Taipalsaaren ensimmäisen kansakoulun perustaminen

Taipalsaaren kirkonkylän kansakoulurakennus toukokuussa 2015

Taipalsaarella ei kansakoulun perustaminen sujunut, kuten ei monessa muussakaan Etelä-Karjalan maalaiskunnassa, ilman pitkää ja sitkeää taistelua. Tässä saaristokunnassa taistelu kesti peräti noin 16 vuotta. Varsinkin Taipalsaaren kirkkoherra Nils Gabriel Arppe (1823 – 1896) teki uutterasti ja vastoinkäymisistä lannistumatta työtä kansakoulun puolesta. Hän ehti vähän ennen kuolemaansa nähdä koulun myös toiminnassa. Täältä löytyy uutinen koulun vihkiäisistä, mutta niihin oli ollut pitkä ja mutkikas tie:

Tammikuun 26. päivänä suomalaisen sivistyneistön edustajat, joukossa mm. Fredrik Cygnaeus, lähettäneet kunnille kaksi kirjelmää, joissa ehdotettiin Aleksanteri II 25-vuotisen hallitsijakauden kunniaksi 2.3.1880 pidettävän riemujuhlan järjestelyjä. Kirjeessä todettiin mm. ”Etenkin tämänlaatuisessa tilaisuudessa näyttää soveliaalta kerätä varoja yleishyödyllisiä tarkoituksia varten ja useissa kohden lienee apurahastojen perustaminen koulujen oppilaita varten katsottava semmoiseksi toimeksi, joka vastaa juhlan arvoa. Se keräys joka sinä juhlapäivänä tapahtuisi, tulisi perusrahastoksi, jota ajan kanssa lisättäisiin, kunnes korko voisi auttaa jonkun pojan tai tytön koulun koulunkäyntiä. Ja josko sitten rahasto perustetaan oman kunnan koulua varten tai jollekin muulle oppilaitokselle, jonka menestystä kuntalaiset harrastavat, olisi se aina muistona hyvästä hallitsijasta.”

Päiväkotina näyttää koulurakennusvanhus toimivan nykyisin

Asia esiteltiin kuntakokoukselle 15.2.1880. Tllöin tehtiin kaksi kilpailevaa ehdotusta. Kirkkoherra Nils Gabriel Arppe esitti, että mainittu lahja määrättäisiin kansakoulukassaan tai perustettaisiin kansakoulu. V.t. kappalainen Lind ehdotti sen määrättäväksi vähävaraisille papinkoulun oppilaille. Kunta antoi pohjarahastoksi 300 markkaa, jälkimmäiselle ehdotukselle. Kirkkoherra Arppe ei lannistunut tappiostaan. Kuntakokouksessa 21.5.1882 hän esitti kunnan saamien viinaverorahojen käyttämistä kansakoulun perustamiseen. Jälleen Arppe kärsi tappion, äänin 42 - 6. Vastaesityksessä päätettiin jakaa viinaverorahat kuntalaisten kesken miesluvun mukaan. Kesäkuussa 1882 kuvernööri kumosi kuntakokouksen päätöksen, sillä viinaverorahat tuli käyttää yleishyödyllisiin tarkoituksiin. Koulua ei kuitenkaan viinaverorahoilla perustettu, vaan ne käytettiin mm. lainakirjaston perustamiseen.

Elokuussa 1883 keskusteltiin kunnassa jälleen kansakoulun perustamisesta Viipurin läänin kuvernöörin kehotuksesta. Jälleen koulun vastustajat voittivat.  Helmikuun kuudes päivä 1888 oli kansakoulun perustaminen jälleen esillä Viipurin läänin kuvernööri ja useat kuntalaiset ajoivat koulun perustamista. Tällä kertaa vastustajat voittivat äänin 109 – 25. Kirkkoherra Arppe ei tästäkään tappiosta lannistunut, vaan 24.9.1888 hän jätti kunnan esimiehelle Viipurin säästöpankin kuittikirja, jossa kerrottiin kansakoulua varten olevan säästöjä 1149, 22 markkaa. Arppe oli kerännyt varata siirtämällä papinkirjoista ym. todistuksista saamansa maksut kyseiseen rahastoon. Nyt kuntakokouskin heltyi ja myönsi kahden vuoden viinaverorahat kyseisen kassan kartuttamiseksi. Tammikuun alussa 1890 varoja oli 2157 markkaa.

