Sukuhistoriaa 3, osa 5: Maria Surakan tarina

Olen aikaisemmissa blogikirjoituksissani seurannut sukulaiseni Anna Surakan elämänvaiheita, polkua, joka johti Liperin Taipaleen kylältä lopulta Yhdysvaltain Länsirannikolle Columbia-joen suulle. Annan nuorempi sisar Maria seurasi isosiskoaan ensin Kanadaan ja sitten Yhdysvaltoihin. Maria oli syntynyt 2.11.1887 Taipaleen kylässä (tila n:o 28) Liperissä Ivan Vasilinpoika Surakan ja Maria Feodorintytär Ratilaisen perheeseen. Hän muutti 8.2.1911 Joensuuhun, kuten siskonsa Anna oli tehnyt suunnilleen kuukausi aikaisemmin.[1]  Maria anoi syksyllä 1912 passia Amerikkaan muuttoa varten. Viideksi vuodeksi myönnetty passi on päivätty 9.10.1912. Ilmeisesti isosiskolta Annalta oli kiirinyt viestiä paremmista elinolosuhteista. Olihan Anna muuttanut Atlantin taakse edellisenä syksynä. Maria saapui oman ilmoituksessa mukaan Amerikan mantereelle joulukuussa 1912 astuen maihin St Johnsin satamassa Kanadassa.

Maria asettui ensiksi asumaan Toronton kaupunkiin, jossa Anna-sisar siis jo eleli. Yhdysvaltojen puolelle Maria siirtyi 7.3.1916 Port Huronissa. Matkansa päämääräksi hän ilmoitti sisarensa Annan asunnon (Box 21, Demmon, Mich). Maahantuloselvityksen mukaan hän oli asunut viimeksi Torontossa, Ontariossa ja rahaa oli Marialla mukanaan 100 dollaria.

 Maria Surakka avioitui Michael Zapolnekin kanssa 15.5.1917 Calumetissa Michiganissa. Vihkimisen suoritti suomalaisen apostolisluterilaisen seurakunnan pastori Arthur Leopold Heideman. Michael Zapolnek oli syntynyt lokakuussa 1886 Bialystokissa, Podlaskien piirikunnassa Puolassa. Sukunimi esiintyy myös muodossa Zapolnik ja näyttää olevan edelleen yleinen sukunimi Bialystokin seudulla Puolassa. Perheen kotikieli oli Puolasssa ollut kuitenkin venäjä. Michael oli saapunut Yhdysvaltoihin vuoden 1907 tienoilla. Perheeseen syntyi kahdeksan lasta. He olivat ikäjärjestyksessä:

- (Mary Sophia Zapolnik (Burke) 2.4.1918 Calumet – 10.7. 2001 Roswell, Georgia. Asunut aikaisemmin myös seuraavilla paikkakunnilla: Madison Heights, MI (Detroit), Royal Oak, MI (Detroit) and Troy, MI (Detroit).

- Arthur Michael Zapolnek 23.7. 1919 Calumet – 30.7.1948 Laurium, Michigan. Avioitui 6.3.1948 Jean Taipaluksen kanssa, Calumet, Michigan.

 - Alex Martin Zapolnek 16.1.1921 Calumet – 27.1.1977 Iron Mountain, MI, oli kotoisin Calumetista, Michiganissa.

- Alfred Zapolnek 18.2.1922 Calumet – 14.1. 2001 Calumet.

- Helmi E. (Helen) Zapolnek syntyi Calumetissa vuonna 1925. Avioitui Paul Edward Jonesin kanssa 26.5.1950 Detroitissa. Paul Jones oli syntynyt 20.11.1924 ja kuoli 18.8.1976 Hazel Park, Michigan (Detroit). Helmi Surakka Jonesin kuolinaika ja -paikka ei ole tiedossani

-  Lempi Josephine (Josephine Lempi) 24 2. 1926 Calumet – 3.6.1996 L’Anse, Michigan. Hän avioitui Fred A. Teddyn kanssa 26.2.1949 Calumetissa. Teddyt asuivat L’Ansessa, Michiganissa.

- Paul J. Zapolnik 20.7.1927 Albion Location (Calumet), MI – 6.3.2015 Dollar Bay, MI – Kolme lasta.

