Kiihtelysvaaran kirkko

Kiihtelysvaaran kirkko syyskesällä 2017

Allekirjoittanut vieraili miltei vuosi sitten Kiihtelysvaaran kirkolla palatessani Ilomantsista. Perimmäinen syy vierailulle oli käynti nälkävuosina kuolleiden muistomerkillä, joka sijaitsee kirkkotarhassa. Kuvasin silloin myös komeaa kirkkorakennusta, sankarihautoja ja kellotapulia. Kirkon kuvaus ei oikein onnistunut, sillä kyseisenä päivänä oli vuoden 2017 kesälle harvinainen sää. Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta, enkä saanut kelvollisesti koko kirkkoa kuvaan kuin yhdestä suunnasta.

Kiihtelysvaaran kirkko oli puinen ristikirkko, jolla oli ikää – silloin – 247 vuotta. Kirkko oli rakennettu Heikki Hägerin johdolla vuosina 1769–1770. Kirkkoa oli korjattu useaan otteeseen, 1830-luvulla, vuosina 1855–1856 ja 1931. Istumapaikkoja oli kirkossa 452 hengelle. Kiihtelysvaaran kirkko oli vanhimmista Pohjois-Karjalassa säilyneistä luterilaisista kirkoista. Kirkon kellotapuli on vuodelta 1856.

Kirkkorakennuksen kohtaloksi muodostui aamuyöllä 23.9.218 syttynyt tulipalo. Kyseessä oli ilmeisesti tuhopoltto. Päivällä kirkosta oli jäljellä enää savuavat rauniot. Palosta onnistuttiin pelastamaan alttaritaulu, ehtoollishopeat ja osa alttarivaatteista. Kirkkotarhassa sijainnut kellotapuli saatiin suojattua.

Aina kun pysähtyy satoja vuosia vanhojen komeiden puurakennusten luona, miettii miten ne saisi säilymään aikakausiensa muistomerkkeinä vielä tuleville polville. Tänään noita kansallisia aarteita on jälleen yksi vähemmän. Surullinen päivä Kiihtelysvaaralle ja koko Pohjois-Karjalalle!

Kiihtelysvaaran kellotapuli säilyi 23.9.2018 tulipalossa

Uukuniemen kellotapuli

Uukuniemen kellotapuli

Uutinen Uukuniemen kellotapulin palosta 3.6.1849.
Borgå Tidning 13.6.1849.

Morgonbladet kertoo 10.4.1854 , että uusi kirkko (tosiasiassa
peruskorjattu kirkko) valmistuu tulevan kesän aikana.
Kellotapulin arvioidaan valmistuvan vuoden loppuun mennssä.
Lisäksi kerrotaan, että pitäjässä oli syntynyt edellisenä vuonna
104 lasta, joista ei yksikään ollut avioton.

Uukuniemen kirkon läheisyydessä, Pyhäjärven rantaan vievän tien toisella puolella, seisoo seurakunnan kellotapuli. Se on rakennettu 1850-luvulla samassa yhteydessä, kun seurakunnan kirkossa tehtiin perinpohjaiset korjaustyöt. Seurakunnan laatima esite kirkosta ja kellotapulista kertoo jälkimmäisen valmistuneen vuonna 1853. Aikakauden sanomalehdet toteavat kuitenkin kellotapulin valmistuvan vasta vuoden 1854 lopulla. Kirkon peruskorjaus toteutui rakennusmestari Juho Theodor Tolpon johdolla. Lieneekö kellotapuli hanen kynänjälkensä tuotoksia?

Edellinen kellotapuli oli palanut täydellisesti kesäkuun 3. päivä 1849 salamaniskun sytyttämässä tulipalossa. Tulipalossa tuhoutuivat myös kellotapulin kellot. Nykyiset kellot 26 metriä korkeassa tapulissa ovat vuodelta 1860 ja 1875. Talvisodan rauhanteon jälkeen rajalinja kulki aluksi kellotapulin ja kirkon välissä. Neuvostoliittolaiset valitsivat silloin esikuntansa tukikohdaksi kellotapulin. Mikäli rajalinja oli jäänyt kyseiselle paikalle, kellotapulirakennus ei luultavasti olisi saanut jäädä paikalleen, vaan se olisi purettu nopeasti. Onneksi rajalinja siirtyi parisen kilometriä idemmäksi ja kellotapulikin säästyi.

Joutsenon palanut Haukilahden kansakoulu

Haukilahden kansakoulu valmistui syksyllä 1913.

