Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Vuoden 1898 kansakoulujen piirijakoasetus avaa portit koulujen rakentamiselle

Simolan kansakoulu valmistui syksyllä 1903

Toukokuun 24 päivänä 1898 annettiin valtiopäivien hyväksymä asetus, jota voidaan pitää ensimmäisenä kouluvelvollisuuslakina. Lain mukaan maalaiskunnat olivat velvollisia jakamaan alueensa koulupiireihin. Piirijakoa suunniteltaessa oli otettava huomioon kunnan maantieteelliset, asutus- ja kieliolot. Siinä oli huolehdittava, ettei matka kodista kouluun saanut olla viittä kilometriä pitempi. Poikkeuksen tästä muodostivat harvaan asutut alueet. Kaksikielisissä kunnissa tuli vähemmistökielen puhujille muodostaa yksi tai useampia koulupiirejä matkan pituusrajoista välittämättä. Jos jossakin piirissä, jossa ei vielä ole koulu, ilmoittautui 30 lasta kouluun, oli kunnan välittömästi perustettava uusi koulu. Jos johonkin kouluun tuli vähintään 50 oppilasta, oli piiri jaettava tai otettava kouluun apuopettaja. Kuntien koulupiirien jakoehdotuksen hyväksyi tai hylkäsi läänin kuvernööri. 

Pulsan kansakoulu valmistui elokuussa 1901.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Lappeella alkoi samoihin aikoihin innokkain kansakoulujen vastustus jo hiipua. Niinpä kuntakokous asetti 2.1.1899 yksimielisesti 14-miehisen piirijakovaliokunnan, johon valittiin myös kaksi aikaisemmin kiivaasti kansakoulujen perustamista vastustanutta talollista.  Piirijakovaliokunta ehdotti pitäjän jaettavaksi 13 kansakoulupiiriin. Ehdotus hyväksyttiin 15.7.1899 pidetyssä kuntakokouksessa sillä lisäyksellä, että piirien lukumäärää lisättiin yhdellä. Lappeelle muodostettiin näin seuraavat kansakoulupiirit: Haapajärvi, Hanhijärvi, Kasukkala, Kansola, Kaukas, Korkea-aho, Kärkelä, Mustola, Pulsa, Purala, Simola, Sipari, Taikinamäki ja Vainikkala. Kuvernööri vahvisti piirijaon sellaisenaan. Kansakoulut järjestettiin koulupiirin kouluiksi, joiden rakentamista ja ylläpitämistä varten kunta avustaisi. Kansakoulujen perustamista ja ylläpitämistä varten päätettiin laatia erityinen ohjesääntö. Sen laatiminen jätettiin aikaisemmin asetetun piirijakotoimikunnan huoleksi. Valiokunnan tekemä ehdotus hyväksyttiin pääosin 27.12.1899 pidetyssä kuntakokouksessa.  Ohjesäännön mukaan jokainen piiri sai rakennusapua kunnalta 6000 markkaa ja 600 markan suuruisen kannatusavun vuodessa. Mikäli koulussa oli useampia opettajia, maksettiin lisäavustusta jokaiselta seuraavalta opettajalta 500 markkaa vuodessa. 

Kansakoulupiirien oli velvollisuus tuoda maksutta rakennettavalle koululle hirret ja kivijalan kivet, samoin vuosittain polttopuut sekä koululle että opettajalle. Kansakoulujen rakentamista varten kunta otti valtiolta 50 000 markan suuruisen kuoletuslainan. Lisäksi siirrettiin useana vuonna viinaverorahoja uusien kansakoulujen rakennuskassaan. Näillä toimenpiteillä mahdollistettiin uusien kansakoulujen rakentaminen. Huhtikuun 14 päivänä 1900 päätettiin kahden seuraavan vuoden aikana rakentaa Haapajärven, Hanhijärven, Kären ja Pulsan kansakoulut. Kun kunnan takaama 6000 markan avustus ei joihinkin kansakoulurakennuksiin riittänyt, joutui kunta myöhemmin myöntämään näille piireille vielä ylimääräistä avustusta.

Vainikkalan kansakoulun julkisivupiirustus

Heti piirijaon valmistuttua ryhtyivät jo vuosia aikaisemmin koulua puuhanneet haapajärveläiset taas innokkaasti toimeen. Koulun perustavassa kokouksessa totesi talollinen Elias Meuronen: Jos kerran koulua ruvetaan hommaamaan, on se pantava alulle heti. Jo marraskuun kuntakokouksessa 1899 pyysivät haapajärveläiset varoja koulun rakentamiseen. Kunta päätti antaa 1000 markkaa etukäteen samalla varoittaen, etteivät missään tapauksessa menettele toisin kuin kunnan ohjesäännössä kansakoulujen rakentamista varten säädetään. Kun Haapajärven kyläasutus muodostui nauhamaisen pitkänä, syntyi aluksi riitaa koulun sijainnista. Asia ratkaistiin mittaamalla matka kylän kummastakin päästä ja sijoittamalla koulu keskelle kylää Hansaaren kankaalle. Talollinen Gabriel Hytönen lahjoitti määräalan, kooltaan 60 x 40 metriä, viiden markan vuotuista vuokraa vastaan. Koulupiirin tilallisten piti tuoda koulun rakentamiseen tarvittavat hirret. Tilattomilta kerättiin rahallinen maksu. Talollinen Elias Kälviäinen, kauppias H. Leino ja opettaja Adam Lindh olivat koulun perustamisessa keskeisessä roolissa. Koulupiiriin kuuluivat Kauppi, Kauranen, Hytönen, Keskisaari, Sarkasukka, Hanska, Lutikka, Tapanainen, Torpa, Kälviäinen, Jussila, Lyijynen, Lehtimies, Hyväri, Lipiälä ja Tuuri. Alueella laskettiin asuvan 7 – 16-vuotiaita lapsia yhteensä 105. Haapajärven kansakoulussa, johon ensimmäisenä kouluvuonna tuli 45 oppilasta, koulutyö alkoi 20.11.1901. Ensimmäisen opettajana toimi Amanda Maria Korhonen. 

Toinen Vainikkalan kansakoulun julkisivupiirustus

Lappeen länsilaidalla, Kärenkylän, Nyrhilän ja Rovon seudulla oli kansakoulun perustaminen vireillä jo ennen 1898 piirijakoasetusta. Helmi - maaliskuun vaihteessa vuonna 1896 pidettiin Kären kylässä kokous aikomuksena perustaa sinne kansakoulu. Kokouksen avasi Rutolan sahan työjohtaja Falck ja sen puheenjohtajana toimi toimittaja O. I. Helander Lappeenrannasta. Paikalla oli noin 50 talollista. Heistä 21 vastusti koulun perustamista, 20 kannatti. Olipa paikalla joitakin, jotka halusivat jopa lopettaa kunnan ainoan kansakoulunkin Taikinamäellä. Kokous valitsi kuitenkin viisimiehisen toimikunnan, jonka tehtäväksi annettiin esityksen tekeminen koulun perustamiseksi.  Sen työstä ei tullut kuitenkaan mitään. Vasta vuonna 1899 hyväksytty kansakoulujen piirijako laittoi rattaat pyörimään. Helmikuun 11. päivänä pidettiin Kären kansakoulupiirin perustava kokous herastuomari Juhana Kären talossa. Talon isäntä Juhana Kärki lupasi yhdessä veljensä Antti Kären kanssa lahjoittaa kansakoululle sopivan maapalan. Kansakoulun johtokuntaan valittiin Juhana Kären lisäksi talollinen Antti Räätäri, opettaja J. Pusa sekä talolliset Elias Haimi, Antti Olkkonen, Heikki Kuokkanen, Pietari Tilsala ja Antti Varis. Kokouksesta kertoneessa lehtiuutisessa todettiin optimistisesti: Näin on siis nyt ikäänkuin kulmakivet laskettu tälle rakennukselle. 

