Lappeenrannan kehruuhuone 1862

Lappeenrannan kehruuhuone nykyasussaan toukokuussa 2015.

Parina viime vuonna on paikallislehdissä ollut runsaasti artikkeleita Lappeenrannan Linnoituksessa sijaitsevasta 1840-luvulla rakennetusta puurakennuksesta. Rakennus on Lappeenrannan kaupungin omistama. Tämä rakennus oli alunperin naisvankila, sen jälkeen työvankila, olipa jonkin aikaa kuritushuonevankilanakin. Sotavuosina siellä pidettiin sotavankeja ja sodan jälkeen rakennus toimi pitkään urheilutalona. Nyt paljon historiaa nähnyt rakennusvanhus on kuoriutunut uudestaan lähes alkuperäiseen asuunsa. Kehruuhuoneesta ja myös sen historiasta löytyy  täältä runsaasti tietoa.

Selatessani jälleen kerran vanhoja lehtiä törmäsin tähän Suometar-lehden artikkeliin vuodelta 1862. Sen on lähettänyt kehruuhuoneen pastori August Magnus Tolpo  (katso alla). Kirjoitin sen puhtaaksi historian harrastajien iloksi.  Minua hämmästytti elinkautisvankien suuri määrä, eli lähes kolmannes vangeista.
------
Lappeenrannan kettruuhuoneen väestö viime vuonna oli seuraavainen. Vankien luku, paitsi lapsia oli yhteensä 220, joista 65 ikuisia, 97 määrävuosiksi rikoksista tuomittuja, 8 tunnustus vankia ja 50 löysäläistä vaimohenkeä. Vuoden kuluessa on yhteisesti 97 lähetetty sisään, 93 viety pois ja 9 kuollut, sisääntuotuin luku on siis 5 vähempi kuin poisvietyin, josta seuraa, että vuonna 1860 oli 5 enempi kuin vuonna 1861.

Löysäläisistä on täällä suuri vastus, ja niiden luku näyttää yhä nousevan erinomattain Kuopion läänissä, josta vuonna 1859 tänne tuotiin 32, 1860 37 ja 1861 53. Viipurin läänistä on vuosittain tuotu noin 55 ja Mikkelin läänistä noin 15, joiden seassa löytyy moniaita, jotka toista kertaa samana vuonna ovat tänne joutuneet; myös on tänne erehtynyt moniaita löysäläisiä Oulun, Uusmaan ja Hämeen lääneistä.

Paljon olis sanottavaa kettruuhuoneen tilasta, vielä enemmän niistä syistä, jotka saattavat Suomen tyttöraiskat kurjuuden retkille. Mutta sydämeni pakahtuu hellyydestä, ja tellessani näiden maallisesti hyljättyin vaikeata tilaa. Pyydän sen tähden maamme isäntiä ja emäntiä ja kaikkia, joiden rinnassa joku ihmisrakkauden liekki palaa, että te, jotka onnellisemmassa tilassa olette, yksimielisesti pyytäisitte estää köyhäin lapsia lankeemuksen vaarasta, ja ettette niitä kerran eli kahdestikkaan erhettyneitä seuduiltanne poistyöntäisi, vaan erisin kokisitte hiljaisessa rakkauden hengessä ohjata heitä parannuksen tielle!. Muissa sivistyneissä maissa löytyy kristillisellä heleydellä suojeltuja parannuksen alitoksia langenneille naisille, joista usiammat ovat poismenneet totisesti parannettuina. Jaa, mahtais se päivä kerran valita, jona meidänkin maan langenneet naiset saisivat soveljaamman parannuspaikan, kuin kettruuhuoneet nykyisen järjestyksensä mukaan ovat!
A.M.T.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Alkeiskoulu 1814 - 1843

Juhani Ahon apestaan August Fredrik Soldanista (1817 - 1885) vuonna 1901 kirjoittamassa elämäkerrassa Aatteiden mies on lyhyt kuvaus Lappeenrannan alkeiskoulun kurinpidosta ja hurjistakin opetusmetodeista. Epämieluisat muistot eivät estäneet lahjakasta kruunuvouti Carl Gustaf Soldanin poikaa hankkimasta laajaa yleissivistystä. Insinööriupseerin ja kemistin koulutuksen saanut kosmopoliitti asui myös Venäjälllä, Saksassa, Ranskassa, Englannissa, Ruotsissa ja Norjassa. Lisäksi Soldan asui pitkään myös Yhdysvalloissa (1849 - 1858). Suomeen hän palasi vuonna 1859 asuttuaan ulkomailla 37 vuotta. Vuonna 1860 Soldan valittiin rahapajan johtajaksi, jossa tehtävässä hän oli kuolemaansa saakka. 

