 |
| Jooseppi (Juosi) Muston (1.1.1884-27.4.1918) hauta Lappeenranta - Imatra-radan varressa Pontuksen kaivannon pohjalla |
Kierrokseni 1.11.2014 jatkuu...
Pontuksen kaivannon ihailusta siirryin paljon vakavampien asioiden äärelle. Kun kulkee Pontuksen kaivannon muistomerkiltä kaivannon reunaa pitkin kulkevaa polkua noin sata metriä pohjoiseen, eteen nousee ratapenger. Penkereen toisella puolella, aivan sen kupeessa, kaivannon pohjalla, on yksinäinen hauta. Haudassa lepää sisällisodassa, sen loppukahinoissa teloitettu Jooseppi (Juosi) Musto. Hänen kohtalostaan on kirjoittanut kollegani willimies perusteellisesti
blogissaan. Samoin tapahtumista löytyy perimätietoon nojaava Katrina Suikki-Hiltusen artikkeli
Laihian kylän Pontuksen punavankisurmat 1918 Etelä-Karjalan
Museoviestistä vuodelta 2009, eikä walpas
wikipediakaan ole häntä unohtanut. Nuo lukemalla saa hyvän kuvan Jooseppi Muston kohtalosta ja sodan mielettömyydestä, joten en mene tarkemmin yksityiskohtiin.
 |
| Jooseppi Muston hauta aiheutti vuonna 1931 rataa rakennettaessa pienen mutkan rataan. Näin haluttiin kunnoitta hautarauhaa. Hautaa suojattiin lisäksi kuvassa haudan takana näkyvillä kivipaasilla. |
Keväällä 1918 maassamme riehunut raaka sisällisota oli samalla veljessota. Oman sukuni vaiheisiin perehtyessäni on minulle selvinnyt, että kaksi isoisäni veljistä taisteli valkoisten puolella, yksi punaisten riveissä. Onneksi kaikki he selvisivät hengissä. Tosin punaisten puolella sotinut vietti pari vuotta Tammisaaren vankileirissä.
 |
| Puntuksen kaivantoon teloitettuja oli alkuaan kaksi. Jooseppi jäi lopullisesti teloituksen jälkeen kaivettuun hautaansa, mutta toinen vainaja siirrettin punaisten joukkohautaan. Syynä Joosepin pysymiseen Pontuksen kaivannon haudassa oli hänen äitinsä näkemä uni. Siinä Jooseppi ilmestyi äidilleen ja sanoi: Miun on täs hyvä olla, koha toimitat vaa papin siunaamaa. |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti