Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Vanhan polven maalaiskansakoulun opettaja oli tuhattaituri

Imatralainen kirjailija ja opettaja Hilja Valtonen on osuvasti kuvannut vanhan polven kansakouluopettajia seuraavasti: ”Hänelle ei mikään inhimillinen saanut olla vierasta”.  Kun kunnan ukot olivat pitkän riitelyn jälkeen suostuneet perustamaan kyläkunnalle kansakoulun, he löivät sen jälkeen yleensä kukkaron nyörit tiukasti kiinni. Opettajan tehtäväksi jäi hankkia omin konstein harmonit, kaapit, kirjastot, köyhien lasten vaatteet ja kengät.  Varojen hankkimiseksi hän järjesti arpajaisia ja iltamia, joissa esitettiin opettajan ohjaamia kuvaelmia, näytelmiä ja kansantanhuja sekä lauloi opettajan harjoittama kuoro. Hänen tehtäviinsä kuului koulun siivoamisen ja lämmityksen organisointi, sillä siivoojia ja vahtimestareita ei koululaitoksen alkuvuosikymmeninä useinkaan kouluilla ollut. Työvoimana olivat oppilaat, jotka kantoivat puut ja vedet, lakaisivat lattiat ja jopa lämmittivät lauantaina opettajalle saunan. Tehtäviin kuului myös koulupuutarhan hoito.

Opettaja oli mukana perustamassa raittius-, urheilu- ja nuorisoseuroja, osuuskauppoja ja -kassoja, jopa sonni- ja puimakoneosuuskuntia. Hoitipa hän välillä niin papin, lukkarin ja lääkärin ja hammaslääkärinkin tehtäviä. Opettajat osallistuivat ahkerasti myös sekä kunnallisiin että seurakunnallisiin luottamustehtäviin. Usein opettajan perheeseen ilmestyivät kyläkunnan ensimmäiset tekniset uutuudet, kuten separaattori, ompelukone, polkupyörä, puhelin tai radio. Opettaja oli todellakin usein kauas loistava ”kansankynttilä”. Tätä häneltä myös odotettiin. Opettaja joka koulutyön päätyttyä sulkeutui omaan kammioonsa ja eristäytyi kyläläisten riennoista, sai nopeasti laiskan ja nahjuksen maineen.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lavolan kansakoulun alkuvaiheet

Lappeenrannan länsialueiden kouluverkko on voimakkaiden myllerrysten kohteena. Muutosten tuulet puhaltanevat nurin yhtenä muiden joukossa Lavolan koulun, joka on joutunut lakkautuslistalle. Koulu on saavuttanut jo kunniakkaan 105 vuoden merkkipaalun. Tässä katsaus koulun alkuvaiheisiin:

Lavolan kansakoulurakennuksen laajennuspiirustukset

Lavolan kansakoulun alkuvaiheet

Oman kansakoulun perustamisajatus Lappeen pitäjän Lavolaan heräsi vuonna 1909. Puuhamiehinä olivat kunnallisvaltuutettu Jeremias Saikko ja maanviljelijät Juho Pulli ja Ville Saikko. Asiaa valmisteleva kokous pidettiin 28.12.1909 Montolassa. Kokouksessa valittiin kolmimiehinen toimikunta valmistelemaan koulun perustamista. Seuraavana kesänä toimitettiin Lappeen kunnanvaltuustolle virallinen anomus koulun perustamisesta. Samoihin aikoihin oli Lappeen kunnassa keskustelunaiheena Taikinamäen kansakoulun laajentaminen. Taikinamäen kansakoulussa oli jatkuvasti suuri tilanahtaus. Edes puolet piirin kouluikäisistä lapsista, joita oli 802, ei sinne sopinut. Lisäksi Lavolasta oli Taikinamäelle pitkähkö matka, neljä – kuusi kilometriä. 

Kesällä 1910 pidettiin kyläkuntakokouksia, joissa hahmoteltiin uuden koulupiirin rajoja, koulun sijaintipaikkaa sekä johtokunnan ja rakennustoimikunnan jäseniä. Alueen asukkaat päättivät kokouksessaan 30.10.1910 anoa valtuustolta oman koulupiirin muodostamista ja ehdottivat koulutalon rakentamista viipymättä Juhana Kivistön maalle. Marraskuun 26 päivänä 1910 valtuusto muodostikin Lavolan kansakoulupiirin ja määräsi siihen rakennettavaksi koulun syksyyn 1911 mennessä. Koulupiiriin tulivat kuulumaan Montolan, Tapavainolan, Kourulan, Skinnarilan kylät sekä osia Ihalaisen, Rutolan ja Lavolan kylistä. 