Kun kansakouluja rakennettiin 1800-luvulla ja 1900-luvun alkuvuosikymmenillä, ne lähes poikkeuksetta tehtiin maaseutupitäjissä puusta. Myös kaupungeissa eivät puukoulut olleet suinkaan harvinaisuus. Nämä kansan syvien rivien sivistyslaitokset olivat alttiita punaisen kukon vierailuille. Etelä-Karjalassa moni puukoulu joutui vuosikymmenien kuluessa tulen nielemäksi. Yksi tällainen koulu oli Joutsenon Haukilahden koulu. Tässä tarinaa koulun runsaat 30 vuotta kestäneeestä taipaleesta.

Joutsenon Haukilahden palanut kansakoulu

Joutsenon Nevalan kansakoulupiiri jaettiin
kuntakokouksessa 20.4.1912. Kansan Ääni 20.5.1913

Joutsenon Nevalan kansakoulun laajentamissuunnitelmien yhteydessä vuosina 1911 - 1912 nostivat haukilahtelaiset esille oman kansakoulun rakentamisen.  Asiasta päästiin sopimukseen ja Nevalan koulupiirin jako hyväksyttiin kuntakokouksessa 20.4.1912 ja Viipurin läänin kuvernööri vahvisti sen toukokuussa 1913. Koulu aloitti toimintansa vuoden 1912 syksyllä. Sen ensimmäiseen johtokuntaan valittiin 10.9.1912 konttoristi K. A. Zilliacus ja talolliset Mikko Saarnio, Mikko Haiko, Esko Martikka, Antti Hartikka ja työmies Ferdinand Pylkkänen. Opetustilaksi vuokrattiin. P. Martikan ”uudempi talo” 30 markan kuukausivuokraa vastaan. Tässä vaiheessa ei oman koulun rakentaminen välittömästi ollut esillä, mutta tilanne muuttui nopeasti. Marraskuussa pidetyssä kuntakokouksessa keskusteltiin siitä ”mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä sen johdosta, että Haukilahden kansakoulu työskentelee vuokrahuoneissa, jota pienuuden ja vuokran kallistumisen [koulunhuoneiston vuokrannut P. Martikka anoi vuokran korotusta] takia ei enää [tulevaisuudessa] voida tuohon tarkoitukseen käyttää".

Haukilahden kansakoulurakennuksen
kivitöistä järjestettiin urakkahuutokauppa
24.2.1913

Osa kuntakokouksen osallistujista vastusti Haukilahden oman kansakoulurakennuksen rakentamista tässä vaiheessa. Sen rakentamisen pelättiin rasittavan liikaa Joutsenon kunnan taloutta, sillä vähää aikaisemmin oli tehty päätös Nevalan uuden koulun rakentamisesta. Pitkän ja kiivaan keskustelun jälkeen asiasta äänestettiin. Haukilahden kansakoulun rakentamista kannattaneet voittivat äänin 149 – 130. Samalla päätettiin Haukilahden koulun rakentamisessa hyödyntää kaikki Nevalan purettavasta vanhasta koulusta kelpaavat rakennustarvikkeet. Tämä päätös sai seuraavassa kuntakokouksessa haukilahtelaisten tuomion. He ilmoittivat, etteivät he halua kouluaan rakennettavan vanhoista rakennustarvikkeista ja eivätkä ota vastaan vanhan koulurakennuksen tarpeita. Tämän jälkeen kuntakokous teki uuden päätöksen, jossa lähdettiin siitä, että vanhan koulun rakennustarpeet käytettään tasapuolisesti molempien koulurakennusten tarpeiksi. Tähän päätökseen ilmeisesti haukilahtelaisetkin tyytyivät.

Suunnitellun uuden koulurakennuksen paikasta, kuten lähes jokaisen koulun yhteydessä, syntyi erimielisyyttä. Tarjolla oli kaksi vaihtoehtoa, jotka molemmat oli kansakouluntarkastaja hyväksynyt. Lappeenranta-lehti kuvasi ehdotettuja paikkoja seuraavasti.

Toinen paikka oli korkea, kaunis mäki, mutta maa oli karua ja vedensaanti huonoa. Toisessa paikassa tarjottu maa oli viljelyskelpoista, veden saanti hyvä, mutta näköala huono. Edellinen paikka oli lähellä tiheästi asuttua tehdasseutua, jälkimmäinen lähempänä maalaiskyliä ja sen tähden rauhaisampi ja muutenkin koulutyölle sopivampi sekä keskemmällä pysyväistä koulupiiriä.