13.6.1889 pidettiin kuntakokous, johon oli saapunut myös kansakouluntarkastaja Aksel Berner. Siinä esitettiin, että korot viinaverorahoista ja viljamakasiinin korkorahat käytettäisiin perustettavan kansakoulun hyväksi ja kunta antaisi koululle polttopuut. Kiivaan keskustelun jälkeen esitys hylättiin äänin 104 – 23.

Komea on koulurakennus

Seuraavan kerran koulun perustaminen oli kuntakokouksen aiheena. Jälleen kerran koulun perustaminen herätti voimakasta vastustusta. Kirkkoherra Arppe esitti tällä kertaa, ettei koulua perusteta heti, mutta päätetään se rakennettavaksi myöhemmin. Tällä kertaa äänestyksessä oli  käytössä äyrimäärään perustuva äänestys. Koulun kannattajat voittivat äänestyksen luvuin 360 äyriä vastaa 253,75 äyriä.. Samalla päätettiin, että koulu aloittaa toimintansa 1.9.1895. Koulun johtokunta valittiin 30.6.1894 ja siihen kuuluivat kirkkoherra Huhtinen, rouva Huhtinen, kiertokoulunopettaja Tuomas Pönniäinen, maanviljelijä H.A. Vahala, kauppias M. Heikkonen ja emäntä Savolainen. Samassa kokouksessa päätettiin, että koulu rakennetaan kirkon lähelle.

Kuntakokouksessa 15.9.1894 päätettiin ostaa koulutaloksi Nikin tila 8000 markalla. Kauppaa tekemään valittu toimikunta viivytteli kaupanteossa kuitenkin niin kauan, että tila myytiin lopulta yksityisille.  29.12.1894 tehtiin uusi päätös, nyt koulun rakentamisesta Mikko Kureniemen pellolle, jonne se sitten pystytettiinkin. Koulun piirustukset laati rakennusmestari Adolf Savolainen Lappeenrannasta. Rakennustyön suoritti Lemiltä Taipalsaarelle muuttanut rakennusmestari Albin Kajansinkko. Opetustyö valmiissa koulussa käynnistyi 15.1.1896.

Taipalsaaren ensimmäisen kansakoulun vihkiäiset 15.1.1896

Olen koululaitoksen historiaa käsittelevissä blogikirjoituksissani käynyt läpi Lappeenrannan koululaitoksen vaiheita 150 vuoden taipaleella. Lisäksi olen kertonut lakkautetuista ja lakkautuslistalla olevista kyläkouluista sekä yhdestä puretusta kaupunkikoulusta. Jatkoa seuraa, sillä pöytälaatikossani on satoja kuvia vanhoista kouluista ja suuret määrät lehtiartikkeleita, pöytäkirjanotteita ynnä muuta materiaalia uusien kirjoitusten aiheiksi. Viime keväänä, aurikoisena toukokuun päivänä, pyöräilin Taipalsaaren kirkolle ja kuvasin monen muun nähtävyyden ohella kirkonkylän vanhan koulun.  Nyt sain vihdoinkin itseäni niskasta kiinni ja päätin työstää koulun historiasta jotakin myös blogiini. Palaan koulun alkuvaiheisiin lähiaikoina, mutta tässä Lappeenrannan Uutisissa 17.1.1896 ollut artikkeli koulurakennuksen vihkiäisistä.

