Ristikankaan hautausmaa Lappeenrannassa

Ristikankaan hautausmaan portti huhtikuussa 2017

Tein jokin aika sitten pienen tarinan Lepoharjun hautausmaasta. Se sytytti kipinän kirjoittaa myös alla olevan artikkeli Ristikankaan hautausmaasta ja kappelista. Tämä tarina on koottu pääosin paikallislehtien uutisista elokuun lopulta vuonna 1932.

Kesämäen kaupunginosassa sijaitseva Ristikankaan hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1932 Lappeenrannan uuden hautausmaan nimellä. Se vihittiin käyttöönsä 28. päivä elokuuta vuonna 1932.

Hautausmaan alkuperäinen alue oli laajuudeltaan kolme hehtaaria. Ristikankaan hautausmaa-alue valmisteltiin tulevaan käyttöönsä vuoden 1932 kesän aikana. Alue raivattiin ja sinne rakennettiin käytävät.  Sen ympärille rakennettiin kiviaita, johon rakennusaineet oli lahjoittanut Paraisten Kalkki Oy.  Aita oli rakennettu vanhaan kirkonseinän rakennustapaan käyttämällä sideaineeksi sementin sekaista kalkkilaastia. Kalmiston portinpylväät valmistettiin harmaasta graniitista E. Kolehmaisen hautakiviveistämössä insinööri H. Kuokkasen laatimien piirustusten mukaan. Jykevät rautaportit valmisti Lappeenrannan konepaja. Suoraan pääportista avautui leveä käytävä, jonka edessä kohosi puusta tehty kappelirakennus. Se oli tarkoitettu väliaikaiseksi. Sen perustustyöt oli tehty kuitenkin jo ajatellen tulevaa kivistä kappelirakennusta. Kappelin alle oli rakennettu tilava betoninen ruumiskellari. Työmaalla oli enimmillään töissä peräti satakunta henkeä.

Seurakunta oli perustanut hautausmaatoimikunnan, johon kuuluivat kirkkovaltuuston valitsemina puheenjohtajana kirkkoherra Kaiku Kallio, varapuheenjohtajana taloustirehtööri J. Kaarna ja jäseneinä keskusvankilan opettaja W. Salosaari, pankinjohtaja J. Lähteenmäki, opettaja N. Visakanto sekä kaupungininsinööri H. Kuokkanen. Insinööri Kuokkanen toimi rakennustöiden ylivalvojana ja oli laatinut hautausmaan asemakaavaan sekä piirustukset. Rakennustyömaan työnjohtajan tehtävästä vastasi rakennusmestari V. V. Vuori.

Hautausmaan vihkimisen tehtäväänsä suoritti Viipurin hiippakunnan piispa Erkki Kaila sunnuntaina 28.8.1932. Avustajana hänellä oli kahdeksan pappia. Paikalla oli valtava väenpaljous, sillä Etelä-Saimaan mukaan vihkimistilaisuuteen osallistui peräti 3000 henkeä.Hautausmaata on laajennettu kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran vuonna 1961 ja toisen kerran vuonna 1991. Hautausmaan pinta-ala on noin 13 hehtaaria, josta käytössä on tällä hetkellä noin 8 hehtaaria.Ristikankaalle haudataan vuosittain noin 220 vainajaa.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Vuoksen keskikoulu – Lappeenrannan keskikoulu - Saimaan yhteislyseo

Kesämäkeen valmistuivat uudet tilat Saimaan yhteislyseolle syyslukukauden alussa vuonna 1958. Kuva: Vanha Syltty 1998, sivu 50.

Sodan jälkeen karjalaisväestön runsas sijoittuminen Lappeenrannan seudulle lisäsi myös oppikoulupaikkojen tarvetta. Luovutetulla alueella toimineet oppikoulut etsivät samaan aikaan uutta kotipaikkaa koulutyön jatkamiselle. Yksi tällainen oppikoulu oli vuonna 1943 Valkjärvellä toimintansa aloittanut Vuoksen keskikoulu. Kannaksen keskiosassa oli vuodesta 1923 toiminut Äyräpään Pölläkkälässä Keski-Vuoksen Yhteiskoulu. Sen rakennukset tuhoutuivat talvisodassa ja koulu siirtyi pysyvästi Parkanoon. Sitä korvaamaan perustettiin Valkjärvelle valtioneuvoston asetuksella 5.3.1943 Vuoksen keskikoulu. Koulu aloitti toimintansa 1.10.1943 Valkjärven suojeluskuntatalossa ja syyslukukaudella oppilasmäärä oli 134.[1]

Entinen Saimaan yhteislyseo, nykyinen Kesämäenrinteen koulu maaliskuussa 2017

Lappeenrannan kaupunki ehdotti kouluhallitukselle kyseisen evakuoidun koulun sijoittamista Lappeenrantaan. Lokakuun 10. päivänä 1944 annetulla asetuksella tämän valtion oppikoulun siirtyminen toteutuikin. Koululle osoitettiin toimitilat Lappeenrannan lyseosta, jossa opiskelu päästiin aloittamaan vasta marraskuun 20. päivä, koska rakennus oli siihen asti sotilaiden majoitustilana. Ankaran tilanahtauden vuoksi opiskelu tapahtui vuorolukuna. Koulun nimi muuttui Lappeenrannan keskikouluksi. Ensimmäisenä lukuvuonna oppilasmäärä oli 247, joista vain 15 oli poikia. Tyttöoppilaiden suuri määrä selittyy sillä, että Lappeenrannan keskikouluun siirrettiin Lappeenrannan tyttölyseon I – III-luokkien rinnakkaisluokat. Kun Lauritsalassa heräsi vuonna 1946 hanke oman oppikoulun saamiseksi kauppalaan, yhtenä vaihtoehtona esitettiin Lappeenrannan keskikoulun siirtämistä sinne. Sekä Lappeenrannan keskikoulun johto että Lappeenrannan kaupunki vastustivat siirtoa ja lauritsalalaisten toive jäi toteutumatta.[2]

Kesämäenrinteen koulua maaliskuussa 2017

Lappeenrannan keskikoulun muuttaminen kahdeksanluokkaiseksi yliopistoon johtavaksi oppikouluksi oli esillä jo 3.5.1946 vanhempainneuvoston kokouksessa. Toisena toimintavuonna oppilasmäärä oli jo 331, joista poikia oli 46. Koulun ensimmäiselle luokalle pyrki 117 oppilasta, joista hyväksyttiin 65. Koulu toimi pitkän ajan eli vuodet 1944 - 1958 alivuokralaisena. Vuoteen 1951 oppilaitoksen tilat olivat lyseorakennuksen vanhimmassa osassa. Kun tyttölyseolle valmistui kyseisenä vuonna oma koulurakennus, sai keskikoulu sieltä käyttöönsä kuusi luokkaa ja yhteisiä tiloja erityisopetukseen. Poikien voimistelutunnit pidettiin edelleen lyseon tiloissa ja lisäksi vuokrattiin Betania-seurakunnan rukoushuonetta. Opetus tapahtui kyseisen rukoushuoneen parvekkeella. Ajoittain opetusta (esim. veistonopetus) annettiin lisäksi Lönnrotin kansakoululla.  Koulutyötä tehtiin siis pitkään tilanahtaudessa, mikä pakotti keskikoulun noudattamaan vuorolukua vuosi toisensa jälkeen. Oppilasmäärä nousi lukuvuonna 1954 – 1955 yli neljänsadan (402). Haave omasta koulurakennuksesta liikahti eteenpäin, kun Lappeenrannan kaupunki edisti rakennushanketta kaavoittamalla ja lahjoittamalla tontin Kesämäen kaupunginosasta Ristikankaankadun, Kapteeninkadun ja Lavolankadun välisestä kulmasta elokuussa 1955.  Siirtyminen keskikoulusta lukioon oli vaikeaa kieliohjelman erilaisuuden takia. 

Etelä-Saimaa uutisoi Lappeenrannan keskikoulun uuden
koulurakennuksen rakennustöiden alkamisesta 16.12.1956.

