Lappeenrannan pommitukset heinäkuussa 1944

Lappeenrannan aseman pommituksen (1.7.1944) uhrien muistomerkki Ristikankankaan hautausmaalla Lappeenrannassa

Nykyisen Lappeenrannan alue joutui kovien pommistusten kohteeksi jatkosodan loppuvaiheessa  kesällä 1944. Ensimmäiset hyökkäykset tapahtuivat kesäkuun 19 - 20. päivinä, jolloin Simolan ja Etu-Simolan asemanseutuja ja ratapihoja pommitettiin rajusti. Näissä pommituksissa menehtyi 137 - 160 ihmistä. Lappeenrannan silloisen kaupunkialueen vuoro tuli runsas viikko myöhemmin heinäkuun alussa.

Lappeenrannan aseman pommitusten uhrien joukkohauta ja muistomerkki
Ristikankaan hautausmaalla. Kuvan etuosassa uhrien hautakivet.

Kymmenet pommikoneet ja maataistelukoneet kävivät 1.7. Lappeenrannan rautatieaseman ja ratapihan kimppuun. Lappeenrannan kentällä olleet suomalaiset torjuntahävittäjät olivat lentäneet Talin - Ihantalan alueelle avustamaan siellä kiivaana käydyissä taistelussa. Niinpä kaupungilla ei ollut torjuntahävittäjien tarjoamaa suojaa. Rautatieaseman tavaratoimiston eteen oli pysähtynyt ammusjuna, joka sai hyökkäyksessä osumia, jotka räjäyttivät junan ilmaan. Aseman lähistöllä  syttyi seitsemän asuintaloa tuleen, eikä niitä kyetty pelastamaan, mutta sen sijaan tavaratoimiston osalta sammutustöissä onnistuttiin. Armilan koulun lähellä  metsikössä olleeseen taisteluhautaan ja korsuun tuli osumia, jotka surmasivat niistä suojaa hakeneita siviilejä. Pekka Toivanen toteaa Lappeenrannan kaupungin historiassa (1989), että pommituksen uhrina menehtyi kahdeksan siviiliä  ja kaksi sotilasta. Lisäksi yli 30 henkilöä haavoittui hyökkäyksessä. Ristikankaan hautausmaalla olevassa pommituksen uhrien joukkohaudassa on kuitenkin 16 uhria. Suurimmalla osalla heistä kuolinpäivämäärä on 1.7.1944. Muutamalla se on 2.7.1944. Joukkohautaan haudatut ovat:

Juho Jalmari Huikuri
Vilho Johannes Toikka
Tyyne Siviä Härkönen
Aili Kristiina Keskiruokanen
Pentti Olavi Keskiruokanen
Raili Marjatta Keskiruokanen
Seppo Johannes Keskiruokanen
Aune Siviä Karhu
Ilmari Robert Bruun
Eeva Meuronen
Juhana Meuronen
Hellin Aino Kaarina Saarhelo
Emil Vihtonen
Miina Vihtonen
Antti Sihvonen
Helvi Onerva Simpura

Pommitusten tuhoamaa Lappeenrannan asemanseutua 2.7.1944. SA-kuva

Keskiruokasen perheestä menehtyivät äiti sekä kolme lasta. Puna-armeijan koneet pommittivat Lappeenrantaa uudestaan jo seuraavana yönä. Tämä pommitus kohistui pääosin Alakylän kaupunginosaan.  Tuhot olivat jälleen suuria. Tässä jälkimmäisessä pommituksessa menehtyi Pekka Toivasen mukaan seitsemän ihmistä. Kalevankatu 40:stä löytyi hyökkäyksen jälkeen äiti kolmen lapsensa kanssa palaneina. Kysessä lienee edellä mainittu Keskiruokasen perhe. Huolimatta muistomerkin tekstistä, joukkohautaan on haudattu siis myös heinäkuun 2. päivänä pommituksessa menehtyneitä. Kolme asuinrakennusta tuhoutui täysin ja 18 rakennusta vaurioitui.  Samana iltana vihollisen koneet hyökkäsivät vielä lentokentälle. Useat kentällä olleet lentokoneet sekä lentokentän bensiinitynnyrivarasto tuhoutuivat. Tämän jälkeen ei Lappeenrantaa enää pommitettu jatkosodan aikana.