Ilmoitus Vainikkalan kansakoulun vihkiäisistä.
Itä-Suomen Sanomat 23.8.1906

Koulun rakentaminen kohtasi kuitenkin vielä hankaluuksia. Rovon kyläläisten ja varsinkin Rutolan sahan omistajan Gutzeit OY:n puolelta esiintyi vaatimuksia koulun suurentamiseksi ja lisäksi toivottiin sen rakentamista lähemmäs Rutolaa. Gutzeit OY tarjosi siinä tapauksessa koululle ilmaisen tontin, rakennuslautoja ja polttopuut. Lappeen kuntakokouksessa joulukuussa 1900 oli koulun paikan vaihtaminen esillä. Se kuitenkin hylättiin, koska sovitulle koulupaikalle oli jo rakennettu kivijalka, vedetty rakennustarpeita ja tehty rakennuksen muusta töistä jo urakkasopimukset. Samalla päätettiin, että piiri rakentaa yhdessä Kären koulun, ja jos se sitten katsotaan liian pieneksi, niin suurentakoon piiri Kären koulun taikka rakentakoon yhdessä uuden koulun Rovolle tai johonkin muuhun sopivaan paikkaan.

Kansakoulurakennuksen piirustukset laati talollinen Antti Räätäri, joka oli yhdessä opettaja J. Pusan sekä herastuomari J. Kären kanssa koulun pontevimpia ajajia. Rakennusurakan huusi itselleen puutyöntekijä Paavo Turkkila Lappeelta 1462 markan hinnasta. Ikkunat ja ovet otti tehtäväkseen talollinen Antti Räätäri 620 markan maksusta ja ulkohuoneitten teon talollinen Antti Olkkonen 250 markan hinnasta. Koulu oli tarkoitus rakentaa naisopettajan kouluksi, mutta päätös muutettiin. Koulusta tuli miesopettajajohtoinen. Ensimmäisinä koulun opettajina toimivat Lauri Backman. (1901 - 1902) ja Bruuno Hako. Uuden koulurakennuksen vihkiäisiä vietettiin 25.8.1901 ja koulutyö aloitettiin seuraavana päivänä. Rutolaan valmistui oma kansakoulu kesällä 1908. Koulun perusti Gutzeit OY ja sen vihkiäisjuhlaa vietettiin 27.9.1908. Kuukauden kuluttua koulun perustamisesta Lappeen kunta katsoi kuntakokouksessaan 22.8.1908 kyseisen kansakoulun perustamisen kylään tarpeelliseksi.  Lappeen kunta osti yhtiöltä rakennuksen tontteineen sekä puoli hehtaaria maata 9 000 markan kauppahinnasta. Rovon koulupiiri erotettiin omaksi koulupiirikseen 28.5.1910. Siihen kuuluivat Rovon  sahan alue, Rutolan, Tapavainolan ja Montolan kylät. Vuoden 1911 kansakoulumatrikkeli kertoo Kären koulun sisältävän yhden luokkahuoneen, veisto/voimistelusalin, ulkohuoneet sekä kolme asuinhuonetta (61 neliömetriä). Koulutilaan (Kärki N:o 1244) sisältyi peltoa 0,6 hehtaaria, opettajan palkka ei päätä huimannut se oli VAIN 300 markkaa. Koulussa oli vuonna 1910 oppilaita 43.

Kasukkalan kansakoulun julkisivupiirustukset

Kun kuntakokous oli hyväksynyt kansakoulupiirijaon, käynnistyivät koulupuuhat Pulsan seudullakin. Pulsan kouluhanke oli ollut ensimmäisen kerran esillä kyläkokouksessa tammikuussa 1899. Tällöin katsottiin koulupiiriin kuuluvan Anolan, Maajärven, Sirkjärven, Vilkjärven, Seppälän, Tanin ja Toivarilan kylät. Koulun paikaksi ajateltiin Pulsan aseman seutua. Sieltä löytyikin sopiva maa-alue, joka ostettiin ratamestari Jansonin tyttäreltä Berta Melleriltä tammikuussa 1900. Myöhemmin aluetta vaihdettiin Kymiyhtiön kanssa. Ensimmäinen kansakoulun johtokunta valittiin joulukuussa 1899 piirikokouksessa. Sen jäseninä olivat ratamestari Aleksander Höglund, talolliset Wilhelm Tani, Jaakko Punkkinen, Antti Rasa ja Simo Anonen. Koulun rakentamisen arvioitiin maksavan 8000 markkaa. Talolliset vedättivät hirret ja kivet koulun rakennuspaikalle, tilattomat osallistuivat hankkeeseen rahallisesti. Rakentamista valvoi ratamestari Höglund. Urakkahuutokauppa pidettiin 17.12.1900 Jaakko Punkkisen talossa. Työurakkaa tarjottiin siitä vähimmän korvauksen vaativalle. Urakoitsijalta vaadittiin takaus. Työ, jossa olivat valmistuneet koulutalo ja osa liiteristä, otettiin vastaan ja tarkastettiin elokuun seitsemäs päivä 1901. Sauna ja navetta valmistuivat myöhemmin. Pulsan kansakoulun vihkiäisjuhlaa vietettiin sunnuntaina 25 päivä elokuuta 1901. Seuraavana päivänä alkoi koulutoiminta, nimittäin ns. pienten lasten koulu. Varsinainen kansakoulu aloitti toimintansa 1.10.1901, jolloin kouluun saapui 34 oppilasta. Suomen Senaatin Kirkollisasiain Toimituskunta myönsi Pulsan kansakoulupiirille valtionavun opettajan ja tyttöjen käsityön opettajattaren palkkaamista varten joulukuun 14. päivä 1901. Koulu perustettiin miesEnsimmäisenä opettajana oli Ilo Tuomas Vaara. Koulun esimiehenä oli alusta alkaen sen innokas puuhamies Vilhelm Tani aina kuolemaansa (1927) saakka.

Simolan kansakouluhankkeesta löytyy ensimmäinen maininta jo vuodelta 1897. Lappeenrannan Uutisissa nimittäin kirjoitettiin 26.1.1897: Jos kerran joskus Lappeella yksikään kansakoulu perustetaan, niin Simolaan pitää myöskin saada semmoinen laitos. Kun kerran kylässä on kapakka, totta kai kouluakin tarvitaan. Artikkelin kapakalla tarkoitettiin asemalla ollutta ravintolaa, jossa tarjoiltiin myös väkijuomia. Kyseisellä Simolan asemalla pidettiin 17.9.1899 kokous, jossa neuvoteltiin tuloksetta kansakoulun perustamisesta. Innokkaan koulun puuhaajan kauppias Aksel J. Enckellin aloitteesta saatiin uusi kokous koolle herrastuomari Mikko Monosen taloon 18.11.1900. Kokouksessa Mikko Mononen tarjoutui lahjoittamaan kaksi hehtaaria maata koulun tontiksi puolentoista kilometrin päästä asemalta. Kokousväki piti lahjoitettua paikkaa sopivana ja päätti aloittaa koulun rakentamisen. Ratamestari Fredrik Wallenius laati koulua varten piirustukset. Ne hyväksyessään kuntakokous määräsi kuitenkin rakennusta lyhennettäväksi kahdella metrillä ja kavennettavaksi 1,5 metrillä. Kunta varasi hanketta varten valtiolta otetun 2000 markan lainan. Koulupiiriin kuuluvat perheet velvoitettiin tuomaan rakennuspuita hankkeeseen. Puumäärä oli sidottu veroäyrimäärään. Ne, joilla ei ollut metsää, osallistuivat rakennuskustannuksiin rahallisesti.