Kouluhallitus huomioi koulun laajentamisen kahdeksanluokkaiseksi, kun sille suunnitellun koulurakennuksen piirustuksia mitoitettiin 1950-luvun puolivälissä. Vuoden 1956 alussa antoi rakennushallitus arkkitehti V.J. Myyrinmaalle tehtäväksi laatia piirustukset uutta keskikoulun taloa varten. Uuden koulurakennuksen työt käynnistyivät 22.12.1956 ja sen urakoi Karjalan Rakentajat Oy. Sen harjannostajaisia vietettiin jo 17.4.1957, mutta koska rakentaminen tapahtui työllisyystyönä, oli työmaalla pakollinen tauko kesäaikana. Niinpä upouuden koulurakennuksen luovutuspäivä oli vasta seuraavan vuoden keväällä eli 29.5.1958.[3]Kannaksen Valkjärven suojeluskuntatalosta syksyllä 1943 alkanut kiertolaiselämä päättyi syyskuun alussa 1958, kun koulutyö alkoi avarassa ja ajanmukaisessa koulutalossa. Saman vuoden helmikuun puolivälissä annetulla asetuksella Lappeenrannan Keskikoulu laajennettiin asteittain kahdeksanluokkaiseksi yliopistoon johtavaksi oppikouluksi. Nimikin vaihtui Saimaan yhteislyseoksi. Koulun vihkiäisjuhlia, jossa vihkiäispuheen piti piispa Martti Simojoki, vietettiin 15.2.1959. 

Terho Sakin veistos "Verryttelevä" pojat" pystytettiin
vuonna 1959 alunperin koulu sisäänkäynnin luo.
Se siirrettiin myöhemmin koulun sisäpihalle,
jossa se katselee alla levittäyvää Ristikankaan
hautausmaata ja siunauskappelia.

Koulun oppilasmäärä kasvoi nyt nopeasti, kun oppilaiden enemmistö jatkoi nyt opiskeluaan omassa kouluyhteisössä ylioppilastutkintoon saakka. Lukuvuonna 1958 – 1959 opiskelijoita oli 639 ja 1960-luvun alussa jo 852. Koulun ensimmäiset ylioppilaat (32) valmistuivat vuonna 1961. Oppilasmäärä koulussa kasvoi edelleen 1960-luvulla nousten lukuvuonna 1969 – 1970 lähes tuhanteen (997). Tällöin koulussa oli 27 luokkaa. Mainittakoon, että yhden koulun lukioluokan (VIIb ja VIIIb) toimintaa seurattiin lukuvuosina 1965 – 1967 julkisuudessa varsin tiiviisti. Luokka oli nimittäin valittu Yleisradion ohjelmasarjaan ”Meidän luokka”. Ohjelman suunnittelijoina olivat toimittaja Heikki Hietamies ja luokan keskuudestaan valitsema ”komitea”. Siihen kuuluivat Sirpa Kauppi, Ritva Saarikivi, Jorma Pajunen, Kalevi Tiihonen, Arto Välimaa sekä Martti Tala. Koulun rehtorina toiminnan käynnistymisestä lähtien toiminut Elija Liljeblad siirtyi eläkkeelle syyslukukauden alussa vuonna 1974 ja hänen tehtäväänsä jatkoi lehtori Helge Räihä. Viimeisinä toimintavuosina ennen peruskouluun siirtymistä, alkoi Saimaan Yhteislyseon oppilasmäärä jo vähitellen laskea ikäluokkien pienenemisen seurauksena. Lukuvuonna 1974 – 1975 opiskeli koulussa 26 luokalla 867 nuorta. [4]

Myös Saimaan Yhteislyseossa näkyivät 1960- ja 1970-luvuilla vahvasti myös vallitsevat poliittiset virtaukset. Kun oppikouluihin saatiin lukuvuonna 1972 – 1973 kouluneuvostot, oli Saimaan Yhteislyseo paikkakunnalla ainoa, jossa suoritettiin ristiinäänestys. Tällöin sekä opettajat että oppilaat saivat äänestää sopivia opettaja- ja oppilasehdokkaita. Vietnamin sota oli käynnissä ja myös tässä koulussa siihen otettiin kantaa. Teiniliitossa olivat vasemmistolaiset virtaukset vallalla ja Vietnamin sodan ja Yhdysvaltojen vastustaminen näkyvästi esillä. Lukuvuonna 1972 – 1973 Teinikunta osallistui Päivätyökeräykseen lastensairaalan rakentamiseksi Vietnamiin. Seuraavana vuonna Teinikunta oli mukana Vietnam-viestin keräyksessä ja se järjesti Rauhan viikon. Vallankaappauksen kokenutta Chilen kansaakaan ei unohdettu, vaan sen hyväksi osallistuttiin lukuvuonna 1974 – 1975 taksvärkkiin. Mentiinpä keväällä 1975 niinkin pitkälle, että teinikunta vietti 9.5.1975 Puna-armeijan toisessa maailmansodassa saaman voiton kunniaksi ”Voiton päivää”.[5]

---

[1] Vanha Syltty 1998, 13, 19.

