JR 24:n kaatuneiden muistomerkki Muurikkalan Lötsänmäessä

Tällä paikalla menehtyi kaksi JR 24. sotilasta 7.8.1941

Tänään, sateisena lokakuun 4. päivänä, allekirjoittaneella oli mahdollisuus paikata toukokuisella

Kalioseinämässä oleva muistolaatta

pyöräretkellä Miehikkälän Muurikkalassa missaamani muistomerkki.  Sää oli tuulinen ja erittäin sateinen. Välillä taivaalta satoi vettä kuin konsanaan hurrikaanien aikaan ”suuressa lännessä”. Onneksi yhytin tienvarressa tukkeutunutta ojaa aukomassa olleen vanhemman herrasmiehen, joka lähti mielellään oppaaksi. Ilman hänen opastustaan olisi tämänkertainen muistomerkkimetsästys antanut tulokseksi nollan.  Aikamme märässä hakkuuaukion heinikossa ja tiheässä kuusikossa kahlattuamme, löysimme muistomerkin. Muistomerkille vievä polku oli päässyt vähäisen kulun takia heinittymään. Se oli välillä täysin kadoksissa. Paikalle oli opastamassa myös kyltti, mutta se oli jäänyt kasvavien kuusien kätkemäksi ja löysimme sen vasta muistomerkiltä palattuamme. Suuret kiitokset avusta sinulle E. N.!

Opasviitta jäi kuusikon kätkemäksi

Etsimäni muistomerkki liittyy jatkosodan alussa Jalkaväkirykmentti (JR) 24:n paikalla käymiin taisteluihin. Tämä joukko-osasto oli ruotsinkielinen. Muurikkalassa kaatuneille JR 24 sankarivainajille on yksi muistomerkki läheisellä Tohmonmäellä. Kaksi näistä kaatuneista menehtyi Lötsänmäessä 7.8.1942 noin kello 12.30, kun vihollisen kranaatinheittimen ampuma kranaatti räjähti 7. komppanian 1. joukkueen teltan luona. Teltta oli sijoitettuna kallioisen rinteen muodostamaan notkoon. Sen yläpuolella on avoin kalliopinta. Voi hyvin kuvitella, miten kallioisessa maastossa räjähtänyt kranaatti on kylvänyt tuhoa ympärilleen ja irroittanut rinteestä kivensirpaleita joka taholle. Tapahtumapaikalle kalliorinteeseen kiinnitetyssä laatassa kahden paikalla kaatuneen sotilaan eli Gunnar Haddasin ja John Skomarsin nimet, syntymäajat, sotilasarvot ja kuolinpäivä.

JR 24:n sotapäiväkirja 7.8.1941 kertoo (på svenska), että joukko-osaston tappiot eivät jääneet kahteen kaatuneeseen. Lisäksi yksi sotilas haavoittui vaikeasti ja kolme lievemmin. Sotapäiväkirjan mukaan pataljoona kranaatinheitin hiljensi vihollisen heittimen Näpin luona ja kello 16.45 vihollisen tulenjohtopaikka sai täysosuman Laisniemessä.

Alla kuva JR 24:n sotapäiväkirjasta 7.8.1941.

Tässä ruotsikielen taitoisille verryttelyä

Valkoisten sisällissodan uhrien muistomerkki Miehikkälän hautausmaalla

Valkoisten sisällisodan uhrien muistomerkki Miehikkälän hautausmaalla

Miehikkälän kirkon luona olevalla hautausmaalla on kaksi muistomerkkiä, jotka kertovat keväällä 1918 maassamme riehuneesta väkivallan aallosta. Silloin veli taisteli veljeä vastaan, raakuuksiin vastattiin vielä kovemmilla hirmuteoilla ja vanhoja kaunoja kostettiin. Noin 2 % Miehikkälän kunnan asukkaista menetti henkensä. Moni perhe jäi ilman huoltajaa, ja lukemattomista lapsista oli tullut orpoja tai puoliorpoja.

Valkoisten sodan aikana menehtyneiden muistomerkki on lähellä kirkkoa. Sen sijaan punaisten joukkohauta on sijoitettu reilusti syrjemmälle. Tässä pieni kooste valkoisen osapuolen tapahtumista.

Tähän valkoisten joukkohautaan on haudattu Jalmari
Maaskola, Anton Eklöf, Einar Harju, Elias Kimmo,
Oskar Kotonen ja Ville Aukea.

Kun tilanne maassamme alkoi kärjistyä vuoden 1917 lähetessä loppua, myös Miehikkälässä alkoi liikehdintä. Yritys suojeluskunnan perustamiseksi tehtiin 8.11.1917. Tällöin Viipurista saapunut ylioppilas selosti kirkonkylässä suojeluskunnan tarpeellisuudesta. Suojelukuntaa ei kuitenkaan silloin vielä perustettu. Maamiesseuran talolla pidetyssä kokouksessa ehdotettiin sekä porvarien että sosialistien liittymistä yhteiseen suojeluskuntaan ulkopäin tulevien väkivaltaisuuksien torjumiseksi. Sosialistien johtomiehistä yksi kuitenkin totesi, että heille oli ylemmän puoluejohdon taholta annettu määräys, ettei yhteistoimintaan saanut käydä porvarien kanssa. Kokouksen loputtua olisivat porvarilliset tahot halunneet kokoontua keskustelemaan keskenään asiasta, mutta sosialistit eivät suostuneet poistumaan paikalta, joten hanke tällöin raukesi. Asia nostettiin esille joulukuun 17. päivä kuntakokouksessa. Sosialistit saapuivat suurilukuisina paikalle ja suojeluskunnan perustaminen tyssäsi jälleen heidän vastustukseensa. Samoihin aikoihin päättivät Miehikkälän sosialistit oman järjestyskaartinsa perustamisesta. 