Uutinen Haapajärven kansakoulun
vihkiäisistä.

Koulun rakentamista viivästyttivät ajalle tyypilliset riidat koulun paikasta. Haikalan, Melkkolan ja Suomalaisen kylien asukkaat vaativat koulun rakennuspaikan siirtämistä heidän kyliään lähemmäksi. Tätä vastustivat Kälvelän ja Rikkilän kylien asukkaat. Lisäksi Simolan aseman virkamiehet tulivat siihen tulokseen, etteivät heidän lapsensa juurikaan tätä kansakoulua käytä, vaan hakeutuvat yksityisiin oppilaitoksiin. Niinpä heidän mielestään virkamiesperheiden ei ole pakko osallistua koulun rakentamiskustannuksiin. Asemapäällikkö Wigren valitti kaikkien virkamiesten puolesta rakentamiskustannuksiin osallistumisesta kuntakokoukselle. Se hylkäsi valituksen kuten myöhemmin myös läänin kuvernööri. Rautatieläisten lapset kävivätkin sitten ahkerasti koulua. Simolan kansakoulun oppilaista noin kolmannes tuli rautatieläisperheistä. Monien vaiheiden jälkeen koulu valmistui syksyllä 1903. Sen vihkiäisiä vietettiin 27.9.1903 ja ensimmäiset oppilaat otettiin vastaan 30.9. Vuosina 1903 - 1907 koulussa oli vain yksi opettaja, joista ensimmäisen tehtävää hoiti Maria Lipponen.

Neljäs huhtikuun 14 p:nä 1900 rakennettavaksi päätetyistä kouluista oli Hanhijärven koulu. Hanke joutui kuitenkin pian erimielisyyksien takia vaikeuksiin. Alussa syntyi koulupiirin asukkaiden kesken erimielisyyttä koulun paikasta. Lisäksi Vihtolan ja Tukialan kyläläiset halisivat vaikeiden koulumatkojen vuoksi siirtyä joko Puralan tai Taikinamäen piiriin. Kuntakokous valitsi komitean asiaa tutkimaan. Komitea puolsi Vihtolan ja Tukialan kylien siirtoa Puralan piiriin. Lisäksi se ehdotti, että Hanhijärven piirin jäljelle jäävästä osasta sekä Sinkkolasta, Armilasta, Kourulanmäestä ja Tirilän kylän eteläosasta muodostettaisiin uusi piiri, jonka koulu rakennettaisiin Myllymäelle, Juvakan talojen lähelle. Kuntakokouksessa 22 p:nä huhtik. 1902 komitean ehdotus hyväksyttiin, mutta valitusten vuoksi se jäi pitkiksi ajoiksi toteuttamatta. Samaan aikaan Taikinamäen koulua vaivasi suuri tilanahtaus. Lappeenrannan kupeessa olevien esikaupunkialueiden ja lähikylien väkiluku kasvoi koko ajan. Taikinamäen kansakoulussa oli viisi opettajaa, mutta vain kolme luokkahuonetta. Koulua olikin jo pakko käydä kahdessa vuorossa. Niinpä koulun johtokunta esitti piiriin toista kansakoulua Juvakan Myllymäelle. Sinne oli tarkoitus tulla myös Hanhijärven koulupiirin lapsien.

Uutinen Korkea-ahon kansakoulun
vihkiäisistä. Lappeenranta 110/ 28.9.1909

Kuten niin usein, alkoi tämän jälkeen kiivas taistelu siitä, miten koulupiiri jaetaan ja missä koulu tulisi sijaitsemaan. Taistelua käytiin lähinnä siitä, tulisiko koulu sijaita Viipuriin vievän maantien varressa Myllymäellä vai Hanhijärven tienoilla. Tarkoituksena olisi ollut silloin liittää myös aikaisemmin muodostettu Hanhijärven koulupiiri uuteen Juvakan piiriin. Tyytymättömät valittivat tehdyistä päätöksistä kaikkiin oikeusasteisiin. Taistelun tuoksinnassa mittailtiin matkoja aiotuille koulupaikoille ja kutsuttiin maanmittareita, lääkäreitä, kansakouluntarkastajia ja kouluhallituksen edustajia selvittämään tilannetta. Lopulta koulu päätettiin rakentaa Myllymäelle ja sen piiriin tulivat kuulumaan Kourulanmäen ja Armilan kylien ne osat, jotka jäivät Kaukaalle vievän pistoradan eteläpuolelle sekä Hanhijärven, Karkkolan ja Sinkkolan kylät sekä osia Tirilän ja Puralan kylistä. Näin syntynyt Juvakan kansakoulu oli järjestyksessä kymmenes Lappeen kunnan alueelle perustettu kansakoulu.

Uuden koulun rakentamiseen toteutusta ajamaan valittiin rakennustoimikunta, johon kuuluivat maanviljelijä Lauri Nevalainen Karkkolasta, johtaja Isak Ketonen, maanviljelijä Juho Helkala sekä opettaja Teodor Jekkonen Armilasta sekä Kaarlo Mäkelä Ihalaisista. Rakennustöitä valvomaan palkattiin 400 markan korvauksella Lappeenrannan silloinen rakennusmestari E. J. Jaakkola. Toukokuun puolivälissä oli rakennushanke edennyt niin pitkälle, että Lappeen kunnanvaltuusto teki lopullisen päätöksen koulurakennuksen rahoituksen ja piirustusten hyväksymisestä. Tämän jälkeen julistettiin koulurakennuksen kivijaloista, kellarista ja ulkohuoneista urakkakilpailu. Edellä mainitut rakennukset ja kivijalat valmistuivat syksyllä 1905. Kevättalvella 1906 julistettiin urakkakilpailu kolmeopettajaisen koulurakennuksen loppuunsaattamisesta. Kunnan vastuulle jäi rakennustarpeiden toimittaminen. Ne kerättiin koulupiirin asukkailta. Urakkaan kuului myös irtaimisto kuten esimerkiksi pulpetit. Rakennukset valmistuivat nopeasti, niin että niissä voitiin aloittaa koulutyö syksyllä 1906. Hieman myöhemmin rakennettiin vielä käsityöhuone / saunarakennus sekä kolmiosainen kellari. Koulun nimeksi valittiin sijainnin perusteella Juvakan kansakoulu, koska toinen vaihtoehto, Myllymäen kansakoulu, oli jo käytössä toisaalla Suomessa.

Juvakan kansakoulu valmistui vuonna 1906.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Juvakan kansakoulun johtokuntana toimi aluksi Taikinamäen koulun johtokunta. Tämä todettiin kuitenkin käytännössä hankalaksi. Niinpä koululle valittiin oma johtokunta, johon kuuluivat aluksi puheenjohtajana pastori Uno Norström ja myöhemmin pastori K.G. Forsblom, puutyömies Juhana Saarinen ja herastuomari Juhana Juvakka. Vuonna 1906 kouluun perustettiin yksi miesopettajan ja kaksi naisopettajan virkaa. Miesopettajaksi valittiin Teodor Jekkonen ja naisopettajiksi Elsa Tavila ja Hilja Lehtokoski.