-  Henry W. Zapolnek 21.11.1929 Albion Location – 22.6.2012, haudattu Lakeside Cemetery, Hancock. Vaimo Judith L. ja tytär Amy Forsell, kaksi lapsenlasta. Henry haavoittui vakavasti Korean sodassa 6.1.1952 ohjuksen osumasta.

Maria Surakka Zapolnek kuoli 26.2.1950 Detroitissa. Michael (Mike) Zapolnek kuoli vajaat viisi vuotta aikaisemmin eli 28.5.1945 Calumetissa. Hänen syntymäpaikakseen oli kuolintodistukseen merkitty Puolan Varsova ja syntymäajaksi 18.10.1886.

---

[1] Taipaleen ortodoksisen seurakunnan arkisto - Pääkirja 1895-1915 (I Aa:22, Tilattomat), jakso 275, sivu 268: Surakka, Ivan; Kansallisarkisto: http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=5101246 / Viitattu 1.8.2021

Amerikan Suomalainen Almanakka 1881

Syksyllä 1879 käynnistivät Kuparisaaren alueen suomalaiset siirtolaiset Michiganissa hankkeen, jonka tavoitteena oli suomenkielisen kirjallisuuden julkaiseminen Yhdysvalloissa. Tätä varten perustettiin vuoden lopulla Amerikan Suomalainen Kirjallisuuden Seura. Sen perustava kokous oli 27.12.1879. Alkuperäisena tarkoituksena oli luoda kaikki suomalaisia yhdistävä hanke, mutta jo ennen perustavaa kokousta evankelisluterilaisen seurakunnan edustajat jättäytyivät siitä erilleen ja perustettu seura jäi lopulta ainoastaan apostolisluterilaisten  tai heihin myönteisesti suhtautuvien puuhaksi.

Seura julkaisi vuoden vaihteessa 1880/1881 Amerikan Suomalaisen Almanakan. Tämä oli ensimmäinen suomenkielinen Yhdyvalloissa julkaistu almanakka. Seuraavana vuonna seura ei enää painattunut kyseisen vuoden almanakkaa. Syytä lopettamiseen ei löydy aikalaislähteistä. Myöhemmin  kyllä lukuisat amerikansuomalaiset järjestöt ja kirjapainot julkaisivat suomenkielisiä almanakkoja ja kalentereita.

Vuoden 1881 almanakasta tekee mielenkiintoisen sen yhteydessä julkaistu katsaus amerikansuomalaisista siirtokunnista Yhdysvalloissa. Niinpä päätin julkaista sen asiasta kiinnostuneiden iloksi ja kirjoitin siltä osalta almanakan tekstin puhtaaksi.

Amerikan Suomalaisen Almanakan ensimmäiset sivut.  Kalenterista löytyy lukuisa määrä etunimiä, jotka eivät koskaan saaneet jalansijaa suomalaisessa etunimistössä

Kalenterin parilla viimeisellä sivulla
esitellään suomalaisten siirtolaisten
asuinpaikat 1880-luvun alussa USA.ssa.

Suomalaisten asuinpaikat Amerikassa

Calumet, suomalaisten pesäpaikka Amerikassa, on Houghton Countyssa, Michiganin valtiossa. Täällä on enimmän suomalaisia yhdessä paikassa, joista suurin osa työskentelevät tuossa suuressa, maailman rikkaimmassa Calumet-Heclan kuparikaivannossa. Tämä on todella suomalaisten uutis-asutuksen keskus Amerikassa, sillä täällä ovat ensimmäiset kirkota ja seurakunnat, joista on alkanut jo levitä uusia seurakuntia muihinkin tienoihin. Apostolis-lutherilaiset perustivat täällä ensimmäisen seurakunnan, ja rakensivat ensimmäisen kirkon Amerikassa. Evankelis-lutherilaisilla on täällä yhteinen kirkko skandinavialaisten kanssa. Ensimmäinen omankielinen kansakoulu toivotaan piakkoin toimeensaatavan apostolislutherilaisen seurakunnan toimella. Täällä ovat kaikki muutkin kielemme ja kansallisuutemme säilyttämistä tarkoittavat yhteiset laitokset

Allouez on kuparikaivanto 4 englantilaisen peninkulman päässä Calumetistä, jonka luona asuu melkoinen kylä suomalaista työväkeä. Apostolis-lutherilaisilla on täällä pienoinen kirkko.