Ilmoitus Lavolan kansakoulun "pientan lasten koulun" alkamisesta syksyllä 1912
Lappeenranta 15.8.1912.

Koulun rakentaminen alkoi vuoden 1911 alussa Juhana Kivistöltä ostetulla 1,5 hehtaarin tontilla. Lavolan kansakoulun ensimmäisen johtokuntaan valittiin maanviljelijät Antti Saikko, August Suninen, Antti Montonen, Juhana Tilsala ja Jooseppi Oikkonen sekä maalari Fredrik Hovi. Koulun rakennustoimikunnan jäseniksi tulivat rakennuksen urakoinut kirvesmies Ville Sokura ja Juho Pulli. Rakennuspiirustuksiksi valittiin arkkitehti Yrjö Sadeniemen ”Maalaiskansakoulun tyyppipiirustuksia n:o 9”, mutta joillakin muutoksilla varustettuna. Tämänkin koulun hirret ja parrut toimittivat koulupiirin asukkaat veroäyrien perusteella. Koulu valmistui ajoissa ja sen vihkiäisiä vietettiin 27.8.1911. Koulu maksoi piharakennuksineen 16640 markkaa. 

Koulun opettajaksi valittiin juuri seminaarista valmistunut ”oman pitäjän poika” Vilho Peltola ja tyttöjen käsityönopettajaksi Miina Nyrhi. Ensimmäisenä kouluvuonna opiskelun aloitti 21.8. 1911 yhteensä 38 oppilasta. Koulu oli pitkään ns. supistettu kansakoulu. Kouluvuosi alkoi noin kuukauden kestävällä ”pienten lasten koululla”, jonka jälkeen alkoi varsinainen kansakoulu. 1920-luvulla ”pienten lasten koulua” käytiin myös jakso kevätlukukaudella. ”Pienten lasten koulu” muuttui ympärivuotiseksi alakansakouluksi vuonna 1925. Opettajaksi 25:lle oppilaalle valittiin Elma Peltola. Koulussa tehtiin vuonna 1927 ensimmäiset isommat korjaukset. Tällöin koululle tehtiin uusi kate, ulkoseinät laudoitettiin ja sisäseinät paperoitiin. Seuraavana vuonna rakennusta laajennettiin. Koululle tuli uusi veistoluokka/ voimistelusali ja sinne rakennettiin koulukeittiö. Ensimmäisinä kouluvuosina oppilaat vastasivat vuorollaan koulun lämmittämisestä ja siivoamisesta. Siivooja koululle saatiin vuonna 1915.[1]

---

[1] LKA. LavKA. Ja:8. Historiatietoja koulun alkuajoilta; Ja:9. 70-vuotishistoriikki; Lappeenranta 29.11.1910. Lappeen kunnanvaltuustossa; 29.8.1911. Lavolan kansakoulu vihittiin; Murto 1929, 294 – 295.

Kansanopetus Lappeenrannassa 150 vuotta. Lauritsalan kansakoulun alkuvaiheet (Nykyinen Kanavansuun koulu)

Arkkitehti Yrjö Sadeniemen piirtämän Lauritsalan kansakoulun julkisivupiirustus. LKA.

Vuonna 1890 käynnistyi tapahtumavyöry, joka johti kahden merkittävän teollisuuslaitoksen syntymiseen Lauritsalaan. Mäntsälän sijainnut Kaukaan rullatehdas laajensi tuotantonsa Lauritsalaan. Yhtiö osti 268 hehtaarin Parkkarilan tilan marraskuussa 1890 eversti Emil von Haartmanilta.  Samaan aikaan norjalaiset veljekset James ja Thomas Salvesén ostivat kolmisen kilometriä Parkkarilasta itään sijainneen Varkaansaaren tilan. Varkaansaari oli tuolloin Viipuriin kuljetettavien puutavaroiden lastauspaikka. Seuraavana vuonna siellä aloitti toimintansa kaksikehäinen saha. Vuonna 1906 tapahtuneen palon jälkeen se suurennettiin kahdeksankehäiseksi ja saha oli maamme kuudenneksi suurin. Vuonna 1910 sahalla työskenteli runsaat kaksisataa työntekijää. Parkkarilaan rakennettiin rullatehdas vuosina 1892. Rullatehtaan viereen nousi vuonna 1896 sulfiittiselluloosatehdas, jota täydensi vuonna 1898 yksikehäinen höyrysaha. Tuotanto laajeni vuodesta toiseen, samoin tehtaan henkilökunnan määrä. Se kohosi 1900-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä reilusti yli tuhannen. Tehtaitten ympärille muodostui nopeasti teollisuustaajama, josta muodostettiin myöhemmin Lauritsalan kauppala. Kun kyseisen kauppalan alueella oli asunut vuonna 1890 noin 500 asukasta, oli asukasmäärä vuonna 1910 jo 3500. Myös tähän tehdastaajamaan kaivattiin kipeästi kansakoulua.[1]

