Kolme ristiä kivessä Lemin hautausmaalla

Lemin hautausmaan portti johtaa suoraan kivelle, johon on hakattu kolme ristiä

Lemin kunta on tullut tunnetuksi viime aikoina onnellisuudestaan, mutta jo aikaisemmin sen "valtteja " ovat olleet neliääninen kirkkolaulu, oma "kieli", särä ja runsas kivisyys. Niinpä Lemiltä löytyvät "kiikkuva kivi", "isokivi", kuppi- eli uhrikiviä ja "nollakivi", jonka ristin aikaisemmassa blogikirjoituksessani Lemin "obeliskiksi".  Lemiläistä kiveä on riittänyt myös Salpalinjan rakenteisiin panssariesteiksi ja tykkipattereihin. Lemin hautausmaalla on perinteisten hautakivien ja muistomerkkien lisäksi kivi, jollaista en ole vielä tavannut yhdelläkään hautausmaalla, vaikka olen kolunnut niitä todella ahkerasti kahdella mantereella.

Kiveen hakatut kolme ristiä näkyvät vielä  selvästi

Kyseinen kivi liittyy kevään 1918 tapahtumiin. Lemi oli kevättalvella 1918 punaisten hallussa. Valkoiset, jotka olivat asemissa Savitaipaleen pohjoisosassa, tekivät ajoittain harjoitus- ja härnäysmatkoja punaisten asemiin ja selustaan. Yksi tällainen matka tehtiin huhtikuun neljännen päivän vastaisena yönä Lemin kirkolle. Sen teki Väinö Kiihdon komppaniasta koottu vapaaehtoinen osasto. Kiihto valitsi 60 miestä, jotka kulkivat 20:ssä reessä Solkein ja Eerikanniemen kautta Saimaalle ja sieltä Syntymäisen järvelle. Osasto jalkautui Palolan rannassa. Tarkoituksena oli yllättää punaiset, mutta se ei onnistunut, koska tieto heidän tulostaan oli ehtinyt jo punaisten korviin Lemin kirkolle.

Kiihto jakoi järven rannalla joukkonsa kahtia. Joukkueenjohtajansa Toivo Naparin hän lähetti 30 miehen kanssa kiertämään Mataramäen kautta hautausmaan ja punaisten majapaikkana ollutta pappilaa kohti. Kiihdon johtaman osaston tarkoituksena oli koukata pappilan vastakkaiselle eli pohjoispuolelle. Pappilan peltojen laitaan päästyään Kiihdon piti ampua valopistoolilla, jonka jälkeen hyökkäyksen pappilaan piti alkaa. Kiihdon osasto ei kuitenkaan edennytkään pappilan pohjoispuolelle, vaan jäi järven rantaan.

Naparin osasto sen sijaan joutui hautausmaalla taisteluun punaisten kanssa. Kansan Ääni-lehden uutisen mukaan taistelu kesti noin neljä tuntia. Toivo Naparin kertoman mukaan taistelu hautausmaalla käytiin mies miestä vastaan, ja pimeässä vihollisen erottaminen ystävästä oli erittäin vaikeaa. Taistelussa kaatui kolme punaista, työmies Iivari Kurki Vainikkalasta, maanviljelijä Mikko Miettinen Parkkolasta sekä työmies Edvard Kekäläinen, joka oli Lemin ulkopuolelta Ruokolahdelta. Valkoiset menettivät kaksi sotilasta. He olivat maanviljelijä Evert Narttu Ruomilta ja maanviljelijä Armas Lensu Keskisenpäästä. Lisäksi kaksi valkoista haavoittui.

Kun Lemin hautausmaalle kävelee kellotapulin vieressa olevasta portista joitakin metrejä, huomaa maassa soratun polun tasalla olevan kiven, johon on hakattu kolme ristiä. Perimätiedon mukaan nuo ristit on hakattu kiveen kolmen hautausmaalla yhteenotossa kaatuneen punaisen sotilaan muistoksi. Melko lähellä tuota kiveä seisoo jykevänä myös valkoisten puolella taistelleiden sotureiden muistomerkki.

Jääkäri ”Kitusen” muistokivi (Päivitetty 6.8.2015)

Ensimmäisen sisällissodassa kuolleen jääkärin Lauri Pelkosen muistokivi on pystytetty Pelkosen kuolinpaikalle Luumäen Taavetissa tammikuussa vuonna 1933

Kun pyöräilin 2.8.2015 Taavetin Linnoitukselta Taavetin asemalle huomasin tienvieressä Marttilantien ja Jääkärintien kulmassa jälleen uuden muistomerkin. Kyseessä on muistokivi, joka on pystytetty ensimmäisen Suomen sisällissodassa kuolleen jääkärin muistoksi.

