Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Ruokolahden Lassila

Koulunakin toiminut Lassilan kylätalo

Heinäkuussa 2015 vierailin Ruokolahden Lassilan Linnavuorella. Samalla matkalla pyöräilin hieman myös paikallisilla kyläteillä. Pysähdyin hetkeksi ihailemaan vanhaa kylätaloa, jolla on ollut monta roolia. Talo on toiminut seuratalona, mutta myös sotilaiden majoitustilana, rajavartioston tukikohtana, vankileirinä ja kouluna.

Ruokolahden Lassilaan perustettiin kansakoulu vuonna 1941, kun vuonna 1911 aloittanut Mansamäen koulu oli tuhoutunut jatkosodan alussa hyökkäysvaiheen aikana. Jalkaväkirykmentti 6:n esikunta oli tuolloin sijoittunut Mansamäen koululle. Vihollisen lentokoneet pommittivat sitä 30.7.1941 palopommeilla. Rakennus repeili ja syttyi tuleen tuhoutuen täysin. Pommituksen jälkeen puna-armeijan lentokoneet tulittivat vielä kiivaasti koulua ja sen lähiympäristöä. Pommituksessa kuoli yksi sotilas ja kaksi lottaa.

Lassilan kylästä löytyi kouluksi sopiva maalaisliiton Lassilan osaston seuratalo, jonka kunta osti. Kunta teki kouluksi vaihtuneelle seuratalolle tarvittavat muutokset. Kouluun rakennettiin opettajan asunto ja keittola. Alkuvaiheessa koulu pidettiin Lasse Peltosen, Armas Savolaisen ja Oiva Huhtasen taloissa. Mansamäen koulusta opettajaksi Lassilaan siirtyi Saimi  Huhtanen. Koululla olivat opettajina myös Aino Markkanen, Aune Suikkanen ja Sirkka Auvinen. Kun Imatran kauppala muodostettiin vuonna 1948, perustettiin Huhtasenkylään oma koulu. Se toimi aluksi Immolan varuskunnan suojissa ja Rautionkylässä Kaukopään kansakoulussa.  Oman koulurakennuksen Huhtasenkylä sai vuonna 1950. Lassilan kansakoulussa oli alkuvuosina reilut sata oppilasta. Koulun lakatessa siellä oli enää 12 oppilasta.

Seuratalon omistavat nykyisin Keskustan Lassilan paikallisyhdistys ja Ruokolahden Lassilan Martat. Rakennus toimii kyläläisten yhteisten tapahtumien pitopaikkan

Lähde: Lainajyvästöstä euroaikaan. Ruokolahden kylät ja koulupiirit. Jyväskylä 2009. Sivut 63 - 65

Ruokolahden Lassilan Linnavuori

Näkymä Lassilan Linnavuorelta Latvajärvelle

 Sunnuntai-iltaisena vaelluskohteena oli 12.7.2015 Ruokolahden Lassilan Linnavuori. Se sijaitsee Niskapietilän museotieltä poikkeavan Lassilan tien kupeessa, lähellä nykyistä valtakunnan rajaa.

Niskapietilän tie on osa vanhaa Savonlinna - Viipuri –maantietä. Tiehallinto on valinnut sen yhdeksi niistä museoteistä, joiden on tarkoitus kertoa tienpidon historiasta Suomessa. Tie kulkee Imatran, Ruokolahden ja Rautjärven alueella ja on 19,5 kilometriä pitkä. Niskapietilän tie oli muotoutunut jo ennen Uudenkaupungin rauhaa 1721. Tällöin raja katkaisi liikenneyhteydet Saimaalta Pietariin, kunnes Turun rauhassa 1743 Kaakkois-Suomen alue liitettiin kokonaisuudessaan Venäjään. Toisen maailmansodan jälkeinen rajansiirto katkaisi jälleen yhteydet Viipuriin. Niskapietilän tie toimi valtatie 6:n osana vuoteen 1957 asti, jonka jälkeen se jäi syrjään valtaliikenteeltä. Tien historiasta löytyy lisätietoa täältä.

Luolan suuaukko pystysuorassa vuorenseinämässä

Lassilan Linnavuori kohoaa Latvajärven rannalla. Vuoren laelle kannattaa kiivetä vuoren jyrkkää seinämää sieltä avautuvien upeiden näkymien vuoksi. Linnavuoren kupeessa, korkeassa pystysuorassa graniittikalliossa olevalle rakoluolalle kiipeäminen ei oleylivoimainen suoritus. Luolaan pääsyn helpottamiseksi joku on ystävällisesti väsännyt loppumetreille tikkaat. Luola kulkee kallion läpi ja näyttää jatkuvan pitkälle ylöspäin, mutta kiipeäminen vaatii taitoa, apuvälineitä ja varsinkin uskallusta. Nimittäin paikoitellen vaikuttavat lohkareet, joiden päälle pitäisi kiivetä, ainakin meikäläisestä varsin epävakailta.

