Niin hiljainen on kylätie..., osa 2. Pyöräretki 13.5.2017 välillä Säämälä - Rumpu - Nutikka - Villala - Hyttilä - Leino - Lahnajärvi - Säämälä

Vilajoen Leinonkoski Lahnajärven ja Pukaluksen välissä

Aittokosken patterin muistomerkin laatta

Noin viikko sitten kuvailin polkupyöräretkeäni entisen Ylämaan kunnan luoteiosan kyläteillä. Lauantaina 13.5 2017 suuntasin polkupyöräni Ylämaan koillisiin ja itäisiin kyliin. Tällä kertaa huomasin, etteivät reitin varrella olevat kylät, Säämälä, Nutikka, Rumpu, Villala, Hyttilä ja Leino, olleet nukkumassa aivan samanlaista syvää "ruususen unta" kuin pitäjän luoteiset osat. Paikoin kyläteitten varsilla oli uusia omakotitaloja ja autoliikenne oli selkeästi vilkkaampaa kuin Kirpun-, Mätön- ja Kasarintiellä. Tosin metsittymään jääneitä peltoja, hylättyjä omakotitaloja ja maalaistalojen pihapiirejä riittää tämänkin reitin varrella.

Säämälän entinen kansakoulu

Ylämaan Villalan metodistikirkko

Ensimmäisen tavoitteena oli kuvata entinen Säämälän koulu, jonka historia ulottuu jopa vuoteen 1877 saakka. Tämä iso koulurakennus lähetti viimeiset oppilaansa maailmalle vuonna 1967. Palaan koulun vaiheisiin myöhemmin erillisessä postauksessa. Seuraavana päämääränä oli vuonna 1996 pystytetty Aittokosken patterin muistomerkki. Ennen sitä oli tien varressa Nutikan tanssilava, joka seisoo hyväkuntoisena edelleen todistamassa, että tanssilavakulttuuri ei ole henkitoreissaan ainakaan Etelä-Karjalassa. Aittokosken patterin muistomerkille on selkeät opastaulut Rummuntieltä, joten se löytyy helposti. Patteri sai täysosuman 16.7.1941 ja seitsemän Luumäen Suo-Anttilasta ollutta sotilasta menetti siinä henkensä. Nimensä patteri on saanut siitä, että se koottiin sodan alussa Luumäen Aittokoskella, aivan Ylämaan rajalla. Aittokosken patterin kohtalosta löytyy lisätietoa täältä.

Villalan metodistiseurakunnan hautausmaa

Tämän jälkeen päämääränä oli Villalan kylä. Ensimmäisenä kylään saavuttuani huomioni herätti vanha kirkkorakennus, joka seisoo Villalantien, Rummuntien ja Timperintien risteyksessä, kylän keskeisimmällä paikalla. Kyseessä on Ylämaan Villalan metodistiseurakunnan kirkko. Metodistiseurakunta syntyi tänne seurauksena niistä riidoista, joita Ylämaan seurakunnan perustaminen 1917 aikoinaan aiheutti. Kirkon pihamaa on päässyt jo hieman metsittymään ja näyttää siltä, että seurakunnan toiminta on jo vuosia sitten hiipunut.  Vaikka metodistiseurakunnan toiminta on käytännössä jo kylällä loppunut, samaa ei voi sanoa seurakunnan hautausmaasta. Kävin nimittäin myös Timperintien varressa Hietamiehenkankaalla olevalla metodistiseurakunnan hautausmaalla, jonka haudoilla riitti vierailijoita tasaisena virtana. Olihan seuraavana päivän äitienpäivä. Hautausmaata käyttävät nykyisin lähiseutujen kylien asukkaat riippumatta siitä, olivatko he luterilaisia, metodisteja tai muita. Kävin vilkkaita keskusteluja hautausmaata kunnostamaan tulleiden puheliaiden entisten ja nykyisten kyläläisten kanssa. Kuulin monta mielenkiintoista tarinaa, joihin palaan myöhemmin. Kuvasin myös Villalan vuonna 2000 lakkautetun koulun rakennukset.

