Eteläkarjalainen maisema

Eteläkarjalainen maisema
Tässä blogissa on sekä kuvia että tarinoita upean Etelä-Karjalan luonnosta, ihmisistä ja kulttuurista. Kuvassa syyskuinen näkymä Saimaan kanavan varrelta.
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitkospuut. Näytä kaikki tekstit
Näytetään tekstit, joissa on tunniste pitkospuut. Näytä kaikki tekstit

maanantai 16. marraskuuta 2015

Suomenniemi 15.11.2015: "Maitotie" ja Irja Hannosen polku



Irja Hannosen polun infotaulu

Marraskuisena viikonloppuna (15.11.2015) suuntasin matkani Suomenniemelle. Yön aikana oli satanut räntää, jota tuli vielä hieman aamullakin, mutta päivän aikana sade muuttui vähitellen pelkäksi vedeksi. Kohteina olivat ”Maitotie” sekä Irja Hannosen luontopolku.

Tikan talon pihapiiri nykyasussaan. Sähkötkin talossa näkyy jo olevan.
”Maitotie” on vanha suomenniemeläinen kulkuväylä, Etelä-Karjalan kauneimmaksi valittu, viralliselta nimeltään Karkauksentie. Tie (numero 14696) kääntyy valtie 13:lta Kauriansalmelta  ja seurailee Halisen kautta kymmenkunta kilometriä Kuolimon rantaa päättyen Karkauksen kylään. Se on erittäin mutkainen, mäkinen ja kaunis, todella ”wanhan hywän ajan” kylätie. Marraskuussa maisemat eivät tosin päässeet oikeuksiinsa. Etelä-Karjalan kauneimmaksi valittu Karkauksen maitotie lähtee Kauriansalmelta ja kulkee Halisen kautta Karkauksen kylään. Maitotie yhdistää valtatiet 13 ja 15 toisiinsa.
Teija Sopasen kokoama tietopaketti Irja Hannosesta

Irja Hannosen polku lähtee Karkauksenlahden pohjukasta, jonka etelärannalle on rakennettu parkkipaikka ja polusta kertovat informaatiotaulut. Polku on vajaat neljä kilometriä pitkä luontopolku, ja kulkee lähes koko matkan Kuituranniemen luonnonsuojelualueella (37 hehtaaria), jonka Irja Hannonen testamenttasi Suomenniemen kunnalle. Alueen puustossa ei ole tehty metsänhoitotoimenpiteitä yli 40 vuoteen. Maasto on paikoin vaativaa, mutta koska kulkua on helpotettu pitkospuilla, luokittelisin reitin helpoksi. Reitti on oiva esimerkki Suomenniemen luonnosta. Siihen kuuluvat vanha Tikan tilan pihapiiri ympärillä olevine metsittyvine peltoineen ja niittyineen, sekä vastakohtana karun kaunis Kuolimo louhikkoisine rantoineen ja Kuituran vähitellen pystyyn lahoavat metsät.  Reitillä on Kuituran taukopaikka laavuineen ja tulentekopaikkoineen.

Reitin opastusta
Irja Hannosen luontopolku avattiin Suomenniemi-päivien yhteydessä 2.7.2005. Luontopolun avasi Savitaipaleella asuva tunnettu kasvitieteilijä ja toimittaja Seppo Vuokko. Irja Hannosen luontopolun syntymisen mahdollisti Hannosen tekemä testamentti. Hän lahjoitti mittavan omaisuutensa, lähes 1,5 miljoonaa euroa, Suomenniemen kunnalle. Yhtenä ehtona oli, että kunta huolehtii suvun haudoista. Toisena toiveena oli, että Suomenniemen kunta säilyisi itsenäisenä. Näin ei kuitenkaan käynyt, vaan kunta liitettiin Mikkelin kaupunkiin vuoden 2013 alussa. Samalla vaihtui maakunta. Suomenniemi oli satoja vuosia kuulunut Karjalaan. Kuntamuutoksen jälkeen suomenniemeläiset siirtyivät savolaisiksi. Suomenniemen kunnan lopettaminen päätti myös miljoonalahjoittajan suvun haudan hoitamisen. Irja Hannonen samoin kuin hänen Eino.veljensä, olivat hyvin erikoisia ihmisiä. Oheinen Teija Sopasen laatima kooste kertoo Irjasta ja Hannosen perheestä. Lisäksi täältä löytyy Irja Hannosen tunteneen kirjoittajan kuvaus Hannosen sisaruksista.