2.7.1944 pommitukset osuivat pääosin siviiliasutuksen keskelle. SA-kuva

Paikalliset sanomalehdet vaikenivat Lappeenrannan aseman pommituksista samaan tapaa kuin tuhoisista Simolan ja Elisenvaaran asemien pommituksista. Ensimmäisen kerran tapahtumiin viitattiin Hellin Saarhelon kuolinilmoituksessa 7.7.1944. Siinä kerrotaan hänen menehtyneen ilmapommituksessa Lappeenrannassa 1.7.1944.

17-vuotiaana pommituksessa kuolleen Hellin Saarhelon
kuolinilmoitus. Etelä-Savo 7.7.1944

Pommitusten uhreille pystytettiin muistopaasi ja istutettiin muistotammi minuutilleen tasan 73 vuotta pommitusten alkamisesta.

Ristikankaan hautausmaa Lappeenrannassa

Ristikankaan hautausmaan portti huhtikuussa 2017

Tein jokin aika sitten pienen tarinan Lepoharjun hautausmaasta. Se sytytti kipinän kirjoittaa myös alla olevan artikkeli Ristikankaan hautausmaasta ja kappelista. Tämä tarina on koottu pääosin paikallislehtien uutisista elokuun lopulta vuonna 1932.

Kesämäen kaupunginosassa sijaitseva Ristikankaan hautausmaa otettiin käyttöön vuonna 1932 Lappeenrannan uuden hautausmaan nimellä. Se vihittiin käyttöönsä 28. päivä elokuuta vuonna 1932.

Hautausmaan alkuperäinen alue oli laajuudeltaan kolme hehtaaria. Ristikankaan hautausmaa-alue valmisteltiin tulevaan käyttöönsä vuoden 1932 kesän aikana. Alue raivattiin ja sinne rakennettiin käytävät.  Sen ympärille rakennettiin kiviaita, johon rakennusaineet oli lahjoittanut Paraisten Kalkki Oy.  Aita oli rakennettu vanhaan kirkonseinän rakennustapaan käyttämällä sideaineeksi sementin sekaista kalkkilaastia. Kalmiston portinpylväät valmistettiin harmaasta graniitista E. Kolehmaisen hautakiviveistämössä insinööri H. Kuokkasen laatimien piirustusten mukaan. Jykevät rautaportit valmisti Lappeenrannan konepaja. Suoraan pääportista avautui leveä käytävä, jonka edessä kohosi puusta tehty kappelirakennus. Se oli tarkoitettu väliaikaiseksi. Sen perustustyöt oli tehty kuitenkin jo ajatellen tulevaa kivistä kappelirakennusta. Kappelin alle oli rakennettu tilava betoninen ruumiskellari. Työmaalla oli enimmillään töissä peräti satakunta henkeä.

Seurakunta oli perustanut hautausmaatoimikunnan, johon kuuluivat kirkkovaltuuston valitsemina puheenjohtajana kirkkoherra Kaiku Kallio, varapuheenjohtajana taloustirehtööri J. Kaarna ja jäseneinä keskusvankilan opettaja W. Salosaari, pankinjohtaja J. Lähteenmäki, opettaja N. Visakanto sekä kaupungininsinööri H. Kuokkanen. Insinööri Kuokkanen toimi rakennustöiden ylivalvojana ja oli laatinut hautausmaan asemakaavaan sekä piirustukset. Rakennustyömaan työnjohtajan tehtävästä vastasi rakennusmestari V. V. Vuori.

Hautausmaan vihkimisen tehtäväänsä suoritti Viipurin hiippakunnan piispa Erkki Kaila sunnuntaina 28.8.1932. Avustajana hänellä oli kahdeksan pappia. Paikalla oli valtava väenpaljous, sillä Etelä-Saimaan mukaan vihkimistilaisuuteen osallistui peräti 3000 henkeä.Hautausmaata on laajennettu kahteen otteeseen. Ensimmäisen kerran vuonna 1961 ja toisen kerran vuonna 1991. Hautausmaan pinta-ala on noin 13 hehtaaria, josta käytössä on tällä hetkellä noin 8 hehtaaria.Ristikankaalle haudataan vuosittain noin 220 vainajaa.