Rakkaille veljille ja sisarille, valituille muukalaisille, jotka ovat osalliset
kanssamme ahdistukseen ja valtakuntaan ja kärsivällisyyteen Kristuksessa. Armo
ja rauha lisääntyköön teille!
Teille niin kuin meillekin on hyvin tunnettua se sanomattoman kallis Jumalan työ, joka viime vuosisadan keskivaiheilla sai Pohjois-Ruotsissa alkunsa. Kaipauksella ja kiitollisuudella Jumalaa kohtaan mainitsemme kaikki sen miehen, rovasti Lauri Leevi Laestadiuksen, nimen, jonka julistuksen kautta Jumala pani tuon työnsä voimakkaaseen alkuun. Kevättulvan tavoin yhä kasvaen kaikui Pohjan perillä iankaikkisen evankeliumin ääni herättäen jo silloin kymmenin tuhansin ihmisiä siitä raskaasta synnin ja suruttomuuden unesta, jossa he nukkuivat. Valitettavasti eivät kaikki, jotka hengessä alkoivat, jaksaneet hengessä vaeltaa, vaan lopettivat lihassa. Mutta elävän toivomme ja jälkeenjättämänsä ihana todistuksen mukaan, ovat useimmat heistä loppuun asti vahvoina pysyneet kalliimmassa uskonkilvoituksessaan, juoksunsa voitollisesti päättäneet ja nauttivat nyt vanhurskauden lepoa Jumalan rauhan tyvenessä.
Sen jälkeisinä vuosikymmeninä on tämä siunattu Jumalan työ jatkunut Pohjois-Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa sekä Amerikassa. Kauniisti on vihannoinut Jumalan pelto. Ja sikäli kuin siinä on eloa kypsynyt, on se korjattu taivaan aittaan. Tätä aikaa muistelemme kanssanne. Muistelemme kuinka Laestadius- ja Raattamaa-vainajat eläessään väsymättömällä rakkaudella ja Hyvän Paimenen mielestä osallisina huolehtivat siitä, että Herran lauma pysyisi koossa ja yksimielisenä Golgatalle kohotetun veripunaisen voitonmerkin ympärillä. Muistelemme, kuinka he muotoon katsomatta ja ihmisten kiitosta kysymättä halajamalla halasivat sitä, että kaikkein heikoimmatkin ristinkantajat seuraisivat Suurta Ristinkantajaa, Herraa Jeesusta, opissa ja elämässä uskon kautta loppuun asti.
Tiedätte, rakkaat veljet ja sisaret, että tänä parina viimeisenä vuosikymmenenä on tämä veljellinen rakkaus jäähtynyt, yksimielisyys ja hengen yhteys rauhan siteen kautta pahasti järkkynyt, jopa kokonaan katkennut ja särkynyt. Tämän viimeisen etsikonajan elävä kristillisyys on paljon heikontunut sen keskuuteen hiipineen erimielisyyden ja rakastamattomuuden, jos myöskin ilmeisten väärinkäsitysten takia. Miten maailmanruhtinas, jolla tuulessa valta on, tästä vahingosta riemuitseekaan, sen tunnustanemme kaikki, jotka puhtaasta sydämestä Herraa Jeesusta rakastamme ja autuaallisen toivomme täyttymystä odotamme. Niin kuin tunnustanemme senkin, että taivaallisen Vanhimman sydän murehtii siitä, että lastensa kallis lauma on ensimmäisessä rakkaudessaan pensistynyt ja hajalle mennyt. Myöntänemme kaikki myös sen, että on suuri joukko niitä, jotka asian nykyistä tilannetta murehtivat ja sen tähden sydämestään soisivat, että Jumalan sanan ja Jumalan mielen mukainen muutos tilanteessa, jos mahdollista, tapahtuisi.
Mutta miten se on tapahtuva? Saatanan valta on väkevä ja hän on käyttänyt ja käyttää yötä ja päivää kaikkia mahdollisia välikappaleita pystyssä pysyttääkseen ja levittääkseen tuhoisaa valtaansa. Vielä uudestisyntyneissäkin ihmisissä, Jumalan lapsissa, hän löytää sellaisia välikappaleita. Yksi sellainen välikappale on inhimillisyys, liha ja veri, jota meidänkin täytyy, rakkaat veljet ja sisaret, matkassamme kuljettaa, kunnes se kuoleman virran rannalla poisriisutaan. Nähdessämme ja tuntiessamme näitä me huokaamme monesti, että me rasitetut olemme:
Koska, mikäli me näin ollen nykyistä kristillisyyden tilannetta tunnemme, edellämainitunlaisen korjautumisen kaipuu kaikesta huolimatta liikkuu voimakkaana tämän laestadiolaisen kristillisyyden keskuudessa ja sen tarpeellisuus siinä ymmärrettänee, niin olemme me, tänne Helsinkiin marraskuun 8 – 12 p:nä koolle tulleet, n.s. uuteen heräykseen lukeutuvat papit ja maallikot, pohtineet keskusteluissamme m.m. tätäkin kristillisyytemme kipeää kysymystä ja rohjenneet uskossa Herraan Jeesukseen ja siihen Jumalaan, jolle ei mikään ole mahdotonta, ehdottaa teille, jotka toivon mukaan kanssamme yhtä isänmaata etsitte, yhteisen keskustelu- ja neuvottelukokouksen pitämistä aikana ja paikassa, josta mahdollisesti jatkuvan kirjeenvaihdon kautta sovitaan. Tähän kokoukseen olisivat kaikki laestadiolaisen herätysliikkeemme n.s. esikoisten seurakunnan ja vanhemman suunnan (vanhoillisten) sekä uuden heräyksen vanhimmat, maallikkosaarnaajat ja papit sydämellisesti tervetulleita.
Tarkoituksena olisi ennakkoluulottomasti, luottamuksella ja Jumalan sanan kehoittamalla kunnioituksella meissä toivottavasti löytyvää Jumalan työtä kohtaan keskustella siitä,, onko meillä ja minkälaisella perusteella tänä ulkonaisestikin vakavana aikana vielä edellytyksiä olemassa yhtenäisen rintaman, s.o. toiminnan aikaansaamiseksi kristillisyytemme eri ryhmien kesken. Mikään ei tietysti estä meitä keskustelemasta muistakin kristillisyyden tärkeistä kysymyksistä.
Rakkaat veljet ja sisaret! Jos pidätte tämän mahdollisena huomioonotettavaksi, niin käytännöllisistä syistä ja asian kulun jouduttamiseksi pyytäisimme teitä, jos ehdotukseemme suostutte, siitä ilmoittamaan kamreeri Alex Hellmanille, Oulu.
Mitä parhaimmassa tarkoituksessa olemme tähän yritykseen tarttuneet, Sydämellinen toivomme on, että vain Jumalan tahto asiassa saisi tapahtua ja että hajalle lyöty Herran lauma jo tämän vieraan maan päällä Jumalan sanan sisältämillä edellytyksillä voisi uskon, rakkauden ja rauhan siteen yhdistämänä voitollisesti taistella loppuun asti, kunnes se kruunataan lepoon sinne, missä heikkokin usko muuttuu näkemiseski, missä rakkaus ei koskaan väsy ja missä toivomme sanomattomaksi riemuksemme täydellisesti toteutuu, ja missä päällekantajan ääni iankaikkisesti vaikenee, ja kuuluu vain loppumaton kiitosvirsi senm kirkastetun Karitsan kunniaksi, joka meitä jo täällä synnin maassa niin paljon rakasti, että meidät lunasti ja meidät verellänsä meidän synneistämme puhdisti ja niin teki meidät mahdollisiksi perimään iankaikkisen elämän.
Jätämme teidät ja toinen toisemme uskossa Jumalan rauhaan näillä apostolin sanoilla:
”Mutta rauha Jumala, joka on kuolleista jälleen tuottanut sen suuren lammasten Paimenen, iankaikkisen testamentin veren kautta, meidän Herran Jeesuksen, saattakoon teidät kaikessa hyvässä työssä toiomellisiksi, tekemään Hänen tahtonsa, ja tehköön teistä, mikä Hänen edessänsä otollinen on, Jeesuksen Kristuksen kautta, jolle olkoon kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen! (Hebr. 13:20-21).
Helsingissä, marraskuun 12 p:nä 1921.
Kokouksen valtuuttamina:
Aatu Laitinen Yrjö Kivioja
Kustavi Lounasheimo E. A. Auno
Teille niin kuin meillekin on hyvin tunnettua se sanomattoman kallis Jumalan työ, joka viime vuosisadan keskivaiheilla sai Pohjois-Ruotsissa alkunsa. Kaipauksella ja kiitollisuudella Jumalaa kohtaan mainitsemme kaikki sen miehen, rovasti Lauri Leevi Laestadiuksen, nimen, jonka julistuksen kautta Jumala pani tuon työnsä voimakkaaseen alkuun. Kevättulvan tavoin yhä kasvaen kaikui Pohjan perillä iankaikkisen evankeliumin ääni herättäen jo silloin kymmenin tuhansin ihmisiä siitä raskaasta synnin ja suruttomuuden unesta, jossa he nukkuivat. Valitettavasti eivät kaikki, jotka hengessä alkoivat, jaksaneet hengessä vaeltaa, vaan lopettivat lihassa. Mutta elävän toivomme ja jälkeenjättämänsä ihana todistuksen mukaan, ovat useimmat heistä loppuun asti vahvoina pysyneet kalliimmassa uskonkilvoituksessaan, juoksunsa voitollisesti päättäneet ja nauttivat nyt vanhurskauden lepoa Jumalan rauhan tyvenessä.
Sen jälkeisinä vuosikymmeninä on tämä siunattu Jumalan työ jatkunut Pohjois-Norjassa, Ruotsissa ja Suomessa sekä Amerikassa. Kauniisti on vihannoinut Jumalan pelto. Ja sikäli kuin siinä on eloa kypsynyt, on se korjattu taivaan aittaan. Tätä aikaa muistelemme kanssanne. Muistelemme kuinka Laestadius- ja Raattamaa-vainajat eläessään väsymättömällä rakkaudella ja Hyvän Paimenen mielestä osallisina huolehtivat siitä, että Herran lauma pysyisi koossa ja yksimielisenä Golgatalle kohotetun veripunaisen voitonmerkin ympärillä. Muistelemme, kuinka he muotoon katsomatta ja ihmisten kiitosta kysymättä halajamalla halasivat sitä, että kaikkein heikoimmatkin ristinkantajat seuraisivat Suurta Ristinkantajaa, Herraa Jeesusta, opissa ja elämässä uskon kautta loppuun asti.
Tiedätte, rakkaat veljet ja sisaret, että tänä parina viimeisenä vuosikymmenenä on tämä veljellinen rakkaus jäähtynyt, yksimielisyys ja hengen yhteys rauhan siteen kautta pahasti järkkynyt, jopa kokonaan katkennut ja särkynyt. Tämän viimeisen etsikonajan elävä kristillisyys on paljon heikontunut sen keskuuteen hiipineen erimielisyyden ja rakastamattomuuden, jos myöskin ilmeisten väärinkäsitysten takia. Miten maailmanruhtinas, jolla tuulessa valta on, tästä vahingosta riemuitseekaan, sen tunnustanemme kaikki, jotka puhtaasta sydämestä Herraa Jeesusta rakastamme ja autuaallisen toivomme täyttymystä odotamme. Niin kuin tunnustanemme senkin, että taivaallisen Vanhimman sydän murehtii siitä, että lastensa kallis lauma on ensimmäisessä rakkaudessaan pensistynyt ja hajalle mennyt. Myöntänemme kaikki myös sen, että on suuri joukko niitä, jotka asian nykyistä tilannetta murehtivat ja sen tähden sydämestään soisivat, että Jumalan sanan ja Jumalan mielen mukainen muutos tilanteessa, jos mahdollista, tapahtuisi.
