on mennyt naimisiin Tanskan alamaisen, meijeristi Christensenin kanssa ja siten tullut Tanskan alamaiseksi. Asia on alistettu kouluylihallituksen ratkaistavaksi.

 Eli siis VIELÄ vuonna 1913 aviomiehen kansalaisuus määritteli vaimon kansalaisuuden!!! Ja opettajan virkaa ei saanut, mikäli EI ollut Suomen kansalainen!
Miten tuossa opettaja Christensenin asiassa sitten kävi? Ilmeisen hyvin. Ensinnäkin uutisessa oli pieni virhe. Vastavihityn rouva Christensenin etunimi oli Anna Elvira eikä Hanna. Hän oli syntynyt 12.3.1888 seppämestari Johan Tahvanaisen perheeseen Sortavalassa. Elämäntyönsä hän teki kansakoulunopettajana, sotavuosiin saakka Lumivaaran Ihalassa ja sen jälkeen Pertunmaan Joutsjärvellä. Avioliittoon hänet vihittiin 22.7.1913 Jens Christian Christensenin kanssa, joka silloin toimi meijeristinä Ihalassa ja sodan jälkeen osuuspankin sivukonttorin hoitajana Pertumaan Joutsjärvellä. Anna Elvira kuoli Pertunmaalla 10.8.1949, Jens Christian 13.4.1956 niinikään Pertumaalla.

Ps. Anna Elvira oli sukulaiseni, hääkuvakin löytyy....