Haukilahden kansakoulurakennuksista pidettiin
urakkahuutokauppa 29.3.1913

Joulukuun lopulla vuonna 1912 kuntakokous valitsi nelijäsenisen toimikunnan ratkaisemaan koulutontin oston. Toimikuntaan valittiin leipuri Oskari Siippainen, talollinen T. Matikainen, talollinen Mikko Haiko sekä konttoristi K. A. Zilliacus. Yllä kerrotussa tammikuun alun kuntakokouksessa 1913 tehtiin lopullinen päätös Haukilahden koulun paikasta. Haukilahden kylän asukkaat olivat vaatineet koulun rakentamista Haukilahden kylään, kun taas Pulpin tehdasalueen piirissä asuvat vaativat koulun pytyttämistä sen alueelle. Kuntakokous päätti rakentaa koulun suunnilleen näiden puoliväliin Pietari Martikan maalle. Martikka oli tarjonnut koululle sopivaa paikkaa 250 markan hinnasta, jonka tarjouksen kuntakokous hyväksyi. Kaupantekoon valtuutettiin Esko Martikka ja Juho Vepsä.
 
Koulurakennuksen piirustukset hyväksyttiin maaliskuussa 1913. Merkillistä kyllä huutokauppa rakennuksen kivitöistä järjestettiin jo ennen sitä. Nimittäin sekä Nevalan että Haukilahden koulurakennuksen kivijalkatöistä 24.2.1913 järjestetyn huutokaupan voitti entinen lautamies Matti Mattinen Hyvättilästä. Edellisen hinnaksi tuli 1 499 markkaa ja jälkimmäisen 467 markkaa. Kansakoulun päärakennuksesta ja ulkohuoneista pidettiin urakkahuutokauppa 29.3.1913.  Halvimman tarjouksen teki urakoitsija Joonas Taipale Lemiltä. Hänen tarjouksensa 13 595 markkaa hyväksyttiin. Urakkasopimuksen mukaan koulurakennusten tuli olla valmiina 10.8.1913. Milloin rakennukset valmistuivat, ei ilmene sanomalehtiarkistoista eikä myöskään koulun arkistosta. Viimeistään rakennus oli valmiina tammikuussa 1914, sillä tuolloin koulurakennuksessa pidettiin jo järjestöjen kokouksia. Ensimmäiset avustukset korjauksiin koulu sai jo joulukuussa 1915. Tällöin koululle myönnettiin tätä varten 500 markan määräraha. Koulun seinien riveämisestä järjestettiin urakkahuutokauppa kesäkuun alussa 1916.

Senaatti myönsi vuosittain kansakouluille valtionapua opettajien palkkausta varten. Heinäkuussa 1914 Haukilahden koululle myönnettiin vuosittainen 900 markan avustus miesopettajan palkkaukseen ja 50 markkaa naiskäsityöopettajan palkkaukseen. Kesällä 1913 koulun miesopettajaksi kahdeksi koevuodeksi valittiin W. Takala ja tyttöjen käsityönopettajaksi Hilja Montonen.

Koulu paloi

Etelä-Saimaan otsikko Haukilahden koulun palosta tammikuun alussa 1945
Etelä-Saimaa 4.1.1945

Koulu toimi yli kolmekymmentä vuotta ilman suuria muutoksia, kunnes 2.1.1945 tulipalo tuhosi sen perustuksiaan myöten. Palokunnan saivat hälytyksen kello 9.40. Paikalle saapuivat Joutsenon kunnan VPK ja Hackmanin sekä Pulpin tehtaiden palokunnat. Koulun kaivosta loppui vesi heti alkuunsa ja sammutusveden saannissa kauempaa oli ongelmia. Tulipalo pääsi leviämään nopeasti, eikä sen valtaa saatu rajattua. Niinpä rakennus paloi kokonaan. Koululla asuneen opettajat Lyyli Kettusen irtaimisto tuhoutui täysin. Opettaja Heikki Anttosen irtaimisto ja koulun irtaimisto sen sijaan saatiin pelastetuksi.

Tulipalosta kertonut lehtiuutinen mainitsee koulua laajennetun myöhemmin alkuperäisestä kolme luokkahuonetta ja kolmen opettajan asunnon käsittäväksi. Se, milloin tuo laajennus tapahtui, on jäänyt allekirjoittaneelle epäselväksi (palaan asiaan arkistoja pengottuani). Tulipalon aiheuttamien tuhojen rahalliseksi arvoksi arvioitiin 1,5 miljoonaa markkaa.

Koulupiiri joutui tulipalon takia erittäin suuriin vaikeuksiin. Kevätlukukauden 1945 koulu toimi Pulpin tehtaan Porttituvalla. Tämän jälkeen kunta vuokrasi Haukilahden Työväenyhdistyksen talon, Katajiston, ja rakensi sinne väliseinillä luokkahuoneita. Näissä hankalissa ja ahtaissa tiloissa odoteltiin uuden koulun valmistumista.
----
Lähteet:
Kansan Ääni 1911-1916
Lappeenranta-lehti 1911-1916
Wiipuri 1912-1916
Karjala 1912-1916
Etelä-Saimaa 4.1.1945
Joutsenon koululaitoksen historia/Toivo Laivo & Pertti Vuori 1984