Mutta miten se on tapahtuva? Saatanan valta on väkevä ja hän on käyttänyt ja käyttää yötä ja päivää kaikkia mahdollisia välikappaleita pystyssä pysyttääkseen ja levittääkseen tuhoisaa valtaansa. Vielä uudestisyntyneissäkin ihmisissä, Jumalan lapsissa, hän löytää sellaisia välikappaleita. Yksi sellainen välikappale on inhimillisyys, liha ja veri, jota meidänkin täytyy, rakkaat veljet ja sisaret, matkassamme kuljettaa, kunnes se kuoleman virran rannalla poisriisutaan. Nähdessämme ja tuntiessamme näitä me huokaamme monesti, että me rasitetut olemme:
Koska, mikäli me näin ollen nykyistä kristillisyyden tilannetta tunnemme, edellämainitunlaisen korjautumisen kaipuu kaikesta huolimatta liikkuu voimakkaana tämän laestadiolaisen kristillisyyden keskuudessa ja sen tarpeellisuus siinä ymmärrettänee, niin olemme me, tänne Helsinkiin marraskuun 8 – 12 p:nä koolle tulleet, n.s. uuteen heräykseen lukeutuvat papit ja maallikot, pohtineet keskusteluissamme m.m. tätäkin kristillisyytemme kipeää kysymystä ja rohjenneet uskossa Herraan Jeesukseen ja siihen Jumalaan, jolle ei mikään ole mahdotonta, ehdottaa teille, jotka toivon mukaan kanssamme yhtä isänmaata etsitte, yhteisen keskustelu- ja neuvottelukokouksen pitämistä aikana ja paikassa, josta mahdollisesti jatkuvan kirjeenvaihdon kautta sovitaan. Tähän kokoukseen olisivat kaikki laestadiolaisen herätysliikkeemme n.s. esikoisten seurakunnan ja vanhemman suunnan (vanhoillisten) sekä uuden heräyksen vanhimmat, maallikkosaarnaajat ja papit sydämellisesti tervetulleita.
Tarkoituksena olisi ennakkoluulottomasti, luottamuksella ja Jumalan sanan kehoittamalla kunnioituksella meissä toivottavasti löytyvää Jumalan työtä kohtaan keskustella siitä,, onko meillä ja minkälaisella perusteella tänä ulkonaisestikin vakavana aikana vielä edellytyksiä olemassa yhtenäisen rintaman, s.o. toiminnan aikaansaamiseksi kristillisyytemme eri ryhmien kesken. Mikään ei tietysti estä meitä keskustelemasta muistakin kristillisyyden tärkeistä kysymyksistä.
Rakkaat veljet ja sisaret! Jos pidätte tämän mahdollisena huomioonotettavaksi, niin käytännöllisistä syistä ja asian kulun jouduttamiseksi pyytäisimme teitä, jos ehdotukseemme suostutte, siitä ilmoittamaan kamreeri Alex Hellmanille, Oulu.
Mitä parhaimmassa tarkoituksessa olemme tähän yritykseen tarttuneet, Sydämellinen toivomme on, että vain Jumalan tahto asiassa saisi tapahtua ja että hajalle lyöty Herran lauma jo tämän vieraan maan päällä Jumalan sanan sisältämillä edellytyksillä voisi uskon, rakkauden ja rauhan siteen yhdistämänä voitollisesti taistella loppuun asti, kunnes se kruunataan lepoon sinne, missä heikkokin usko muuttuu näkemiseski, missä rakkaus ei koskaan väsy ja missä toivomme sanomattomaksi riemuksemme täydellisesti toteutuu, ja missä päällekantajan ääni iankaikkisesti vaikenee, ja kuuluu vain loppumaton kiitosvirsi senm kirkastetun Karitsan kunniaksi, joka meitä jo täällä synnin maassa niin paljon rakasti, että meidät lunasti ja meidät verellänsä meidän synneistämme puhdisti ja niin teki meidät mahdollisiksi perimään iankaikkisen elämän.
Jätämme teidät ja toinen toisemme uskossa Jumalan rauhaan näillä apostolin sanoilla:
”Mutta rauha Jumala, joka on kuolleista jälleen tuottanut sen suuren lammasten Paimenen, iankaikkisen testamentin veren kautta, meidän Herran Jeesuksen, saattakoon teidät kaikessa hyvässä työssä toiomellisiksi, tekemään Hänen tahtonsa, ja tehköön teistä, mikä Hänen edessänsä otollinen on, Jeesuksen Kristuksen kautta, jolle olkoon kunnia iankaikkisesta iankaikkiseen. Amen! (Hebr. 13:20-21).
Helsingissä, marraskuun 12 p:nä 1921.
Kokouksen valtuuttamina:
Aatu Laitinen Yrjö Kivioja
Kustavi Lounasheimo E. A. Auno
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti