Lakkautettujen kyläkoulujen kierros, osa 21: Kotalahden kansakoulu, Lemi (Päivitetty 20.3.2016)

Kotalahden entinen kansakoulu Kivijärven rannalla on loistavassa kunnossa

Savitaipaleella ja Lemillä 6.9.2015 tekemälläni pyöräretkellä kävin kuvaamassa myös Lemin Kotalahden entisen kansakoulun. Kun saavuin paikalle, viikonloppuna siellä pidetyistä häistä lähdössä oleva porukka teki vielä viimeisiä siivouksiaan. Hienolla paikalla Kivijärven rannalla, osoitteessa Kotalahdentie 136 A, sijaitseva koulu näytti olevan erittäin hyvässä kunnossa. Kokosin koulun vaiheista alle koosteen.

Koulurakennus valmistui vuonna 1939

Keväällä 1898 valtion antamassa piirijakoasetuksessa määrättiin, että kuntien oli jaettava kolmen vuoden kuluessa alueensa koulupiireihin siten, että koulumatka ei ollut oppilailla viittä kilometriä pitempi. Poikkeuksena tästä olivat harvaan asutut kunnat. Lemillä kunta jaettiin vuoden 1899 lopulla Ruomin, Uiminniemen, Sairalan, Huttulan ja Juvolan koulupiireihin. Viimeisenä ensimmäisen koulupiirijaon mukaisista kouluista perustettiin helmikuussa 1911 Uimin piirin kansakoulu. Sen paikasta kiisteltiin kuitenkin pitkää. Lopulta koulu aloitti toimintansa vuokratiloissa syksyllä 1919 ja omaan koulutaloonsa se pääsi neljä vuotta myöhemmin.

Uusi Lemin kunnan koulupiirijako ja oppivelvollisuuden täytäntöönpanosuunnitelma vahvistettiin vuonna 1926. Tällöin Uimistä erotettiin Kotalahden piiri. Koulupiirissä aloitti syksyllä 1927 vuokratiloissa alakansakoulu ja vuonna 1934 vuokratiloissa yläkansakoulu. Oma koulurakennus Kotalahteen valmistui vuonna 1939. Koulun rakensivat Elias Vilhu,, Antti Hiiva, Gabriel Buuri, Aatu Peuhkuri, Aatu Kouvo ja Antti Haiko. Poikkeuksellisten olojen vuoksi koulun vihkiäisiä vietettiin vasta 18.5.1941. Juhlapuheen piti kansakouluntarkastaja Taavi G. Murto. Esitelmän Lemin kouluoloista esitti maanviljelijä Taavetti Kiiski. Ensimmäisinä opettajina alakansakoulussa olivat toimineet Vendla Saikko, Anna Siintola ja Hilma Tuuliainen. Yläkoulun ensimmäisinä opettajina olivat olleet Eino Koli, Aimo Huhtanen ja Artturi Pyykkönen. Oppilaita koulussa kävi kolmen kunnan eli Lemin, Luumäen ja Savitaipaleen alueelta. Talvisodan aikana kansakoulujen toiminta keskeytyi ja koulutiloja käytettiin sotilaiden majoitukseen. Välirauhan aikana vuonna 1940 Kotalahden koulun tilat olivat 1. Divisioonan 3. Prikaatin majoitus- ja harjoituspaikkana.  Jatkosodassa yksikkö tunnettiin Jalkaväkirykmentti 1:nä (JR 1) .

Kotalahden koulun on vuokrannut Lemin kunnalta Uimin seudun kyläyhdistys ry.
Koulun tiloja voi vuokrata juhlia, leirejä ym. tilaisuuksia varten.

Kun oppilasmäärät alkoivat maaseudun kyläkouluissa 1960-luvulla vähentyä, myös Lemillä jouduttiin kouluja sulkemaan. Vuonna 1965 lakkautettiin Uimin, Vetjan ja Ruomin koulut. Opetus Pöllölän koulussa lakkasi vuonna 1968, Huttulassa ja Kotalahdessa vuonna 1972.

Koulun lakkauttamisen jälkeen sen tiloja käyttivät Uimin alueen yhdistykset. Nämä myös huolehtivat tilojen lämmityksestä yhteisvoimin talven aikaan. 1980-luvulla kunta alkoi kehittämään Kotalahden toimintaa leirikeskuksena. Rantaan rakennettiin uusi tilava hirsisauna ja tiloja vuokrattiin pääasiassa leirikäyttöön.
2000-luvun lopulla kunta tarjosi toiminnan pyörittämistä ulkopuoliselle tahoille ja niinpä parin vuoden ajan yksityinen pitopalveluyritys toimi Kotalahdessa. Vuoden 2010 alussa vetovastuun Kotalahdesta otti Uimin seudun kyläyhdistys ry ja vuokrasi Kotalahden Lemin kunnalta viideksi vuodeksi.