"Luolamies" vartiossa

Sulo V. Siitonen kertoo Ruokolahden kotiseutulukemistossaan (osa 2, sivu 109) lyhyesti vuoreen liittyvästä perimätiedosta.  Sen mukaan vuori sai nimensä sen sisällä olevasta onkalosta. Vainovuosina kyläläiset olivat paenneet vihollista luolaan ja linnoittautuneet sen sisälle. Isonvihan aikana vuoren onkaloissa oli ollut piilossa 40 kyläläistä. Aseistetut vartiomiehet olivat valvoneet luolan molempia suuaukkoja. Kun venäläiset eivät saaneet suomalaisia ajettua ulos luolista, olivat he kaataneet kallionrakosista kiehuvaa vettä luolassa olevien päälle. Keino ei ollut kuitenkaan tepsinyt, sillä kylmä kallio jäähdytti veden ennen kuin se satoi luolassa olevien niskaan.

Näkymää luolan sisältä

Linnavuoren reissua ei kannata jättää vain käynniksi luolassa. Kiersimme vuoren nousten vähitellen sen kaakkoista seinustaa  pitkin vuoren laelle. Vuoren laelta avautuvat komeat näkymät Latvajärvelle ja ympäristöön. Tuulen ja tuiskun pieksämät ikimännyt kruunasivat maiseman. Juuri kypsymässä oleva runsas mustikkasato sai matkalla suun makiaks. Edellisenä päivänä rakennustelineiden pystyttämisessä kipeytynyt oikea polvi vihoitteli vuorelta alas laskeutuessa ja lannisti hieman muuten mukavia fiiliksiä.

Näkymä Linnavuoren laelta. Edessä vuoressa oleva pystyhalkeama, josta rakoluola on muodostunut

Vuoren laella oli rehevässä kukinnassa runsaasti näitä kasveja

Näkymä Linnavuoren laelta

Näkymä Linnavuoren laelta

Ruokolahden kellotapuli

Ruokolahden upea kellotapuli vuodelta 1752

Kesäkuisen sunnuntaivaellukseni sivupoikkeamiin kuului pysähtyminen Ruokolahden kirkonmäellä ja tutustuminen sen rakennuksiin ja muistomerkkeihin. Kirkonmäeltä ja hautausmaalta löytyi niin monta kuvattavaa, että niistä riittää jutun juurta pitkäksi aikaa. Tässä muuten näkymää Ruokolahden kirkonmäelle lintuperspektiivistä.

Kellotapulin vieressä seisoo nelikielinen infotaulu

Ensimmäiseksi pysähdyin kuvaamaan vanhaan hautausmaan keskellä seisovaa komeaa kellotapulia. Tapulilla on ikää jo 263 vuotta. Sen rakensi ruokolahtelainen kirvesmies Tuomas Ragvaldinpoika Suikkanen (1713 - 1781) Lassilan kylästä. Työ oli Suikkasen ensimmäinen kirkollinen rakennus.  Kellotapulillaan Tuomas Suikkanen sai sen verran mainetta, että hän sai rakennettavakseen useita muita karjalaisia kirkkoja. Hänen urakoimiaan ovat Johanneksen kirkko vuonna 1755, Käkisalmen kirkko 1759, Virolahden kirkko 1766, Rautjärven kirkko 1776 (paloi 1872) ja Sakkolan kirkko 1779. Tuomas Ragvaldinpoika Suikkasella oli Tuomas-niminen poika (1752 - 1807), joka myös tunnettiin kirkonrakentajana. Hänen rakentamansa on Hiitolan kirkko vuodelta 1795.

Näkymä tapulin sisältä vuonna 1861 rakennetulle lainajyvästölle,
joka toimii nykyisin kotiseutumuseona

Tapuli on itäsuomalaisen tapulityypin vanhin edustaja. Kahdeksankulmaisen pohjakerroksen ulkoseinät kaartuvat yläosaltaan voimakkaasti ulospäin, ulkonurkat ovat läpilukollisia lyhytnurkkia. Sisäänvedettyjen portaalien ja sivukomeroiden ovien muodot ja rakenteet ovat säilyneet. Toisen kerroksen seinissä ja vesikattopinnoissa on kolmioaiheiset paanutukset. Kellohuone on neliömäinen, mutta sen telttakatto on kahdeksankulmaisesti särmikäs. Tapulin vanhuutta ja sen ympärillä leijuvaa mystiikan tuntua lisää sen ulkoasuun vanhastaan kuulunut tervasively. Ruokolahden kellotapulia on sanottu suomalaisen kirkkorakennustaiteen helmeksi. Jokainen paikalla käynyt on varmasti samaa mieltä.

Tapuli kaksi kertaa purku-uhan lalla

Tapuli määrättiin 1800-luvun alussa purettavaksi. Syynä oli pelko, että se kaatuu suurta kelloa soitettaessaan. Kello siirrettiin lopulta kirkon torniin ja niin sai tapuli jäädä paikoilleen. Uusi uhka tapulille koitti 1930-luvulla. Seurakunta päätti silloin nimittäin myydä sen Seurasaari-säätiölle. Onneksi kirkkoherra August Vilhelm Lund esti kuitenkin myynnin. Niinpä se seisoo edelleen komeana alkuperäisillä paikallaan. HYVÄ NIIN!

Näkymää Ruokolahden vanhalle hautausmaalle

Näkymää Ruokolahden vanhalle hautausmaalle