Vapaussodan sankarivainajien hautamuistomerkki Lappeenrannan Keskuspuistossa (Päivitetty 7.11.2015)

Kansalaissodassa kaatuneiden valkoisten hautamuistomerkki Lappeenrannan Keskuspuistossa

Hautamuistomerkin "savolainen" soturi

Lappeenrannan keskuspuistossa, Kauppakadun, Valtakakadun ja Kirkkokadun välissä on muistomerkki, jonka pystypaaseissa on kahdella puolella kohokuvioituna taisteluasennossa miekkaa kohottava soturi. Toisen soturin suojakilvessä on Karjalan vaakuna, toisen Savon vaakuna. Molempien maakuntien vaakunat ovat kuvaamassa Lappeenrannan sijaintia Karjalan ja Savon rajamailla. Kyseessä on Ilmari Wirkkalan suunnittelema muistomerkki vuoden 1918 valkoisille sankarivainajille.

Sankarihautajaiset oli pidetty kyseisessä puistossa paikallisen sanomalehden Etelä-Savon mukaan maanantaina 6.5.1918. Tosin toinen paikallinen sanomalehti Etelä-Saimaa kertoo hautajaisten tapahtuneen tiistaina 7.5.1918. Silloisten olojen sekavuutta kuvaa hyvin se, että jopa hautajaispäivästä esiintyy toisestaan poikkeavia tietoja. Toukokuun 24. päivänä puistossa olevaan veljeshautaan haudattiin vielä kaksi kaatunutta valkoista. Toinen heistä oli Rovon sahanhoitaja, 5.4. Joutsenossa komppanianpäällikkönä kaatunut Vilho Nummi (runoilija Lassi Nummin setä). Toinen haudatuista oli joukkueenjohtajana sotinut rautatievirkamies Arvid Theodor Uljas. Myös haudattujen määrästä ilmeni lehdissä ristiriitaisia tietoja. Yleisimmin puhuttiin 23 haudatusta, mutta myös luku 30 esiintyi.

Etelä-Saimaa uutisoi aiheesta 11.5.1918 seuraavasti:

Vapaustaisteluissa kaatuneitten sankareitten hautajaiset toimitettiin viime tiistaisna. Jo ennen klo 12, jolloin surusaaton ili määrä lähteä yhteiskoululta, kokoontui suuri joukko yleisöä kirkon edustalle ja sotilatten muodostaman kunniakujan ympärille. Soittokunnan soittaessa kantoivat toverit 23 vainajaa yhteiskoululta kirkkoon...

Etelä-Saimaan ilmoittelua
valkoisten sankaripatsaan
paljastustilaisuudesta.
Etelä-Saimaa 16.9.1920

Sen jälkeen  arkut kannettiin kirkosta veljeshaudan äärelle, soittokunta soitti ja kullekin kaatuneelle ammuttiin kunnialaukaukset. Hauta peitettiin ja sen päälle asetettin tilapäinen, havuin koristeltu muistomerkki.

Hanke muistomerkin pystyttämiseksi valkoisten sankarivainajien hautapaikalle käynnistyi heti sodan päätyttyä. Lappeenrannan kaupunginvaltuusto myönsi toukokuun alussa patsasta varten 5000 markan määrärahan. Loput varat hautamuistomerkkiä varten päätti valtuusto hankkia yleisellä keräyksellä.  Suunnittelijaksi saatiin Matti Ilmari Wirkkala (1890 - 1973), taitelija Tapio Wirkkalan isä. Myös isä-Wirkkala oli taiteilija ja ennen kaikkea hautausmaa-arkkitehti, joka suunnitteli runsaasti hautausmaita, hautapatsaita ja sankarihautoja. Hänen suunnittelemansa on myös Lappeenrannan Lepolan hautausmaan arkkitehtuuri ja aidat. Muistomerkin paljastustilaisuutta vietettiin 19.9.1920. Etelä-Saimaa uutisoi tilaisuutta seuraavasti


Täsmälleen klo 2.45 lähti yhteiskoulun pihalta juhlakulke, käsittäen torvisoittokunnan, osaston Raskaasta Tykistörykmentistä, Lappeenrannan ja Lappeen suojeluskunnat lippuineen, ympäristösuojeluskuntien edustajat, partiolaiset, Lotta-Svärdit ja vainajien omaiset. Katukäytävät olivat tungokseen asti täynnä yleisöä. Marssin sävelten raikuessa kulkue kulki pitkin Aleksanterinkatua Kirkkopuistoon ja täällä kulkueen osanottajat asettuivat nelikulmioon muistomerkin ympärille.

Patsas oli verhottu, sen perustan aistikkaat kukkaistutukset herättivät ihailevaa huomiota. Täsmälleen klo 3 alkoi torvisoittokunta soittaa Finlandiaa, jonka päätyttyä luutnantti A. Blommendahl piti paljastuspuheen....