Marraskuinen suolampi on upea!
Vaikka marraskuinen päivä ei näyttänyt parhaita puoliaan matalilla riippuvine pilvineen ja ajoittaisine sadekuuroineen, ei tuloni polulle kaduttanut yhtään. Myös loppusyksyn luonto voi olla kaunis. Reitille rakennetut pitkospuut, joita oli runsaasti, olivat erittäin liukkaita. Ainoa turvallinen tapa liikkua niitä pitkin oli ”hiihtäminen”. Vaelluskengät luistivat erittäin hyvin märillä, osittain lehtien peittämillä pitkospuilla. Kävin Hannosen polun jälkeen useassa muussakin kohteessa Suomennimellä, mutta kerron niistä toisessa yhteydessä. Päätin kuitenkin palata uudestaan ensi kesänä. Aikomukseni on silloin ajaa ”Maitotie” polkupyörällä ja patikoida sekä Irja Hannosen polku, että lähellä sijaitseva Saarajärven polku ja käydä lisäksi tutustumassa läheiseen Ripatin/Karkauksen myllyyn.

Kuituran taukopaikka
Pitkospuita louhikossa
Näkymä Kuolimon rannalta
Marraskuisen kauniita Kuolimon rantoja

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Hämmäauteensuo

 
Hämmäauteensuon informaatiotaulu

Sekä syksyn 2013 että syksyn 2014 aikana olen useita kertoja pyöräillyt Hämmäauteensuolle. Tämä suo sijaitsee noin 8 kilometrin päässä Lappeenrannan keskustasta Vainikkalaan vievän tien länsipuolella. Suon pinta-ala on 49 hehtaaria ja se on rauhoitettu luonnonsuojelulain nojalla ja kuuluu valtakunnalliseen soidensuojeluohjelmaan.

Olen ajanut kotoani pyörällä noin 9 kilometrin matka polun alussa olevalle parkkipaikalle ja jatkanut kuusikon katveessa olevaa polkua pitkin usvaiselle suolle ja sen jäisille pitkospuille. Etelä-Karjalan maakuntaportaalin informaatiota suosta löytyy täältä.

Suon nimen etymologia on mysteeri. Toimittaja Antti Munnukka pohdiskelee sitä blogissaan Etelä-Saimaassa  lokakuussa 2013 ja veikkaa suon alkuperäiseksi nimeksi Ämmänhauteensuota. Polun pituus on 1.5 kilometriä ja sen päätepisteessä on laavu. Polun pitkospuut on uusittu syksyllä 2014.

Alla loka-marraskuussa 2013 ja 2014 sekä toukokuusssa 2015 polun varrelta otettuja kuvia.
Polun alkupää kulkee kuusikossa
Kuusikossa kulkevaa polkua

Kuusikkopolkua

Suonäkymää
Polun päätepisteessä on laavu
Hämmäauteensuo marraskuisessa räntäsateessa
Pitkospuuta
Pitkospuut marraskussa 2014

Pitkospuut marraskuussa 2014
Pitkospuut toukokuussa 2015

Polttopuita tarjolla!
Syksyllä 2014 uusitut pitkospuut toukokuun auringossa

Alue on luonnonsuojelualuetta. Eli puu maatuu, mihin se kaatuu.


torstai 23. lokakuuta 2014

Ylämaan luontopolku 11.10.2014


 Kuljin lauantaina 11.10.2014 Ylämaan kirkonkylän ympäristössä kiertelevän luontopolun. Reitti sisälsi pururataa, metsäteitä, miehenkorkuisen taimikon välissä pujottelua, kuivaa hiekkapohjaista kangasmetsää, jokivartta sekä suota. Luontopolun merkitseminen varsinkin polun alkupäässä oli olematonta. Siniset merkinnät olivat vuosien ja säiden kuluttamia. Samoin Ylämaan nuorisoseuratalolla Pulsantien varressa ollut informaatiotaulu oli niin haalistunut, ettei kartasta saanut selvää. Kymmenen kilometriä pitkän reitin kiertämiseen meni huomattavasti pidempi aika kuin kuvittelin.

Reitti kiertelee metsässä polunpohjia ja metsäautoteitä myöten. Polut ovat helppokulkuisia ja reittiin sisältyy pitkähkö pätkä pururata. Polulle on ominaista kallioisten mäkien ja lukuisten pikkujärvien luonnehtimat kankaremaat. Havumetsäisten harjanteiden lisäksi reitin varrella on myös soita, jokia, järviä ja peltoja.
Luontopolusta löytyy vanhentunutta informaatiota täältä:

http://www.ylamaa.fi/retkeilyreitti.html

 Keväällä 2014 on reittia Ylämaan taajaman alueella muutettu. Tiedon siitä löysin reitin kuljettuani Ylämaan Pyrkijöitten sivulta. Reitti kannattaa aloittaa ehdottomasti nuorisoseuran talolta. 



Tästä kuvasta näkyy hyvin nuorisoseuran talon ulkovuorauksen heikohko kunto
.