Vainikkalan kansakoulun perustamisajatus heräsi myös varhain. Opettaja Adam Lindhin aloitteesta pidettiin piirissä helmikuun 11 päivänä 1900 kokous, jossa valittiin toimikunta kansakouluasiaa ajamaan. Se anoi kuntakokoukselta avustusta Vainikkalan kansakoulun rakentamista varten. Kun koulupiirille ei oltu valittu johtokuntaa eikä tehty tarpeellisia alkuvalmistuksia, hylkäsi kuntakokous anomuksen. Lokakuun lopulla vuonna 1905 pidetyssä piirikokouksessa nytkähti kouluhanke vauhtiin. Kauppias Armas Vatanen anoi kuntakokoukselta, että Vainikkalan kansakoulu voisi aloitta toimintansa jo syksyllä 1906. Samassa tilaisuudessa esitettiin piirustukset hyväksyttäviksi ja anottiin rakennusavustusta. Piirustukset hyväksyttiin ja rakennusapua luvattiin. Koulun kivitöistä ja rakennuksen pystytyksestä järjestettiin urakkahuutokaupat. Piirin talolliset velvoitettiin tuomaan suoria, terveitä hirsiä  pituudeltaa 7 – 8 metriä ja paksuudeltaan 15 – 20 senttimetriä. Tuotavien hirsien määrä oli sidoksissa kunkin talollisen äyrimäärään.  Sen jälkeen saatiin rakennustyöt alkuun ja koulun vihkiäisiä vietettiin 26.8.1906. Koulutyö vastavalmistuneessa rakennuksessa käynnistyi seuraavana päivänä. Koulu toimi aluksi yhden opettajan kouluna muuttuen vuonna 1911 kahden opettajan kouluksi. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin 18 hakijan joukosta Pekka Kanerva Salmista.    

Korkea-ahon piirissä kansakoulun perustaminen kohtasi useissa piirikokouksissa voimakasta vastustusta. Toimeen tartuttiin vasta vuonna 1908. Innokkaan kansakoulujen ystävän, kauppias A.J. Enckellin toimiessa puheenjohtajana saatiin piirikokouksessa 23.11.1908 lopulta myönteinen päätös aikaan. Koulun paikaksi tuli äänestyksen jälkeen maanviljelijä Pietari Teiton omistama Pyhämäki-niminen paikka, joka Enckelliin suorittamien mittausten mukaan sijaitsi jokseenkin keskellä koulupiiriä. Koulun aktiivisimpia puuhaajia olivat Enckellin ohella edellä mainittu maanviljeliä Pietari Teitto sekä maanviljelijä Kaarlo Nopanen. Maaliskuussa 1909 pidettiin koulurakennuksen urakkahuutokauppa, jossa alimman tarjouksen – 2215 markkaa - rakennuksen ”hakkauksesta ja kattamisesta” teki Jooseppi Jäkkö Hanhijärveltä. Ikkunoista ja ovista urakan sai puuseppä A. Makkonen Lappeenrannasta 1190 markalla. Koulu valmistui määräaikana, sen vihkimisjuhlaa vietettiin 26.9.1909 ja toiminta alkoi syyskuun 27 päivänä. Ensimmäiseksi opettajaksi valittiin Juho Pekka Ruuska. Toinen opettaja saatiin kouluun jo seuraavana vuonna.

Rikkilän kansakoulu valmistui vuonna 1911.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Rikkilän kansakoulun alkuvaiheet ovat tuolle ajalle hyvin tyypilliset. Tarvittiin valveutuneita kyläläisiä, jotka olivat paitsi aloitteellisia, myös valmiita taloudellisesti tukemaan kansakouluhanketta. Aikakauden sanomalehtiuutiset kertovat varsinkin talollisen Elias Rikkisen olleen asiassa aloitteellinen. Rikkilän kyläseudun valveutuneet miehet saivat Simolan kansakoulupiirin piirikokouksen ehdottamaan valtuustolle, että piirin alueelle rakennettaisiin toinen kansakoulu. Perusteluna oli se, että Simolan koulu oli aivan täynnä oppilaita. Toisena perusteluna oli pitkä koulumatka Simolan koululle. Asian käsiteltiin valtuustossa 26.3.1910, jolloin  puheenjohtaja A.J. Enckell ja talollinen J. Räihä valtuutettiin selvittämään koulutarvetta. Heidän tekemänsä ehdotuksen mukaisesti päätti valtuusto 25.6.1910 avata vielä samana syksynä vuokrahuoneissa kansakoulun. Vuonna 1898 laaditussa kunnan koulupiirijaossa Rikkilää ei oltu vielä mainittu omana koulupiirinään. Virallisesti omaksi koulupiirikseen se tuli vasta vuonna 1912, siis koulun ollessa jo toiminnassa kolmatta vuotta ja valmiiksi rakennettuna. Koululle myi 1,6 hehtaarin tontin Herstenin tilan silloinen isäntä Jooseppi Lyijynen. Kauppaa voidaan pitää lahjoituksena, sillä kunta maksoi tontista vain vaivaiset 2 markkaa. Koulu pystytettiin Helsinki - Pietari-radan radan varressa olevalle mäelle ja se tontti nimettiin Valistusmäeksi. Koulurakennus koostui kahdesta eteisestä, kahdesta luokkahuoneesta, keittolasta ja aika kookkaasta opettajan asunnosta. Ulkorakennukseen sijoitettiin kaikki siihen aikaan tarvitut lisätilat. Koulun vihkiäisiä vietettiin 10.9.1911. Uudessa kansakoulussa aloitti opiskelun yhteensä 37 oppilasta. Heistä poikia oli 22 ja tyttöjä15.  Ensimmäisenä opettajana koulussa oli Hilja Laurinmäki, joka toimi tehtävässä vuodet 1910 - 1916.

Kasukkalan koulupiirin asukkaat joutuivat
monella tavalla osallistumaan kansakoulun
rakentamiseen. Lappeenranta 36/28.3.1912

Kasukkalan kansakoulupiiri muodostettiin heinäkuussa 1898 pidetyssä kuntakokouksessa, jossa hyväksyttiin kunnan jakaminen koulupiireihin. Kasukkalan koulupiiristä tuli pinta-alaltaan suuri. Sen reunamilla olevista kylistä tuli matkaa koululle jopa kymmenen kilometriä. Kouluikäisiä oppilaita laskettiin piirissä olleen yhteensä 135. Piirijakopäätöksen jälkeen Kasukkalan kansakoulun perustaminen vietti hiljaiseloa vuoteen 1906. Nimittäin vasta 22.12.1906 pidetyssä valtuuston kokouksessa oli Kasukkalan koulu keskustelunaiheena. Pöytäkirjamerkinnät kertovat erimielisyydestä koulun sijaintipaikasta. Koulupaikkaratkaisuun vaikutti se, että merkittävä osa koulupiirin alueesta oli liitetty vasta perustettuun Nuijamaan kuntaan. Osa koulupiirin asukkaista halusi koulun Jeremias Taalikan maalle Taalikkalan kylään, osa Antti Kivistön maalle Kasukkalaan. Kunnanvaltuuston asettama valiokunta ja kouluviranomaiset tutkivat koulupaikkoja, mutta silti ei saavutettu yksimielisyyttä. Lopulta päätti valtuusto kokouksessaan 9.3.1907 koulun rakennettavaksi Kivistön maalle äänin 14 – 7. Päätöksestä valitettiin ensin Kuvernöörinvirastoon ja lopulta Senaattiin saakka. Virastot asettuivat kannanotoissaan Jeremias Taalikan maa-alueen kannalle, Senaatin päätös on päivätty 25.5.1910. Lappeen kunnanvaltuusto taipui nyt Senaatin päätökseen ja 26.11.1910 pöytäkirjaan kirjattiin: Kasukkalan piiriin Taalikan kyläosaan sopivalle paikalle perustetaan suomenkielinen kansakoulu tyttöjä ja poikia varten niin aikaiseen, että se voi lukuvuoden 1911 alussa alkaa toimensa. Uuden kansakoulun vihkiäisiä vietettiin 20.8.1911 ja seuraavana päivänä koulutyönsä aloitti 38 oppilasta Ensimmäisenä opettajana toimi Niilo Hemminki Visakanto vuosina 1911—1917.