Lähteet:
Pitäjä ison kiven takana. Lemin historia.
http://www.kotalahti.fi/
Etelä-Savo 22.5.1941

3. Prikaatin ohimarssin vastaanottokoroke Lemin hautausmaalla

3. Prikaatin "salaa" pystytetty ohimarssin vastaanottokoroke

Lemin hautausmaan portin oikealle puolelle jää kivisen pitäjän kivinen puhuja-/ohimarssin vastaanottokoroke. Se on rakennettu kivistä muuraamalla. Korokkeen etuseinässä on kuparilaatta (50cm x 50 cm), jossa ovat Savon, Karjalan ja Uudenmaan vaakunat sekä luettelo joukko-osaston talvisodan taistelupaikoista, jotka olivat Pilppula, Summa, Kämärä ja Tali.

Kun talvisota päättyi 13.3.1940, siirrettiin 1. Divisioonaan kuuluneet kolme prikaatia Karjalan kannakselta Luumäen, Lappeen, Savitaipaleen ja Lemin alueille seuraavasti: Divisioonan 1. Prikaati siirtyi Taavettiin ja Välijoelle, 2. Prikaati Lappeelle, Jängynjärvelle, Rutolaan ja Iitiään sekä 3. Prikaati Lemille.

Tilanne oli heti rauhanteon jälkeen rajaseudulla kireä ja se oli myös poliittisesti oli hyvin kriittinen, sillä Neuvostoliiton kanssa oli kärhämää lopullisesta rajalinjasta (ks. myös tämä linkki Myrän mutkasta itärajassamme). Rajaseudulla tapahtui mm. suomalaisten sotilaiden ja siviilien  sieppaamisia. Vähitellen tilanne kuitenkin rauhoittui ja lopullinen rajalinjakin saatiin määritellyksi. Niinpä heinä-elokuun vaihteessa 1940 voitiin suorittaa joukkojen uudelleenjärjestelyä ja siirtymistä rauhanaikaiseen kokoonpanoon. Pelkästään Lemillä oli välirauhan alussa sijoitettuna noin 8000 sotilasta. Ennen jatkosodan syttymistäkään ei joukkojen määrä kunnassa ollut laskenut alle kolmentuhannen.

Koroke hieman toisesta kulmasta

I. Divisioonan 3. Prikaati suoritti kesällä viimeisen paraatikatselmuksensa ja ohimarssinsa Lemin kirkolla. Tilaisuutta varten kysyivät prikaatilaiset Lemin kirkkoherra Antti V. Karttuselta (1864 - 1947)  lupaa pystyttää seurakunnan maalle puhuja- ja ohimarssin vastaanottokoroke. Karttunen ei lupaa myöntänyt, mutta totesi, että jos koroke siihen yön aikana ilmestyisi, niin minkäs sille mahtaa. Toisen muistelun mukaan hän oli sanonut: "Minulla ei ole oikeutta myöntää muistomerkin pystyttämislupaa, mutta jos omin päin ja luvatta sen pystytätte, niin pystyttäkää vaan".  Koroke muurattiinkin sitten yöllä ja se seisoo samalla paikalla nytkin. Korokkeelta luettiin talvisodassa kaatuneiden prikaatin sankarivainajien nimet ja sitä käytettiin kenttäjumalanpalveluksen saarnakorokkeena. Lemiläisillä ei sen pystyttämisessä ollut varsinaisesti osaa eikä arpaa. Kirkon edessä oleva kiviaita sijaitsi tuolloin portaiden edessä Uimintie suuntaan ja tie kulki kirkon ja kellotapulin välissä.

3. Prikaati hajotettiin ja 1. Divisioonan jokaisesta prikaatista muodostettiin yksi pataljoona uuteen, juuri perustettuun  1. Prikaatiin. Prikaati muutti kokonaan Lemille. Esikunta ja I Pataljoona sijoittuivat Kantturaniemeen sekä II Pataljoona Lahnajärven varuskuntaan Lemin kirkolle Lahnajärven niemelle.

Lähde:
Etelä-Saimaa 25.10.1953

Lemin hautausmaa

Näkymä Lemin hautausmaalle, suoraan edessä keskellä on sankarihautausmaa, jonka takaa siintää vapaussodan muistomerkki. Oikealla 3. prikaatin kivinen puhujakoroke.

Lemin kahden aikaisemman kirkkorakennuksen paikalle
on pystytetty muistokivi

Kierrellessäni 26.7.2015 Lemiä pysähdyin pitkäksi ajaksi Lemin hautausmaalle. Hautausmaat ovat historian harrastajalle antoisa tutustumiskohde. Maaseudulla hautakivissä ja -risteissä olevat nimet kertovat, mitkä suvut ovat asuttaneet kyseistä pitäjää vuosisatojen ajan. Olen kierrellyt kaikilla Etelä-Karjalassa olevilla vanhoilla hautausmailla, joillakin montakin kertaa. On ollut mielenkiintoista huomata, miten sukunimien kirjo muuttuu reippaasti pitäjästä toiseen. Esimerkiksi moni lappeelainen sukunimi ei juurikaan näy Lemin tai Savitaipaleen hautakivissä ja päinvastoin. Vanhoista hautakivistä löytyy vielä monia ikivanhoja sukunimiä, jotka ovat miltei kadonneet. Etelä-Karjalassa, kuten yleensä Karjalassa, nämä ilmeikkäät sukunimet olivat erittäin yleisiä. Kärpäset, Hiiret, Kukot, Kanat, Kirput ja Kurpat elivät sulassa sovussa Puunenien, Jauhosäkkien ja Siannahkojen kanssa.

