Kun Lappeenrannalta vietiin napa

Valtakadun ja Kauppakadun kulma kesällä 1955. Kaupungin napa pilkistää puiden
välistä oikealla. Kuva: Lappeenrannan museot/ Esko Juhola

Etelä-Saimaa 3.1.1957

Syksyllä 1956 Lappeenrannan keskusta oli monien muutosten kourissa. Yksi näistä oli kaupungin torin ja kauppahallin siirtyminen Satamatorilta entiselle Kisakentälle. Toinen muutos oli vanhan pyöreän Keskuskioskin korvaaminen uudella.  Vanha keskuskioski, kaupungin navaksikin nimetty, purettiin tammikuun alussa 1957. Sen vieressä seisoi jo uusi kioskirakennus, joka herätti monenlaisia mielipiteitä. Keräsin sanomalehdistä joitakin niistä tähän pieneen blogimerkintääni.

Purkutyöstä laajempi näkymä. Vasemmalla uusi kioskirakennus
Kuva. Lappeenrannan museot/Kuvapaja

Uuteen kioskirakennukseen oli koottu saman katon alle erilaisia myyntikojuja ja matkatoimisto. Jo suunnittelu- ja rakentamisvaiheessa rakennus oli herättänyt kaupunkilaisten keskuudessa koviakin laineita nostattaneen mielipiteenvaihdon. Olihan jokaisella lappeenrantalaisella oikeus siitä sanoa mielipiteensä, sillä yhteisiä verovaroja oli rakennukseen upotettu yli viisi silloista miljoonaa. Valtuusto oli kuitenkin nuijinut, arvostelusta välittämättä, rakentamispäätöksen yksimielisesti.

Kuparipäällysteisenä uutuuttaan kiiltelevä kioskirakennus oli odotettua matalampi. Arvostelua se sai hintansa lisäksi sijoituspaikasta. Rakennusta pidettiin arkkitehtonisesti heikkona. Hyvänä puolena nähtiin se, että aikaisemmin Keskuspuiston reunalla olleet pikkukojut poistuivat ja puiston ympäristö näin siistiytyi.  Aikaisemmin oli paikalla ollut punainen jäätelökioski, vihreä kukkakioski, nakinmyyntikärrit ja sen lisäksi pyöreä kioskirakennus. Lentoliikennettäkin (sic!) kioskin matkatoimiston arveltiin palvelevan mainiosti Ja lättähatutkaan eivät nyt kuulemma parveilleet yhtä tiiviinä rintamana enää kioskin edessä.

Voimakkaimman kritiikkinsä rakennus sai Lappeenrannan Killan puheenjohtajalta Uuno Ruotzilta, joka totesi yksioikoisesti ”Makkirakennusta se muistuttaa". Ruotzin näkemyksen mukaan kioski oli pitänyt sijoittaa Keskuspuiston Oksasenkadun puoleiseen kulmaa. Häntä harmitti vielä se, että vuoden 1918 sisällissodan sankaripatsas jäi pahasti kioskirakennuksen katveeseen. Ruotzi ei uskonut rakennuksen näkevän 20-vuotispäiviään. Siinä hän oli kuitenkin väärässä.

Lappeen uusi seurakuntatalo 1955

Lappeen vuonna 1955 rakennettu seurakuntatalo kuvattuna 30.1.2017 vetisessä lumisateessa.
Onnistuin kuin onnistuinkin rajaamaan kuvasta pois Manhattan-syndroomasta kärsivän Osuuspankin.

Olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani kertonut Lappeen pitäjäntuvan vaiheista sekä Lappeen ensimmäisestä seurakuntatalosta. Lopuksi lienee tarpeellista koota yhteenveto vuonna 1955 valmistuneesta uudesta Lappeen seurakuntatalosta, joka vielä – toistaiseksi – seisoo paikallaan. Se pitää sisällään seurakuntasalin lisäksi mm. kirkkoherranviraston.