Lappeenrannan Keisarinasema

Lappeenrannan vanhan rautatieaseman eli Keisarinaseman piirustukset

Toukokuun viimeisenä päivänä vuonna 2010 ajatukseni olivat jo seuraavana päivänä alkavassa yli kuukauden matkassa Pohjois-Amerikan suomalaisseuduille. Huomasin kuitenkin aamulla paikallisessa lehdessä Etelä-Saimaassa uutisen avoimista ovista juuri kunnostetulla entisellä Lappeenrannan rautatieasemalla.  Niinpä suuntasin, huolimatta kovasta ”matkakuumeesta”, heti työpäivän päätyttyä paikalle ihailemaan historiallista rakennusta. En ollut paikalla suinkaan yksin, vaan rakennuksen sisälle ja pihalle oli ahtautunut satoja lappeenrantalaisia ihailemaan historiallista rakennusta. Väenpaljous teki valokuvaamisesta hieman haasteellista. Me kaikki paikalle tulleet nostimme korkealle hattuamme niille tahoille, jotka olivat päättäneet entisöidä tämän vanhan arvokiinteistön. Sen verran upea rakennus oli, sekä ulkoa että sisältä. 

Aseman edustalla oli uteliasta kuhinaa

Keisarinaseman edustalla parveili 31.5.2010 runsas väkijoukko

Tämä Lappeenrannan vanha rautatieasema sai lempinimensä Keisarinasema, siitä että keisarillinen vierailu nopeutti niin Lappeenrantaan vievän rautatien kuin asemahallinkin rakentamista. Kun rautatietä Pietarista Helsinkiin suunniteltiin, pyrki Lappeenranta vaikuttamaan siihen, että rautatie kulkisi Lappeenrannan kautta. Rautatie linjattiin kulkemaan kuitenkin noin kahdenkymmenen kilometrin päästä Simolan ja Pulsan kautta. Tämän jälkeen oli useita epäonnistuneita yrityksiä pistoradan rakentamiseksi Lappeenrantaan. Mutta vasta kun tsaari Aleksanteri III ja hänen virkakoneistonsa olivat rakentamisen takana, se onnistui. Merkittävämpi syy radanrakentamiseen -  kuin keisarivierailu - oli  kuitenkin Venäjän armeijan joukkojen liikuttelu muualta Lappeenrantaan. Lappeenrantahan oli valittu sotilaiden leirien eli niin sanottujen leirikokousten pitopaikaksi. Vuoden 1884 keväällä senaatti päätti rahoittaa pistoradan Simolasta Lappeenrantaan ja rakentaminen aloitettiin saman tien. Parhaimmillaan rataa oli rakentamassa noin 1200 miestä ja 200 hevosta. Tyyliltään uusrenesanssia olevan rakennuksen suunnittelijana oli valtionrautateiden pääsuunnittelija arkkitehti Knut Nylander. Työ jäi hänen viimeisekseen, sillä pian Lappeenrannan aseman suunnittelutyön jälkeen hän menehtyi.

Myös sisällä oli ahdasta, kun vierailijat halusivat tutustua esillä
olleeseen kuvamateriaaliin.

Keisarinasema koostui kolmesta osasta. Rakennuksen keskiosassa sijaitsi III luokan odotussali, vasemmassa päädyssä I luokan ja II luokan odotustilat ja loisteliaat keisarilliset tilat. Rakennuksen oikea pääty koostui asemapäällikön tiloista asuntoineen ja toimistoineen. Keisarillisiin tiloihin kuului kaksi Sali, joiden sisutuksessa oli upeita yksityiskohtia. Ensimmäisen salin kasettikatossa oli karjalaiseen koristeperinteeseen viittaava maalattu kuviointi ja upeita puisia rosetteja. Toisen salin seinäverhoiluna oli käytetty hienostunutta moiré-kuvioitua puuvillasilkkikangasta. Täältä löytyy Elina Maijasen vuonna 2010 tekemä opinnäytetyö Keisarinasemasta.

Näkymää asemalle radan puolelta etelästä

Näkymää asemalle radan puolelta pohjoisesta

Ensimmäinen juna saapui jo toukokuussa 1885 Lappeenrantaan. Radan viralliset avajaiset pidettiin 1.8.1885, joten se valmistui juuri ennen tärkeää keisarillista vierailupäivää. Nimittäin tsaarin seurue saapui Lappeenrantaan 4. elokuuta 1885 klo 17 suomalaisten rakennuttamalla keisarillisella junalla Viipurista, joka oli ollut heidän ensimmäinen vierailukohteensa Suomessa.

Keisarillisen junan pysähdyttyä asemalle ensimmäisenä kuultiin ”Keisarihymni”. Korkeita sotilasviranomaisia ja kaupungin virkamiehet ottivat keisarillisen seurueen vastaan. Tienvarret olivat täynnä hurraavia ihmisiä keisarin ajaessa asemalta kaupunkiin. Keisarille varta vasten tehdyn kunniaportin edessä seisoi parikymmentä kansallispukuista naista, jotka heittelivät keisarillisten vaunujen eteen kukkia. Illalla keisarillinen seurue vieraili linnoituksen ortodoksisessa kirkossa. Lisäksi keisari tarkasti leirikentälle kokoontuneet sotajoukot.

Uuni

Esimerkki kattojen koristemaalauksista

Seuraavan kerran keisarillinen seurue saapui Lappeenrannan asemalle kuusi vuotta myöhemmin.
Tsaaria ja hänen seuruettaan kuljettanut juna pysähtyi komeasti koristellulle Lappeenrannan asemalle 5. elokuuta 1891. Viipurista Lappeenrantaan kulkeneen matkan varrella rautatietä vartioi eri reservikomppanioista yhteensä 10 000 miestä. Heidät oli asetettu vartioon radan kummallekin puolin. Keisariparin mukana olivat lapset Georgi, Ksenia ja Mihail. Seurueeseen kuului myös muita sen ajan korkea-arvoisia henkilöitä, kuten sotaministeri Vanovski, hovimarsalkka Obolenski ja henkivartioston päällikkö, kenraali Tsherevin, jotka olivat olleet Lappeenrannassa myös kuusi vuotta aikaisemmin.

Vanha asemarakennus palveli Lappeenrannan päärautatieasemana aina vuoteen 1934 saakka, jolloin valmistui ratayhteys Lappeenrannasta itään Imatralle. Vuonna 1885 rakennettu asema sijaitsi pohjois–eteläsuunnassa kaupungin länsilaidalla. Uutta rataa voitu linjata sen kautta, joten kaupungin eteläpuolelle rakennettiin uusi, edelleen käytössä oleva rautatieasema. Keisarinasema toimi tämän jälkeen lähinnä tavara-asemana. Vuonna 1936 suojeluskunta oli kiinnostunut rakennuksesta, mutta hinnasta ei päästy sopuun. Muutamaa vuotta myöhemmin suunniteltiin jopa rakennuksen purkamista, mutta sotavuosien levottomat ajat pelastivat aseman. Vanha asema muokattiin asuinkäyttöön vuonna 1947, jolloin julkisivun korkeat puuleikatut keskirisaliitit purettiin. Samalla rakennuksen sisäkatto madallettiin. Asuntokäytössä rakennus oli vuoteen 2002 saakka. Matkustajaliikenne asemalle lopetettiin jo vuonna 1960.

Räystäs

Keisarinaseman restaurointi aloitettiin Etelä-Karjalan museon valvonnassa 13.11.2008 purkamalla asuintilat. Näin saatiin alkuperäiset rakenteet esiin. Purkutyöt kestivät puoli vuotta ja entisöinti toiset puoli vuotta. Tasan vuoden päästä entisöinnin aloittamisesta voitiin tiloissa järjestää käyttöönottotarkastus. Entisöinnin yhteydessä paljastuivat paneeleista rakennetun sisäkaton alta alkuperäiset katto-ornamentit, jotka oli suunnitellut Viipurin lääninarkkitehti Jac Ahrenberg. Ahrenberg oli muuten arkkitehdin työnsä lisäksi myös kirjailija. Myös III luokan odotussalista löytyi kaunis ja hyvin säilynyt kasettikatto. Keisarinasemalla ehti entisöinnin jälkeen olla muun muassa kahvilatoimintaa sekä taidenäyttelyitä. Kerrosalaa rakennuksessa oli 437 neliömetriä.