Lauritsalan kansakoulu valmiiksi pystytettynä. Kuva: LKA

Lauritsalan kansakoulun perustamishanke oli esillä jo 14.3.1903 pidetyssä kuntakokouksessa. Tällöin käsiteltiin Lauritsalan sahan työväestö anomusta (päivätty 2.2.1903), jossa pyydettiin Hartikkalan, Lauritsalan, Luukkaan y.m. kylistä muodostettavaksi uusi koulupiiri. Alueella asui noin sata kouluikäistä lasta, joista yli puolet ei saanut kouluopetusta. Anomusta sekä kannatettiin että vastustettiin, jolloin kokous ratkaisi asian äänestyksellä. Paikallisten suurten työnantajien äänet jakautuivat. Lauritsalan saha äänesti koulun perustamisen puolesta, Kaukaan tehtaat vastaan. Hankkeen vastustajat esittivät, että siitä pyydetään Mustolan koulupiirin kokouksen lausunto. Tämä ehdotus voitti ja sille tielle jäi kouluhanke useiksi vuosiksi.[2] 

Marraskuun 21. päivänä vuonna 1909 pidettiin Lauritsalan sahalla kokous, jossa päätettiin ryhtyä ajamaan uudelleen kouluhanketta. Nyt myös sahan isännistö lupasi sille tukensa. Helmikuun 26 päivänä 1910 valtuusto käsitteli koneenhoitaja Matti Sieväsen jättämää ja 88 paikkakuntalaisen allekirjoittama anomusta kansakoulun perustamiseksi Lauritsalaan. Valtuusto teki yksimielisesti myönteisen päätöksen koulupiirin perustamisesta. Koulun rakentamispäätöstä odotettiin, kunnes saatiin Aktiebolaget T. & J. Salvesenin lupaus sekä tontin että rakennushirsien lahjoittamisesta. Lopullinen päätös Lauritsalan kansakoulun rakentamisesta tehtiin Lappeen kunnanvaltuustossa 30.4.1910. Rakennuksen kivijalanteosta pidettiin urakkahuutokauppa 4.12.1910 ja muusta rakennustyöstä 23.2.1911.  Koulu valmistui syksyllä 1911 kirkko- ja koulurakennuksista tunnetun arkkitehti Yrjö Sadeniemen (1869 – 1951) ”Maalaiskansakoulujen rakennuspiirustus n:o 13”-mallin mukaan. Se rakennettiin kahden yläkansakoulun opettajan kouluksi, mutta suuren oppilastulvan vuoksi oli siihen pakko jo ensimmäisenä syksynä ottaa kolme opettajaa. Kouluun ilmoittautui 17.8.1911 jo 138 oppilasta ja lukuvuoden aikana oppilasmäärä kasvoi 149:än. Koulussa vallitsi heti alusta alkaen mahdoton tilanahtaus. Niinpä 22.10.1911 pidetty koulupiirin kokous anoi Lappeen kunnanvaltuustolta uuden koulupiirin perustamista Luukkaan ja Hartikkalan kyliin. Tämä toteutuikin syksyllä 1913.  Vuonna 1914 Lauritsalan koulussa aloitti Lappeen kunnan ensimmäinen alakansakoulu. Ensimmäisiksi yläkansakoulun opettajiksi Lauritsalaan valittiin Elias Kekki Antreasta, Elna Räsänen Kuopiosta ja Annikki Kaksonen. Alakansakoulun ensimmäisenä opettajana toimi Helmi Hallberg.[3]

---

[1]Riska 1996, 25 - 29, 33 - 35, 49 – 50.

[2] LapKA. Ca:6. 14.3.1903, § 2. Kunnallisessa päätöksenteossa myös veroa maksavilla juridisilla yhteisöillä oli tuolloin äänioikeus. Runsaasti veroa maksavina näillä oli kuntakokouksissa suuri määräysvalta.

[3] LKA. Lauritsalan kansakoulun arkisto. Ja. Lauritsalan kansakoulun 25-vuotishistoriikki; Itä-Suomen Sanomat  25.1.1910. Kansakoulu Lauritsalaan; 24.11.1910. Lauritsalan kansakoulun päärakennuksen kivityöurakka; Lappeenranta 16.2.1911. Lappeen kansakoulujen urakkahuutokaupat; 17.8.1911. Lappeen uusien kansakoulujen vihkimisajankohtia; 31.8.1911. Lauritsalan kansakoulu; Murto 1929, 293 – 294;