Lappeenrannan kaksiopettajainen ja kaksiluokkainen piirikoulu muutettiin yksiluokkaiseksi alkeiskouluksi vuonna 1814. Piirihallinnon ja linnoituksen lakkauttamisen seurauksena Lappeenrannan asema oli muuttunut. Sen sijaan Haminassa ja Savonlinnassa piirikoulut jatkoivat kaksiluokkaisina. Koulutuksen järjestämiskomitean mielestä oli parempi, että läänissä oli muutamia hyvinvoivia kouluja kuin useita oppilaspulassa kituvia pikkukouluja. Alkeiskoulun kuluista vastasi valtio, mutta kaupungin piti tarjota opettajalle vapaan asunto. Alkeiskouluun tullessa oppilaiden oli osattava lukea ja kirjoittaa. Opetusohjelmaan kuuluivat uskonto, laskento, saksa, venäjä, latinan alkeet, maantieto, piirustus ja kaunokirjoitus. Opetus tapahtui saksaksi, mutta sen lisäksi koulussa käytettiin ruotsia, venäjää ja ehkä suomeakin.

Koulun opettajat vaihtuivat usein 1810-luvulla. Keväällä 1814 sitä hoiti A. F. Ahlberg, joka siirtyi sittemmin hatuntekijäksi Haminaan. Syyspuolella toimi opettajana 18-vuotias Lemin maanmittarin poika Emanuel Fiathan, joka menehtyi marraskuussa keuhkotautiin. Häntä seurasi luutnantti Johan Haweman, joka oli tehtävässä lukuvuoden loppuun 1817. Lukuvuonna 1817 – 1818 tehtävää hoiti postimestari C. H. Londen ja seuraavana lukuvuonna hänen veljensä Fredrik Londen. Vakinainen ja pätevä opettaja koululle saatiin 6.6.1819  jolloin opettajaksi tuli Anders Johan Saelan (1795 – 1841). Hän hoiti seuraavasta keväästä alkaen myös kehruuhuoneen saarnaajan virkaa. Hän oli vuonna 1795 syntynyt papinpoika Antreasta. Hänet vihittiin papiksi vuonna 1816. Saelan hoiti opettajaan tehtävää uskollisesti aina vuoteen 1836, jolloin hänet nimitettiin Jämsän kirkkoherraksi. Saelanin tulo merkitsi koulun lähentymistä muun Suomen koulumuotoihin ja läheisiä suhteita kirkkoon.

Alkeiskoulussa opettajia oli siis ainoastaan yksi. Kurinpito ja opetustapa saattoivat toisinaan olla hyvinkin yksioikoisia. Juhani Ahon vuonna 1901 kirjoittamassa Suomen rahapajanjohtajan August Fredrik Soldanin elämäkerrassa tämä muisteli opettajaansa Anders Johan Saelania seuraavasti:

Lappeenrannassa pantiin poika pastori Saelanin kouluun, jossa kuria ajan tavan mukaan ylläpidettiin etupäässä tukkapöllyllä ja päänkoputuksella. Kun ei poika voinut oikein ääntää saksalaista sch-äännettä, paukutettiin hänen päätään pöydän laitaan, johon otsa silloin parahiksi ulottui. Opintiensä ensi taipaleesta oli hänellä siis vaan kauhu muistona, joka lopuksi kasvoi niin suureksi, että hänet kerran täytyi väkisin kantaa kouluun.

Lappeenrannan alkeiskoulu toimi saksankielisenä 1814 - 1842, jona aikana siellä opiskeli noin 200 oppilasta. Vuonna 1842 koulun nimi muuttui ala-alkeiskouluksi ja opetuskieleksi vaihtui ruotsi. Sellaisena se vaikutti useita vuosikymmeniä pääasiassa vanhaa opetussuunnitelmaansa noudattaen. Koulun valvojan, rovasti Stråhlmanin kertomuksen mukaan vuonna 1824 oli koulussa 20 oppilasta. Heistä useimmat olivat paikallisten virkamiesten poikia. Myös kaupungin venäläisten asukkaiden pojat kävivät alkeiskoulua. Vuonna 1827 oppilaita oli enää vain 15. Yhteensä Lappeenrannan alkeiskoulussa oli oppilaita vuoteen 1842 mennessä 225. Tämä tarkoittaa keskimäärin kahdeksaa oppilasta vuosittain. Pojat olivat iältään seitsemästä vuodesta hieman toiselle kymmenelle.

Vuonna 1843 annettu lukio- ja koulujärjestys yhtenäisti Vanhan Suomen ja muun Suomen koululaitokset.  Uudet oppikoulumuodot tulivat olemaan ala- ja yläalkeiskoulu sekä lukio. Tyttökoulujen perustaminen herrasväen tyttärille sallittiin. Ala-alkeiskoulu tuli olemaan vaatimaton perustietoja opettava koulu. Se oli ainoa koulu pikkukaupungeissa ainoa ja suuremmissa kaupungeissa kansanopetuskoulun ja ylempien oppikoulujen pohjakoulun välimuoto. Yläalkeiskoulu oli neliluokkainen, entisten triviaalikoulujen työn jatkaja. Oppikoulu pysyi edelleen kirkon alaisena.   Uudistuksessa pyrittiin vähentämään latinan ylivaltaa ja lisäämään luonnontieteiden opetusta. Hyvistä aikeista huolimatta uudistus osittain epäonnistui. 

Marraskuinen iltapäivänäkymä Lappeenrannan linnoituksesta

Näkymää Linnoituksen valleilta, oikealla komea kylpylaitos, vasemmalla entinen olutpanimo.

Kotikaupunkini tunnetuin nähtävyys on varmasti Linnoitus. Tuo alue pistää niemenä Saimaaseen järven etelärannalla. Linnoitus muodostaa mäentöyrään, joka kohoaa noin 15- 20 metriä Saimaan pinnasta. Järvi ympäröi Linnoitusta kolmesta suunnasta. Etelässä linnoitus päättyy Pusupuiston-nimellä tunnettuun notkoon, jonka takaa kohoaa Salpausselän harjanteet.  Tälle niemelle rakensi Ruotsi 1500-luvulla linnoituksen, jonka ympärille alkoi sitten muovautua taajama. Siitä kehittyi vähitellen Lappeenrannan kaupunki.

Mikäli Ruotsin valtio olisi rakentanut linnoituksensa jonnekin muualle, olisi Lappeenranta vähäpätöinen kyläpahanen autioituvalla itäsuomalaisella maaseudulla. Sitä piristäisi viikonloppuisin otsa hiessä oravanpyörää mökeilleen pakeneva  "tiät sä"-kansa, joka tuntisi ylemmyyttä paikallista rahvaanomaista miuta/siuta-heimoa kohtaan.... Talvisin tilanne kuitenkin aina rauhoittuisi ja "miet ja siet " kävisivät Saimaalla pilkillä ja verkoilla, pilkkoisivat puita ja... ja äänestäisivät vaaleissa keskustaa...

Linnoituksen valleja, taustalla Rakuunamuseo

Noh, asiaan... Tuntieni päätyttyä suuntasin pyöräni jälleen kohti Lappeenrannan kaupunginarkistoa, joka siis sijaitsee, kuten asiaan kuuluu, historiallisessa rakennuksessa, historiallisella paikalla. Arkisto on toinen Lappeenrannan vankilan ja kehruuhuoneen (= naisvankila) säilyneistä rakennuksista. Molemmat on rakennettu samoilla piirustuksilla. Arkisto sijaitsee niistä nuoremmassa, 1790-luvulla rakennetussa. Vankilatoiminta päättyi Lappeenrannan Linnoituksessa vuonna 1938, tai ei aivan, siellä oli sotavuosina sotavankisairaala. Arkistossa perehdyin jälleen kyläkoulujen lakkauttamishistoriaan tällä seudulla.

Tältä näyttää Lappeenrannan kaupungin keskusta valleilta. Kuvan keskellä Lappeen Pyhän Marian kirkon torni.

Linnoituksen keskeisimpien rakennusten joukkoon kuuluu ortodoksinen kirkko, jonka torni pilkistää puiden ja rakennusten välistä

Entisestä vankilasta palatessani poikkesin Linnoituksen valleille, joilta otin muutamia kuvia. Ja tämä on varsinainen syy postaukseeni. Tosin kuvat eivät onnistuneet mitenkään erityisesti, koska hämärä ja sumu tekivät käsivarakuvauksen haasteelliseksi. Olisin siis tarvinnut jalustaa, mutta sitähän ei ollut mukana...