Vielä yksi näkymä innokkaaseen vierailijajoukkoon

Tammikuun 19. päivä anno domini 2013 oli kohtalokas päivä Keisarinasemalle. Silloin asema tuhoutui yöllä alkaneessa tulipalossa. Palokunta oli saanut hälytyksen klo 00.41. Sen saapuessa ei juuri mitään ollut tehtävissä. Samalla tuhoutui merkittävä osa eteläkarjalaista historiaa. Vierailin heinäkuussa 2015 katsomassa, mitä kuuluu Keisarinaseman tontille nykyään. Rakennuksen kivijalat ja portaat ovat edelleen paikoillaan. Voisiko niille siis nostaa uudelleen asemarakennuksen. Piirokset ja valokuvat sen toki mahdollistaisivat? Vanhan aseman tontteineen omistaa / omisti? Asunto Oy Lappeenrannan Villa Aleksanteri. Kaksi kolmasosaa Villa Aleksanterin osakkeista omistaa Kirsi Kiinteistöt Oy, Jari Koskimies ja kolmasosan Lappeenrannan kaupunki.

Alla kuvia tontista nykytilassaan: 

Lakkautettujen (kylä)koulujen kierros (Päivitetty 12.1.2017)

Lappeen kansakoulujen piirijako vuonna 1957

Syksyisillä pyöräretkilläni Lappeenrannan ympäristön kyläteillä kiinnittivät nopeasti huomioni entiset komeat kyläkoulurakennukset. Kuvatessani pyöräretkelläni Hanhijärven jo muussa käytössä olevaa koulua, mietin  miten jokaisella koululla on oma rikas tarinansa takanaan. Ne ovat usein myös erittäin kauniita kokonaisuuksia, jotka ovat hallinneet kyläseutua keskeisellä sijainnillaan ja kyläläisiä yhdistävällä toiminnallaan sukupolvesta toiseen. Minulle heräsi halu kertoa kustakin koulusta tarina, joka on jokaisen seudun asukkaan helposti saavutettavissa. Niinpä kirjoitin lokakuussa 2014 ensimmäisen Lakkautettujen kyläkoulujen kierrokseni  Hanhijärven koulusta. Kiinnostukseni johti lopulta myös arkistojen penkomiseen. Niistä löytämilläni historiikeilla, faktatiedoilla ja valokuvilla olen täydentänyt tekstejäni.

Koulumaailmassa on vuosia ollut trendinä pienten kyläkoulujen lakkauttaminen. Henkilökohtaisesti minä EN iloitse yhdenkään kyläkoulun lakkauttamisesta ja vanhan koulukiinteistön purkamisesta. Kouluilla on ja on ollut suuri merkitys kylien sosiaaliselle ja kulttuuriselle elämälle. Kun kylästä häviää koulu, sieltä saattaa hävitä muukin yhdessä tekemisen palo.

Aikomukseni on kuvata pyörä- ja kävelyretkilläni KAIKKI Lappeenrannan seudun lakkautetut ja vielä pystyssä olevat (ja palaneetkin) kyläkoulut ja laatia niiden historiasta lyhyt katsaus.

Taikinamäen kansakoulun opettajan,
kansakoulujen rakentamisen puolesta ahkerasti toimineen
  ja valtiopäivämiehenäkin vaikuttaneen Kalle Oittisen
 muistokirjoituksen alkuosa Wiipuri-lehdessä 23.9.1899.

Kansakoululaitoksen luominen aloitettiin maahamme1860-luvulla ja vähitellen jokaisessa isossa suomalaisessa maalaiskylässä oli oma koulu. Lappeenrantaan perustettiin ensimmäinen kansakoulu vuonna 1866, Lappeelle vuonna 1878. Kouluverkosto alkoi supistua 1960-luvulla maaltamuuton kiihdyttyä ennennäkemättömiin mittoihin. Toinen koulutarvetta vähentävä tekijä oli syntyvyyden lasku. Tätä kehityskulkua ei ole onnistuttu kääntämään. Uudella vuosituhannella koulujen lakkauttamisen taustalla on ollut paitsi edellä mainitut syyt, myös säästäminen sekä käsitys että suuri on kaunista, opetuksessakin.

Aloitin blogikirjoitukseni lakkautetuista kouluista siis kirjoittamalla ensin artikkelin Hanhijärven koulusta. Seuraavana oli vuorossa tarina Lempiälän koulusta. Tämän jälkeen tuli vuoroon Tirilän koulu. Numerolla neljä on blogikirjoitusten ketjussa Puralan koulu, jonka kohtalon sinetöi aikoinaan tulipalo. Järjestyksessä viides on jälleen tarina palaneesta koulusta, nimittäin Keskisaaren koulusta. Kuudentena on vuorossa Lappeen pitäjän muinaisen keskuspaikan eli Kauskilan koulun tarina. Kauskilaa seurasi kirjoitus upeasta Vilkjärven koulusta. Numero kahdeksan kierroksellani on Rovon eli Rutolan koulu, joka perustettiin vuonna 1908. Seuraavana oli vuorossa Pahloisten eli Siparin kansakoulu, joka oli neljäs Lappeen kunnan alueelle perustettu koulu. Kymmenes kertomukseni on tarina Pulsan koulun vaiheista. Tämän jälkeen vuorossa oli Tanin koulu. Tanin jälkeen seurasi kertomus Lauritsalassa sijainneen Hakalin koulun vaiheista. Seuraavaksi perehdyin Lemin Kytölän kouluun ja Lamposaaren koulun historiaan. Tämän jälkeen on seurannut tarinat Muukonniemen koulusta sekä Luukkaan koulun alkuvaiheista. Kesän 2015 aikana olen koonnut artikkelit Rikkilän, Räihän, Rapattilan ja Nyrhilän/Kären kansakouluista. Syksyllä vuoroon tulivat Lemin Kotalahden koulu ja  Kannuskosken koulu Luumäellä. Lakkauttamista odottavista kouluista olen kirjoittanut yhden blogikirjoituksen, Partalan koulusta. Keväällä 2016 syntyivät tarinat Haapajärven koulusta ja Lauritsalan kansakoulun eli nykyisen Kanavansuun koulun alkuvaiheista. Vuoroa ovat odottamassa edelleen blogimerkinnät mm.  Mustolan ja Vainikkalan kouluista sekä  Kanavansuun koulun jatkovaiheista. Samoin tulossa ovat kirjoitukset Savitaipaleelta Säänjärven / Karhulan, Havon ja kirkonkylän kouluista, Lemin Pöllölän ja Huttulan kansakouluista sekä Taipalsaaren Rehulan koulusta. Lemiläisistä kouluista on Kytölän koulun lisäksi kirjoitukset Vetjan koulusta ja Lemin yksityisestä kansakoulusta. Taipalsaaren kouluista löytyvät artikkelit Tukialansalmen kansakoulusta ja pitäjän ensimmäisestä kansakoulusta.