Lappeen seurakuntatalo 15.2.2017

Vuonna 1925 valmistunut Lappeen seurakuntatalo ei ehtinyt siis kunnolla “täysi-ikäiseksi”, kun sen tilalle puuhattiin jo uutta. Sen rakentaminen herätettiin henkiin vuonna 1947, jolloin sille valittiin rakennustoimikunta, ostettiin tontti ja julistettiin arkkitehtikilpailu. Lauritsalan muodostaminen omaksi seurakunnakseen viivytti hankkeen toteuttamista. Rakennuksen piirustukset tilattiin arkkitehti R. V. Luukkoselta. Lappeen seurakunnan kirkkovaltuusto teki lopullisen päätöksen seurakuntatalon rakentamisesta 9.3.1954. Rakennustyön pääurakoitsijaksi valittiin rakennusliike Velj. Meuronen Oy, aliurakoitsijoiksi Murto Oy ja Lappeenrannan Putkityö Oy.

Vain 29-vuotiaan seurakuntatalon purku aloitettiin 2.3.1954 ja uuden rakennuksen peruskivi laskettiin samana vuonna huhtikuun alussa käynnistäen samalla uudisrakennuksen perusteiden kaivun.  Harjannostajaisvaiheeseen oltiin edetty elokuussa 1954, jolloin harjannostajaisia juhlittiin satapäisen vierasjoukon kera 12.8. Joulukuussa 1954 uudisrakennus oli jo siinä kunnossa, että sen alakerroksessa olevat liikehuoneistot pystyttiin ottamaan käyttöön. Silloisessa puukaupunki-idyllissä Valtakadun puolelta seitsenkerroksinen ja Kirkkokadun puolelta nelikerroksinen seurakuntatalo oli massiivinen ilmestys.

Rakennuksen vihkiäisjuhlia vietettiin helluntaina 1955. Ne olivat samalla osa Suomen kirkon 800-vuotisjuhlia. Paikalla oli Lappeen, Lappeenrannan ja Lauritsalan papiston ohella myös hiippakunnan piispa Martti Simojoki sekä salintäysi juhlakansaa.

Kun Lappeenranta "pesi kasvojaan", osa I

Etelä-Saimaa 13.8.1954

Vanhojen puurakennusten purkuvimma käynnistyi Lappeenrannassa huomattavasti aikaisemmin, kuin olin luullut. Jo 1950-luvulla moni kunnianarvoisa puurakennus siirtyi manan majoille. Näiden kuolemantuomion saaneiden "vanhusten"  kohtaloihin palaan vielä lukuisia kertoja. Jotkut keskustan puurakennuksista eivät ehtineet edes kunnolla aikuisikään, kun usko betonin ja tiilen "autuuteen" vei ne läpi "kuoleman ahtaasta portista" polttopuiksi. Yksi tällainen rakennus oli Lappeen seurakuntatalo, joka oli valmistunut vasta vuonna 1925. Edellinen Lappeen seurakuntatalo, pitäjäntuvaksi rakennettu, seisoi paikallaan melkein 80 vuotta. Niinpä' vuonna 1925 valmistuneelle kertyi ikävuosia vain 29.

Lainaan tässä toimittajan (Etelä-Saimaa 13.8.1954) ihasteleman uuden uljaan kivisen seurakuntatalon harjannostajaisista kertonutta uutista:

Lappeenranta pesee kasvojaan - niin voi täydellä syyllä sanoa. Uusia toinen toistaan ylväämpiä rakennuksia kohoaa kaupunkikuvaan tämän tästä entisten vähemmän näyttävien tilalle tai tyhjinä ammottaville "viidakkotonteille".

Tämän Valta- ja Kirkkokatujen kulmaan sijoittanut rakennus oli Valtakadun puoliselta osalta jopa seitsenkerroksinen. Kirkkokadun puolella, jossa sijaitsi myös seurakuntasali, tyydyttiin neljään kerrokseen. Ensimmäiseen kerros oli varattu myymälähuoneistolle. Uutinen kertoo rakennuksen kuutiotilavuuden olevan 12 000 kuutiometriä. Urakoitsijana oli Velj. Meuronen Oy.