 |
| Irja Hannosen polun infotaulu |
Marraskuisena viikonloppuna (15.11.2015) suuntasin matkani Suomenniemelle. Yön aikana oli
satanut räntää, jota tuli vielä hieman aamullakin, mutta päivän aikana sade
muuttui vähitellen pelkäksi vedeksi. Kohteina olivat ”Maitotie” sekä Irja
Hannosen luontopolku.
 |
| Tikan talon pihapiiri nykyasussaan. Sähkötkin talossa näkyy jo olevan. |
”Maitotie” on vanha suomenniemeläinen kulkuväylä, Etelä-Karjalan
kauneimmaksi valittu, viralliselta nimeltään Karkauksentie. Tie (numero 14696)
kääntyy valtie 13:lta Kauriansalmelta
ja
seurailee Halisen kautta kymmenkunta kilometriä Kuolimon rantaa päättyen
Karkauksen kylään. Se on erittäin mutkainen, mäkinen ja kaunis, todella ”wanhan
hywän ajan” kylätie. Marraskuussa maisemat eivät tosin päässeet oikeuksiinsa. Etelä-Karjalan
kauneimmaksi valittu Karkauksen maitotie lähtee Kauriansalmelta ja kulkee
Halisen kautta Karkauksen kylään. Maitotie yhdistää valtatiet 13 ja 15 toisiinsa.
 |
| Teija Sopasen kokoama tietopaketti Irja Hannosesta |
Irja Hannosen polku lähtee Karkauksenlahden pohjukasta, jonka
etelärannalle on rakennettu parkkipaikka ja polusta kertovat informaatiotaulut.
Polku on vajaat neljä kilometriä pitkä luontopolku, ja kulkee lähes koko matkan
Kuituranniemen luonnonsuojelualueella (37 hehtaaria), jonka
Irja Hannonen testamenttasi Suomenniemen kunnalle. Alueen puustossa ei ole
tehty metsänhoitotoimenpiteitä yli 40 vuoteen. Maasto on paikoin vaativaa, mutta
koska kulkua on helpotettu pitkospuilla, luokittelisin reitin helpoksi. Reitti on oiva
esimerkki Suomenniemen luonnosta. Siihen kuuluvat vanha Tikan tilan pihapiiri
ympärillä olevine metsittyvine peltoineen ja niittyineen, sekä vastakohtana
karun kaunis Kuolimo louhikkoisine rantoineen ja Kuituran vähitellen pystyyn lahoavat
metsät. Reitillä on Kuituran taukopaikka
laavuineen ja tulentekopaikkoineen.
 |
| Reitin opastusta |
Irja Hannosen luontopolku avattiin Suomenniemi-päivien
yhteydessä 2.7.2005. Luontopolun avasi Savitaipaleella asuva tunnettu kasvitieteilijä
ja toimittaja
Seppo
Vuokko. Irja Hannosen luontopolun syntymisen mahdollisti Hannosen tekemä
testamentti. Hän lahjoitti mittavan omaisuutensa, lähes 1,5 miljoonaa euroa,
Suomenniemen kunnalle. Yhtenä ehtona oli, että kunta huolehtii suvun haudoista.
Toisena toiveena oli, että Suomenniemen kunta säilyisi itsenäisenä. Näin ei
kuitenkaan käynyt, vaan kunta liitettiin Mikkelin kaupunkiin vuoden 2013
alussa. Samalla vaihtui maakunta. Suomenniemi oli satoja vuosia kuulunut
Karjalaan. Kuntamuutoksen jälkeen suomenniemeläiset siirtyivät savolaisiksi.
Suomenniemen kunnan lopettaminen päätti myös
miljoonalahjoittajan
suvun haudan hoitamisen. Irja Hannonen samoin kuin hänen Eino.veljensä, olivat
hyvin erikoisia ihmisiä. Oheinen Teija Sopasen laatima kooste kertoo Irjasta ja Hannosen perheestä. Lisäksi
täältä
löytyy Irja Hannosen tunteneen kirjoittajan kuvaus Hannosen sisaruksista.
 |
| Marraskuinen suolampi on upea! |
Vaikka marraskuinen päivä ei näyttänyt parhaita puoliaan
matalilla riippuvine pilvineen ja ajoittaisine sadekuuroineen, ei tuloni
polulle kaduttanut yhtään. Myös loppusyksyn luonto voi olla kaunis. Reitille
rakennetut pitkospuut, joita oli runsaasti, olivat erittäin liukkaita. Ainoa
turvallinen tapa liikkua niitä pitkin oli ”hiihtäminen”. Vaelluskengät
luistivat erittäin hyvin märillä, osittain lehtien peittämillä pitkospuilla.
Kävin Hannosen polun jälkeen useassa muussakin kohteessa Suomennimellä, mutta kerron
niistä toisessa yhteydessä. Päätin kuitenkin palata uudestaan ensi kesänä. Aikomukseni
on silloin ajaa ”Maitotie” polkupyörällä ja patikoida sekä Irja Hannosen polku,
että lähellä sijaitseva Saarajärven polku ja käydä lisäksi tutustumassa läheiseen
Ripatin/Karkauksen myllyyn.
 |
| Kuituran taukopaikka |
 |
| Pitkospuita louhikossa |
 |
| Näkymä Kuolimon rannalta |
 |
| Marraskuisen kauniita Kuolimon rantoja |