Muistomerkin pystytystä varten organisoidun kansalaiskeräyksen suorittajina olivat Lappeenrannan sekä Lappeen suojeluskunnat. Muistomerkin levennetyssä jalustassa lukee teksti:

Isänmaan ja Kotiseudun puolesta

Muistomerkin korkeassa pilarimaisessa osassa on lueteltu paikallisten valkoisten sankarivainajien nimet. Tai melkein kaikki. Kolme on haudattu nimettöminä. Etelä-Saimaan uutisen mukaan nuo kolme vainajaa olivat tuntemattomia. Syyksi nimettömyyteeen on kerrottu myös sitä, että nämä henkilöt olisivat taistelujen aikana vaihtaneet puolta.

Hautamuistomerkin "karjalainen" soturi. Taustalla Lappeen Marian kirkko

Hautamuistomerkkiin kaiverretut valkoisten sankarivainajien nimet. Kolmen haudatun nimea ei ole mainittu.

Rutolan kyläpolku

Lauantaiaamu 18.10.2014 oli harvinaisen komea. Pieni pakkanen kipristeli nenänpäätä, kun astuin ulos autostani Rutolan VPK:n pihalla. Aikomukseni oli kiertää Rutolan kyläpolku. Tänäkään aamuna ei aikainen herääminen mennyt hukkaan. Sen verran mieltä innostava kokemus oli seurata auringon esiinponkaisu männikön latvojen välistä kävellessäni Munterintietä eteenpäin. Aamuinen vaellus Rutolan poluilla ja rannoilla ei ollut turha, sillä tyyni järvenpinta tervehti minua aamuauringon kimallellessa sen pinnassa. Mielenkiintoista oli myös perehtyä Salpalinjan betonikorsuihin ja miehistöluolaan.

Ps. Vierailin oppilasryhmän kanssa Rutolan miehistöluolassa 28.10.2014. Tässä tarinaa ja kuvia tuosta vierailusta
---

Rutolan (Ruttoisen) kylä sijaitsee noin 10 kilometriä Lappeenrannan keskustasta länteen. Kylä rajautuu Mikkelintiehen. Tämä Saimaan vanhan lasku-uoman partaalle muodostunut kyläyhteisö on kulttuurihistorialtaan rikas. Siihen kuuluvat lasku-uoman varren esihistorialliset asuinpaikat, metsäteollisuuden uiton erityistarpeisiin 1800- ja 1900-luvun taitteessa rakentama ylivientilaitos uittorakenteineen sekä toisen maailmansodan aikana rakennetun Salpalinjan vesistöihin tukeutuvat varustukset.

Kylään on rakennettu vuosina 2012-2013 kolmen ja puolen kilometrin pituinen kyläpolku. Polun varrella on hyvin informaatiota jakavat opastaulut.

Saha- ja ylivientilaitoksen historiaa:
Vuonna 1889 W. Gutzeit & Co osti uittostrategisesti merkittävän Lappeen Rutolan tilan. Tilan maille rakennettiin välittömästi uittolaitteet. Yhtiö rakensi Rutolaan aluksi höyryn, myöhemmin sähkön voimalla toimivan ylivientilaitoksen (=puutavaraa vesistöstä toiseen siirtävän). Hanke oli merkittävä, sillä se laajensi yhtiön toiminta-aluetta ja siirsi Gutzeitin puunhankinnan Kymijoen vesistöstä Saimaan vesistöön. Saimaan tukkeja voitiin uittaa tämän jälkeen Rutolassa vesistöjen välisen kannaksen yli Valkealan reitille ja edelleen Kymijokea pitkin Kotkaan sahattavaksi.

Uittoreitti Saimaalta Kymijoelle, jota kutsutaan Valkealan uittoreitiksi tai Väliväyläksi, oli noin 110 km:n pituinen. Saimaan tukkien saanti lisäsi Kotkan tehtaiden tuotantoa tuntuvasti.

Tukkien tultua Saimaan Rovonlahden rantaan ne uitettiin Telataipaleen kaivannon kautta edelleen Myllylampeen. Täältä ne nostettiin höyrykonekäyttöisen rullaradan avulla Kärjenlampeen. Vuonna 1892 valmistunut rullarata korvattiin sen rinnalle toteutetulla uittokourulla 1909. Kärjenlammesta Jänköjärveen rakennettiin uittokanava. Jänköjärvestä alkoi puiden lauttaus kohti Kymijokea. Vilkkaimpina vuosina Väliväylän uitot työllistivät yli tuhat ihmistä. Väliväylä oli käytössä 1890 - 1963, minä aikana sen lävitse kuljetettiin lähes 100 miljoonaa tukkia

Ylivientilaitoksen viereen rakennettiin vuonna 1897 pieni höyrysaha sellaisia puita varten, jotka eivät olisi kestäneet uittoa Kotkaan saakka. Saha paloi ja talvella 1899-1900 Gutzeit rakensi uuden Lapatonniemen itärannalle. Tämä saha toimi vuoteen 1932 asti. Saharakennukset ovat kadonneet, vain rauniot ovat jäljellä, mutta Munterontiellä on kaksi Gutzeitin asuinrakennusta. Toinen varsin huonossa kunnossa, toinen on edelleen asuinkäytössä.
Tässä wikipedian artikkeli kylästä .

Kyläpolun kuvasatoa 18.10.2014 kommentteineen:

Rutolan /Ruttoisen kyläpolun opastaulu Rutolan VPK:n pihalla

Ruttoisen sahan työväestön asunnoista on säilynyt Isotalo, joka on varsin huonossa kunnossa

Ruttoisen sahan työväestön asunnoista on säilynyt Isotalo, joka on varsin huonossa kunnossa

Ruttoisen sahan työväestön asunnoista on säilynyt Isotalo, joka on varsin huonossa kunnossa

Ruttoisen Isotalon pääty

Isotalon navetta

Isotalon sauna?

Ruoholammen aamuista rauhaa

Ruoholammen aamuista rauhaa

Ruoholammen aamuista rauhaa

Sahan konttorista ja kansakoulusta kertova opastaulu

Ns. "Kasöörin" talo, joka on edelleen asuinkäytössä

Sahan asuinrakennuksista kertova opastaulu

Rutolan sahasta kertova opastaulu

Sahan raunioita

Sahan raunioita

Sahan raunioita

Sahan raunioita

Näkymä Sahalahdelle

Näkymä Sahalahdelle

Opastaulu Lapatonniemessä

Näkymä Lapatonniemestä Rovonlahdelle. Rutolan alkuperäinen tilanomistajasuku oli nimeltään Ropo, joten heistä lienee lahti saanut nimensä.

Näkymä Lapatonniemestä Rutolanlahdelle

Näkymä Lapatonniemestä

Salpalinjan opastaulu

Kallioon louhittu konekiväärikorsun suuaukko.
Salpa-aseman kantalinnoitteista suurin osa oli konekivääri- ja 20 miehen majoituskorsuja. Niitä rakennettiin noin 170 kpl. Ampuma-aukkojen puoleinen seinä tehtiin 230 cm paksuksi, takaseinä 140 cm, katto 210 cm ja lattia 75 cm paksuksi.

Konekiväärikorsun ampuma-aukko.
Korsuun rakennettiin aina myös ampuma- aukko ja sen viereen tähystysrako sekä sisäänkäynnin viereen lähipuolustusaukko.

Näkymä ampuma-aukosta etumaastoon

Rutolan 20 hengen miehistökorsun kallion sisälle johtava suuaukko

Konekiväärikorsun ampuma-aukko etumaastosta kuvattuna. Huomaa ampuma-aukon vieressä oleva tähystysrako.

Miehistökorsun ovelta näkymä sisälle. Sahatavaraa korsun tekemiseen kului 430 neliömetriä, terästä 45 tonnia ja betonia 560 kuutiota

Näkymää korsun sisätiloihin. Korsut ovat osoittautuneet erittäin hyvin tehdyiksi. Valtion teknillinen tutkimuskeskus porasi Salpalinjan korsuista näytteitä vuonna 1995. Tulokseksi todettiin, että betonin laatu oli erittäin hyvä, koska se kovettuu ensimmäiset sata vuotta.

Korsujen viimeistelytöihin kuului makuulavitsojen, pöytien ja penkkien teko. Sisäseinät valkaistiin erikoisohjeen mukaisesti ja tähystyskuvun ja asekammion väliin asennettiin puhesuppilo. Korsuihin toimitettiin valmiiksi  korsuliesi  (usein Kastor)  Lieden savunpoisto rakennettiin valurautaputkista ja äänieristettiin betonista kahdella 3 mm:n asbestilevyllä, ja putken yläpäähän asennettiin savun hajoitin.

Tähystyskupu
Korsujen vakiovarusteena oli aina tähystyskupu, josta voitiin suorittaa lähitorjuntaa korsukonepistoolilla varsinaisen tähystyksen ja tulenjohdon lisäksi. Tähystyskupu asennettiin teräsbetonikorsun katolle muottityövaiheessa. Se oli teräsvalua ja painoi noin 10 tonnia, joten sen liikuttelu hankalassa maastossa vaati rakentajilta suunnattomia ponnistuksia. Kupuja oli kahta eri mallia, M40 ja M42. Ne valettiin Karhulan ja Wärtsilän valimoilla.
Kuvussa oli 6 tähystysaukkoa ja siinä oli mahdollisuus tähystää 360 astetta. Kuvun sisäpuolella tähystysrakojen kohdalla on noin 30 mm paksu ja noin 340 mm korkea laakerien varassa pyörivä sulkurengas, sitä siirrettiin pyörittämällä lutulle tähystyskohdalle.

Tähystyskupuun johtavat tikkaat

Vuonna 1926 rakennettu Rutolan koulu, joka on ollut vuoden 2012 jälkeen yksityiskäytössä

Näkymä Rutolan koululle

Rutolan miehistöluola

Rutolan miehistöluolan suuaukkoa

Rutolan miehistöluolan suuaukkoa vähän kauempaa

Tältä näyttää luolan sisältä suuakolle päin