Peitenimeä Kitunen käyttänyt Lauri Arvid Pelkonen oli syntynyt toinen päivä syyskuuta vuonna 1894 Viipurin läänin Pyhäjärvellä. Hänen vanhempansa olivat maanviljelijä Jaakko Pelkonen ja Amanda Karoliina Lindroos. Lauri Pelkonen kirjoitti ylioppilaaksi Käkisalmen yhteiskoulusta vuonna 1913 ja liittyi Helsingin yliopistossa Karjalaiseen osakuntaan. Opintojaan hän suoritti Kauppakorkeakoulussa vuosina 1913 ja 1914. Tämän jälkeen hän oli opettajana Räisälän Särkisalon kansakoulussa vuonna 1914 ja kirjurina Hiitolan - Raasulin rautatietyömailla vuonna 1915, ennen kuin siirtyi Saksaan ja liittyi vapaaehtoisena jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 30. tammikuuta 1916. Hän sai myös taistelukokemusta Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Schmardenissa sekä Aa-joella. Kun pataljoona palasi rintamalta, siirrettiin Pelkonen 2. konekiväärikomppaniaan 10. heinäkuuta 1917. Hän osallistui vuonna 1917 Polangenissa järjestetyille erikoiskursseille  eli ns. pommarikurssille.

Lauri Pelkonen palasi Suomeen aselaiva S/S Equityllä Merikarvialle 3. komennuskunnan mukana. Laiva oli lähtenyt Saksasta 2. joulukuuta 1917. Kotimaahan palattuaan Pelkonen (peitenimellä Kitunen) komennettiin "Uuden metsätoimiston määräyksestä" Lappeenrantaan suojeluskuntakouluttajaksi ja suojeluskunnan johtajaksi Taavettiin. Pelkonen toimi Lappeenrannan suojeluskuntapiirissä sisällissodan alkuun saakka perustaen suojeluskuntia ja kouluttaen niihin miehiä. Koulutustehtäviä hän suoritti muun muassa Lappeella, Savitaipaleella, Luumäellä ja Joutsenossa.

Lauri Pelkosen muistomerkki alkuperäisessä asussaan.
Lähde: Rakas on meille tämä pitäjä. Kuvia ja tarinoita Luumäeltä. Sivu 62.

Tammikuun 17. päivänä 1918 ennen sisällissodan varsinaista syttymistä suorittivat Taavetin suojeluskuntalaiset punaisille tarkoitetun aselastin kaappaamisen Somerin pysäkillä. Molemmat alkavan sodan osapuolet kärsivät ase- ja ammuspulasta. Luumäen suojeluskunta lähetti ylioppilas Väinö Riihelän aseiden ostoon Viipurista. Valkoisten tiedustelijat olivat seuranneet punaisten aselähetyksiä rautateitse. Heidän tietoonsa tuli, että Viipurista oli 17.1. lähdössä punaisten aselasti Mikkeliin. Lasti yritettiin tuhota jo matkalla Simolassa, mutta aie epäonnistui. Väinö Riihelä kiiruhti Viipurista Taavettiin. Tavoitteena oli kaapata juna Taavetissa, jonne se oli pysäytetty. Riihelän johtama kahdeksan miehen ryhmä sai 19.1. asemapäällikön myötävaikutuksella asevaunun irroitetuksi junasta ja siirretyksi Somerharjun hiekanottosivuraiteelle. Somerharjussa ryhmällä oli käytettävissään vain kaksi hevosta rekineen. Niihin saatiin mahtumaan 70 japanilaista kivääriä ja noin 10 000 patruunaa.

Kun aselastin kaappaus tuli punaisten tietoon, teki Viktor Ripatin johtama Lappeenrannan työväenkaarti  noin 200 - 250 miehen vahvuisena junalla Taavettiin rangaistusretken 20. - 21.1.1918. Punakaartilaisten junan saavuttua aamuyöllä klo 4 tienoilla Taavettiin syntyi kaartilaisten ja jääkäri "Kitusen" johtamien joukkojen eli noin 50 - 70 suojeluskuntalaisen välillä tulitaistelu Taavetin yläkylällä apteekin lähellä. Kahakassa kaatui jääkäri "Kitunen" rinnan lävistäneeseen luotiin ja yksi suojeluskuntalainen haavoittui. Jääkäri Lauri Pelkosesta tuli näin ensimmäinen kansalaissodassa kaatunut jääkäri. Ripatin johtaman punakaartin miehistä kaatui yksi ja viisi kaartilaista haavoittui. Pelkonen oli kuollessaan naimaton ja oli edelleen kirjoilla Viipurin läänin Pyhäjärvellä. Hänet haudattiin yksityishautaan Pyhäjärven hautausmaalle. Taavetin yhteenoton sekavistakin vaiheista löytyy tarkempi kuvaus Willimiehen blogista.

Pelkosen kuolinpaikalle Taavetissa pystytettiin muistomerkki vuonna 1933. Muistomerkin tilasi suojeluskunta. Muistomerkin paljastustilaisuus oli kaatumisen 15-vuotispäivänä 20.1.1933. Paikalle oli saapunut 248 suojeluskuntalaista kunnioittamaan edesmenneen päällikkönsä muistoa. Muistomerkkiä on alkuaan ympäröinyt rauta-aita, jonka oviaukossa oli Karjalan vaakunatunnus ja vuosiluku 1918.  Rauta-aita poistettiin 1980-luvulla.