Historian siivet havisivat

Tällainen ikivanha, jokapäiväisenä asuntona oleva hirsitalo ilman mukavuuksia löytyy vielä Etelä-Karjalasta. Oikealla talon 77-vuotias isäntä.

Yllä olevassa otsikossa ovat nuo kliseeksi muodostuneet sanat, mutta tänään - TAAS - koin ne todeksi Lappeenrannan eteläpuolella olevassa maaseutukylässä. Pyöräilyreitin varrella poikkesin taloon, johon olin yrittänyt sisälle jo kerran aikaisemmin. Nyt näin tuvassa valot, joten käännyin alamäessa takaisin ja kurvasin pyöräni harmaitten rakennusten ympäröimälle pihalle. Pääsin kun pääsinkin sisään tuohon harmaaseen hirsitaloon. Pienen neuvottelun jälkeen astuin taloon, jonka ikää ei isäntä itse tiennyt, mutta totesi sen olevan todella vanhan. Kyseinen isäntä, joka ei halua nimeään julkisuuteen, kertoi syntyneensä 77 vuotta sitten kyseisessä hirsitalossa ja asuneensa siinä koko ikänsä. Ainoat poissaolot kotikylältä olivat armeijan lisäksi kaksi evakkoretkeä, toinen kesällä 1941 ja toinen kesällä 1944. Hänen isänsä oli aikoinaan, ennen nykyisen isännän syntymää, ostanut talon. Lisäksi isä oli siirtänyt rakennuksen päätyyn jatkoksi osan entisestä kotitalostaan naapurikylästä. Pihalla olevan aitan seinässä seisoo ylpeänä sen valmistusvuosi: 1776.

Pihalla olevan aitan seinässä lukee valmistusvuosi 1776

Tämän hirsitalon tuvan hirret olivat hyvässä kunnossa. Tupaa kiersi paksuista lankuista tehdyt seinänvieruspenkit. Niistä tuli vahvasti mieleeni oman ukkilani, jossa vietin lapsuudessani viikkokausia kesäisin. Talon tiskikoneena toimii isäntä itse ja elämää vietetään kuin ennen vanhaan. Sähköt talossa on, ja keskeisellä paikalla näytti olevan teevee, joten aivan kaikista "sivistyksen" vitsauksia ei täälläkään oltu paitsi. Elämä sujuu kuitenkin yksinkertaista, tuttua rataansa. Keskeisenä harrastuksena on kalastus, jota harjoitetaan paitsi kotijärvellä, myös laajalla alueella Kaakkois-Suomessa. Ääripisteinä Puruvesi ja Pyhäjärvi Kesälahdella ja Virolahti Suomenlahdella.

Hirsitalon isäntä vuonna 1776 valmistuneen aittansa edessä