Mankin mylly Savitaipaleella |
Mankin myllyn isäntä Heikki Havo myllyrakennuksen edessä. |
Nyt sain oivan tilaisuuden tutustua Tauvin myllyä melko lähellä sijainneeseen Mankin myllyyn. Kun kyselin myllyn historiasta, tilan nykyinen isäntä hälytti paikalle edellisen isännän, Heikki Havon. Tämä saapui pian pyörällään paikalle ja kertoili myllyn vaiheista. Myllyrakennuksen hirsirakenteita on hieman korjailtu ja jopa 1950-luvulla Mäntyharjun Huuhilonkoskeen siirretyt koneet oli tuotu sinne takaisin. Laitteita ei tosin oltu laitetttu enää paikoilleen, eivätkä ne enää olleet siinä kunnossa, että niitä voitaisiin käyttää. Myllyyn oli kerätty runsaasti monenlaista maatalouteen ym. liittyvää esineistöä, joten se on tavallaan myös pieni museo. Sain mukaani myös Onni Havon vuonna 1994 laatiman Mankinmyllyn historian, josta tein alle koosteen. Lämmin kiitos vielä Heikki Havolle opastuksesta ja myllyyn liittyvistä tarinoista.
MANKINMYLLYN HISTORIAA
Myllyrakennus on ikäisekseen hyvässä kunnossa |
Vuonna 1861 jätti Taavetti Juhananpoika Ahtialansaari anomuksen Viipurin läänin Kuvernöörivirastolle jauhomyllyn rakentamiseksi. Hänellä oli tarkoituksena rakentaa yhdellä kiviparilla varustettu jauhomylly Aatami Matinpoika Havon omistamalle Havo n:o l kruununtilan maalle Mankinsillan puroon. Maanmittarin katselmuksessa havaittiin, että Ahtialansaaren ajattelema myllynpaikka sijaitsikin samasta tilasta 1/6 omistavan Taavetti Markuksenpoika Ruipon maalla. Tämä vuokrasi 50 vuoden sopimuksella 13 ruiskylvökapanalaa (kapanala = 154 m²) Mankinsillan hiekkakankaasta Kukkovuorenmaa nimisestä maa-alasta. Vuotuiseksi myllynpaikan korvaukseksi sovittiin 10 hopearuplaa. Samalla todettiin, että puron putouskorkeus kyseessä olevalla paikalla 2272 jalan matkalla on 39 tuumaa.
Myllytila oli tämän uutisen mukaan erittäin hallanarka: Lappeenrannan Uutiset 22.12.1897 |
Tuomarin pitämässä katselmuksessa vuonna 1863 todettiin, että hakija oli jo pystyttänyt maanmittarin osoittamalle paikalle myllyrakennuksen. Se oli suuruudeltaan 10 ½ kyynärää neliössä nurkkien sisältä ja 6 ¼ kyynärää korkea. Ratashuone sen sisällä oli 3 ½ kyynärää leveä. Niinpä katsottiin, että rakennuksen tilavuuteen nähden tulee vesirattaan olla kuusi kyynärää ja hammasrattaan kolme ja puoli kyynärää läpimitaltaan. Vesirännin tuli olla seitsemän kyynärää pitkä, neljä kyynärää leveä yläpäästä ja puolitoista kyynärää alapäästä, sekä ja yhteensä 85 henkilöä.
Uutinen Mankin myllylle hankitusta höyrykoneesta: Itä-Suomen Sanomat 11.3.1909. |
Myllyseinän hirressä komeilee vuosiluku 1878 |
Mäntyharjun Huuhilonkoskesta myllylle takaisin pelastettua koneistoa |
Taavetti Ahtialansaari kuoli vuonna 1903 ja myllyn peri
hänen poikansa Aatami. Lehtiuutisen mukaan myllyn paikka oli erityisen
hallanarka. Perimätiedon (ja oheisen lehtiuutisen) mukaan hänellä oli myös
höyrykoneella toimiva saha. Se sijaitsi Kukkovuoren alla, nykyisen maantien paikkeilla.
Aatami Ahtialansaari joutui kuitenkin rahavaikeuksiin ja katosi paikkakunnalta. Hänet julistettiin konkurssitilaan kihlakunnanoikeuden päätöksellä 19.2.1910 ja mylly siirtyi konkurssihuutokaupassa
30.10.1911 Miina Havon omistukseen.
Myllyrakennus on ilmeisesti ulkoasultaan edelleen alkuperäinen. Katto on ollut alkuaan pärekatto. Voimanlähteenä oli puusta rakennettu alavesiratas ja myllynkivet olivat luonnonkiviä, yläkivi 95 senttimetriä ja alakivi 115 senttimetriä halkaisijaltaan. Ne ovat nykyisin myllyn ajosillan tukikivinä. 1920-luvulla silloinen isäntä Eino Havo hankki myllyyn uuden ja sen ajan tietämyksen mukaan hyvän voimanlähteen, Tampellan pystyturbiinin. Jauhinkiviksi hankittiin Tirvan myllynkivitehtaan valmistamat 110 senttimetrin kivet. Myllylle hankittiin myös pärehöylä ja päreitten teko oli jokakeväistä puuhaa, sillä lähikylillä oli paljon rakennuksia ja kaikissa niissä oli pärekatot.
Mylly- ja patorakennelmissa ilmeni aika ajoin ongelmiakin. Hätäportin molemmin puolin oli alunperin rakennettu kivistä pato, ehkä noin 25 metriä pitkä. Vesi alkoi vähitellen lirisemään padon alta, savimaata kulkeutui pois ja vesi alkoi kiertää myllyn. Jonkin aikaa myllyä käytettiin kuu-lasytytyksellä toimivalla "Porilaisella" polttomoottorilla. Moottori oli sijoitettu ala-aittaan,veden poistokanavan päälle. Tämä osoittautui huonoksi ratkaisuksi mm. myllyn sisälle jäävien pakokaasujen takia. Mahdollisesti käyttökulutkin nousivat kannattavuusrajan yläpuolelle.
Niinpä rakennettiin uusi pato. Se tehtiin suurista tukkipuista arkkumuotoon. Iivari Pumpula salvosti kuin hirsirakennusta kaksi seinää noin metrin päähän toisistaan ja väliin rakennettiin muutaman metrin välein aina tukiseinä. Salvoksen pää kaivettiin useita metrejä rinteeseen ja salvos täytettiin kivillä ja soralla. Kun syksyllä tulivat sateet, vesi nousi joessa ja paineen lisääntyessä se löysi pienen reiän padon alta. Reikä kasvoi hyvin nopeasti ja lopulta kuului hirveä rysäys. Patohirret katkesivat poikki ja mylly oli jälleen ilman käyttövoimaa.
Kuvassa n.s tullitynnyri |
Tämän jälkeen rakennettiin vielä uudelleen maapato. Se oli kuitenkin jatkuvan korjauksen alaisena. Mylly jauhoi lähiseudun jyvät ja teki päreitä. Talvisin veden tulo purossa loppui ja vesiränni ja turbiini jäätyivät. Niinpä keväisin vaati useamman päivän työn saada ne sulaksi ja mylly käynnistymään.
Sotavuosina Kansanhuolto
vaati, että jokaiselle myllyssä jauhetulle jauhokilolle piti olla heidän antamansa
jauhatuslupa. Kun miehet olivat rintamalla, piti heidän lyhyillä lomillaan saada
perheelleen leipäjauhoja. Eipä sitä lupalappua aina ollut ehditty hankkia. Siitä
huolimatta pantiin jyvät tuuttiin ja jauhot pussiin. Taisipa siinä joskus syntyä
myöskin pontikkajauhot. Niinpä jossakin vaiheessa
tulivat kansanhuollon toimesta tulivat ”sinettimiehet”. Mylly sinetöitiin ja
jauhatus lopetettiin. Muutaman kuukauden kuluttua sinetit poistettiin ja
toiminta jatkui ennallaan. Sotavuosien jälkeen alkoi Suomessa voimakas soiden
ojitus. Tämä aiheutti sen, että veden virtaus joessa oli keväisin kova ja sitten
se loppui nopeasti. Vain sadekausina vesi riitti jauhatukseen. Niinpä toiminta
ei ollut enää kannattavaa.
Separaattori |
Vuonna 1953 yksi myllytilan pojista, Olavi Havo, oli savottamiehenä
Mäntyharjulla. Hänen kortteeripaikkana oli Raution talo. Iltapuhteena
öljylamppua rassatessa oli talon nuorten miesten kanssa keskustelussa noussut
puheeksi sähkövalon saaminen kylään. Tarinoidessa selvisi, että kylässä on oma
Huuhilonkoski, jossa on aikaisemmin harjoitettu myllytoimintaakin. Kylän
asukkaiden tavoitteena oli saada kylään oma sähkölaitos. Olavi Havo taas
tiesi, että Mankinmyllyllä oli tarpeeton turbiini. Tämä keskustelu johti
lopulta siihen, että turbiini, voimansiirto ja myllynkivet siirrettiin
samana vuonna jauhamaan sähköä Huuhilonkosken ympäristöön. Vuonna 1958 saatiin Mankinmyllylle
sähkö, sinne hankittiin sähkömoottori ja kotitarvemylly, jolla vielä jonkin verran
jauhettiin myöskin ympäristötalojen viljaa. Myöhemmin 1950-luvulla ympäristön
sähköistyttyä ja siirryttyä luontaistaloudesta tehokkaaseen maataloustuotantoon,
hankittiin lähes jokaiseen taloon oma mylly. Sillä jauhettiin pääasiassa karjan
käyttämä vilja. Ihmisravinnoksi tarkoitettu leipävilja jauhettiin
Savitaipaleella Tienhaaran myllyssä tai Lemillä Tuuliaisen myllyssä. Yhä
useampi talous alkoi ostaa viljatuotteensa suoraan kaupasta. Niinpä pienien kylämyllyjen "etsikonaika" oli auttamattomasti ohi.
Myllyrakennuksen pohjoisseinää |
Tarkkasilmäinen pyöräilijä löysi jyvän. Mankinmyllyn, jossa vuosisatainen tarina kohtaa tämän päivän ahkerat isännät joka päivä pihapiirissään. Tässä on myös muistutus nykypolville, ettei kaikkea kannata purkaa tieltään, niistä on riemua moneksi, ohikulkijoillekin. Arvattavaksi jää, mitä tulevat sukupolvet vanhasta myllystä miettivät. Mikäli olet sopivalla tuulella, hyräile Mankinmyllyn valssia.
VastaaPoistaArto Olavin poika Havo
V. 2012 saimme yhteydenoton toimitusinsinööri Matti Laarilta. Maanmittauslaitokselle oli myönnetty valtiolta rahaa selvittääkseen yhteisien alueiden omistussuhteista. Näitä olivat mm. mudan ja saven ottopaikat ja myös myllytontit. Mankinmyllyntontin yhteinen alue oli 20.12.1898 halkomisessa erotettu Havon kylän talojen yhteiseksi alueeksi. Siinä oli 18 osakaskiinteistöä nyt 2012. Kokouksia pidettiin ja etsittiin mm. maahan upotettu rajakiviä. Myllytontti sijaitsi myllyn vieressä, joten rakennus ei kuulunut kiinteistöön.
VastaaPoistaToimitusinsinööri määräsi lunastuskorvaukseksi 0,5€/m3 eli kokonaisuudessaan tuli maksettavaa 119.5€. Alle 10€ osuuksia ei tarvinnut maksaa.
Kaikista yli 10€ kaupoista maksettiin kiinteistövero. Maanmittauslaitokselta tuli 1360€:n lasku kiinteistötoimituksesta. Nyt Myllytontti kuuluu Mankinmyllyn tilaan.
Paula Havo-Ossi
Hienoa, että kirjoitukseni on löytänyt lukijoita. Hatunnosto Havon suvulle perinteiden säilyttämisestä ja kiitos vielä kerran tilan nykyisille ja edellisille omistajille ystävällisyydestä pysähtyessäni sinne pyöräretkelläni. Se oli yksi kesäisten pyöretkieni kohokohtia. Kuten Arto Havo yllä toteaa, löysin silloin helmen.
VastaaPoistaOnnittelut tilan nykyisille omistajille myllytilan hallinnan siirtymisestä lopullisesti oikeiden omistajien haltuun. Kohtuuttoman kallista puuhaa näköjään. :(
Rikastuttava muisto tuli mieleeni tuosta yllä olevasta Paukun tekstistä -saven ottopaikat-. Nimittäin olin poikasena Mankinmyllyssä, liekkö 60-luvun alkua, joku muistaa Mankinmyllyn tilan sähköistämisen. Sen tekivät,ainakin osin Lappeenrannan amiksen oppilaaat harjoitus kohteena. Eräänä päivänä, kun työt olivat siltä päivältä ohi,sain huikean kokemuksen. Valtaosa poikia keräili fillarit Manjinmyllyn nurkista ja naapureista lähteäkseen tansseihin, lavaa en muista, mutta Lemille päin. Jokaisessa pyörässä oli kaksi päällä. Yksi pojista ei lähtenyt, vaan oli hoksannut myllyn sillan korvalta savisen paikan. Hän jäi kanssani tekemään savikukon, siis soivan kukkopillin. Se kuivatettiin uunin pankolla. Se oli alle 10-vuotiaalle junnulle huippu kokemus, siis noin 60-vuotta sitten. Liekkö siitä jäänyt ikuinen käsityön innostus päälle, kiitos siitä tuolle sähkömiehen alulle!
VastaaPoistaTarkistin Mankinmyllyn silloiselta nuorelta isännältä, nyt hitusen vanhemmalta ja oikeasti isännältä muutaman faktan. Heikki Havo kertoi tanssilavan, johon nuoret suunistivat, olevan Kontusen lavan. Toisaalta amiksen pojat tekivät töitä oppilastyönä muihinkin taloihin.
PoistaOlen kutsunut serkut koolle pitkästä aikaa kesällä 2017 ja muistellaan jos muistamme. Kerron nämä muistot ainakin serkkutapaamisessamme.
Nyt se tapahtunut, nimittäin serkkutapaaminen avec. Mukana oli peräti 18 henkilöä,luvussa on siipat mukana. Ensin Armaadalla tovi ja joukot kokoon, sen jälkeen Kesäteatterissa -akan ketaleita- ja lopuksi yhdessä syömään vanhaan kunnon Patriaan. Mukava oli päivittää serkkujen tarinat sekä huomata kaikilla olevan elämä kuosissa. Tänä varsin koleana ja sateisena kesänä 2017 juuri tämä päivä oli suhteellisen lämmin ja aurinkoinen, siis päivä paistoi meille! Kikka otti vastuun seuraavasta tapaamisesta, ehkäpä jo vuoden kuluttua Hakamäellä?
VastaaPoistaMielenkiintoista luettavaa tutuista paikoista .
VastaaPoistaMoi.Sukuani tutkailin ja huomasin,että äitini papan isä on rakentanut myllyn.Äitini pappa oli Aatami Ahtialansaari.T.Jani Strandman.Luumäki
VastaaPoistaHienoa.olin pitkästä aikaa sivuilla. Pitääkin lueskella ja liittää muutamia kuvia jahka ehdin.parin vuoden sisällä on veljeksiä menehtynyt ja se aiheuttaa monenmoista. Pitää jäsentää tulevaa uudelleen
PoistaArto