Lappeen kansakoulujen piirijakoa varten vuonna 1920 laadittu käsinpiirretty kartta

Etelä-Saimaan toimituskin on huomannut vanhojen koulurakennusten historiallisen arvon. Etelä-Saimaa-lehdessä, sen paperiversiossa oli nimittäin 16.8.2015 artikkeli otsikolla Hirret kuiskivat tarinoita. Siinä kerrottiin, miten vanhojen kansakoulujen uudet omistajat ovat kiinnostuneita kotiensa menneisyydestä. Juttuun oli haastateltu Taipalsaaren Rehulan koulun nykyistä omistajaa taideseppä Antti Niemistä sekä Luumäen Heikkilän kansakoulun omistajaa kuvataitelija Sirkka-Liisa Lonkaa.

Jatkoa seuraa....

Perimätietoa Tanin seudulta

Lappeen Marian kirkko 1880-luvulla.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Tanin kansakoulun arkistosta (Lappeenrannan kaupunginarkisto) löytyi tämä  muistelu Lappeen pitäjän menneistä ajoista. Pääasiallisen kertojana on ollut talollinen Wilhelm Tani Tanin kylältä. Lappeen kuntaan perustettiin vuonna 1925 historiatoimikunta, jonka tavoite oli kunnan historian kirjoittamisen käynnistäminen. Kirjoittajiksi valittiin amanuenssi Ragnar Rosén ja kansakoulujen tarkastaja T.G.Murto. Näistä jälkimmäisen  teos Lappeen pitäjän historia II vuodesta 1784 nykypäiviin ilmestyi vuonna 1929. Historiatoimikunta lähetti oheisia kyselylomakkeita ilmeisesti varsinkin opettajille, jotka sitten tekivät haastattelut ja niistä kootut muistiinpanot. Tämä selittänee sen, miksi näitä täytettyjä kyselylomakkeita löytyy useiden kyläkoulujen arkistoista. Hyvä näin!

Lappeen historiatoimikunnan 1920-luvun puolivälissä lähettämä kyselylomake seudun historiasta

I 4. Kauskilan kerrotaan ennen olleen kappelikirkon, josta nimi Kappalmäki vieläkin muistuttaa. Tanin kylän sydänmaalla n.s. Kreivintien varrella lienee ennen ollut asunto, on löydetty rautaromua.

5. Portlammin rannalla (Rantamäen maalla) luola, jota joskus sodan aikana lienee käytetty pakopaikkana, samoin Vilkjärven kylässä olevaa Tupavuoren luolaa, josta nimi Tupavuori. N.s. Kreivintie Tanin kylän sydänmaalla, tie, jota ennen virkamiehet käyttivät.

II 1. Seppälän kylän arvellaan saaneen nimensä Seppälän talon mukaan. Siinä talossa oli ennen Taavetti-nimisellä isännällä ollut paja talon lähellä, siitä nimi Seppälä. Kylässä oli myös Latvasen talo nyk. Kymiyhtiön maalla sekä Pulsan hovi.

Tanissa oli ennen ollut vaan yksi talo, Tanien talo, josta kylän nimi. Antti Antinpoika Tani ja tämän nuorempi veli Yrjö muistetaan. Antin suku asuu Tanin taloa ja on siitä ympäristöön levinnyt. Yrjön suku taas asuu n.s. Penttasen taloa. Vielä tiedetään Tanissa asuneen verosta vapaita aatelisia

2. Ei muisteta muita kuin 1918 aikuiset. Tiedetään ennen täältäkin väkisin viedyksi miehiä Venäjän väkeen. Muistetaan erään Tanista viedyn 25 vuoden kuluttua palanneen kotiseudulleen ja saaneen eläkettä.. Kerran taas vietiin myös Tanista alaikäinen poika tämän itkusta ja huudoista huolimatta "aivan kuin susi olisi lampaan vienyt". Myöskin Vilkjärvellä muistetaan väkisin viedyn miehiä Venäjälle.

Nälkävuosina 1865 - 1867 kävi paljon kansaa Pohjanmaalta avun haussa. Heitä  kyydittiin kylästä kylään ja ruokittiin mikäli voitiin. Pitäjäntuvan kerrotaan olleen heitä täynnä ja pappilasta saivat he ruoka-apua. Leipää tehtiin jäkälistä ja kanervankukista, jauhoja vain siteeksi sekaan. Näinä vuosina kuoli paljon kansaa. Eräänäkin sunnuntaina kerrotaan olleen 25 ruumista haudattavana. Niinä aikoina rakennettiin Pulsan seudulle rautatietä. Työssä oli paljon pohjalaisia. Useat heistä olivat yösokeita ravinnon puutteeesta. Kerrotaan, että pimeän tultua alkoi kuulua huutoa ulkoa ja silloin riennettiin yösokeata auttamaan.

3. lukkari keräsi kylänluvussa kirkolliset verot. Vanhempaa veronkantotapaa ei muisteta. Pappien ja pitäjäläisten välit olivat hyvät. Kansa kunnioitti pappejaan ja se mielellään maksoi verot.
Kirkkokuria pidettiin mm. jalkapuun ja mustan penkin avulla. Musta pennki oli ajan tavan mukaan Lappeellakin sisällä kirkossa ja täytyi rikoksen tehneiden siinä istua kaiken kansan nähden. Kun pappi oli saarnansa pitänyt, kävi hän päästämään rikollista mustasta penkistä. Jos tämä tunnusti rikoksensa, pääsi hän pois ja seurakunta lauloi: "Sinun syntisi suuret ovat, ei niit taida lukea. Kristus kärsei vaivat kovat. Muista verist hikeäns', vaivaans', kuoloons', häpeääns'. Hänen  verens' kallis taitaa, sinun syntis puhtaaks saattaa". (vanhasta virsikirjasta). Sen jälkeen vanginvartija vei vangin pois ja päästi vapaaksi.

4. Kaskenpolttoa harjoitettiin ennen, mutta kun kielto tuli, lakattiin siitä, vaikka pelättiin miten toimeen tullaan. Joskus kaskimaat olivat kaukana talosta sydänmaalla. Siitä syystä kaskeamisen aikana kaskenpolttajat asuivat kasken lähettyvillä havumajoissa "kokoissa". Suot pantiin palamaan kesällä ja kytivät koko talven. Karjanhoito ollut alkuperäistä. Naveta pienet ja pimeät. Torppareita ja tilattomia ollut vähän. He tekivät työtä viljapalkalla. Palvelijat olivat velvolliset palvelemaan koko vuoden.

Vanhimmat myllyt, mitä täälläpäin muistetaan ovat Maajärven kylässä (härkinmylly). Raaponkoskessa Tanin tien varressa kerrotaan ennen olleen myllyn, Kaupin ja Pohjosen myllyt Vilkjärvellä, Kauniskosken mylly Suomalaisen kylässä. Paljon on myös ennen käytetty Lappeenrannan ja Lauritsalan myllyjä.

Muutamia vuosikymmeniä sitten oli Tanissa saha, jonka omistivat insinööri Tarhonen ja kauppias Könönen. Saha paloi sittemmin. Kauppaa käytiin etupäässä Lappeenrannassa ja Viipurissa, jonne vietiin halkoja, voita y.m. Tiedetään myös täältä viedyn karpaloita Pietariin. Ennen oli kauppa vaihtokauppaa, vaihdettiin myytävät tavarata jauhoihin ja suolaan. Myöhemmin alettiin tavarat vaihtaa rahaan.

Vanhat muistavat myyneensä voinaulan 80 pennillä ja koivuhalkokuorman 1,25 markalla. Rankakuormasta saatiin 60 penniä. Hailia ja särkiä haettiin Salmensillasta Haminan luota. Kuljetettiin myös rahtia Pietarista etupäässä viljaa, rommia ja viinaa Turkuun, jopa Ouluunkin asti. Pulsan Hovin omistaja Hyypäläinen rakennutti Pulsaan ns. Koloikkoinmäelle mökin, jossa leivotti ja möi leipää rautatien rakentajille. Myöhemmin oli Latvasen talon omistaja mellerillä talossaan puoti. Siinä oli ennen myös majatalo. Myöskin nykyisen Punkkisen kauppatalossa on ollut majatalo.