Kansalaissodan alettua Miehikkälä oli varsin kaukana rintamalinjoilta. Sodan alkuvaiheissa oli pääsy Miehikkälästä valkoisten hallussa olleille alueille vielä varsin helppoa. Monet nuoret miehet käyttivätkin oma-aloitteisesti tilaisuutta hyväkseen. Siirtyminen tapahtui pääosin Luumäen kautta kohti Savitaipaletta. Miehikkäläläisiä lähti valkoisten riveihin yhteensä noin viisikymmentä miestä. Valkoisten puolelle taistelemaan siirtyivät Hurttalasta Anton Jokiranta ja Matti Hurtta, Pitkältäkoskelta Toivo ja Niko Joutsenlahti, Juho ja Reino Raito sekä Juho Taari, Salomiehikkälästä Jalmari Maaskola, Otto ja Uuno Ahonen, Aaro Pakkanen sekä Väinö Maaskola, Suurmiehikkälästä Emil Kiviharju ja Kalle Korpela, Lapjärveltä Kalle Mahalakoivu, Muurolasta neljä Haajan veljestä, Eino ja Koivo Joenpolvi sekä Armas Metsämuuronen, Saivikkalasta Fabian Lundberg, Eljas Snellman, Matti Hovi, Eino Ihalainen, Emil Krouvi, Aapeli Taipale ja Anton Taipale sekä kolme naista: Ilmi Hellman, Hanna ja Ida Korhonen.  Myöhemmin useita miehikkäläisiä liittyi myös Suomenlahdella Lavansaarella toimineisiin valkoisiin joukkoihin. Ensimmäisten joukossa valkoisten puolelle lähtenyt Jalmari Maaskola kaatui Taavetin luona käydyssä taistelussa helmikuun puolivälissä. Hän olikin ainoa valkoisten puolella taisteluissa menehtynyt miehikkäläläinen.

Taisteluja kohtalokkaampi oli Miehikkälän valkoisille punaisten suorittamat järjettömät murhat. Ensimmäisen verityön punakaartilaiset tekivät huhtikuun alkupuolella. Miehikkälän kirkkoherran pojat Kaarlo ja Olli Snellman haettiin punakaartin esikuntaan huhtikuun kymmenes päivä. Sen jälkeen heistä ei kuultu enää mitään. Valkoiset ilmeisesti onnistuivat sieppaamaan kaartin päällikön Peltolan puhelun Virojoelle, jossa ohjeet olivat hyytävät: Vie ne perkeleet jäälle katsomaan ruumiita ja anna sitten yhdeksänkymmentä vuotta. Snellmanien ruumiit löydettiin myöhemmin Virojoelta. Seuraavana päivänä haettiin maanviljelijä Taneli Hauhia, joka kuljetettiin Harjun kartanolle ja murhattiin siellä. Seuraavana päivän tapahtui jälleen murha, tällä kertaa uhrina oli talollisenpoika Einar Harju. Huhtikuun 17. päivänä vangittiin maanviljelijä Elias Kimmo ja murhattiin Virojoella. Samaan aikaan vangittiin talollisenpoika Oskar Kotonen, joka murhattiin Iitissä toukokuun 1. päivänä. Huhtikuun 23. päivänä murhasivat punaiset vielä Miehikkälässä Valkealasta kotoisin olleen kulkukauppiaan Ville Aukean. Murhatyöt eivät tähän päättyneet, vaan 29.4 surmattiin maanviljelijä Anton Eklöf Hurttalan kylän läheisyydessä.

Jalmari Maaskolan kuolinilmoitus.
Maaseutu 25.5.1918

Kun punaiset järjestivät Miehikkälässä 17. – 19.4. kutsunnat, suurin osa miehikkäläläisistä ei ilmaantunut rintamalle lähdön päivänä (20.4.1918) riviin, vaan vetäytyivät korpimetsiin odottamaan tilanteen selviämistä. Esimerkiksi nelisenkymmentä Suurmiehikkälän, Joenpolven ja Muurolan miestä piileskeli kolmisen viikkoa Valkosissa eräässä luolassa .

Valkoiset joukot saapuivat Miehikkälään toukokuun alussa. Ne tulivat idästä. Viipurin valtaukseen osallistuneita savolaisyksikköjä saapui Muurikkalaan 2.5. ja seuraavana päivänä ne saapuivat kirkonkylään. Miehikkälän valtaus tapahtui taistelutta, sillä Taavetista aamulla vetäytyneet punaiset jatkoivat välittömästi kohti Virojokea.  Valkoiset kostivat punaisten suorittamat veriteot välittömästi. Runsaat kaksikymmentä heistä teloitettiin 6.5. – 9.5.1918.