Eevastiina Nisosen luodin reittämä hautaristi

Se on ollut usein surullista huomata, miten kuoltuammekin olemme eriarvoisia. Ne, jotka ovat jo eläessään olleet arvostettuja, varakkaita ja näkyviä hahmoja yhteiskunnassa, omaavat hautausmaiden komeimmat muistomerkit ja hautakivet. Heidän hautakivensä seisovat yleensä kirkon edessä tai vieressä, usein hautausmaan portista sen sisälle johtavan hiekkatien varessa. Heidän hautakiviään ei myöskään ole poistettu "yli-ikäisinä" hautapaikan "vuokra-ajan" mentyä umpeen. Omien esivanhempieni hautapaikkoja Liperissä selvittäessäni törmäsin siihen, ettei heidän hautaristejään ja kiviään enää löytynyt. Pahinta oli kuitenkin se, etteivät molempien paikallisten seurakuntien, sekä ortodoksisen että luterilaisen, suntiot ja haudankaivajat eivät olleet aikoinaan pitäneet kirjaa siitä, minne kukin on haudattu. Jossakin noiden laajojen kalmistojen alueilla heidänkin "maalliset majansa" asuvat, mutta missä tarkalleen, saattaa jäädä minulle ikuiseksi arvoitukseksi. 

3. Prikaatin puhujakoroke

Lemin hautausmaakin osoittautui todella mielenkiintoiseksi vierailukohteeksi. Kun astuu hautausmaalle portista, muutaman askeleen jälkeen kulkija ylittää kiven, johon on hakattu kolme ristiä. Ne on hakattu kiveen kolmen  huhtikuussa 1918 hautausmaalla käydyssä taistelussa kaatuneen punakaartilaisen muistoksi. Hautausmaalta löytyy sekä talvi- ja jatkosodassa kaatuneiden sotilaiden sankarihautausmaa että heille pystytetty muistomerkki. Muistomerkki on Savitaipaleelta kotoisin olleen kuvanveistäjä Viljo Savikurjen (1905 - 1975) teos. Muistomerkki paljastettiin maamme 37. itsenäisyyspäivänä eli 6.12.1954. Lemin sankarihaudoissa lepää 134 sankarivainajaa, joista osa on haudattu kentälle jääneinä.  Jokaisessa kivessä on kaatuneen nimi, syntymäaika, kaatumispäivä ja -paikka. Sen lisäksi siellä on sisällisodassa kaatuneiden valkoisten hautamuistomerkki, joka pystytettiin vuonna 1920. Siinä on yhdentoista kaatuneen ja kuuden murhatun valkoisen nimet. Sisällissodan aikaisesta taistelusta hautausmaalle kertovat lisäksi rautaisiin hautaristeih syntyneet luodinreiät. Onnistuin löytämään niitä kahdesta hautarististä.

Anna Liisa Kuukan luodinreikäinen hautaristi

Hautausmaan reunassa Uimintien suuntaan seisoo lisäksi kiviselle pitäjälle sopiva kivinen puhujakoroke. Kyseessä on välirauhan aikana pian talvisodan päättymisen jälkeen "luvatta" pystytetty 3. prikaatin puhujakoroke, jonka historiaan palaan jossakin vaiheessa.. Kirkon takaa löytyy vaatimaton muistokivi, joka on pystytetty kahden edellisen Lemin kirkon paikalle. Seuraava pysähdys- ja kunnioituksen osoittamisen paikka oli laivuri Aatu Karhun hautakivi. Aatu Karhu (1859- 1914) toimi aikoinaan laivurina Saimaalla, Louhi nimisellä laivalla. Hän oli Lemin yksityisen, ensimmäisen kansakoulun perustaja ja kansakouluhankkeen läpiviejä. Ilman hänen jääräpäisyyttään ei konservatiivisessa Lemin pitäjässä olisi annettu kansanopetusta vuosienkaan kuluttua. Tämä yksityisen kansakoulun avajaiset pidettiin 12.9.1893. Aatu Karhu oli myös nuorisoseuran perustajajäsen ja sen pitkäaikainen johtokunnan jäsen. Hän kirjoitti aikoinaan myös pienen vihkosen Lemin ensimmäisen kansakoulun vaiheista. Teos löytyy digitaalisena täältä. Viimeisenä pysähdyin Lemin kirjallisesti tuotteliaan kirkkoherran Salomon Majanderin haudalle.

Lemin kirkko ja hautausmaat