Lappeenrantaan ei ollut ennen kunnon maantietä, vaan täytyi kulke ratsain, käytettiin luultavasti puusatuloita, sellainen muistetaan Vilkjärvellä nähdyn. Morsian vietiin vihille ratsun selässä, samoin lapsi kastettavaksi. Ruumis kuljetettiin purilailla.

5. Verot olivat ennen pieniä. Voudit keräsivät ne. Rikoksen tehneitä piiskattiin paalussa kirkon luona nykyisen kunnan viljamakasiinin kohdalla, sittemmin nykyisen poliisikamarin luona. Muistetaan piiskurin virkaa hoitaneen Hemmi-nimisen mustalaisen. Tuomarien kerrotaan olleen ankaria herroja, mutta oltiin heidän tuomioihinsa tyytyväisempiä kuin nykysaikana.

6. Kun ei vielä ollut kunnallishallintoa, piti pappi kuntakokoukset kuntalaisten kanssa. Köyhäinhoitoa varten keräsivät sitä varten valitut miehet viljaa, joka sitten jaettiin tarvitseville. Tämä kävi kumminkin ajan pitkään hankalaksi ja niin alettiin apua tarvitsevat antaa "ruodille". Kunkin talon tuli heitä hoitaa määrätyn ajan, ollen hoitoaika määrätty talon suuruuden mukaan.

7. Ensimmäisen koulumestarin sanotaan olleen Lappeella Eljas Sunisen. Hän piti kiertokoulua ja kulki papin mukana lukukinkereillä. Rippikoulussa saivat taitavammat lukijat opettaa heikompia kamarissa tuvan vieressä (vanhassa pitäjäntuvassa). Pyhäkoulun pani alkuun kirkkoherra Mölsä  [vuonna 1867] ja on näiden seutujen ensimmäinen pyhäkoulunopettaja Wilhelm Tani, joka tunnollisesti on sitä virkaa hoitanut vuosikymmeniä, vieläpä sairaanakin ollen koonnut lapsia luokseen puhuen heille Jumalasta. Sivistystä harrastaneista henkilöistä on täällä mainittava edellä mainittu Wilhelm Tani, kauppias Jaakko Punkkinen ja lautamies Antti Rasa. Etupäässä heidän toimestaan saatiin Pulsaan kansakoulu vuonna 1901.

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 11: Tani. (Päivitetty 3.4.2016)

Tanin entinen kansakoulu marraskuun lopulla 2014

Lauantaina 29.11.2014 jatkoin lakkautettujen kyläkoulujen kierrostani leudossa pakkassäässä Pulsan jälkeen Taniin. Poikkesin Pulsan koulun jälkeen ihailemaan vieressä olevaa Pulsan asemaseudun ainutlaatuista rakennusmiljöökokonaisuutta. Sen jälkeen suunnistin Vainikkalaan johtavan radan yli ja käännyin Ylämaalle johtavalta tieltä Toivarilantielle, joka johtaa Tanin kylälle. Hurjalta tuntui laskea tiellä olevia jäisiä mäkiä alas, mutta ilman haavereita selvittiin. Tanin entisen kansakoulun kiinteistö löytyi Korkea-ahontien varresta,  rautatien pohjoispuolelta, eli täältä.

Tanin kansakoulu vuonna 1957.
Kuva: Lappeenrannan kaupunginarkisto

Koska kamerani muistikortti olit tullut täyteen Pulsan asemalla, jouduin käyttämään kuvatessani Ipadiani. Siksi kuvien laatu jäi tällä kertaa heikoksi. Ottaessani koulusta pari kuvaa käveli tietä pitkin paikallinen asukas, joka kertoi koulussa asuneen sen lakkauttamisen jälkeen ajoittain kaupungin sijoittamaa "sekalaista seurakuntaa". Poliisi vieraili talossa usein. Jossakin vaiheessa kaupunki myi kiinteistön ja sen osti kolmen perheen porukka vapaa-ajanviettopaikaksi. Sellaisena se on edelleenkin.

Tanin koulun pihalla oli leikkiviä lapsia vielä vuonna 1965

Tanin kyläseudusta on ilmestynyt vuonna 2004 Marja Metsävuoren kokoama historiikki Savenvalajan jalanjäljillä. Siinä Arvo Tani muistelee monien muiden asioiden ohella myös Tanin koulun vaiheita. Hän kertoo muun muassa, että kylässä pidettiin ensin kiertokoulua Sepän ja Tervahaudan taloissa. Kylän lapset kävivät aikaisemmin kansakoulua Pulsassa, jonne koulu valmistui vuonna 1901. Kertojan isoisä Vilhelm Tani olikin ollut Pulsan asemaseudun kansakoulun puuhamiehiä. Taniin koulu saatiin kolmekymmentä vuotta myöhemmin eli vuonna 1931. Lappeen kunnan kansakoulupiirijako oli uudistettu vuonna 1929. Tällöin muodostettiin Tanista oma koulupiirinsä, joka aloitti toimintansa vuonna 1930. Koulun hirret saatiin lahjoituksina kylän asukkailta. Rakennuksen pystytti Joonas Taipale yhdessä neljän poikansa kanssa. Urakan hinta oli 21 000 markkaa. Koulupiiriin kuuluivat seuraavat kylät: Tani, Vihtonen, Kanalampi, Louhimo ja Haikala. Koulurakennus valmistui loppusyksystä 1931 ja sen tarkastus pidettiin 7.12.1931. Koulun kokonaishinnaksi oli tullut 305 000 markkaa. Ennen Tanin koulun perustamista Lappeella toimi vuosina 1924 - 1930 Haikalan kansakoulu, joka lakkasi Tanin koulun valmistuttua. Haikalan kansakoululla ei ollut omaa koulutaloa, vaan se toimi vuokratuissa tiloissa. Ohessa yhteenvetoa Haikalan kansakoulun oppilasmääristä:                   

1924	1925	1926	1927	1928	1929	1930
24	X	24	25	24	28	37

                        

Tanin entinen kansakoulu marraskuussa 2014

Alaluokkaa koulussa käytiin aluksi kaksi vuotta ja yläkoulua neljä vuotta. Vuonna 1935 koulun oppilasmäärä oli noin 50.  Lukuvuonna 1956 - 1957 Tanin kansakoulussa oli 59 oppilasta. Kansakoulun jälkeen kylän lapset opiskelivat vielä parina iltana viikossa jatkokoulussa. Vuonna 1965 koulussa opiskelevien määrä oli tippunut 28:an. Koulussa toimi opettajan koko sen toiminta-ajan Onerva Napari, joka jäi eläkkeelle koulun toiminnan loppuessa vuonna 1967. Tuossa vaiheessa oppilaiden määrä oli pudonnut 25:en.

Lopuksi olen koonnut tilaston Tanin kansakoulun oppilasmääristä koko sen toiminta-ajalta. Lähteenä ovat olleet Lappeen kunnan kunnalliskertomukset. Ollos hyvä:

Vuosi	1930	1931	1932	1933	1934	1935	1936	1937
Oppilasmäärä	24	24	41	42	40	28	42	29
Vuosi	1938	1939	1940	1941	1942	1943	1944	1945
Oppilasmäärä	39	22	37	35	21	36	22	42
Vuosi	1946	1947	1948	1949	1950	1951	1952	1953
Oppilasmäärä	47	54	50	56	56	57	47	60
Vuosi	1954	1955	1956	1957	1958	1959	1960	1961
Oppilasmäärä	59	56	55	58	52	48	47	31
Vuosi	1962	1963	1964	1965	1966	1967	x	x
Oppilasmäärä	30	31	26	25	27	25	x	x