Taipalsaaren kirkonkylän koulun vanhin rakennus 24.5.2015

Taipalsaaren kansakoulu vihittiin keskiviikkona

Kello 10 aamupäivällä oli jo lukuisa joukko kokoontuneena uudessa koulutalossa. Kanttori Löfman Tohmajärveltä alkoi virren n:o 409 uuden harmonin säestyksellä, johon yleisö yhtyi. Sen jälkeen piti rovasti [Nils Gabriel] Arppe kauniin puheen, jonka jälkeen taaas veisattiin n:o 368. Tämän jälkeen puhui kiertokouluopettaja Pönniäinen rakennustoimikunnan puolesta jättäen koulutalon koulun johtokunnan haltuun. Johtokunnan puolesta kiitti pastori Huhtinen ottaen koulun vastaan. Nyt kaikui kolminkertainen "eläköön", jota seurasi virsi 399 toisesta värssystä alkaen. Yksiäänisesti laulettiin sitte ”Maamme”. Puheen piti vielä herra Br. Lagercrantz. Vihkimisen jälkeen ryhdyttiin oppilasten vastaanottamiseen. 50 oli oikeastaan paikkaa, mutta 65 oppilasta ilmoitettiin kouluun otettavaksi. Näistä otettiin 56 kouluun, siis heti alusta kuusi oppilasta enemmän kuin oli ajateltu. Hämärä oli jo käsissä, kun tämä ylentävä juhla kaikkinensa loppui. Jumalan siunaus olkoon tämänkin sivistyslaitoksen suojana.

Lappeenrannan Uutiset 17.1.1896

Novellihenkilön jäljillä - J.H. Erkon "Paavo Holppa"

Näkymää Kurkijoen kirkonkylään

Runoilija J. H. Erkko kuvasi Karjalan kannakselle 1860-luvun lopulla levinnyttä lestadiolaisuutta kirjassaan Uskovainen. Eletty kertomus, joka ilmestyi vuonna 1890 Matti Kurikan kustantamana Viipurissa. Erkon kirjan päähenkilö on lestadiolaissaarnaajanakin esiintyvä Paavo Holppa. Holpan elämäkaareen sisältyvät useat uskonnolliset kaudet, joissa hän kosketuksessa herännäisyyteen, renqvistiläisyyteen ja lestadiolaisuuteen. Hän kierteli saarnamatkoilla lestadiolaisten keskuudessa Laatokan Karjalassa ja Uudellakirkolla. Holppa sortui välillä ryyppykierteiseen, tappeluihin ja rikosten poluille. Ongelmiin jouduttuaan uskonystävät usein pelastivat Holpan ja antoivat rötöstelyt anteeksi. Erkon novelli perustuu hänen suorittamaansa Paavo Holpan haastatteluun.

Otin tehtäväkseni selvittää, kuka tämä Paavo Holppa oikein on. Kurkijoen kirkonkirjoissa nimi on muodossa Paavo Holopainen, syntymävuodeksi on merkitty vuosi 1838. Holopaisen kirjassa kertoman perusteella oletin hänen syntymäpitäjäkseen Kiteen. Niinpä aloin penkoa Kiteen kirkonkirjoja. Sieltä löytyikin 12.7.1838 torppari Johan Holopaisen (1798 – 1868) ja hänen vaimonsa Maria Perkisen (1800 – 1857) perheeseen syntynyt Påhl-niminen poika. Påhl (nimi esiintyy myös muodossa Paul) Holopainen muutti jossakin vaiheessa Kesälahdelle, jossa avioitui Lena (esiintyy  myös muodossa Helena) Kolehmaisen kanssa, joka oli lähes neljätoista vuotta vanhempi kuin miehensä. Hän oli syntynyt 19.12.1824 Kesälahdella. Paavo Holopainen palasi avioiduttuaan takaisin kotikylälleen Kiteen Närsäkkälään. Holopaiset ottivat muuttokirjan Kurkijoelle 9.5.1865. Kurkijoen kirkonkirjoissa ei näy merkintöjä siitä, että Holopaiset olisivat asuneet muualla kuin Kurkijoen Raholan kylässä, vaikka he olivat välillä ilmeisesti pitkiäkin aikoja mm. Uudellakirkolla. Paavo Holopianen on merkitty Kiteen kirkonkirjoihin itselliseksi (inhysing), Kurkijoella sekä itselliseksi että nikkariksi.

Paavo Holopaisen isän kohtalo oli traaginen. Hän menehtyi nälkään (svält) 27.6.1868 Närsäkkälässä. Vuosina 1867 - 1868 maassamme koettiin erittäin paha nälänhätä. Vuoden 1868 keväällä ja alkukesästä nälkä ja sen seurauksena lukuisat kulkutaudit tappoivat satoja kiteeläisiä joka kuukausi. Huhtikuussa kuolleita oli jo 178 henkeä, pahin kuukausi oli toukokuu, jolloin menehtyneiden määrä oli 239 henkeä. Kesäkuussa pahin vaihe alkoi olla jo ohi, sillä Kiteellä kuoli ”enää” 147 seurakuntalaista. Vertailun vuoksi, seuraavana keväänä, eli toukokuussa 1869 Kiteellä kuoli enää 35 asukasta.

Lopuksi alla Wiipurin Sanomissa 26.1.1896 julkaistu Paavo Holopaisen muistokirjoitus. Tekstin kirjoittaja on selvästi tuntenut Holopaisen sekä Erkon kirjoittaman kirjan erittäin hyvin. Tekstin mukaan Paavo oli saavuttanut sen rauhan, jota hän oli kovasti etsinyt. Muistokirjoituksen fraasit ovat ahkerasti käytettyjä ainakin lestadiolaisuudessa.

Paavo Holopaisen muistokirjoitus.
Wiipurin Sanomat 26.1.1896

Holpan Paavo, jonka elämäkerran on runoilija J. H. Erkko esittänyt kirjassaan ”uskovainen, on vaipunut kuolon uneen Kurkijoella, yöllä tammikuun 20. päivää vasten. – Runoilija jättää hänen mainitussa kertomuksessaan pysäyspaikalle. ”Olen nyt kuin junasta kotiasemalleen pysähtynyt matkustaja, joka odottaa noutajaansa”, sanoo hän.

Noutaja on nyt tullut ja päättänyt tämän monivaiheisen, tavallaan merkillisen elämänjuoksun, jonka runoilija on niin todellisesti ja sattuvasti esittänyt teoksessaan. – ”Uskovainen on päässyt uskomisesta näkemiseen ja tuntemiseen. Väsynyt vaeltaja on laskenut kädestään matkasauvan, uupunut myrskysään kulkija päässyt haluttuun Herransa lepoon.

Nukkuos rauhassa kumpusi turpeen alla!
kepeät mullat hautaasi verhotkoon!

Toivoo nuori ystäväsi Antti.

Cokato Temperance Corner

Cokato (Finnish) Temperance Hall built by the Onnen Toivo Temperance Society in 1896

I have had an opportunity to visit Cokato many times during my visits in the USA. Cokato in Wright County,  which is located appr. 50 miles west of Minneapolis, was one of the very first places where Finnish immigrants settled down.  In September 1865 four Finnish immigrants set out on foot through the "Big Woods" to find land for their homes.  About 3 miles north of Cokato on Moores Prairie, they found a site and each man staked out 80 acres as his claim.  They returned to Minneapolis to work for the winter and in the spring of 1866 they came back to build their cabins. The four men were Elias Peltoperä, Mathias Kärjenaho, Olaf Westerberg and John Viinikka. 

In Cokato area there is quite active Finnish American Historical Society. It preserves the history of the Finnish pioneers (and also others who settled in this area of Wright County). The society owns and maintains several historic buildings located three miles north of Cokato on County Road 3. The Finnish Pioneer Park is commonly known as Temperance Corner: It is consisted of:

• Log Cabin – Built in 1866, this 10′ x 12′ cabin was home to 15+ people one winter.
• Savu Sauna – Built in 1868, acclaimed to be the oldest sauna in North America.
• Temperance Hall – One of the oldest functioning temperance halls, built about 1896.
• Lee School house – Opened in 1899 and originally located in French Lake Township.
• Pioneer Memorial – Erected July 1949 in memory of the Finnish pioneers 

Temperance Hall site was placed on the National Register of Historical Places in 1976.

The Onnen Toivo (Hope of Happiness) Temperance Society was founded August 2, 1896 as a branch of the Minnesota Temperance Society.  That year the group built the Temperance Hall at the intersection of Wright County roads 3 and 100.  The crossroads soon became known as "Temperance Corner".

     The hall served as a recreational center for the entire area, particularly after the athletic club for both men and women was formed in 1910.  This club used the hall for gymnastics. The upstairs hosted wrestling, boxing and other sports.  Also, plays put on by both local and traveling actors were performed on the hall stage.  Musical events, lectures and even some election's were held here.  The stage drop curtain with the local advertising painted on it has been brought to the Cokato Museum  and is on display there.  This site was placed on the National Register of Historical Sites in 1976.

Temperance Hall was built up at the intersection of Wright County roads 3 and 100.

Finnish Pioneer Monument near Rolla, ND / Suomalaisten uudisraivaajien muistomerkki Rollan lähellä Pohjois-Dakotassa

Finnish Pioneer Monument, 7,5 miles east of Rolla, ND

On my trip to North Dakota, Manitoba, Saskatchewan, Alberta, British Colombia, Idaho, Montana and Wyoming, a couple of years ago, I stopped at this site near Rolla, North Dakota. It is located on Highway 5, Towner County, 7,5 miles east of Rolla. This statue was erected by North Dakota Finnish Historical Society, which began it's function in 1954. It was organized by Dr. K. Koski, who came from Iron River, Michigan, to practice in Rolla. Dr. Koski was interested in establishing a historical society among the Finnish settlers in the area. He gained support from the local residents.

At first there were only a few who actively participated. Their objective was to collect historical facts and information dating back to 1896, when the first Finnish settlers arrived. The founding meeting was held on July 30, 1954, at the Towner County's Mount View School. At this meeting officers were elected and 30 new members joined. By-laws were drafted, and the group took the official name.

The Society decided to build a memorial monument for Finnish pioneers as a part of the 60th anniversary of the Finnish settlement in the area.  Discussion came up as to where the monument would be located. The Society’s board of directors went to confer with Theodore Leonard and Amelia Johnson, who were descendants of Riter A. Johnson, as he had promised to give an acre of land for that purpose. The land that the Johnsons donated is on the north side of Highway #5, seven and a half miles east of Rolla.

Founders
We dedicate this monument to the memory of the Finnish Pioneers who came here in 1896 nad after. They tilled this soil with oxen and horses and lived in houses of earth sod. Through their early efforts we have achieved our present living standard
North Dakota Finnish Historical Society

Perustajat
Me pyhitämme tämän patsaan suomalaisten esiraivaajien muistolle jotka tulivat tänne 1896 ja sen jälkeen. Härillä ja hevosilla he raivasivat nämä maat. Heidän työnsä on laskenut perustuksen tämänpäivän hyvinvoinille.

Pohjois-Dakotan Suomalainen Historia Seura

The preparation of the land for erecting the monument had started earlier. The land was worked and grass was sown. Men planted pine trees, American Elm and Box elder, on the acre of land. One of the money raising projects was a dinner held at the Rolla City hall, with proceeds of $135.

The Society ordered the $400 granite monument which was delivered on June 18th, 1956 to the site chosen by the Society members. The unveiling and dedication of the monument took place on Sunday, July 8th, 1956. The people of the area arrived en masse to celebrate those pioneers who founded and helped a better life for themselves and their descendants.

At that time the Society had 80 members. Since then, the society membership declined, and the society ceased to exist in the 1960 - 70's


Today the Finnish Monument has a picnic shelter and rest rooms, and it is a very nice quiet placed to stop at, to have a picnic, or just to stop and look at the historical monument.
 

Finnish Pioneer Monumet was erected by North Dakota Finnish Historical Society in 1956