Delaware on myöskin kuparikaivanto 27 englantilaisen mailin päässä Calumestistä, jossa asuu tähän aikaan toista sataa suomalaista

Quincy on vanhimpia kuparikaivannoita, Hancockin kaupungin lähellä, jossa työskentelee satoja suomalaisia. Apostolis-lutherilaisilla on täällä pienoinen kirkko, ja evankelis-lutherilaiset pitävät kirkonmenoja sikäläisessä kouluhuoneessa.

Marquette countissa työskentelee Negauneen, Republicin, Ishpemingin y.m. rautakaivannoissa melkoinen joukko suomalaisia. Suomalaisten luku näissä mainituissa kaivantopaikoissa nousee vähintäänkin 2 000 henkeen.

Cokato, Wright countissa, Minnesotassa, on ensimmäinen ja suurin suomalainen siirtokunta maanviljelystienoissa, jossa löytyy nykyään noin 80 taloa suomalaisia asukkaita. Apostolis-lutherilaisilla on täällä kirkko ja säännöllinen seurakunta.

New York Mills, Otter Tail countissa, on tämän jälkeen suurin, ehkä nuorin, suomalainen siirtokunta Minnesotan valtiossa, jossa löytyy viidettäkymmentä taloa suomalaisia asukkaita. Kirkkoa ei ole vielä täällä, mutta järjestetty on jo apostolis-lutherilainen seurakunta.

Holmes Cityn seuduilla, Douglas countissa, on parikymmentä suomalaista asukasta, joilla on myöskin säännöllinen apostolis-lutherilainen seurakunta. Fort Ridgelyn seuduilla, Renville countissa, löytyy kolmattakymmentä suomalaista asukasta, joista moni on hyvällä varallisuuden kannalla. Tämä on yhtä vanha suomalaisten asuinpaikka, kun kaksi edellä mainittua, ja heilläkin on jo järjestetty  apostolis-lutherilainen seurakunta. Siirtokuntaa ovat suomalaiset koettaneet perustaa myöskin Fond Du Lacin seuduilla, Carlton countissa, mutta huonommalla menestyksellä kuin muualla.

Poinsett, Hamlin countissa, on mainittavin suomalaisten asuinpaikka Dakotassa.

Tyynenmeren rannikolla asuu hajallansa noin kaksi tuhatta suomalaista, joidenka varsinaisista asuinpaikoista ovat mainittavimmat:
Noyo, Mendocino county, Kalifornia; Astorian kalastuskaupunki Columbia-virran suulla, Oregonissa; Pendleton, Umatilla county, Oregonissa; ja Klickitat, Washington territorio.

Suomalaisten nykyinen lukumäärä Amerikassa lasketaan nousevan toistakymmentä tuhatta henkeä.

Siirtolaispappi Arthur Leopold Heideman

Harvinainen valokuva pastori Arthur Leopold Heidemanista, otettu melko pian hänen saavuttuaan Amerikkaan

Tutustuin aikoinaan väitöskirjamateriaalia kerätessäni lyhyen aikaa Lappeenrannan seudulla vaikuttaneen pastori Arthur Leopold Heidemanin elämänvaiheisiin. Tämä originelli, tulisieluinen ja vakaumuksessaan tinkimätön pappi toimi suurimman osan pappisurastaan kuitenkin Pohjois-Amerikassa. Hän oli vuodesta 1890 lähtien aina kuolemaansa saakka Calumetin apostolisluterilaisen kirkon pappina. Tämän lisäksi hänen vastuullaan olivat papilliset toimet myös Hanckockin apostolisluterilaisessa seurakunnassa ja monessa muussa, usein varsin pienessä apostolisluterilaisessa seurakunnassa Kuparisaaren alueen. Apostolisluterilaisten seurakuntien ohella Arthur Leopol Heideman huolehti vuosikausia myös paikallisesta suomalaisesta kansalliskirkon seurakunnasta. Olen aikaisemmassa blogikirjoituksessa kertonut Heidemanin elämänvaiheista pääosin ennen hänen muuttoaan Yhdysvaltoihin. Kansan Henki-nimisessä amerikansuomalaisten kansallis- ja raittiusmielisten juhlajulkaisussa vuonna 1918 oli lyhyt kuvaus pastori Heidemanin elämänvaiheista. Sen oli koonnut Pohjois-Michiganin suomalaisten siirtolaisten historiaan perehtynyt Juuso Hirvonen. Hirvonen kertoo artikkelissaan Heidemanin elämänvaiheiden lisäksi myös apostolisluterilaisen seurakunnan alkutaipaleesta. Alla oheinen Juuso Hirvosen artikkeli.

Pastori Arthur Leopold Heideman

Amerikan suomalaisten keskuudessa on kirkollinen toiminta ollut jo vuosikymmeniä vaikuttamassa Kohta sen jälkeen kun suomalainen kansallisuus asettui asumaan täällä, ryhtyivät he huolehtimaan isiltä perityn uskonnon ja kristillisen maailmankatsomuksen säilyttämisestä. Vanhimmat, nykyisen siirtolaisuuden kantajoukko, osaksi Norjan, Ruotsin ja Suomen pohjoisimman maakunnan kansalaisiamme, asettuivat asumaan Kuparisaarelle, Hancockiin ja Calumetiin, joissa paikoissa vähää ennen niitä aikoja olivat kuparikaivannot alkaneet toimimaan. Sen ajan siirtolaiset alkoivat kirkollisen toimintansa kaikki yhtenä, samana joukkona, joilla ei ollut aluksi eroavaisuutta uskonnollisissa käsitteissänsä. Jonkun aikaa toimittuansa yhtenä, erosivat he eri kirkkokunnaisiin ryhmiin, joista niin kutsuttu Apostolis-luteerilaiseen opinsuuntaan kuuluva joukko perusti seurakunnan ja rakensi kirkon Quincyn mäelle, Hancockiin, ja jonkun ajan kuluttua myös Calumetiin. Apostolis-luteerilaisia saapui vuosi vuodelta edellä mainituista maista, joten seurakunnallinen joukko kasvoi yhä suuremmaksi. Heillä oli kotimaasta saapuneita saarnaajia, jotka osaksi täällä käyden ja toiset tänne asumaan asettuneina hoitivat saarnaajan tehtäviä ja pitivät hartausseuroja Kuparisaarella ja muualla missä kansalaisia asusteli. Kun sitten Calumetissa silloisen Apostolis-luteerilaisen joukon keskuudessa syntyi jonkunlaista erimielisyyttä, jakaantuivat he aluksi kahteen pääjoukkoon eli seurakuntaan, joista toinen, suurempi, kutsui kotimaasta varsinaisen papin, pastori Arthur Leopold Heidemanin, joka saapuikin tänne ja on siitä asti hoitanut Calumetin ja Hancockin Apostolis-luteerilaisia seurakuntia, sekä toiminut pappina samaan kirkkokuntaan kuuluvien kansalaisten keskuudessa laajalti yli Yhdysvaltojen, käyden useammissa valtioissa.

Pastori Arthur Leopold Heideman on syntynyt Oulun kaupungissa, Suomessa, v. 1862. Hänen isänsä oli ammatiltaan värjärimestari, jota tointa siihen aikaan harjoitettiin suurteollisuutena, sillä kangastehtaat eivät vielä silloin olleet Suomessa värjäysalaan kehittyneet. Koulua kävi pastori pienestä poikasesta alkaen, ensin lastenkoulua ja sen jälkeen Oulun ruotsalaista lyseota, josta hän tuli ylioppilaaksi v. 1880, siis 18 vuoden ikäisenä. Ylioppilaaksi päästyään kirjoittautui hän Helsingin yliopistoon teologiseen tiedekuntaan ja opiskeli jumaluusoppia, kunnes, suoritettuaan täydellisen erotutkinnon, villittiin papiksi Porvoossa v. 1885, ja määrättiin hoitamaan papin virkaa Hollolassa. Oltuaan sen jälkeen pappina Lappeenrannassa, Loviisassa, litissä, Sörnäisten kuritushuonevankilan saarnaajana Helsingissä, Porvoossa, Sysmässä ja Kivijärvellä, vuoteen 1890 asti, tuli hän tänne Amerikaan Calumetiin, edellä mainittujen seurakuntien kutsumana, jossa toimessa ja samassa paikassa on hän yhtämittaa ollut tuon pitkän ajan, 27 vuotta.

Tällä ajalla on hän käynyt kolme eri kertaa kotimaassa, viipyen siellä vaan lyhyen ajan kerrallaan.

Ollessansa pappina Kivijärvellä, meni hän avioliittoon silloisen Kivijärven kirkkoherran, rovasti Krankin tyttären Lempin kanssa, josta avioliitosta on syntynyt 15 lasta, joista neljä on kuollut ja yksitoista elää.

Vanhin pojista, pastori Paul A. Heideman, on tullut papiksi Suomessa, kuuluen Helsingin yliopiston jumaluusopilliseen tiedekuntaan ja suoritettuaan täydellisen erotutkinnon, vihittiin hänet papiksi Porvoossa v. 1916, jonka jälkeen hän, Porvoon tuomiokapitulin virallisella määräyksellä, isänsä ja täkäläisten seurakuntien kutsumana, saapui tähän maahan toimimaan pappina edellä mainituissa sekä monissa muissa samaan kirkkokuntaan kuuluvissa seurakunnissa.

Toisia pastoin Heidemanin poikia ja tyttäriä on parhaillaan lukujaan jatkamassa Michiganin valtion yliopistossa ja nuorempia muissa kouluissa, joissa he ovat osoittaneet erittäin ripeää edistymistä opinnoissaan.

Pitkä ja monipuolinen on pastori Heidemanin työpäivä ollut kirkon ja seurakuntien palveluksessa. Paljon on siinä kysytty sitkeyttä, ruumiillisia työvoimia ja henkistä kykyä hoitaessa laajalti hajalla olevien Ap.-lut. seurakuntien papillisia tehtäviä. Työ on ollut varsinkin alkuaikoina lähetyssaarnaajan vaivaloista työtä. Tehdä pitkiä matkoja, pitää seuroja perheissä ahtaissa huoneissa, kun ei alkuaikoina vielä ollut kirkkoja eikä muita kokoushuoneita. Pastori Heidemanilta on vaadittu apostoli Paavalin matkakykyä, Pietarin nöyryyttä ja Johanneksen rakkautta hoitaessaan tehtäväänsä. Hän on omannut harvinaisen sitkeyden, tahdonlujuuden ja luonteen tyyneyden, joiden avulla hän aina onkin ollut valmis palvelemaan kaikkia samalla nöyryydellä. Näillä ominaisuuksillaan on pastori Heideman saavuttanut Ap.-lut. kirkkokuntaan kuuluvien kansalaisten suurimman osan suosion ja kunnioituksen. Hänen kotinsa on todellinen savolaisen pappilan perikuva, jossa ei seurakuntalaisten eikä kenenkään vieraan käydessänsä tarvitse orjailla, vaan saavat jokainen ihmisellistä kohtelua ja rehellistä ystävyyttä pastorilta ja hänen puolisoltaan.

Laajan seurakuntansa hoitaminen ja hajalla, pitkien matkojen päässä toimitettavat papilliset tehtävät kuluttavat ajan niin tarkoin, ettei siitä jouda paljon muihin tehtäviin. Pastori Heideman onkin tämän pitkällisen päivätyönsä ohella pannut enemmän painoa seurakuntansa sisäiselle jäsenkohtaiselle toiminnalle.

Seurakunnallinen ulkonainen hoito, kirjanpito y. m. ovat saaneet jäädä toiselle tilalle, eikä semmoiseen ole aikaakaan riittänyt. Huomattavana ja erityisesti harvinaisena voidaan pitää sitä onnistunutta toimintaa, jolla pastori Heideman on saanut pidetyksi koossa niin laajan ja monenlaisista aineksista kootun seurakunnan. Siinä on hänellä ollut luontainen tahto ja kehittynyt kärsivällisyys apunaan.

Pastori Heideman on hyvissä ruumiin ja sielun voimissa, joten hän kykenee vielä kauan hoitamaan tehtäväänsä, johon hän nyt sai poikansa avukseen. Näin ollen on Ap.-lut. kirkkokuntaan kuuluvilla kansalaisiltamme ei ainoastaan Kuparialueella, vaan muuallakin, tilaisuus saada järjestetyksi seurakunnalliset ja papilliset toimet paljon paremmalle kannalle, jos haluavat käyttää tietopuolisesti ja käytännöllisesti kykeneviä pappeja, joita nyt on kaksi.