[2] Vanha Syltty 1998, 28; Savo-Karjala 22.2.1947. Lauritsalan oppikouluhanke; 7.3.1947. Lappeenrannan keskikoulun siirtopuuhalla Lauritsalaan ei ole asiallista pohjaa.

[3] LKA. Kaup. valt. 29.11.1954, § 245-246; 4.7.1955, § 148; Vanha Syltty 1998, 28- 38; Etelä-Saimaa 29.8.1958. Saimaan yhteislyseon juhlasalissa tilaa tuhannelle henkilölle; Sallinen 1992, 102 – 103. Herranen 1989, 269 – 270.

[4] Vanha Syltty 1998, 51; 73, 78-88: Etelä-Saimaa 15.2.1958. Lappeenrannan Keskikoulu 8-luokkaiseksi yhteislyseoksi; Sallinen 1992, 102 – 103. Herranen 1989, 270 – 272

[5] Vanha Syltty 1998, 81-85; Etelä-Saimaa 31.8.1974. Taksvärkkiä järjestellään. Kyse ei ollut pelkästään teinien ”puuhastelusta”, sillä tämän tyyppisiin, poliittisesti värittyneisiin keräyksiin osallistuivat lukuisat järjestöt. Lukuvuoden 1974 taksvärkkikeräyksessä olivat mukana Suomen Teiniliiton lisäksi SAK, Ammattikoululaisten Liitto, Iltaopiskelijain Liitto, Suomen Kauppaopiskelijain liitto, Suomen Ylioppilaskuntien Liitto, Suomen Tekniikan Opiskelijain Liitto, Suomen Sairaanhoitajaoppilaskuntien Liitto, TVK, Suomen Rauhanpuolustajat, Suomi-Chile-seura, Työväen Urheiluliitto ja ruotsinkielinen teiniliitto.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Kesämäen koulu

Kesämäen koulurakennuksia. Kuva: LKA.

Lappeenrannan kansakoulujen johtokunta totesi vuoden 1951 – 1952 vuosikertomuksessaan: Vuoroluku, oppilaiden siirrot koululta toiselle ym. ahtaudesta johtuvat vaikeudet ovat vanhemmille ja opettajille, mutta ennen kaikkea vahingollisia lapsille. Johtokunta teki vuonna 1949 kaupunginhallitukselle esityksen uuden koulutalon rakennuttamisesta Leirikentän maastoon. Siihen oli tarkoitus sijoittaa 21 – 22 opetustilaa. Ehdotus ei kuitenkaan johtanut tuloksiin, joten johtokunta laati vuonna 1952 uuden esityksen. Koska suurin tilanahtaus oli Lönnrotin koulussa, piti johtokunnan mielestä Leirikentän Kesämäen puoleiseen laitaan rakennuttaa vuoden 1954 syksyyn mennessä uusi koulu. Sen tuli sisältää 12 tavallista luokka ja tarpeelliset erikoisluokat. Lisäksi kaupungin tuli lisäksi varata tontit Lappeenrannan itäosaan rautatien pohjoispuolelle, Voisalmen saareen ja Kuusimäkeen rakennettavia kouluja varten. Tammikuussa 1954 jätti seitsemän valtuuston jäsentä jälleen aloitteen uuden kansakoulun rakentamisesta. Valtuusto siirsi asian kunnanhallituksen valmisteltavaksi. Rakennustoimiston esityksen pohjalta koulun rakentaminen oli kaupunginvaltuuston hyväksyttävänä marraskuussa 1954.

 

Uutinen Kesämäen kansakoulun ensimmäisen vaiheen valmistumisesta.
Etelä-Saimaa 19.8.1955

Tilanahtauteen helpotusta tuovan Kesämäen koulun suunnittelu oli käynnistynyt kevättalvella 1954. Piirustukset hyväksyttiin maaliskuussa 1955 ja 45 miljoonaa maksaneen koulun ensimmäisen vaiheen rakennustyöt alkoivat välittömästi. Koulun harjannostajaisia voitiin viettää jo 9.7.1955.  Rakennukset valmistuivat syyslukukauden alkuun vuonna 1955. Uudessa arkkitehti Reino Ahjopalon suunnittelemassa koulukeskuksessa oli kaksi neliluokkaista luokkahuonerakennusta, joissa oli lisäksi poikien käsityötilat. Rakennuksiin voitiin sijoittaa yhteensä 13 opetusluokkaa. Koulun seuraava rakennusvaiheen urakkasopimukset allekirjoitettiin huhtikuussa 1956. Niin ikään kahdeksan luokkaa sisältäneet kaksi koulurakennusta sekä keskuslämmitysrakennus, jossa oli kaksi poikien käsityöluokkaa, valmistuivat vuoden 1956 syyslukukauden alkuun ja kolmas vaihe, joka käsitti voimistelu- ja juhlasalin sekä tyttöjen käsityöluokan ja kotitalousluokan, valmistui syksyllä 1959. Kolmannen vaiheen vihkiäisiä vietettiin 3.4.1960. Viimeisen vaiheen eli kouluruokalan ja –keittiön rakentamista viivästi näkemyserot siitä, tulisiko keittiön olla iso keskuskeittiö, vai vain omaa kouluyhteisöä palveleva laitos. Kesämäen koulun keittiö toimi tilapäisratkaisujen varassa ja koululääkäri katsoi, ettei tilanne voi enää näin jatkua. Lopulta päädyttiin siihen, että keittiö palvelee vain omaa kouluyhteisöä ja sen rakentaminen sai kaupunginvaltuuston siunauksen syksyllä 1965. 424 m²:n suuruisen rakennuksen kustannusarvio oli 500 000 markkaa ja se valmistui elokuussa 1967.  Kesämäen kansakoulu muodostui useista erillisistä rakennuksista, ja sen avulla pyrittiin pois aikaisemmin suosituista "tehdasmaisista kerrostalotyyppisistä" kouluratkaisuista. Koulun avara kolmen hehtaarin piha-alue tarjosi välitunneilla runsaasti tilaa liikkumiseen.

Ensimmäinen koulupäivä uudessa Kesämäenn kansakoulussa.
Etelä-Saimaa 31.8.1955

Kesämäen koulukeskus saavutti siis kesällä 2015 jo varsin kunnioitettavan 60 toimintavuoden merkkipaalun. Moni myöhemmin rakennettu koulukiinteistö (esimerkiksi Alakylä,  Mäntylä ja  Tyysterniemi)  on Lappeenrannassa jo joutunut purkukoneiden kitaan sisäilma- ja homeongelmien vuoksi. Vuosina 1980 - 1981 Kuulovammaisten koululle saneerattiin omat tilat Kesämäen koulun yhteen koulurakennukseen. Mainittakoon, että kansainvälistymisen merkkinä aloitti vuonna 1996 Kesämäen koulussa kaupungin ensimmäinen englanninkielinen luokka. Tarkoituksena oli käynnistää jatkossa joka syksy uusi englanninkielinen luokka kyseisessä koulussa. Keväällä 2015 valmistui Kesämäen koululla laaja peruskorjaus ja syksyllä Mäntylän koulu liitettiin Kesämäen koulun yhteyteen. Näin ympyrä sulkeutui, sillä Mäntylän koulu aloitti aikoinaan toimintansa Kesämäen koulun tiloissa. Koulun oppilasmäärä oli ensimmäisen toimintavuonna 447. Suurimmillaan se oli vuonna 1963, jolloin oppilaita oli yhteensä 523. Koulu oppilasmäärä tipahti reilusti 1970-luvun lopulla pudoten alimmillaan vuosina 1988 ja 1991 vain 190:en. Tämä jälkeen oppilaiden määrä alkoi nousta, ja on vaihdellut 2000-luvulla 250:n molemmin puolin.

Kesämäen koulun oppilasmäärät vuosina 1955 – 2010

1955	1956	1957	1958	1959	1960	1961	1962
447	512	519	522	487	500	495	504
1963	1964	1965	1966	1967	1968	1969	1970
523	497	476	470	478	451	495	512
1971	1972	1973	1974	1975	1976	1977	1978
405	369	360	364	433	446	387	350
1979	1980	1981	1982	1983	1984	1985	1986
284	236	228	218	237	223	209	218
1987	1988	1989	1990	1991	1992	1993	1994
215	190	195	200	190	197	176	192
1995	1996	1997	1998	1999	2000	2001	2002
222	239	246	258	290	283	288	284
2003	2004	2005	2006	2007	2008	2009	2010
272	265	235	249	264	265	260	253