Villalan vanha koulurakennus

Tämän jälkeen käänsin kulkuneuvoni kohti Leinon kylää, jonne ajoin Hyttilän kylän kautta. Leinon kylällä on Lahnajärvestä Pukalukseen laskevassa Vilajoessa koski, jossa on aikoinaan ollut mylly, saha, kauppa ja jopa sähkölaitos. Korkeuseroa järvillä on 5,7 metriä. Pukaluksen itäpää onkin jo "Vennään puolel". Vilajoki haarautuu ennen koskea kahtia ja väliin jää Myllysaari. Näyttää siltä, että paikalla on aikoinaan ollut myllyt joen kummassakin haarassa, koska molemmistä koskista löytyy myllylaitteita ja -rakenteita sekä säännöstelypadot. Kiivettyäni kosken partaalta jyrkän mäen ylös saavuin Leinon kyläaukealle. Etsimäni entinen kansakoulu seisoi komeana kyläaukean reunalla olevalla mäellä halliten ryhdikkäällä olemuksellaan kylänäkymää. Leinon koulu aloitti toimintansa vuonna 1921 ja sen viimeiset oppilaat kirmaisivat kesälaitumille vuonna 1965. On sääli, että tämäkin upea rakennus jäi tarpeettomaksi. Kuvattuani komean koulun suuntasin Ylämaan hautausmaalle (josta tarinaa myöhemmin) ja edelleen Lappeenranta - Vaalimaa-tielle. Suuntana oli Lappeenranta.

Leinon entinen kansakoulu

Ajoittain matkalla tuli jopa hiki suojaisilla metsätaipaleilla auringon paistaessa ja sorateiden mäkien noustessa lähes 45 asteen kulmassa.  Mikäli haluatte nauttia vaihtelevista, kauniista kylämaisemista, jyrkkien soratiemäkien kiipeämisestä ykkösvaihteella ja mukavista keskustelutuokioista eteläkarjalaisten "kansanihmisten" kanssa, niin hypätkääpä pyöränselkään suuntana vaikka edellä nimeämäni kylätiet. Ja  muistakaa jututtaa vastaantulijoita aina kun se on mahdollista, sillä heiltä kuulette ne mielenkiintoiset tarinat, jotka puuttuvat yleensä kirjoista ja kansista :)


Tässä lisää kuvasatoa:

Nutikan tanssilava

Opasviitta Aittokosken patterin muistomerkille

Aittokosken patterin muistomerkki

Vilajoen Leinonkosken pohjoisen haaran kuohuja vanhan myllyrakennuksen kupeessa Myllysaarella

Vilajoen Leinonkosken eteläisen haaran koski Myllysaarelta kuvattuna

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros. Ylämaan Ihakselan koulu

Ihakselan entinen kansakoulu

Kesäkuussa 1905 Ihakselan koulun opettajiksi valittiin
Wäinö Roosblom ja Agnes Elina Jokinen.
Wiipurin Sanomat. Supistus. 3.6.1905.

Lakkautettujen kyläkoulujen kierros siirtyy seuraavissa postauksissa entisen Ylämaan alueelle. Ensimmäisenä on vuorossa tarinaa Ihakselan koulusta, joka oli Ylämaan kunnan läntisin koulu. Tämän  kirjoituksen kuvasato on 5.5.2017 suoritetulta polkupyöräretkeltä,  allekirjoittaneen kuva-arkistosta sekä vanhoista sanomalehdistä. Kirjoituksen teksti on koostetta sanomalehtiartikkeleista ja muutamasta kirjasta. Koulun arkisto on vielä penkomatta, mutta sekin tapahtuu lähitulevaisuudessa.

Ihakselan koulu tarina

Etelä-Savo 7.11.1933

Säkkijärven kuntakokous päätti joulukuussa 1888 perustaa koulut sopiviin pitäjän pohjoisosan eli  Ylämaan kyliin. Ylijärven ja Säämälän koulut aloittivatkin toimintansa syksyllä 1889 vuokratiloissa. Keväällä 1898 annetun piirijakoasetuksen täyttämiseksi Säkkijärvi jaettiin 15:een koulupiiriin vuonna 1899. Yksi näistä oli pitäjän luoteisosassa Ihakselan piiri. Se aloitti toimintansa vuonna 1902 Matti Ihaksilla vuokratuissa tiloissa.  Ensimmäinen opettaja oli Anna Tallgren (vuosina 1902 - 1904). Kunta päätti toukokuussa 1902 ottaa Ihakselan ja Hujakkalan koulujen rakentamista varten valtiolta kuoletuslainaa. Ihakselan kansakoulun osuus 11 000 markan lainasta oli 7 000 markkaa. Koulun paikasta syntyi kiistaa. Koulupiiriin kuuluneet Ihaksin, Hermusen ja Näpin kylät halusivat koulun Ihaksin kylään, kun taas Kasarin, Hostikan, Apon, Närhen ja Kirpun kyläryhmät esittivät sen pystyttämistä joko Kirpun tai Apon kylälle. Koulu pystytettiin Ihakselan kylään, jonka katsottiin olevan koulupiirin keskeisellä paikalla, ja josta koulurakennukselle oli lahjoitettu maa-alue.

Koulurakennuksen vihkiäisiä vietettiin 29.8.1904. Koulun oli piirtänyt yksi kylän isännistä, Taavetti Simpura.  Hän loukkaantui vakavasti pudottuaan katolta tarkastaessaan rakenteilla ollut koulua elokuussa 1903. Uudessa koulurakennuksessa aloitti opetustyön ylioppilas Armas Salomon Majander ja tyttöjen käsityönopettajana toimi Kauno M. Majander. Kyseisessä paikalla koulu toimi aina vuoteen 1933 saakka. Syynä koulu siirtoon oli se, että osa koulupiiristä oli liitetty Luumäen kuntaan ja näin koulurakennus jäi koulupiirin reunalle. Uusi koulurakennus valmistui syksyllä 1933 Hostikan kylälle. Rakennus oli arkkitehti Toivo Salervon piirtämä. Rakennuksen pystytti urakoitsija Husu Luumäeltä ja se tuli maksamaan 220 000 markkaa. Armas Majanderin jälkeen opettajaksi tuli kolmeksi vuodeksi Kaarlo Rosblom (1905 - 1908), joka vaihtoi sukunimensä Raitakariksi. Seuraavan vuoden tehtävää hoiti Oskari Pikkarainen. Hänen jälkeensä opettajana Ihakselassa oli Johannes Penttinen aina 26.2.1918 saakka. Tällöin punainen hallinto lopetti koulun toiminnan.

Vuonna 1918 - 1919 opetuksesta vastasi Selma Hietala ja seuraavana vuonna Aleksander Liikkanen. Hänen jälkeensä oli tehtävässä kaksi vuotta (1920 - 1922) Kustaa Heino ja hänen jälkeensä niin ikään kaksi vuotta Daisy Makejeff (1922 - 1924) kuten myös hänen seuraajansa Tyyne Pekkola (1924 - 1926). Vuonna 1927 opettajaksi saapui Anna-Impi Winqvist, joka olikin tehtävässä huomattavasti pidempään kuin edeltäjänsä.  Anna-Impi Winqvistin jälkeen yläluokkien opettajaksi ja koulun johtajaksi valittiin Esko Vyyryläinen. Koulun opettajina toimivat myöhemmin Kerttu Tuovinen ja Eila Korpiranta.

Ihakselan koulupiirin alakansakoulu käynnistit toimintansa Ylämaan Mätön kylässä Heikin talossa (Toivari) tammikuussa 1925. Alakoulun opettajaksi saapui viipurilassyntynyinen Ruusa Mömmö, myöhemmin Metsäkallio. Alakansakoulu siirrettiin Hostikkaan Antti Närhen taloon vuonna 1931 ja edelleen vuonna 1933 valmistuneeseen uuten kouluun.  Sekä yläkansakoulun että alakansakoulun opettajat asuivat uuden koulun valmistumisen jälkeen koulurakennuksessa.

Ihakselan kansakoulun pitkäaikaisen
opettajan Ruusa Metsäkallion kuolinilmoitus.
Etelä-Saimaa 31.12.1958. Ruusa Metsäkallio
ei koskaan avioitunut, mutta sotavuosien
jälkeen hän kihlautui Karhulan paperitehtaalla
työjohtajana toimineen Urho Ketotien kanssa.
Tarina kertoo, että avioliittoon asti ei kuitenkaan
menty johtuen näkemyseroista naisen ja miehen
roolista. Uuno oli sitä mieltä vaimon tulee
palvella miestä, eikä päinvastoin.

Vanha Ihakselassa sijainnut kansakoulurakennus koki ylösnousemuksen, sillä se pystytettiin Ylämaan kirkonkylään kunnataloksi. Rakennus näkyy seisovan edelleen paikallaan, joskin varsin rapistuneena. Koulukeittolatoiminta Ihakselan koululla käynnistyi vuonna 1943. Alakoulu oli toiminnassa täysipituisena eli 36-viikkoisena jo 1930-luvulla. Maaltamuuton ja ikäluokkien pienenemisen seurauksena Ihakselan koulun toiminta päättyi vuonna 1977. Koulupiirin oppilaat siirtyivät jatkossa opiskelemaan Ylijärven koululle. Koulu on nykyisin yksityisasuntona, jonka yhteydessä toimii koirakennel.

Entinen Ihakselan kansakoulu