Ihmisenä on pastori Heideman ystävällinen ja aulis puheella sekä neuvoillaan palvelemaan kaikkia kansalaisia.

Juuso Hirvonen.

Kirkko rakenteille Savoon

Apostolic Lutheran Church in Savo, South Dakota

Joitakin vuosia sitten kokosin artikkelin Pieni kirkko preerialla, jossa kertoilin  Etelä-Dakotassa sijaitsevasta pienestä suomalaissiirtolaisten rakentamasta kirkosta Savo townshipissa, Frederickin kaupungin lähellä. Amerikan Suomalaisesta Lehdestä löytyi helmikuulta 1884 pieni kirje, jossa kerrotaan tuon kirkon rakentamispäätöksestä. Kirjoitin sen halukkaille luettavaksi.

Amerikan Suomalainen Lehti 7/1884

Kirjeitä
Frederick, Brown Co. Dakota
Helmik. 5 p.
Hiljakkoin pidetyssä A[postolis]l[uterilaisen] seurakunnan valtuusmiesten kokouksessa tässä siirtokunnassa, päätettiin rakentaa kirkko ensi kesänä, joka päätös yksimielisesti hyväksyttiin 27 p. tammikuuta tänä vuonna. Ensin päätettiin pyyntökirjeillä kerätä varoja vanhemmista suomalaisten pesäpaikoista, sillä ilma keräystä emme voi saada tarkoitustamme perille, kun olemme kaikki alkavia uutisasukkaita.
Kirkko tulee noin noin 9 mailia Fredrickista pohjoiseen, jolle eräs hyväntahtinen jäsen seurakunnassa Matts Hanhela antoi yhden acren maatta homesteadinsa nurkasta, ja vielä on lahjoittanut seurakunnalle hautausmaaksi 3 acren alan läheltä kirkon sijaa, joitten lahjain edestä emme voi olla häntä kiitollisuudella mainisematta. Hautausmaassamme lepää jo kuusi ruumista, joista ei ole kun 2 täysi-ikäistä.
Ilmat ovat olleet kylämät aina joulukuun lopusta alkaen. On ollut välistä semmoistakin nujua, ettei ole haluttanut naapuriin kyläilemään. Naimapuuhat lienevät jääneet tuonnemmaksi paremman pottuvuoden nojaan. Onnea toivotan kaikille kansalaisille ja myös A[merikan] S[uomalaiselle] Lehdelle.
-e-s-i

Matt and Liisa Hanhela

----
 

Kokosin lisäksi yllä mainitun lahjoittajan Matti Hanhelan lyhyen elämäkerran:
Kirkon ja hautausmaan lahjoittaja Matti Hanhela oli syntynyt Pudasjärvellä 15.10.1855. Hän saapui Michiganiin vuonna 1880 ja edelleen Frederickiin vuonna 1882. Hanhelan vaimo Valborg kuoli seuraavana vuonna 22.7.1883. Hän oli siirtokunnassa menehtynyt suomalainen. Valborg Hanhelan hautasi yhdessä hänen vastasyntyneen lapsensa kanssa saarnaaja Johan Takkinen kaksi päivää myöhemmin. Vuonna 1889 Matt Hanhela vihittiin toisen avioliittoon vuonna 1867 Ylikiimingissä syntyneen Liisa Koretin kanssa. Hän oli saapunut Dakotaan vuotta aikaisemmin. Kun useampivuotinen kuivuus koetteli seutua, muuttivat Hanhelat James Riverin alueelle ja sieltä edelleen vuonna 1901 maatilalle Straubvillen lähelle, Sargeant kauntiin Pohjois-Dakotasta. Täällä he harjoittivat maataloutta aina vuoteen 1916, jolloin perhe muutti Menahgaan Minnesotassa. Tällä he asuivat aina kuolemaansa saakka. Liisa Hanhela kuoli vuonna 1925 ja Matt Hanhela vuonna 1929. Perheen lapsista kuusi eli aikuisikään asti.